Nix_Nax, 00530 ja Piippolanvaari

Minkä asian avauksessa kiistät?Yhdellä lukemalla kaikki totta.

Vaimoni kuoli 2004 ja silloin oikeastaan löysin tämän palstan.
Olen vuosien aikana törmännyt sinun jääräpäisyyteesi ja tullut myös aloittajan kanssa samaan tulokseen ettet kykene myöntämään jos olet väärässä.

Nykyään käyn satunnaisesti katselemassa onko meno ennallaan ja näyttää olevan.

Tulen taasen joskus piipahtamaan, ei muuta kuin jatkakaa samaan malliin.

Tilanne oli seuraava, jossa neuvottiin testamentti repimään!

Lapseton X, jonka molemmat vanhemmat olivat kuolleet aiemmin, on laatinut testamentin sisarustensa A ja B hyväksi. A saisi testamentin mukaan noin neljäsosan jäämistöstä ja B loput. B:llä oli yksi lapsi C.

A ja B päättivät, etteivät halua testamenttia noudattaa ja jakaisivat jäämistön tasan puoliksi kummallekin.

Jos B luovuttaisi osittain testamentin mukaisen perintöosuutensa A:lle, jako voitaisiin näin tehdä, mutta B maksaisi tällöin perintöveron 3/4 jäämistön suuruisesta perinnöstä ja A joutuisi luovutuksensaajana maksamaan lahjaveron luovutetusta osuudesta.

Niinpä neuvottiin repimään testamentti ja jakamaan jäämistö perintökaaren mukaan kummallekin sisarukselle puolet jäämistöstä. Mutta mikä on C:n asema?

C on perillisasemassa X:ään, jos B olisi kuollut ennen C:tä. Hän on sen vuoksi testamentinsaajan sijaantulija (Pk 11:6). Hänellä on oikeus vaatia testamentin mukaista osuuttaan B:n sijasta, vaikka B vaatisikin lakimääräisen perintöosuutensa, joka on puolet jäämistöstä. C:lle kuuluu tällöinkin siis neljäosa jäämistöstä. C ei luonnolisestikaan voi esittää vaatimuksia, jos B ensin vastaanottaa testamentin ja luovuttaa sen mukaisen osuutensa A:lle, mutta tästä olisi veroseuraamuksia.

Testamentin repimään suositellut vetosi siihen, että C ei ole pesän osakas eikä voi esittää missään menettelyssä vaatimuksia testamentin nojalla. Näin ei asia tietenkään ole, vaan C:llä on laillinen oikeus vaikka sitten kanteella vaatia oikeuttaan testamentin nojalla, ellei pesänjakajan hakeminen jostakin syystä onnistuisi. C ei ole osakas, jollei B ilmoita hänelle testamentista luopumisestaan.

Täsmennetään asiaa ja korjataan edellisen nimimerkin tekemät virheet.

Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Joka yksipuolisesti peruuttamalla tai muuttamalla keskinäistä testamenttia ilmeisesti toimii molemminpuolisen määräyksen olennaisten edellytysten vastaisesti, menettäköön testamenttiin perustuvan oikeutensa.

Lainaus: "Lakimääräisten perillisten tulee luovuttaa perinnönjättäjän jälkeen löytynyt testamentti sille tai niille, jotka saavat jotain testamentin nojalla. Jos eivät, he syyllistyvät kavallukseen."

Väärin. Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää.

Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.

Laki ei tunne kavallusta nimimerkin kuvaamassa mielessä.

Lainaus: "Eli jos yksikään testamenttilla jotain saava (edes toissijaisesti saava) ei vetoa testamenttiin, silloin se on vain joku lappu, jossa on mustetta. Sellaiset laput voi polttaa tai muuten hävittää jos haluaa."

Testamenttia ei ole pakko ottaa vastaan. Testamentin saaja voi pysytellä passiivisena ja jättää tiedoksiannot suorittamatta tai nimenomaisesti kuolinpesälle tai perillistaholle näin ilmoittaa. Testamentin voi ottaa vastaan halutessaan myös osittain.

Lähtökohtaolettama on, että kadonnut testamentti katsotaan peruutetuksi, perillisen ei tarvitse peruuttamista erikseen osoittaa. Testamentin häviäminen/hävittäminen erehdyksessä tai testamentin tekijän tahtomatta ei peruuta testamenttia, koska testamentin tekijällä ei tällöin ole ollut aikomusta muuttaa antamaansa tahdonilmaisua. Mikäli testamentin saaja haluaa vedota löytymättä jääneeseen testamenttiin, hänen velvollisuutenaan on näyttää, että testamentti edelleen vastaa tekijänsä viimeistä tahtoa (KKO 1968 II 80).

Testamentista voi myös luopua kokonaan tai osittain. Kokonaanluopuminen on aina tehokasta jolloin perintöveron maksaa sijaantulevat perilliset. Osittainluopuminen on tehokasta vain jos perintö saadaan testamentilla ns. testamenttisaantona, perintösaantona on osittainluopuminen pääosin tehotonta, jolloin perillinen maksaa perintöveron ja sijaantulevat perilliset lahjaveron. Tehokkaan luopumisen voi myös eritellä testamentissa, jolloin se on erittelyn mukaan tehokasta myös ns. perintösaantona.

Edes vanhaa testamenttia ei saa hävittää. Mikäli on olemassa vaara siitä, että uusi testamentti ei olisikaan pätevä esimerkiksi sen vuoksi, että testamentintekijä ei ole testamentintekokelpoinen, on vanha testamentti syytä säilyttää.

Älä-hävitä-testamenttia kirjoitti:

Täsmennetään asiaa ja korjataan edellisen nimimerkin tekemät virheet.

Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Joka yksipuolisesti peruuttamalla tai muuttamalla keskinäistä testamenttia ilmeisesti toimii molemminpuolisen määräyksen olennaisten edellytysten vastaisesti, menettäköön testamenttiin perustuvan oikeutensa.

Lainaus: "Lakimääräisten perillisten tulee luovuttaa perinnönjättäjän jälkeen löytynyt testamentti sille tai niille, jotka saavat jotain testamentin nojalla. Jos eivät, he syyllistyvät kavallukseen."

Väärin. Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää.

Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.

Laki ei tunne kavallusta nimimerkin kuvaamassa mielessä.

Lainaus: "Eli jos yksikään testamenttilla jotain saava (edes toissijaisesti saava) ei vetoa testamenttiin, silloin se on vain joku lappu, jossa on mustetta. Sellaiset laput voi polttaa tai muuten hävittää jos haluaa."

Testamenttia ei ole pakko ottaa vastaan. Testamentin saaja voi pysytellä passiivisena ja jättää tiedoksiannot suorittamatta tai nimenomaisesti kuolinpesälle tai perillistaholle näin ilmoittaa. Testamentin voi ottaa vastaan halutessaan myös osittain.

Lähtökohtaolettama on, että kadonnut testamentti katsotaan peruutetuksi, perillisen ei tarvitse peruuttamista erikseen osoittaa. Testamentin häviäminen/hävittäminen erehdyksessä tai testamentin tekijän tahtomatta ei peruuta testamenttia, koska testamentin tekijällä ei tällöin ole ollut aikomusta muuttaa antamaansa tahdonilmaisua. Mikäli testamentin saaja haluaa vedota löytymättä jääneeseen testamenttiin, hänen velvollisuutenaan on näyttää, että testamentti edelleen vastaa tekijänsä viimeistä tahtoa (KKO 1968 II 80).

Testamentista voi myös luopua kokonaan tai osittain. Kokonaanluopuminen on aina tehokasta jolloin perintöveron maksaa sijaantulevat perilliset. Osittainluopuminen on tehokasta vain jos perintö saadaan testamentilla ns. testamenttisaantona, perintösaantona on osittainluopuminen pääosin tehotonta, jolloin perillinen maksaa perintöveron ja sijaantulevat perilliset lahjaveron. Tehokkaan luopumisen voi myös eritellä testamentissa, jolloin se on erittelyn mukaan tehokasta myös ns. perintösaantona.

Edes vanhaa testamenttia ei saa hävittää. Mikäli on olemassa vaara siitä, että uusi testamentti ei olisikaan pätevä esimerkiksi sen vuoksi, että testamentintekijä ei ole testamentintekokelpoinen, on vanha testamentti syytä säilyttää.

Lue lisää

Miten sinä nyt tätä noin laajensit kaikeen muuhun paitsi kysymykseen. Kysymys oli yhdestä testamentista, ei useista, eikä ainakaan keskeisestä testamentista tai testamentin tulkinnasta.

Toistetaan: Lakimääräisten perillisten tulee luovuttaa perinnönjättäjän jälkeen löytynyt testamentti. Ei siis hävinyt, hukkunut, kateissa tai peruutettua.

Perillinen, joka ottaa perinnön vastaan ja määrää siitä osasta perintöä, josta tietää olevan määrätty testamentissa, eikä ole siis kertonut testamentista, anastaa hallussaan olevia varoja luvatta tai määrää siitä luvatta. Asia on tietenkin eri jos perillinen ei ole saanut testamentti tiedoksi tai muutenkaan tiedä siitä mitään. Suosittelen lukemaan esim HE 66/1988 tai ihan rikosoikeuden oppikirjoja. Voi myös soveltua varkauden tai luvattoman käytön nimikkeet, en ota kantaa törkeysasteeseen. Pesänkavallus kumottiin, sillä sen katsottiin sisältyvän edellämainittuihin rikosnimikkeisiin.

Perintöoikeuden menetys on perintökaaressa säädetty siviilioikeudellinen sanktio testamentin piilottelusta tai tuhoamisesta, joka ei estä tai korvaa rikosoikeudellista vastuuta.

Jos on useampi testamentti, ne kaikki tulee luovuttaa niille, jotka saavat niiden perusteella jotain (myös toissijaisesti). Tämän jälkeen testamentilla jotain saava itse päättää mitä tekee testamentilla. Eli vetoavatko vai eivät. Jos saaja pysyy vain passiivisena mutta ei nimenomaisesti luovu oikeudestaan, perillisen kannattaa käyttää PK 16.1,2 vaatimusta asemansa turvaamiseksi. Aiempien testamenttien saajien kannanotot tulee selvittää uudestaan, jos myöhempi on kumottu oikeudessa, tosin yleensä he ovat juuri vaatineet kumoamista, joten on aika selvää.

Älä-hävitä-testamenttia kirjoitti:

Täsmennetään asiaa ja korjataan edellisen nimimerkin tekemät virheet.

Testamentti on niin tulkittava, että tulkinnan voidaan otaksua vastaavan testamentin tekijän tahtoa. Joka yksipuolisesti peruuttamalla tai muuttamalla keskinäistä testamenttia ilmeisesti toimii molemminpuolisen määräyksen olennaisten edellytysten vastaisesti, menettäköön testamenttiin perustuvan oikeutensa.

