Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Elämänhalu kadonnut

    Mä oon aina yrittäny parhaani, etten katkeroituisi elämässäni. Oon yrittänyt olla optimistinen, enkä pienistä oo nujertunu. Aikanaan kävin psykoterapiat ym hoidot, jotta elämä olisi helpompaa. Nyt mulla alkaa olla kuitenkin taistelut taisteltu, siltä tuntuu. On ollut liian paljon takaiskuja viime vuosina mittaani nähden. Ihan läheltä on tullut puukkoa selkään, tahoilta, joista olen pitänyt huolta ja antanut sen mitä olen ikinä pystynyt. Väitetään, että kokemukset rikastuttavat elämää, mutta jotkut kokemukset olis kyllä tosiaan voinut jäädä väliin. Tuntuu että elämä on puurtamista päivästä toiseen, ilman selkeää päämäärää. Kyllä ihminen voi olla ihan yksin, kun on tarpeeksi vaikeaa.
    3253
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Voi että!! Elämä voi olla epäoikeudenmukaista sanoi tänään yksi tuttu, mutta jotenkin mietin, olen taipuvainen silti ajattelemaan positiivisesti, että kaikella on tarkoitus.
    Ihmisellä on rajansa ja kun oikeasta narusta nykäsee, kuka vaan voi tipahtaa..
    Joskus voi olla paras olla yksin. Miltä ajatys yksinolosta sinusta tuntuu? Mitä toivoisit elämältäsi eniten tällä hetkellä?

    Äänestä

    • Tosiaan käyn lukemassa tätä palstaa välillä itku meinas lenkillä tulla kun tajusin että kaikki uhraukset olleet turhia ja pelko estänyt toimimasta oman tuntemuksen mukaan en kuitenkaan onneksi oo kadottanut elämänhaluani päivä

      Äänestä

    • kerrallaanmennään kirjoitti:

      Tosiaan käyn lukemassa tätä palstaa välillä itku meinas lenkillä tulla kun tajusin että kaikki uhraukset olleet turhia ja pelko estänyt toimimasta oman tuntemuksen mukaan en kuitenkaan onneksi oo kadottanut elämänhaluani päivä

      Varmasti tympäsee. Olen taipuvainen ajattelemaan, ettei mikään ole turhaa. Joo, ei se ole mikään ihme, että itkettää yms, kun kuorma on raskas. Karkasko viesti?.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Hätähuutotähtiin kirjoitti:

    Mä oon aina yrittäny parhaani, etten katkeroituisi elämässäni. Oon yrittänyt olla optimistinen, enkä pienistä oo nujertunu. Aikanaan kävin psykoterapiat ym hoidot, jotta elämä olisi helpompaa. Nyt mulla alkaa olla kuitenkin taistelut taisteltu, siltä tuntuu. On ollut liian paljon takaiskuja viime vuosina mittaani nähden. Ihan läheltä on tullut puukkoa selkään, tahoilta, joista olen pitänyt huolta ja antanut sen mitä olen ikinä pystynyt. Väitetään, että kokemukset rikastuttavat elämää, mutta jotkut kokemukset olis kyllä tosiaan voinut jäädä väliin. Tuntuu että elämä on puurtamista päivästä toiseen, ilman selkeää päämäärää. Kyllä ihminen voi olla ihan yksin, kun on tarpeeksi vaikeaa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu