SRK:n historiatyön jatko edellyttää keskustelua
SRK:n johtokunnan kokouksessa 8.10.2011 julkistettiin Ari-Pekka Palolan kirjoittama Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen historian toinen osa, ”Evankeliumin työ laajenee”. Saman kirjoittajan edellinen osa, ”Kahden kuoren suojassa”, käsitteli SRK:n organisaation vaiheita vuosina 1906-1946. Nyt julkaistu teos päättyy vuoteen 1961.
SRK:n johtokunta kävi alustavaa keskustelua historiatyön jatkosta. Jatko edellyttää 1970-luvun tapahtumien tarkastelua. Johtokunta oli sitä mieltä, että menneisyydestä on syytä ottaa oppia. Tosiasioita on kyettävä kohtaamaan avoimesti ja rehellisesti silloinkin, kun ne eivät ole meille mieluisia. Tämä koskee myös niin sanottuja hoitokokouksia, joiden taustalla on 1960-luvun laaja yhteiskunnallinen arvomurros. Se heijastui monin eri tavoin kristillisyyteemme. Syntyi ongelmia, joita jouduttiin pohtimaan yhdessä. Tällaisia olivat esimerkiksi suhtautuminen televisioon ja syntyvyyden säännöstelyyn. Olihan televisio verrattain uusi ilmiö maaseudulla, ja 1970-luvun alussa alkoi kunnallinen ehkäisyneuvonta.
Ajankohtaisista uskoon ja elämään liittyvistä kysymyksistä nousseet keskustelut synnyttivät ajan mittaan niin sanotut hoitokokoukset. Kokoontumisissa saatiin kokea kaivattua sielunhoitoa. Pyrkimyksenä oli sekä yksittäisten ihmisten että koko uskovien yhteisön varjeltuminen yhdessä uskossa, rakkaudessa, opissa ja hengessä. Tällaisina neuvottelut pysyivätkin pääsääntöisesti 1970-luvun alkuvuosina.
Valitettavasti vuosikymmenen puolesta välistä alkaen hoitokokouksissa ilmeni kristillisyydelle vieraita piirteitä, kuten opillisia harhoja ja siitä johtuvia väärinkäytöksiä. Tämä todettiin jo vuonna 1989 Ranualla suviseurojen yhteydessä pidetyssä puhujien- ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
Tällainen tuolle ajalle leimallinen oppiharha oli esimerkiksi niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. Kokouksissa ilmeni myös julkista ripittäytymistä ja parannuksen vaatimusta sanelun mukaan sekä sellaista harhakäsitystä, että SRK:n tai rauhanyhdistyksen johtokunta muodostaisi maan päällä eräänlaisen ”Jumalan huoneen hallituksen”.
Näiden ilmiöiden ohella alkoi esiintyä myös yksilön omantunnon vähättelyä, loukkaavaa kielenkäyttöä ja anteeksiannon kieltämistä. Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole milloinkaan oikein, ei myöskään ruumiillinen, henkinen eikä hengellinen väkivalta.
Pahoittelemme esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan.Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon.
Yhteisö koostuu yksilöistä, niin myös uskovien yhteisö. Me uskomme, että Pyhä Henki kokoaa Jumalan seurakunnan. Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumala ja ihmisten edessä. Hoitokokouksissakin koettiin siunauksen hetkiä aina silloin, kun elävä evankeliumi sai katkoa puristavat sisäiset siteet. Se, mitä Jumala puhdisti, on tuottanut hyvää hedelmää.
Sielunhoidollisia keskusteluja on aihetta käydä aina. Siihen meitä kehottaa Jumalan sana: ”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joutuisi kiusaukseen.” (Gal. 6:1.)
Tänään, niin kuin ennenkin, Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jumalan Henki on rakkauden ja anteeksiantamuksen henki. Se ohjaa Jumalan sanan mukaisesti elämään ja Kristuksen mielellä tukemaan matkaystäviä tiellä, joka vie taivaaseen.
SRK:n johtokunnan kokouksessa 8.10.2011 julkistettiin Ari-Pekka Palolan kirjoittama Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen historian toinen osa, ”Evankeliumin työ laajenee”. Saman kirjoittajan edellinen osa, ”Kahden kuoren suojassa”, käsitteli SRK:n organisaation vaiheita vuosina 1906-1946. Nyt julkaistu teos päättyy vuoteen 1961.