Lainaus: "Lakimääräisten perillisten tulee luovuttaa perinnönjättäjän jälkeen löytynyt testamentti sille tai niille, jotka saavat jotain testamentin nojalla. Jos eivät, he syyllistyvät kavallukseen."

Väärin. Perillinen, joka tahtoo saattaa perintöoikeutensa voimaan, ottakoon perinnön vastaan tai ilmoittakoon vaatimuksensa sille tahi niille, jotka ovat ottaneet perinnön vastaan, taikka, jollei perintöä ole jaettu, sille, joka hoitaa pesää.

Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen.

Laki ei tunne kavallusta nimimerkin kuvaamassa mielessä.

Lainaus: "Eli jos yksikään testamenttilla jotain saava (edes toissijaisesti saava) ei vetoa testamenttiin, silloin se on vain joku lappu, jossa on mustetta. Sellaiset laput voi polttaa tai muuten hävittää jos haluaa."

Testamenttia ei ole pakko ottaa vastaan. Testamentin saaja voi pysytellä passiivisena ja jättää tiedoksiannot suorittamatta tai nimenomaisesti kuolinpesälle tai perillistaholle näin ilmoittaa. Testamentin voi ottaa vastaan halutessaan myös osittain.

Lähtökohtaolettama on, että kadonnut testamentti katsotaan peruutetuksi, perillisen ei tarvitse peruuttamista erikseen osoittaa. Testamentin häviäminen/hävittäminen erehdyksessä tai testamentin tekijän tahtomatta ei peruuta testamenttia, koska testamentin tekijällä ei tällöin ole ollut aikomusta muuttaa antamaansa tahdonilmaisua. Mikäli testamentin saaja haluaa vedota löytymättä jääneeseen testamenttiin, hänen velvollisuutenaan on näyttää, että testamentti edelleen vastaa tekijänsä viimeistä tahtoa (KKO 1968 II 80).

Testamentista voi myös luopua kokonaan tai osittain. Kokonaanluopuminen on aina tehokasta jolloin perintöveron maksaa sijaantulevat perilliset. Osittainluopuminen on tehokasta vain jos perintö saadaan testamentilla ns. testamenttisaantona, perintösaantona on osittainluopuminen pääosin tehotonta, jolloin perillinen maksaa perintöveron ja sijaantulevat perilliset lahjaveron. Tehokkaan luopumisen voi myös eritellä testamentissa, jolloin se on erittelyn mukaan tehokasta myös ns. perintösaantona.

Edes vanhaa testamenttia ei saa hävittää. Mikäli on olemassa vaara siitä, että uusi testamentti ei olisikaan pätevä esimerkiksi sen vuoksi, että testamentintekijä ei ole testamentintekokelpoinen, on vanha testamentti syytä säilyttää.

Lue lisää

Tässä eräs palstan iänikuinen jäärä, joka vuodesta toiseen jaksaa jankuttaa omia piinkovia käsityksiään. Tuo hänen esiin nostamansa monen vuoden takainen testamenttidebatti koski tapausta, missä testaattori T oli testamentissaan määrännyt jäämistönsä jaettavaksi siten, että hänen kahdesta lapsestaan A saa 3/4 ja B saa 1/4:n. Muita lapsia T:llä ei ollut ja A muistamani mukaan oli lapseton.

A oli varakas ja B vähävarainen. A katsoi, että hän ei tarvitse T:n perinnöstä enempää kuin lakimääräisen osuutensa eli puolet. Hänen ei tarvitse ottaa testamenttia vastaan, ja kun hän ei ota, hän voi tehdä testamentilla mitä haluaa. Jos A muodollisesti (PK 17:2a) luopuisi testamentista, jäämistö tässä tapauksessa - kun ainoat testamentinsaajat olivat A ja B ja kun A:lla ei ollut sijaantulijaa - jakaantuisi siten kuin testamenttia ei olisi eli puoliksi A:n ja B:n kesken.

A siten voi kenenkään oikeutta loukkaamatta vaikkapa hävittää testamentin. (Pyhäinhäväistys joidenkin kaunosielujen mielestä, mutta niin se vain on.) Tästä hänelle ei mitään testamenttioikeudellisia seuraamuksia (perinnön kokonaan tai osaksi menettäminen) seuraisi. Testamentin hävittämisessä ainoa taho, jota oikeudenmenetys kohtaisi, kun olisi A itse.

Jos taas A:lla - toisin kuin po. tapauksessa - olisi ollut lapsia, he olisivat T:n testamentista luovuttaessa lähtökohtaisesti A:n sijaantulijoita. A voi kuitenkin ulottaa luopumisen koskemaan koko sukuhaaraansa (vrt. perinnöstä luopuminen, Suomen jäämistöoikeus I p. 1999 s. 452), jolloin sijaantulijaa ei olisi, ja tilanne olisi sama kuin edellä. ->Perintöverotuksessa<- A:n tuolla määräämistoimellaan ilmeisesti katsottaisiin ottaneen perinnön vastaan ja sen edelleen luovuttaneen, millä olisi vaikutusta jäämistöstä määrättäviin veroihin.

Jos A haluaisi toisin menetellen tasoittaa perinnön B:n kesken, hän voisi ottaa perinnön vastaan ja lahjoittaa lakimääräisen osuuden ylittävän osan eli 1/4:n sisarukselleen B:lle. Näin hän voisi vapaasti menetellä silloinkin, jos hänellä olisi jälkeläisiä. Menettely toki johtaisi korkeampaan kokonaisveroon kuin siinä tpauksessa, että T:n perinnön saisivat suoraan A ja B puoliksi.

