Vaikka hallitus toisinaan laukoo huolensa syrjäytyneistä, siis meistä syrjäytetyistä, todellisuudessa nykymeininki on kyllä tappaa vähävaraiset "luuserit" pikkuhiljaa. Ihan itsekseen, syytön syyllistetään loppuun ja sitten maireasti hymyillen kädet pestään.
Kun tämä pudotuspeliin joutuvien tie on aina ikävä ihan jo taloudellisen seikan ja pärjäämisenkin vuoksi, vielä kenkummaksi matka muuttuu koska työtön itsekin muuttuu.
Ensin isketään luuserileima, joka syö itsetuntoa. Sitten alkavat vaikeudet kasautua, raha loppuu ja omaisuutta myydään, köyhä alkaa vältellä muita pikkuhiljaa. Usein ne toisella puolella olevatkin näin tekevät, jopa läheiset. Lähtee koti alta, lähtee puoliso. Kukaan ei enää soita ja pyydä käymään, koska köyhällä ei ole koskaan rahaa, ei edes bussilippuun saati baariin. Vaatteet alkavat vanheta, ovat piloille pestyjä, tukka hapsottaa eikä parturissa käyminen kuulu enää köyhän repertuaariin.
Sitten alkaa mennä terveys. Ei saa hoitoa, ei normi-ihmisen kanssakäymistä edes terveyskeskuksessa, koska tiedoissasi lukee "työtön"... Köyhä sysätään pois siitä jonottamasta, hushus. Kela kohtelee ala-arvoisesti, nöyryyttää tukien hakijaa kaikella arsenaalillaan.
Tarinaa voi jatkaa loputtomiin.
Muutamien vuosien jälkeen työtön ja köyhä on alkanut nähdä itsensä täysin ulkopuolisena. Viallisena ja syypäänä kaikkeen. Itku ja viha on jo loppunut, koska apatia on niitä pahempi.
Mikään ei enää tunnu miltään. Köyhä oppii odottamaan kuolemaa. R.I.P on alkanut kuulostaa irvokkaan ihanalta. Hah!
Ja näkee ehkä vielä unta ruuasta, seurasta, ilosta ja rakkaudesta.
Ja herää turtana taas uuteen selviytymispäivään.
Kiitos yhteiskunta, veit elämänhalun.
Kun tämä pudotuspeliin joutuvien tie on aina ikävä ihan jo taloudellisen seikan ja pärjäämisenkin vuoksi, vielä kenkummaksi matka muuttuu koska työtön itsekin muuttuu.
Ensin isketään luuserileima, joka syö itsetuntoa. Sitten alkavat vaikeudet kasautua, raha loppuu ja omaisuutta myydään, köyhä alkaa vältellä muita pikkuhiljaa. Usein ne toisella puolella olevatkin näin tekevät, jopa läheiset. Lähtee koti alta, lähtee puoliso. Kukaan ei enää soita ja pyydä käymään, koska köyhällä ei ole koskaan rahaa, ei edes bussilippuun saati baariin. Vaatteet alkavat vanheta, ovat piloille pestyjä, tukka hapsottaa eikä parturissa käyminen kuulu enää köyhän repertuaariin.
Sitten alkaa mennä terveys. Ei saa hoitoa, ei normi-ihmisen kanssakäymistä edes terveyskeskuksessa, koska tiedoissasi lukee "työtön"... Köyhä sysätään pois siitä jonottamasta, hushus. Kela kohtelee ala-arvoisesti, nöyryyttää tukien hakijaa kaikella arsenaalillaan.
Tarinaa voi jatkaa loputtomiin.
Muutamien vuosien jälkeen työtön ja köyhä on alkanut nähdä itsensä täysin ulkopuolisena. Viallisena ja syypäänä kaikkeen. Itku ja viha on jo loppunut, koska apatia on niitä pahempi.
Mikään ei enää tunnu miltään. Köyhä oppii odottamaan kuolemaa. R.I.P on alkanut kuulostaa irvokkaan ihanalta. Hah!
Ja näkee ehkä vielä unta ruuasta, seurasta, ilosta ja rakkaudesta.
Ja herää turtana taas uuteen selviytymispäivään.
Kiitos yhteiskunta, veit elämänhalun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ala potkimaan takaisin! Polta autoja, omakotiltaloja ja yritä tappaa virkanilkki! Pääset valtion ylläpitämään luksushotelliin ja saat ilmaiset ruat ja ylläpidön vuosikausiksi!
Onko tarpeen uhriutua? Missä oma vastuu itsestä?
Otaakaa petolainaa, nilkit!