Jos suunnittelet abortia siis niin sitä voin sanoa suoraan... Tee se hemmetissä, parasta mitä voi hutilaukauksessa tehdä, ettei tartte katua lopun elämäänsä. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta kun se tapahtui. Minä olin 19 ja hän oli 42. Minä kärsin masennuksesta ja olin yrittänyt ja harkinnut itsemurhaa liian monta kertaa, hän taas kärsi alkoholiongelmista. Asuttiin 13 neliön paskasessa asunnossa, missä rottia eikä tullu vettä. Siinäkö pitäisi kasvattaa lapsi?
Ei todellakaan, sairasta semmosta ees ajatella kun jääkaappikin on kui jeesuksen hauta pääsiäisaamuna ei ees valoja katossa, lamppu oli palanu. Itse en tiennyt mitä oikeasti olisin silloin halunnut, poikaystäväni sanoi minulle että jos hänestä tulisi isä niin hän tappaisi itsensä ja maholisesti myös mummonsa. Niin minäkin olisin tehnyt. Mutta rupesin aattelemaan asiaa näinpäin että Pelastin siis sekä poikaystävän hengen että omani ja poikaystäväni mummon ja menin reippain mielin hakemaan aborttia. Siinä ei muu auttanut kun varata aika lääkärille. Raskaanahan minä olin, 12 viikko meneillään, vai oliko jopa 13 ennenkun tajusin lääkärille mennä. Muistan vieläkin kun lääkäri katsoi minua, hymyili ja sanoi "kyllähän sielä pieni solu on, jos oikein mielikuvitusta käyttää, onneksi tulit ajoissa ennen kuin mikään kehitys on alkanut ja jää yksi kurja elämä syntymättä ja kärsimätä". Sitten olin tosi tyytyväinen aborttiin. Kun se päivä vihdoin koitti, olin yksin sairaalassa, poikaystävä oli kavereiden kanssa ryyppäämässä ja juhlimassa. Minäkin join samppanjaa silkasta helpotuksesta. Minä olen nyt 24 vuotias, poikaystäväni 45.
Ollaan seurusteltu viisi, eikun kuusi vuotta nyt... Molemmat voidaan hyvin, mutta jos mainitsen abortista niin hän kehuu kuinka se pelasti elämämme ja heti tullaan juhlamielelle. Monesti ollaan mietitty, että herrajeesus miten mahtava on että voi vahingon tulleen vaan mennä aborttiin, niks naks niin vaivaton ja vähemmän kivulias kuin hampaan poisto. Hän on monesti sanonut minulle että ihailee minua suunnattomasti. Minäkin hihittelen salassa. Meillä menee niin mahtavasti nykyään. Mutta rehellisesti, minkälaisen elämän se siittiö olisi saanut? Huonosti voivat teinivanhemmat ilman minkäänlaista uran alkua. Minulla asennettiin tapahtuman jälkeen kierukka ja molemmat opiskellaan hullun lailla että saataisiin urat jotta voitaisiin hankkia uusi bemu tän unelmalukaalin lisäks. Tällä kertaa haluan tehdä sen oikein ja ostaa opelin tilalle bemarin. Kuka sitä nyt enää kehtaa ooppelilla ajella täs iässä. Siitä pääsee eroon vaikka vaihdossa siitä ei mitään meinaa saadakkaan.
Ei todellakaan, sairasta semmosta ees ajatella kun jääkaappikin on kui jeesuksen hauta pääsiäisaamuna ei ees valoja katossa, lamppu oli palanu. Itse en tiennyt mitä oikeasti olisin silloin halunnut, poikaystäväni sanoi minulle että jos hänestä tulisi isä niin hän tappaisi itsensä ja maholisesti myös mummonsa. Niin minäkin olisin tehnyt. Mutta rupesin aattelemaan asiaa näinpäin että Pelastin siis sekä poikaystävän hengen että omani ja poikaystäväni mummon ja menin reippain mielin hakemaan aborttia. Siinä ei muu auttanut kun varata aika lääkärille. Raskaanahan minä olin, 12 viikko meneillään, vai oliko jopa 13 ennenkun tajusin lääkärille mennä. Muistan vieläkin kun lääkäri katsoi minua, hymyili ja sanoi "kyllähän sielä pieni solu on, jos oikein mielikuvitusta käyttää, onneksi tulit ajoissa ennen kuin mikään kehitys on alkanut ja jää yksi kurja elämä syntymättä ja kärsimätä". Sitten olin tosi tyytyväinen aborttiin. Kun se päivä vihdoin koitti, olin yksin sairaalassa, poikaystävä oli kavereiden kanssa ryyppäämässä ja juhlimassa. Minäkin join samppanjaa silkasta helpotuksesta. Minä olen nyt 24 vuotias, poikaystäväni 45.
Ollaan seurusteltu viisi, eikun kuusi vuotta nyt... Molemmat voidaan hyvin, mutta jos mainitsen abortista niin hän kehuu kuinka se pelasti elämämme ja heti tullaan juhlamielelle. Monesti ollaan mietitty, että herrajeesus miten mahtava on että voi vahingon tulleen vaan mennä aborttiin, niks naks niin vaivaton ja vähemmän kivulias kuin hampaan poisto. Hän on monesti sanonut minulle että ihailee minua suunnattomasti. Minäkin hihittelen salassa. Meillä menee niin mahtavasti nykyään. Mutta rehellisesti, minkälaisen elämän se siittiö olisi saanut? Huonosti voivat teinivanhemmat ilman minkäänlaista uran alkua. Minulla asennettiin tapahtuman jälkeen kierukka ja molemmat opiskellaan hullun lailla että saataisiin urat jotta voitaisiin hankkia uusi bemu tän unelmalukaalin lisäks. Tällä kertaa haluan tehdä sen oikein ja ostaa opelin tilalle bemarin. Kuka sitä nyt enää kehtaa ooppelilla ajella täs iässä. Siitä pääsee eroon vaikka vaihdossa siitä ei mitään meinaa saadakkaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eka aattelin että kaikesta sekavuudesta päätellen ss-sakin provotrollilla viikonlopunvietto alkanu etuajsssa ja pullon pohja häämöttää, mutta taitaakin olla vaan erittäin taidokasta parodiaa.... kiitos!!
Parasta viihdettähän tämä osasto on edelleen.
Harvinaisen tyhmä trolliavaus.