Vaikka jäärä - kuten edellä olevasta "virheiden oikaisustakin" näkyy - on kovin tohkeissaan saadessaan jonkun tarttumaan täkyynsä, minä siihen en tämän enempää tartu. Kokemus kertoo, että jos niin tekisi, edessä olisi loputon suo - vuosien päähän. Tallustelkoon siis jäärä suollaan omissa ympyröissään.

00530 kirjoitti:

Tässä eräs palstan iänikuinen jäärä, joka vuodesta toiseen jaksaa jankuttaa omia piinkovia käsityksiään. Tuo hänen esiin nostamansa monen vuoden takainen testamenttidebatti koski tapausta, missä testaattori T oli testamentissaan määrännyt jäämistönsä jaettavaksi siten, että hänen kahdesta lapsestaan A saa 3/4 ja B saa 1/4:n. Muita lapsia T:llä ei ollut ja A muistamani mukaan oli lapseton.

A oli varakas ja B vähävarainen. A katsoi, että hän ei tarvitse T:n perinnöstä enempää kuin lakimääräisen osuutensa eli puolet. Hänen ei tarvitse ottaa testamenttia vastaan, ja kun hän ei ota, hän voi tehdä testamentilla mitä haluaa. Jos A muodollisesti (PK 17:2a) luopuisi testamentista, jäämistö tässä tapauksessa - kun ainoat testamentinsaajat olivat A ja B ja kun A:lla ei ollut sijaantulijaa - jakaantuisi siten kuin testamenttia ei olisi eli puoliksi A:n ja B:n kesken.

A siten voi kenenkään oikeutta loukkaamatta vaikkapa hävittää testamentin. (Pyhäinhäväistys joidenkin kaunosielujen mielestä, mutta niin se vain on.) Tästä hänelle ei mitään testamenttioikeudellisia seuraamuksia (perinnön kokonaan tai osaksi menettäminen) seuraisi. Testamentin hävittämisessä ainoa taho, jota oikeudenmenetys kohtaisi, kun olisi A itse.

Jos taas A:lla - toisin kuin po. tapauksessa - olisi ollut lapsia, he olisivat T:n testamentista luovuttaessa lähtökohtaisesti A:n sijaantulijoita. A voi kuitenkin ulottaa luopumisen koskemaan koko sukuhaaraansa (vrt. perinnöstä luopuminen, Suomen jäämistöoikeus I p. 1999 s. 452), jolloin sijaantulijaa ei olisi, ja tilanne olisi sama kuin edellä. ->Perintöverotuksessa<- A:n tuolla määräämistoimellaan ilmeisesti katsottaisiin ottaneen perinnön vastaan ja sen edelleen luovuttaneen, millä olisi vaikutusta jäämistöstä määrättäviin veroihin.

Jos A haluaisi toisin menetellen tasoittaa perinnön B:n kesken, hän voisi ottaa perinnön vastaan ja lahjoittaa lakimääräisen osuuden ylittävän osan eli 1/4:n sisarukselleen B:lle. Näin hän voisi vapaasti menetellä silloinkin, jos hänellä olisi jälkeläisiä. Menettely toki johtaisi korkeampaan kokonaisveroon kuin siinä tpauksessa, että T:n perinnön saisivat suoraan A ja B puoliksi.

Vaikka jäärä - kuten edellä olevasta "virheiden oikaisustakin" näkyy - on kovin tohkeissaan saadessaan jonkun tarttumaan täkyynsä, minä siihen en tämän enempää tartu. Kokemus kertoo, että jos niin tekisi, edessä olisi loputon suo - vuosien päähän. Tallustelkoon siis jäärä suollaan omissa ympyröissään.

Lue lisää

Heh heh. Noinhan tapaus ei mennyt!

Mutta eipä yllätä, että vääristellään juttua omaksi eduksi.

00530 kirjoitti:

Tässä eräs palstan iänikuinen jäärä, joka vuodesta toiseen jaksaa jankuttaa omia piinkovia käsityksiään. Tuo hänen esiin nostamansa monen vuoden takainen testamenttidebatti koski tapausta, missä testaattori T oli testamentissaan määrännyt jäämistönsä jaettavaksi siten, että hänen kahdesta lapsestaan A saa 3/4 ja B saa 1/4:n. Muita lapsia T:llä ei ollut ja A muistamani mukaan oli lapseton.

A oli varakas ja B vähävarainen. A katsoi, että hän ei tarvitse T:n perinnöstä enempää kuin lakimääräisen osuutensa eli puolet. Hänen ei tarvitse ottaa testamenttia vastaan, ja kun hän ei ota, hän voi tehdä testamentilla mitä haluaa. Jos A muodollisesti (PK 17:2a) luopuisi testamentista, jäämistö tässä tapauksessa - kun ainoat testamentinsaajat olivat A ja B ja kun A:lla ei ollut sijaantulijaa - jakaantuisi siten kuin testamenttia ei olisi eli puoliksi A:n ja B:n kesken.

A siten voi kenenkään oikeutta loukkaamatta vaikkapa hävittää testamentin. (Pyhäinhäväistys joidenkin kaunosielujen mielestä, mutta niin se vain on.) Tästä hänelle ei mitään testamenttioikeudellisia seuraamuksia (perinnön kokonaan tai osaksi menettäminen) seuraisi. Testamentin hävittämisessä ainoa taho, jota oikeudenmenetys kohtaisi, kun olisi A itse.

