Kissani 3v, leikattu tyttökissa naukuu kovaäänisesti monta tuntia, yhtämittaa kaiket illat. Nyt menee kohta hermot, sillä kissalla on kotona kaikki pelit ja vehkeet, kiipeilypuut ja leluja sekä ruokaa . Onko kissani mielikuvitukseton kun ei se osaa keksiä itse mitään tekemistä. Minun täytyisi viihdyttää sitä kaiket illat vuodesta toiseen, että se on tyytyväinen ja hiljaa. Kissa kulkee huoneesta toiseen ja välillä tuijottaa minua ja naukuu ja naukuu ja naukuu... Mitä ihmettä teen sen kanssa? Nyt on hyvät neuvot tarpeen. Kissani on kaupunkikissa, joten ulkoilemiset eivät tule kyseeseen.
kissa naukuu illat
kohta hermot riekaleina
151120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vaikka kissa ei ole laumaeläin, monet yksilöt kaipaavat lajitoverin seuraa ja jaettuja leikki- sekä pesuhetkiä - eli miten olisi toinen kissa? En voisi kuvitella omia kissojani ilman toisen seuraa, koska toisesta on todella paljon seuraa pitkin päivää ja yötä. Ihminen kun ei pysty kissaksi muuttumaan, on kissakaverin seura korvaamaton. 3-vuotias on vielä aktiivinen otus, tiedän sen, ja jos ei ole leikkiseuraa, mitä kissa tekee: istuu nyhjöttää ikkunalla tai nukkuu.. Aika yksipuolista.
Kyllähän se on varmasti huomion ja seuran kaipuuta, tämä iltanaukuminen, vaikka sillä ihmisseuraa onkin aika paljon, ettei joudu olemaan pitkiä aikoja yksin. Yöt ja aamut ja päivätkin menee ihan mukavasti ja rauhallisesti mutta kun ilta tulee,vaeltelu ja naukuminen alkaa. Toinen kissa olisi ehkä aivan kiva mutta miten vanhempi kissani sietäisi reviirilleen tunkeutujaa?? Söisikö lounaaksi pienen kissanpennun?
Ota toinenkin kissa. Mirrisi on hyvin huomionkipeää tyyppiä ja on yksin päivät sisällä joten se haluaisi olla raaputettavana kaiket illat. Osta toinenkin kissa jolloin ne voivat leikkiä yhdessä. Vonkuminen loppuu välittömästi...toinen vaihtoehto on rapsuttaa lisää
Ajatuksena aivan kiva, muutama kysymys herää heti. Sopeutuuko kissani toiseen kissaan kun se on ollut yksin herrana omalla reviirillään jo 3 v? Minkäikäinen tulisi toisen kissan olla, entä sukupuoli? Muita käytännön asioita, tarvivatko ne kumpikin omat hiekkalaatikot ja ruokakupit vai kelpaako sama? Hajottavatko ne asunnon irtaimiston ollessaan keskenään? Miten sopeuttamisen tulisi tapahtua? Kiitos vastauksista,niiden perusteella voin harkita toisen kisun ottamista.
Minun toinen leikattu kollini naukuu ja jopa ulvoo aina välillä. Seura ei ole auttanut. Mutta ei se minua haittaa.
Olisiko naukuminen teillä juttelua vai valitusta?
Kissakavereista on täällä vanhoja keskusteluja.
kissani on lempeäluonteinen, tulee syliin,puskee ja kehrää. Haluaa olla ihmisen lähellä. Miksihän se vaan illalla naukuu, ei yöllä,ei aamulla ei päivällä. Mutta illalla. Ehkä se sitten haluaa jutella , ehkä vaatii huomiota. Voihan se kuulua hänen persoonaansa. Sehän tässä mietityttääkin, että kuinka se olisi kissalle järkytys, kun se on saanut olla omalla reviirillään yksinvaltiaana, jos siihen tulee toinen. Tuleeko traumoja, kaatuuko maailma?
