Tuttu vanha mies käveli vastaan palvelutalon käytävällä. Hän hymyili kauniisti, pysähtyi ja sanoi: ”Minun varmaan pitäisi tuntea sinut, mutta en muista, kun minulla on tämä Alzheimerin tauti.”
Mies pyysi minua juomaan kahvia kanssaan. Aika, jolloin olin ollut tekemisissä hänen kanssaan, oli häipynyt hänen muististaan. Se ei keskusteluamme häirinnyt. Paljon oli tapahtunut hänen elämässään asioita, jotka hän muisti.
Alzheimerin tauti on dementian suurin aiheuttaja. Terveyskirjaston mukaan tautia sairastaa 2 prosenttia 65–67-vuotiaista, yli 85-vuotiaiden keskuudessa heidän osuutensa on jo 35 prosenttia. Tuossa taudissa "ovi muistiin" alkaa vähitellen sulkeutua. Sairauden edetessä potilas ei tunne enää olevansa sairas. Hänen kaikki toimintonsa ovat kuitenkin hidastuneet, ja hän tuntuu elävän onnellisten maailmassa. Tapaamani vanha mies oli 90-vuotias.
Kahvikupin äärellä mies kertoi, että viime aikoina hengelliset asiat ovat nousseet hänen mieleensä – aivan tärkeimmiksi asioiksi. Keskustelumme kääntyi uskon asioihin. Lähdön hetkellä kysyin vanhalta mieheltä, että saanko siunata häntä. Hän lupasi ja otti vastaan syntien anteeksisaamisen lahjan.
Vajaan vuoden päästä olin jälleen käymässä palvelutalossa. Menin keskustelemaan vanhan miehen kanssa. Hän ei muistanut minua eikä edellistä käyntiäni. Siitä huolimatta hän kutsui minut huoneeseensa. Meille syntyi siellä mukava keskustelu, vaikka mies joutui muutaman kerran kysymään, että mikä minun nimeni oli.
Yhtäkkiä mies nousi seisomaan ja ilmoitti, että nyt on oikea hetki nostaa pöydälle tarjottavaa, jota hän on pitkään säilyttänyt. Minä vähän huolestuin, mutta se oli turhaa. Mies meni jääkaapille ja otti pakastelokerosta litran jäätelörasian. Minä menin hakemaan asetteja, mutta vanha mies pyysi ottamaan vain lusikat molemmille.
Sitten me söimme jäätelöä samasta astiasta – minä toiselta reunalta ja vanha mies toiselta. Mies toisti vielä, että tämä on juhlahetki; tätä varten hän on säilyttänyt jäätelörasiaa. ”Juuri sinua varten, kuka sinä nyt olitkaan?”
Lähdön hetkellä mies otti esille hengelliset asiat. Kysyin häneltä, saanko siunata häntä samalla tavalla kuin viime kerralla. Hän nyökkäsi, laski päänsä alaspäin ja otti siunauksen vastaan. Sitten hän katsoi minua iloisin silmin ja sanoi: ”Nyt minä muistan sinut!”
Vanhan miehen muistin kanavat aukesivat hetkeksi. Miehen kirkas katse tallentui mieleeni. Parin kuukauden kuluttua hänen silmänsä sulkeutuivat tälle maailmalle.
Hän oli tullut jo niin vanhaksi,
että on melkein kuin unta vain.
Tuskin hän tuntee enää minua,
minä olen joku muu monen kymmenen vuoden takaa.
Mutta kun puhumme uskonasioista,
kaikki on ihmeellisen selkeää
niin kuin lapsella, joka heräämättä unestaan
asettaa kätensä äidin kaulaan
ja pitää sen siinä aamuun asti.
(Niilo Rauhala)
Mies pyysi minua juomaan kahvia kanssaan. Aika, jolloin olin ollut tekemisissä hänen kanssaan, oli häipynyt hänen muististaan. Se ei keskusteluamme häirinnyt. Paljon oli tapahtunut hänen elämässään asioita, jotka hän muisti.