SRK:n johtokunta kävi alustavaa keskustelua historiatyön jatkosta. Jatko edellyttää 1970-luvun tapahtumien tarkastelua. Johtokunta oli sitä mieltä, että menneisyydestä on syytä ottaa oppia. Tosiasioita on kyettävä kohtaamaan avoimesti ja rehellisesti silloinkin, kun ne eivät ole meille mieluisia. Tämä koskee myös niin sanottuja hoitokokouksia, joiden taustalla on 1960-luvun laaja yhteiskunnallinen arvomurros. Se heijastui monin eri tavoin kristillisyyteemme. Syntyi ongelmia, joita jouduttiin pohtimaan yhdessä. Tällaisia olivat esimerkiksi suhtautuminen televisioon ja syntyvyyden säännöstelyyn. Olihan televisio verrattain uusi ilmiö maaseudulla, ja 1970-luvun alussa alkoi kunnallinen ehkäisyneuvonta.
Ajankohtaisista uskoon ja elämään liittyvistä kysymyksistä nousseet keskustelut synnyttivät ajan mittaan niin sanotut hoitokokoukset. Kokoontumisissa saatiin kokea kaivattua sielunhoitoa. Pyrkimyksenä oli sekä yksittäisten ihmisten että koko uskovien yhteisön varjeltuminen yhdessä uskossa, rakkaudessa, opissa ja hengessä. Tällaisina neuvottelut pysyivätkin pääsääntöisesti 1970-luvun alkuvuosina.
Valitettavasti vuosikymmenen puolesta välistä alkaen hoitokokouksissa ilmeni kristillisyydelle vieraita piirteitä, kuten opillisia harhoja ja siitä johtuvia väärinkäytöksiä. Tämä todettiin jo vuonna 1989 Ranualla suviseurojen yhteydessä pidetyssä puhujien- ja seurakuntavanhinten kokouksessa.
Tällainen tuolle ajalle leimallinen oppiharha oli esimerkiksi niin sanottu henkioppi: parannuksen vaatiminen erinimisistä hengistä, kuten kuivasta, hempeästä tai kososlaisesta hengestä. Kokouksissa ilmeni myös julkista ripittäytymistä ja parannuksen vaatimusta sanelun mukaan sekä sellaista harhakäsitystä, että SRK:n tai rauhanyhdistyksen johtokunta muodostaisi maan päällä eräänlaisen ”Jumalan huoneen hallituksen”.
Näiden ilmiöiden ohella alkoi esiintyä myös yksilön omantunnon vähättelyä, loukkaavaa kielenkäyttöä ja anteeksiannon kieltämistä. Toisen ihmisen nöyryyttäminen ei ole milloinkaan oikein, ei myöskään ruumiillinen, henkinen eikä hengellinen väkivalta.
Pahoittelemme esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan.Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon.
Yhteisö koostuu yksilöistä, niin myös uskovien yhteisö. Me uskomme, että Pyhä Henki kokoaa Jumalan seurakunnan. Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumala ja ihmisten edessä. Hoitokokouksissakin koettiin siunauksen hetkiä aina silloin, kun elävä evankeliumi sai katkoa puristavat sisäiset siteet. Se, mitä Jumala puhdisti, on tuottanut hyvää hedelmää.
Sielunhoidollisia keskusteluja on aihetta käydä aina. Siihen meitä kehottaa Jumalan sana: ”Veljet, jos joku tavataan tekemästä väärin, on teidän, joita Henki ohjaa, lempeästi ojennettava häntä. Olkaa kuitenkin varuillanne, ettette itse joutuisi kiusaukseen.” (Gal. 6:1.)
Tänään, niin kuin ennenkin, Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jumalan Henki on rakkauden ja anteeksiantamuksen henki. Se ohjaa Jumalan sanan mukaisesti elämään ja Kristuksen mielellä tukemaan matkaystäviä tiellä, joka vie taivaaseen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voi millaista soopaa lähes koko kirjoitus huh... ja sitä iankaikkista jumalanvatakunnan hokemista josta siitäkään eivät saa parannusta tehtyä eikä oikaistua tuota törkeää oppiharhaa, ja toinen ikihokema...sai parannuksen armon... sekin on kiveen hakattu tuossa hyvävelisysteemissä kutyen kaikki muutkin soopat.
mietippä aloittaj amiten olisi käynyt jos olisit aloituksesi nimennyt esm -pahoittelija-sanalla.
siis tuollainen sanojen pätkiminen on kuule jo naurettavuuden rajoilla.
Päivämiehen kirjoitus?
oli Päivämiehessä. Kopioin sen tänne Hullunhuonelaisesta.
anteeksipyyntö:
SRK:n Viljo Juntunen pyytää anteeksi ja kiittää tutkijaa
03.07.2014 09:29 - Olli Seppälä | Kotimaa
Viljo Juntunen valittiin SRK:n johtokunnan puheenjohtaksi lauantaina. Suviseurat järjestettiin vuonna 2014 Pyhäjoella.