Jos taas A:lla - toisin kuin po. tapauksessa - olisi ollut lapsia, he olisivat T:n testamentista luovuttaessa lähtökohtaisesti A:n sijaantulijoita. A voi kuitenkin ulottaa luopumisen koskemaan koko sukuhaaraansa (vrt. perinnöstä luopuminen, Suomen jäämistöoikeus I p. 1999 s. 452), jolloin sijaantulijaa ei olisi, ja tilanne olisi sama kuin edellä. ->Perintöverotuksessa<- A:n tuolla määräämistoimellaan ilmeisesti katsottaisiin ottaneen perinnön vastaan ja sen edelleen luovuttaneen, millä olisi vaikutusta jäämistöstä määrättäviin veroihin.

Jos A haluaisi toisin menetellen tasoittaa perinnön B:n kesken, hän voisi ottaa perinnön vastaan ja lahjoittaa lakimääräisen osuuden ylittävän osan eli 1/4:n sisarukselleen B:lle. Näin hän voisi vapaasti menetellä silloinkin, jos hänellä olisi jälkeläisiä. Menettely toki johtaisi korkeampaan kokonaisveroon kuin siinä tpauksessa, että T:n perinnön saisivat suoraan A ja B puoliksi.

Vaikka jäärä - kuten edellä olevasta "virheiden oikaisustakin" näkyy - on kovin tohkeissaan saadessaan jonkun tarttumaan täkyynsä, minä siihen en tämän enempää tartu. Kokemus kertoo, että jos niin tekisi, edessä olisi loputon suo - vuosien päähän. Tallustelkoon siis jäärä suollaan omissa ympyröissään.

Lue lisää

Nimerkki Nix Nax kirjoitti näin: "Kuinka vaikeaa voikaan jollekulle olla sen ymmärtäminen, että jos testamentin ainoa edunsaaja "unohtaa" testamentin tai jopa sen repii (mikä moralistille on ahdistava ajatus), ainoa oikeuden menettäjä (eli uhri) on hän itse. Kun hän ei itseensä rangaistus- tai muuta vaadetta kohdista, ei sitä voi tehdä kukaan muukaan."

https://keskustelu.suomi24.fi/t/12196510/mita-tehda-testamentin-ja-perinnon-kanssa

Tapansa mukaan nykyinen nimimerkki 00530 vääristelee asioita. Kyse oli erityisesti sijaantulijoista sekä verottajasta, jos testamentti revitään tai poltetaan.

Niin, tuossa keskustelussa oli kysymys tästä:

Sukulainen menehtyi äkillisesti ja hän oli ennen menehtymistään
tehnyt testamentin vain toisen lapsensa hyväksi (A). Tämä toinen
sisarus (B) vaatii lakiosaansa eli hänelle kuuluu siis yksi osaa neljästä.
Perijä (A), jolla on itsellään vaimo ja neljä lasta on pohtinut luopuvansa testamentista.

Ja käydyssä keskustelussa tultiin jotopäätökseen seuraavasti. Kolme vaihtoehtoista tilannetta, mitä A ja B voisivat tehdä. Nix-nax esitti lainvastaista vaihtoehtoa (nro 2).

>>1. A:n ryhtyessä testamenttiin A:n lapset menettävät oikeutensa testamenttiin. Sisar B vaatii lakiosansa 1/4, A ottaa vastaan 3/4 ko. osuudesta. A joko luovuttaa tai lahjoittaa sen jälkeen omaansa vapaasti. Vaihtoehto 1 on täysin lainmukainen.

2. A yksin tai yhdessä sisarensa kanssa lainvastaisesti hävittää tai salaa testamentin eli toimitaan kuten testamenttia ei olisikaan. A ja B jakavat perinnön 1/2 1/2. Vaihtoehto 2 on lainvastainen.

3. A:n luopuessa testamentista - oletuksen mukaan tehokkaasti - hänen sijaansa astuvat rintaperilliset. A:n neljästä lapsesta kukin perii lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan 1/16-osaa. Vaihtoehto 3 on täysin lainmukainen.>>

Vaihtoehdossa 1 on kuvailtu tilanne, jossa tapahtuu perintöosuuden luovuttaminen B:lle tai jollekulle muulle taholle. Tämän mukainen laillinen perinnönjako voitaisiin tehdä tilanteessa. A ja B voisivat halutessaan jakaa jäämistön keskenään puoliksi (A.n tekemän perintöosuuden luovuttamisen nojalla).

Vaihtoehdossa 3 tapahtuukin sitten testamentista luopuminen A:n osalta. A saa tällöin lakimääräisen perintösansa mukaisen osuuden jäämistöstä (=puolet jäämistöstä). PK 11:6 nojalla loput testamentin mukaisesta osuudesta menee sijaisperillisinä A.n rintaperillisille tasaosuuksin (1/16 jäämistöstä).

B saa vaihtoehdossa 3 lakiosansa, mikäli sitä vaatii.

Vaihtoehdossa 2 on suoritettu laiton perinnönjako. Perinnönjaon perustana ei ole esittää mitään laillista oikeustoimea, johon ko. perinnönjako perustuisi. A ja B ryhtyvät perintöön laittomasti teeskennellen, että perinnönjako olisi suoritettava laillisen perimysjärjestyksen nojalla, vaikka tosiasiassa on olemassa testamentti, jonka mukaan laillinen perinnönjako AINOASTAAN voidaan suorittaa. Tässä kohden Nix_nax ryhtyy puhumaan "testamentin unohtamisesta" aivan kuin tämä tapahtuma voisi olla laillisen perinnönjaon perusta. Mutta kun se ei ole mikään oikeustoimi ensinkään.