Ongelmana uuden kissan astumisessa vanhan reviirille on uudet hajut puolin ja toisin. Hajut ovat vieraat ja sen vuoksi alussa kyräillään ja sähistään. Uusi tulokas kannattaa laittaa muutamaksi päiväksi eri huoneeseen, ja hieroa kissojen hajuja toisiinsa kangaspalan avulla. Näin uusi kissa tutustuu uusiin hajuihin ja ympäristöön ennen, kuin kohtaa toisen kissan.
3-vuotias kissa ei ole vielä iäkäs, ja iäkkäämpienkin kissojen olen kuullut sopeutuvan esimerkiksi kissanpentuun. Aikuiset kissat hyväksyvät pennun usein toista aikuista paremmin. Itsekin aijon vielä joskus lisätä pennun tähän nyiseen 2-v ja 3,5-v laumaan. :)
Tärkeää on että uusi kissa on hyväluonteinen, toisiin kissoihin tottunut ja emon "käytöskoulun" saanut eli luovutettu aikaisintaan 12 viikkoisena. Näin kissat puhuvat paremmin samaa kieltä. Sukupuoli voi olla sama kuin nykyisellä tai erikin, kunhan molemmat on leikkautettu/leikataan.
Tuskin ne asuntoa sentään hajoittaisivat. Eivät kissojen leikit yleensä niin raisuja taas ole. Jos hankit toisen niin alussa voi olla hankaluuksia. Kissat kyllä yleensä sopeutuvat hyvin yhteen. En tiedä miten naaraskissat normaalisti tulevat toimeen yhdessä koska meillä on ollut aina kolleja. Kahta kollikissaa ei ainakaan kannata hankkia. En tiedä päteekö sama naaraisiin. Sopeutuminen voisi olla ehkä helpompaa jos tulokas on eri sukupuolta. Alku voi olla hankala
Minun Otto kissani oli n. vuoden ikäinen kun meille kotiutui n. kymmenen vuotias kulkukissa. tappeluita ei ole pahemmin ollut, mutta yhteen ne eivät sovi. Jos otat toisen kissan niin älä ota kovin vanhaa ja jos pennun hankit niin varo ettei kissasi luule sitä aikuiseksi ja yritä astua. Naaraskissa sitä tuskin yrittää, mutta niitä poikkeuksiakin on nähty
Jos kissat tulevat hyvin toimeen niin ne voivat syödä ihan hyvin samasta ruokakupista ja luultavasti voivat käyttää samaa astiaakin. Olisi tosin hyvä jos astioita olisi kaksi. Ainakin pennulle olisi hyvä ostaa pienemmille kissoille tarkoitettuja raksuja, koska olen huomannut että ainakin meidän vaavillamme on ollut vaikeuksia syödä aikuisille tarkoitettuja. Normaalit kissanraksut ovat sille vielä melko isoja joten niitä on hankala syödä ja kissa voi jäädä nälkäiseksi. Katso myös että kumpikin saa ruokaa
Kissasi voi olla yksinäinen, mutta on myös mahdollista että se vain on todella huomionkipeä. Olisi kiva jos rapsuttelisit sitä eikä sille puhuminenkaan varmaan tekisi pahaa. Eihän se puhetta ymmärrä, mutta eläimellekin on tärkeää että se tuntee saavansa huomiota
Kiitos kivoista ja elämänmyönteisistä vastauksista. Olishan se ihan kiva aamulla herätä kun petissä olis kaverina monta kissaa. Varmaan tähän uuden kissan hankintaprosessiin tarvii varata lomaa ainakin viikko että sais vain omistautua sopettamiseen. Riittääköhän viikkokaan?
Pennulle kannattaa ostaa penturuokaa nimenomaan siksi, että aikuisen kissan ruuassa ravintoaineet eivät ole siinä suhteessa, missä kasvava pentu niitä tarvitsee. Ruokintavirheet voivat aiheuttaa sairauksia.