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen uusi puheenjohtaja Viljo Juntunen pyysi Yle Radio 1:n Ykkösaamussa keskiviikkona 2.7. anteeksi toisinajattelijoiden kohtelua vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Hän myös kiitti tutkija Johanna Hurtigia tämän toiminnasta hyväksikäyttötapausten esille tuomisessa.
Juntunen sanoi, että kun tiedot hyväksikäyttötapauksista liikkeen piirissä tulivat julki, asiaa oli aluksi vaikea uskoa. Hän myöntää, että tutkija Johanna Hurtigia saatettiin syyllistääkin.
– Hän teki suuren työn ja olemme hänelle kiitollisia, Juntunen sanoi keskiviikkona.
Juntunen myös kertoi, että liikkeessä on sanouduttu irti hoitokokousten ilmapiiristä, jossa ihmiset kokivat hengellistä väkivaltaa. Myös toisinajattelijoita on kohdeltu kaltoin ja heitä on siirretty sivuun.
– Tekee mieli pyytää anteeksi vaiheita joita on ollut, jotta voisimme aloittaa puhtaalta pöydältä
Juntunen arvioi, että puhumattomuuden kulttuuri vanhoillislestadiolaisuudessa on alkanut murtua ja liike pyrkii avoimuuteen ja rehellisyyteen.
Kuuntele Ykkösaamu (Juntusen haastattelu 26 minuutin kohdalla) Yle Areenasta.
#On valitettavaa ja jälkikäteen arvioituna myös käsittämätöntä, että tällaiset erehdykset pääsivät leviämään lähes kaikkialle kristillisyytemme toimintaan.Tämäntyyppiset kokoukset päättyivät 1970-luvun lopussa, kun keskeisesti opinharhoja mukanaan kantaneet saivat erehdyksistään parannuksen armon.#
Näistäkää ylpistynyt ja itsensä korottanut SRK sen jäsniensä toimseta tedhyt ja teetetyt julmat synnit on korjaamatta. SRK henkilöitten ylpeys ja ihmiskunnian pyynti ei anna mahdollisuutta tehdä raamatullista parannusta vaan ennemmin näköjään menevät kuumaan paikkaan ennenkuin nöyrtyvät.
Rikoskumppaneitten liturgia mantrat eivät auta.
tekin pyydetty sekoiluja ja harhoja anteeksi.
""Tänään, niin kuin ennenkin, Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.""
Mikä on "Jumalan valtakunta" avaajan mielestä?
Jeesus on sanonut, että hän on omiensa kanssa maailman
loppuun asti.
Siellä missä on Kunnian Herra siellä on myös oikea oppi.
Tosin Jeesus varoittaa eriseuroista uskovien keskellä.
Uskovaisella on jokapäiväisessä elämässään anteeksipyydettävää.
Oikeassa opissa ei ole anteeksipyydettävää -vain ihmisten teoissa.
Siksi pahoittelu on paikallaan.
Kaikki eivät siionissa ole eksyneet oikeasta.
Monet eivät tehneet ns. henkiparannusta.
Täälläkin on ollut sellaisia matkaystäviä, jotka
eivät ole siihen itseään sotkeneet.
Eräskin kirjoittaja kirjoittaa siitä ja hän sanoo
tuntevansa myös muita.
Hk. aikana tällaiset ihmiset eivät olleet
kovin suuressa arvossa, mutta Jumala säästi
kuitenkin heitä.
Tässä tuo paikka onkin.
Lainaus:
Hese
7.3.2004 17:45
en voi
nimiä antaa , mutta vastauksia kyllä , jos se sallitaan.
En ole koskaan joutunut tekemään parannusta
väärästä hengestä, en kerskaile, ja tunnen myös muita."
-Eräällä cd.llä puhuu kaksi puhujaa jotka olivat hyllyllä.
VL saarnamiehet eivät voi anteeksiantaa seurakuntalaisille syntejä anteeksi, koska
ovat liian syntisiä hoitokokouksista, pedofiilista jne . Eivät ole vieläkään pyytäneet
itse anteeksi hoitokokouksia.
Eipä ole enää jäljellä monta puhujaa
tuolta ajalta.
Kaikki eivät olleet menneet väärään.
Jotkut joutuivat olemaan hiljaisina.
Jes. 6:13 ”Jos väestä on jäljellä vaikka vain kymmenesosa, vielä sekin raastetaan maasta, kaadetaan niin kuin puu, kuin tammi. Mutta puustakin jää kanto, ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku.”
Entisetkin pyhät ovat kokeneet kovia aikoja.
Se että on pysynyt hiljaa , on myös suuri synti.
Eivät ole Jumalan ajatuksia.
Ylläolevassa lukee miten
Säästyi oikea siionissa.