Mitä sitten A:n rintaperilliset voisivat tehdä, mikäli he saisivat tietää testamentin olemassaolosta ja saisivat eteensä A:n ja B:n laittomasti aikaansaadun perinnönjakokirjan. A:n rintaperilliset eivät tässä tilanteessa olisi perittävän kuolinpesän osakkaita, koska mitään perinnöstä luopumista A ei ole tehnyt.

A:n rintaperilliset eivät voine siis vaatia laillista perinnönjakoa suoritettavaksi. Nix_naxin mukaan sitä paitsi, A voisi jälkikäteen tehdä perintöosuuden luovuttamisen B:n hyväksi ja sanoakin ÄHÄKUTTI. A voisi vaatia suoritettavaksi perintöosuuden luovuttamisen nojalla uutta perinnönjakoa, jonka lopputulos olisi SAMA kuin jo suoritettu laiton perinnönjako. Niinpä A:n rintaperilliset jäisivät joka tapauksessa nuolemaan näppejään, koska laiton perinnönjako muuttuisikin (uudeksi) lailliseksi perinnönjaoksi.

Heh, heh. Nix_naxin kyhäelmä ei onnistuisi. Laiton perinnönjako olisi jo olemassa. Se ei mihinkään katoa, jolloin A voisikin vaatia laillista samanlaista jakoa (tekemällä perintösouuden luovuttamisen jälkikäteen).

A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista, verrattavan korvauksen (1/16 jäämistöstä kukin) sekä mahdollisesti lisäksi osuuden sen seurauksena, että A ja/tai B tuomittaisiin menettämään perintönsä osaksi tai kokonaan.

revitäänkö kirjoitti:

Niin, tuossa keskustelussa oli kysymys tästä:

Sukulainen menehtyi äkillisesti ja hän oli ennen menehtymistään
tehnyt testamentin vain toisen lapsensa hyväksi (A). Tämä toinen
sisarus (B) vaatii lakiosaansa eli hänelle kuuluu siis yksi osaa neljästä.
Perijä (A), jolla on itsellään vaimo ja neljä lasta on pohtinut luopuvansa testamentista.

Ja käydyssä keskustelussa tultiin jotopäätökseen seuraavasti. Kolme vaihtoehtoista tilannetta, mitä A ja B voisivat tehdä. Nix-nax esitti lainvastaista vaihtoehtoa (nro 2).

>>1. A:n ryhtyessä testamenttiin A:n lapset menettävät oikeutensa testamenttiin. Sisar B vaatii lakiosansa 1/4, A ottaa vastaan 3/4 ko. osuudesta. A joko luovuttaa tai lahjoittaa sen jälkeen omaansa vapaasti. Vaihtoehto 1 on täysin lainmukainen.

2. A yksin tai yhdessä sisarensa kanssa lainvastaisesti hävittää tai salaa testamentin eli toimitaan kuten testamenttia ei olisikaan. A ja B jakavat perinnön 1/2 1/2. Vaihtoehto 2 on lainvastainen.

3. A:n luopuessa testamentista - oletuksen mukaan tehokkaasti - hänen sijaansa astuvat rintaperilliset. A:n neljästä lapsesta kukin perii lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan 1/16-osaa. Vaihtoehto 3 on täysin lainmukainen.>>

Vaihtoehdossa 1 on kuvailtu tilanne, jossa tapahtuu perintöosuuden luovuttaminen B:lle tai jollekulle muulle taholle. Tämän mukainen laillinen perinnönjako voitaisiin tehdä tilanteessa. A ja B voisivat halutessaan jakaa jäämistön keskenään puoliksi (A.n tekemän perintöosuuden luovuttamisen nojalla).

Vaihtoehdossa 3 tapahtuukin sitten testamentista luopuminen A:n osalta. A saa tällöin lakimääräisen perintösansa mukaisen osuuden jäämistöstä (=puolet jäämistöstä). PK 11:6 nojalla loput testamentin mukaisesta osuudesta menee sijaisperillisinä A.n rintaperillisille tasaosuuksin (1/16 jäämistöstä).

B saa vaihtoehdossa 3 lakiosansa, mikäli sitä vaatii.

Vaihtoehdossa 2 on suoritettu laiton perinnönjako. Perinnönjaon perustana ei ole esittää mitään laillista oikeustoimea, johon ko. perinnönjako perustuisi. A ja B ryhtyvät perintöön laittomasti teeskennellen, että perinnönjako olisi suoritettava laillisen perimysjärjestyksen nojalla, vaikka tosiasiassa on olemassa testamentti, jonka mukaan laillinen perinnönjako AINOASTAAN voidaan suorittaa. Tässä kohden Nix_nax ryhtyy puhumaan "testamentin unohtamisesta" aivan kuin tämä tapahtuma voisi olla laillisen perinnönjaon perusta. Mutta kun se ei ole mikään oikeustoimi ensinkään.

Mitä sitten A:n rintaperilliset voisivat tehdä, mikäli he saisivat tietää testamentin olemassaolosta ja saisivat eteensä A:n ja B:n laittomasti aikaansaadun perinnönjakokirjan. A:n rintaperilliset eivät tässä tilanteessa olisi perittävän kuolinpesän osakkaita, koska mitään perinnöstä luopumista A ei ole tehnyt.

