Mikä ihme mulla oikein on???Pitkä tarina..

Eli kerron tilanteen lyhyesti: olen 23-vuotias nainen, perusterve. Pari vuotta sitten oli keskivaikea masennus josta selvisin ja sain elämän taas raiteilleen. Masennuksen syy oli paska parisuhde jossa henkistä väkivaltaa. Poistin sen ihmisen elämästäni.
Sen jälkeen, noin vuoden päästä uusi parisuhde ihanan ja maailman kilteimmän miehen kanssa, koulusta valmistuminen ja työpaikka! Eli kaikki hyvin. Olin onnellinen.
Kunnes tämän vuoden tammikuussa. Sain taas masennuksen oireita. Ajattelin että työstressiä kun töissä oli semmonen tilanne että hommaa ja kiirettä oli normaalia enemmän. Mutta tää olotila mikä mulle tuli ei ollu tuttu ennestään.
Tuntuu että tammikuussa jollain osin kadotin itteni. Itkin päivittäin ja jouduin ottamaan sairaslomaa koska tuntui että mun pään sisällä myllersi. Koko tammikuu ja helmikuu meni nuissa oloissa. Olin todella masentunut.
Lääkäri totesi sekamuotoisen ahdistuneisuus häiriön ja masennuksen.
Maaliskuussa tilanne helpotti. Ajattelin että olin töiden vuoksi vaan stressaantunut. Elämä jatkui, olin taas oma itseni.
Avopuolison kanssa reissattiin ja elettiin taas miten ennenkin. Mulla loppu työt joten kerkesi harrastella ja touhuta enempi. Ootella kesää.
Kunnes kesäkuu. Ne olot tuli takasi. Ja pahempana. Mä alkoin käyttäytyä väkivaltaisesti, rikoin meidän kotia. Olin niin ahdistunut että tuntui kun olisi pakottava tarve päästä pois itestä. Laihduin koska ruoka ei mennyt alas. En jaksanut huolehtia itestä enää. Muistan ikuisesti sen hetken kun tuijotin itseäni isosta peilistä, 7 kg laihtuneena ja tukka takussa kysyin iteltäni: "kuka vittu toi on?"
Välillä tuntui tosissaan että sekoan. Ensimmäisen kerran elämässäni mietin itsemurhaa vakavasti. Oli pakko päästä pois tästä maailmasta, muista viis. Kelasin päässä koko mun menneen elämän ja itkin ja tärisin sängyssä. Tajusin että helvetti tässä tää nyt oli. Tuntu että en kohta en hallitse enää itteä vaan teen jotain. Mä viiltelin. Lasinsiruilla.
Oli aamu 7. Puoliso jo töissä.
Aloin ryyppäämään. Ryyppäsin 2 viikkoa putkeen. En vaan sietänyt sitä olotilaa mikä mulla oli. Tätä sekoilua ja ahistusta jatku aina tän heinäkuun loppuun. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta olo oli taas normaali. Elämä maistui. Alkoholi jäi pois. Tein kaikki rästihommat pois ja avopuolisolta pyysin anteeksi kaikki mun sekoilut ja pyysin vielä mahollisuutta. Yhdessä ollaan.
Oon lihonu takas ne kilot ku ruokahalu palas. Tapaan taas kavereita, käyn paikoissa ym. Kesä meni osittain täysin syrjäytyneenä kämpillä sekoilemassa.
Nyt olo on ollu jotenki liian energinen ja positiivinen. Normaalia enemmän. Huolehdin taas itsestäni ja siivoilen kämppää normaalia perusteellisemmin. Unta ei tarvi juuri ollenkaan.
Nyt mä tässä oottelen millon kaikki taas romahtaa.
Mikä mulla on?