Alzheimerin tauti on dementian suurin aiheuttaja. Terveyskirjaston mukaan tautia sairastaa 2 prosenttia 65–67-vuotiaista, yli 85-vuotiaiden keskuudessa heidän osuutensa on jo 35 prosenttia. Tuossa taudissa "ovi muistiin" alkaa vähitellen sulkeutua. Sairauden edetessä potilas ei tunne enää olevansa sairas. Hänen kaikki toimintonsa ovat kuitenkin hidastuneet, ja hän tuntuu elävän onnellisten maailmassa. Tapaamani vanha mies oli 90-vuotias.
Kahvikupin äärellä mies kertoi, että viime aikoina hengelliset asiat ovat nousseet hänen mieleensä – aivan tärkeimmiksi asioiksi. Keskustelumme kääntyi uskon asioihin. Lähdön hetkellä kysyin vanhalta mieheltä, että saanko siunata häntä. Hän lupasi ja otti vastaan syntien anteeksisaamisen lahjan.
Vajaan vuoden päästä olin jälleen käymässä palvelutalossa. Menin keskustelemaan vanhan miehen kanssa. Hän ei muistanut minua eikä edellistä käyntiäni. Siitä huolimatta hän kutsui minut huoneeseensa. Meille syntyi siellä mukava keskustelu, vaikka mies joutui muutaman kerran kysymään, että mikä minun nimeni oli.
Yhtäkkiä mies nousi seisomaan ja ilmoitti, että nyt on oikea hetki nostaa pöydälle tarjottavaa, jota hän on pitkään säilyttänyt. Minä vähän huolestuin, mutta se oli turhaa. Mies meni jääkaapille ja otti pakastelokerosta litran jäätelörasian. Minä menin hakemaan asetteja, mutta vanha mies pyysi ottamaan vain lusikat molemmille.
Sitten me söimme jäätelöä samasta astiasta – minä toiselta reunalta ja vanha mies toiselta. Mies toisti vielä, että tämä on juhlahetki; tätä varten hän on säilyttänyt jäätelörasiaa. ”Juuri sinua varten, kuka sinä nyt olitkaan?”
Lähdön hetkellä mies otti esille hengelliset asiat. Kysyin häneltä, saanko siunata häntä samalla tavalla kuin viime kerralla. Hän nyökkäsi, laski päänsä alaspäin ja otti siunauksen vastaan. Sitten hän katsoi minua iloisin silmin ja sanoi: ”Nyt minä muistan sinut!”
Vanhan miehen muistin kanavat aukesivat hetkeksi. Miehen kirkas katse tallentui mieleeni. Parin kuukauden kuluttua hänen silmänsä sulkeutuivat tälle maailmalle.
Hän oli tullut jo niin vanhaksi,
että on melkein kuin unta vain.
Tuskin hän tuntee enää minua,
minä olen joku muu monen kymmenen vuoden takaa.
Mutta kun puhumme uskonasioista,
kaikki on ihmeellisen selkeää
niin kuin lapsella, joka heräämättä unestaan
asettaa kätensä äidin kaulaan
ja pitää sen siinä aamuun asti.
(Niilo Rauhala)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyyneleet tuli silmiin, kun luin aloituksen.
Samoin !
-
Kirjoitus kopioitu Päivämiehen sivulta, eikä merkitty lähdettä mistä teksti on peräisin.
"en lessu"
-
Kiitos ilon/surun pilaaja..
professori Erkki Alasaarelan blogiteksti Päivämiehestä. Alasaarela puhui Tornion Suviseuroissa viime vuonna:
http://www.suviseurat.fi/2016/media/saarnat/20160701_1230_Erkki_Alasaarela_fi.mp3
Kyseessä tekijänoikeusrikkomus. "Vanha mies" Selvitä itsellesi mitä tekijänoikeus merkitsee, ennenkuin tuot lisää toisten kirjoituksia ominasi tälle keskustelupalstalle. Tietoa tekijänoikeudesta löytyy netistä.