A:n rintaperilliset eivät voine siis vaatia laillista perinnönjakoa suoritettavaksi. Nix_naxin mukaan sitä paitsi, A voisi jälkikäteen tehdä perintöosuuden luovuttamisen B:n hyväksi ja sanoakin ÄHÄKUTTI. A voisi vaatia suoritettavaksi perintöosuuden luovuttamisen nojalla uutta perinnönjakoa, jonka lopputulos olisi SAMA kuin jo suoritettu laiton perinnönjako. Niinpä A:n rintaperilliset jäisivät joka tapauksessa nuolemaan näppejään, koska laiton perinnönjako muuttuisikin (uudeksi) lailliseksi perinnönjaoksi.

Heh, heh. Nix_naxin kyhäelmä ei onnistuisi. Laiton perinnönjako olisi jo olemassa. Se ei mihinkään katoa, jolloin A voisikin vaatia laillista samanlaista jakoa (tekemällä perintösouuden luovuttamisen jälkikäteen).

A:n rintaperilliset voisivat nostaa kanteen A:ta ja B:tä vastaan. Menestyessään siinä, rintaperilliset saisivat vahingonkorvauksena siihen lailliseen jakoon, missä A luopuu testamentista, verrattavan korvauksen (1/16 jäämistöstä kukin) sekä mahdollisesti lisäksi osuuden sen seurauksena, että A ja/tai B tuomittaisiin menettämään perintönsä osaksi tai kokonaan.

Lue lisää

Nix Nax tai 00530 ei ole vielä tänäänkään perunut puheitaan. Ehkä hän ei ymmärtänyt, mitä testamentin hävittämisestä todellakin seuraa.

Jep. Kuulostaa lähinnä petokselta, jos perillinen menee perunkirjoitukseen ilmoittamaan, että vainajalla ei ollut testamenttia. Jos testamentista tietoinen perillinen sen sijaan vain pysyy passiivisena, ei siinä rikoksen tunnusmerkistö täyty.

Testamentin salanneelle perilliselle voi tulla sitten seuraukseksi PK 15:2 mukainen perinnön menettäminen.

puhuuasiaa kirjoitti:

Jep. Kuulostaa lähinnä petokselta, jos perillinen menee perunkirjoitukseen ilmoittamaan, että vainajalla ei ollut testamenttia. Jos testamentista tietoinen perillinen sen sijaan vain pysyy passiivisena, ei siinä rikoksen tunnusmerkistö täyty.

Testamentin salanneelle perilliselle voi tulla sitten seuraukseksi PK 15:2 mukainen perinnön menettäminen.

Lue lisää

Nyt on myönnettävä etten ole harrastanut rikosoikeutta hetkeen, joten voit olla oikeassa.

Petoksen ongelmaksi on kuitenkin sanottava, että perillisen ei ole välttämättä osallistuttava perunkirjoitukseen, allekirjoitettava perukirjaa tai edes puhuttava perunkirjoittajalle. Perillinen on myös voinut löytää testamentin vasta perukirjan laatimisen jälkeen. Lisäksi pelkkä perintöön ryhtyminen riittää, että ilmoittajan tulee kirjata hänet perukirjaan lakimääräisenä perillisenä.

Kavalluksessa taas riittää tekijän oma tietoisuus siitä, ettei hänellä ole oikeutta omaisuuteen, vaikka se oli hänen hallussa, sillä hetkellä kun hän siitä huolimatta määrää tuosta omaisuudesta tai antaa sen sekoittua hänen muuhun varallisuuteensa.

//Mistähän tuollainen tarina kavalluksesta on keksitty, ei ainakaan laista. //

Omasta päästä keksitty!

//Nyt on myönnettävä etten ole harrastanut rikosoikeutta hetkeen, joten voit olla oikeassa.//

Häh...? - harrastanut rikosoikeutta - kerro meille, miten rikosoikeutta voi harrastaa? Jos oikeuskäytännöistä jotakin kirjoittaa, pitäisi asian perustua faktoihin, mahdollisiin lain tulkinnanvaraisuuksiin tahi omiin kokemuksiin. Ihan pokkana kuitenkin kirjoitit kavalluksesta täysin asiaan kuulumattomassa tapauksessa.

Niin___ kirjoitti:

Nyt on myönnettävä etten ole harrastanut rikosoikeutta hetkeen, joten voit olla oikeassa.

Petoksen ongelmaksi on kuitenkin sanottava, että perillisen ei ole välttämättä osallistuttava perunkirjoitukseen, allekirjoitettava perukirjaa tai edes puhuttava perunkirjoittajalle. Perillinen on myös voinut löytää testamentin vasta perukirjan laatimisen jälkeen. Lisäksi pelkkä perintöön ryhtyminen riittää, että ilmoittajan tulee kirjata hänet perukirjaan lakimääräisenä perillisenä.

Kavalluksessa taas riittää tekijän oma tietoisuus siitä, ettei hänellä ole oikeutta omaisuuteen, vaikka se oli hänen hallussa, sillä hetkellä kun hän siitä huolimatta määrää tuosta omaisuudesta tai antaa sen sekoittua hänen muuhun varallisuuteensa.

Lue lisää

Ei se kavalluskaan täysin mahdoton ole, mutta vaatinee kuitenkin joitakin toimenpiteitä perilliseltä, että hänet voidaan siitä tuomita. Esim. pidetäänhän vahingossa pankkitilille tulleiden varojen käyttämistäkin kavalluksena, koska tilinomistaja käyttää hyväkseen erehdystä varojen oikeasta omistajasta.

kummallinenajatus kirjoitti:

//Mistähän tuollainen tarina kavalluksesta on keksitty, ei ainakaan laista. //

Omasta päästä keksitty!