Miten sen sitten voi estää ettei "väärä" kissa mene väärille raksuille? Voisivatkohan kissat ajatella että hätäpäissään syövät kaiken pois ettei tuolle toiselle vaan jää, oli se sitten kummalle kissalle vaan tarkoitettu?
Parempi on valvoa kun ne syövät, eli säännölliset ruoka-ajat ja sitten vahdit, ettei toisten kipoilla käydä. Joka tapauksessa on pienempi paha, että aikuinen syö penturuokaa, kuin toisinpäin, sillä aikuisen ruuasta pentu ei saa kaikkea kasvuun tarvitsemaansa ravintoa. Aikuinen voi pulskistua vähän penturuuasta, mutta leikittämisellä ja kissojen keskenään leikkimisellä sekin on vielä pientä. Nartulle voi alkaa syöttää aikuisen ruokaa jo 8-kk ikäisenä, eli sitä penturuokaa syötäisiin vain viiden kuukauden ajan.
Itselläni on kaiketi käynyt hyvä tuuri näissä kissojen toisiinsa sopeuttamisprosesseissa, sillä kaveri on hyväksytty reviirille ihan muutamassa päivässä. Voi mennä kauemminkin: viikkoja tai kuukausiakin, mutta eiköhän tuossa viikonkin ajassa ala jo jotain muutoksia tapahtumaan.
Kissoista voi tulla kuin paita ja peppu, tai ne voivat olla kaveruksia ilman mitään vahvempaa sidettä, tai ne voivat sietää toisiaan vaikka eivät kaveruksia olisi.
...leikattu kollini aloitti jokapäiväisen niuku-naukun sen jälkeen kun sen veli oli jouduttu lopettamaan sairauden takia. Ne olivat olleet yhdessä 10 v, eivätkä järin kauheasti toisistaan pitäneet (varsinkin kun se vainaa eläissään yritti aina purra persauksiin toisia kissoja). Mutta niin vain yksinjääminen oli paha paikka.
Täällä sanotaan että pitää olla sitä tai tätä sukupuolta, mutta kyllä se on niin pärstäkohtaista millainen kissa voi olla. Minulla on ollut dominantti naaras joka ei voinut sietää muita kissoja pätkääkään. Toinen naaras oli alistuva, ja sieti mitä tahansa. Kollini olivat siltä väliltä.
Itse tykkään että kollit ovat seurallisempia, joten siksi minulla on nytkin niitä 2 (vaikkakin vasta kesyyntymässä, villejä kun alunperin olivat).
Ei se 2 kissan pito juurikaan tule sen kalliimmaksi kuin yhden, ja se on kiva että ne keskittyvät paljon toisiinsa, eivätkä ole jatkuvasti minun kimpussani... Nuolevat toisiaan, sitten taas innostuvat ja alkavat tapella, mutta sitten taas nuollaan.
Tärkeintä tietysti on että kissat on leikattu, niin niillä ei ole sellaista hinkua pomotella kiima-aikoina. Tod.näk. kuitenkin vanha kissasi näyttää kaapin paikan uudelle, ja juttuja kuulleena suurin osa kissoista kyllä sopeutuu toisiinsa. Ehkäpä kannattaisi sopia koe-aika että onnistuuko systeemi vai ei.
Meillä on kaksi kissaa, joista toinen kaipaa enemmän tekemistä kuin voimme tarjota. Se aika usein pitää meteliä iltaisin. Joten naukuminen on myös luonnekysymys. Kissan oloa voisi helpottaa myös hankkimalla sille kaverin -koska kissasi on tyttö, niin tytön. Pitäisi vain varmistaa ensin, että ne tulevat toimeen keskenään. Kissoilla kun on niin kuin ihmisilläkin, että kemiat eivät aina käy yksiin. Jos mistään muusta ei ole apua, voisi olla paras etsiä kissalle paikka maalta. Tilannettanne ei lopulta kestä sinun eikä kissankaan hermot.