että Alasaarelallakaan ei olisi mitään sitä vastaan, että jokuon tuonut hänen tekstinsä tänne. Ongelmallista on, jos lähde mainitaan, sillä palstan sääntäjen mukaan "pitkiä lainauksia" ei sallita. Jos siis lähde olisi mainittu, teksti todennäköisesti olisi heti poistettu-
Alasaarela ovat toimittaneet myös kirjan nmeltä Lestadiuksen jalanjäljillä.Aiitä puhutaan tässä Päivämiehen jutussa, jonka on kirjoittanut kirurgi Pentti Kinnunen.
http://www.paivamies.fi/usko-ja-elama/puhutaan-maasta-ja-taivaasta/3084/
pitääkö oikein tittelit laittaa
mainita tittelit. Päivämiehessä esiintyvät professorit ja kirurgit, kun taas täällä melskaa pelkkä mitätön ePäuskoinen rupusakki :-).
Normaalia vanhoillislestadiolaista kieroutta ja ihmisten harhaanjohtamista = kerrotaan ikäänkuin omana kokemuksena jonkun toisen henkilön kirjoitus ja kokemus.
Varokaa näitä kieroja ihmisiä!!
On tullut tutustuttua Alzheimerin etenemiseen konkreettisesti appiukon kanssa.
Vaikka jokainen tapaus onkin yksilöllinen, rohkenen epäillä tätä juttua. En sellaisenaan oikein usko siihen. Tietenkin herää myös kysymys, miksi jonkun pitäisi keksiä tällainen tarina. Kai jotakin osoittaakseen?
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että blogikirjoitukseni on kopioitu tälle palstalle. Aika tehotonta tietenkin, koska eihän täällä ole kuin pari kahjoa vakioasukasta ja sitten joskus satunnaisia kävijöitä.
RIKOSLAKI
38 luku (21.4.1995/578)
Tieto- ja viestintärikoksista
9 a § (10.4.2015/368)
Identiteettivarkaus
Joka erehdyttääkseen kolmatta osapuolta oikeudettomasti käyttää toisen henkilötietoja, tunnistamistietoja tai muuta vastaavaa yksilöivää tietoa ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa sille, jota tieto koskee, on tuomittava identiteettivarkaudesta sakkoon.
Tässä ketjussa nähdään jälleen todella röyhkeää vanhoillislestadiolaisten toimintaa.
Osa vl-kommenteista selvästi lainvastaisia ja osa moraalittomia toisen ihmisen kirjoituksia ikäänkuin omina kerrottuina.
ei kuitenkaan liene aiheutettu mitään haittaa eikä vahinkoa kenellekään? Päinvastoin professori Alasaarela on saanut blogikirjoitukselleen muutamia uusia lukijoita, niitä, jotka eivät olisi lukeneet tekstiä Päivämiehestä. Kun professori Alasaarela on kirjoittanut tekstinsä lehteen, hän tietenkin on toivonut, että mahdollisimman moni lukisi sen ja se herättäisi ajatuksia.
Onhan se törkeää esiintyä professori Alasaarena, vaikka ei ole professori Alasaari.
Tuollaiseen käytökseen yltää tuskin muu kuin vanhoillislestadiolainen henkilö.
Tuo onnistuu helposti, jos ihmisen elämä perustuu valheeseen.
Tässä esimerkkiä vanhoillislestadiolaisille näyttävät SRK ja vl-puhujat sekä näiden opettamat Raamatun vastaiset valheopit.
Se mailman ainoa oikea jolta pitä kysyä lupa...saanko minäkin vielä uskoa...
Höpsis kirjoitus.
-Ei tuo mies enää uskossa voi olla.
Eikö "joka viikko pidä käydä RY tiloissa kuuntelemassa jumalan sanaa"
-
Jos kuukausia menee ilman seuroissa käyntejä, villit vanhoolliset tulevat ja heittävät
vanhuksen saatananan haltuun.
Jos näin ei tapauksessa ole käynyt niin vl oppi on muuttunut.