//Nyt on myönnettävä etten ole harrastanut rikosoikeutta hetkeen, joten voit olla oikeassa.//

Häh...? - harrastanut rikosoikeutta - kerro meille, miten rikosoikeutta voi harrastaa? Jos oikeuskäytännöistä jotakin kirjoittaa, pitäisi asian perustua faktoihin, mahdollisiin lain tulkinnanvaraisuuksiin tahi omiin kokemuksiin. Ihan pokkana kuitenkin kirjoitit kavalluksesta täysin asiaan kuulumattomassa tapauksessa.

Lue lisää

kerro meille, miten rikosoikeutta voi harrastaa?

A professional practises, a labourer works.

Niin___ kirjoitti:

kerro meille, miten rikosoikeutta voi harrastaa?

A professional practises, a labourer works.

//A professional practises, a labourer works. //

Kuten kohdasta kavallus kävi ilmi, asian ammattilainen et ole. Etkä siis tee asiaa myöskään työksesi. Mutta... hyvä arvaus, tällä kertaa et saanut voittoa.

//Ei se kavalluskaan täysin mahdoton ole, mutta vaatinee kuitenkin joitakin toimenpiteitä perilliseltä, että hänet voidaan siitä tuomita. //

Testamentin hävittäminen itsessään ei täytä mitään rikoslain edellyttämiä tunnusmerkkejä. PK:n sanamuoto kuuluu: "Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen."

Avainsanat: "tahallansa", "voi" sekä "oikeus".

Henkilö(t) siis hävittää tai salaa tarkoituksellisesti testamentin, jonka seurauksena vain ja ainoastaan oikeus voi niin asialliseksi katsoessaan julistaa henkilön oikeuden menetetyksi joko kokonaan tai osittain. Ilman oikeuden ratkaisua asiassa ei tapahdu mitään eli se vaatii (mahdollisilta vahingonkärsijöiltä) aktiivisia toimenpiteitä, ja halutessaan oikeus voi ratkaista myös vastaajaa lainkaan tuomitsematta.

Kaikki muu - aivan oikein - on seurausta muista toimenpiteistä kuin itse testamentin hävittämisestä tai salaamisesta. Kavallus tulisi itsenäisenä ja tahallisena rikoksena kyseeseen vain, jos hlö anastaisi jo hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta. Rikoksena kavallus olisi itsenäinen. On siis väärin sanoa, että "Lakimääräisten perillisten tulee luovuttaa perinnönjättäjän jälkeen löytynyt testamentti sille tai niille, jotka saavat jotain testamentin nojalla. Jos eivät, he syyllistyvät kavallukseen."

kummallinenajatus kirjoitti:

//A professional practises, a labourer works. //

Kuten kohdasta kavallus kävi ilmi, asian ammattilainen et ole. Etkä siis tee asiaa myöskään työksesi. Mutta... hyvä arvaus, tällä kertaa et saanut voittoa.

//Ei se kavalluskaan täysin mahdoton ole, mutta vaatinee kuitenkin joitakin toimenpiteitä perilliseltä, että hänet voidaan siitä tuomita. //

Testamentin hävittäminen itsessään ei täytä mitään rikoslain edellyttämiä tunnusmerkkejä. PK:n sanamuoto kuuluu: "Jos joku on tahallansa hävittänyt tai salannut perittävän testamentin, voi oikeus julistaa hänet kokonaan tai osaksi menettäneeksi oikeutensa perinnön tai testamentin saamiseen tämän jälkeen."

Avainsanat: "tahallansa", "voi" sekä "oikeus".

Henkilö(t) siis hävittää tai salaa tarkoituksellisesti testamentin, jonka seurauksena vain ja ainoastaan oikeus voi niin asialliseksi katsoessaan julistaa henkilön oikeuden menetetyksi joko kokonaan tai osittain. Ilman oikeuden ratkaisua asiassa ei tapahdu mitään eli se vaatii (mahdollisilta vahingonkärsijöiltä) aktiivisia toimenpiteitä, ja halutessaan oikeus voi ratkaista myös vastaajaa lainkaan tuomitsematta.

Kaikki muu - aivan oikein - on seurausta muista toimenpiteistä kuin itse testamentin hävittämisestä tai salaamisesta. Kavallus tulisi itsenäisenä ja tahallisena rikoksena kyseeseen vain, jos hlö anastaisi jo hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta. Rikoksena kavallus olisi itsenäinen. On siis väärin sanoa, että "Lakimääräisten perillisten tulee luovuttaa perinnönjättäjän jälkeen löytynyt testamentti sille tai niille, jotka saavat jotain testamentin nojalla. Jos eivät, he syyllistyvät kavallukseen."

Lue lisää

Petokseen syyllistyy toki, jos salaa asiakirjan.
Rikoslaki 36 luku (24.8.1990/769)
Petoksesta ja muusta epärehellisyydestä
1 § (24.8.1990/769)
Petos..

Ette allekirjoitraneet oikein, mutta hyvä kuutenkin kun ilmaisitte itsenne tekstissänne.

Anonyymi kirjoitti:

Ette allekirjoitraneet oikein, mutta hyvä kuutenkin kun ilmaisitte itsenne tekstissänne.

Nix Nax ja muut olivat neroja verrattuna L-höpöön.