Olin pitkään ja hartaasti sisutanut ja remontoinut keittiötäni ja lopulta eräs henkilö tuli kylään ja meni keittiöön ja samantien takaisin, ja muita asioita puhelemaan. Syvällä sisimmässäni olin ihan lukossa että noin toimii sen kovan innokkaan urakkani jälkeen, (vaikka olisikin eri sisustussuuntausta hänellä), olisi nyt jotain sanonut. Minusta hän oli sivistymätön.
Tunteet tunteet
Ssvärgen
7133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kävin aikanaan läpi eroani, jonka aikana muutin uuteen asuntoo ja sisustin sitä. Nyt myöhemmin ajattelen että tarkoituksella sisustin kaiken päinvastoin kuin mitä perheasunnossamme oli ollut. Varmaan tarkoittamattani meiningillä, nyt alkaa uusi elämä.
Ompelin sydänverellä yökaudet kankaista ison seinävaatteen, eri väreistä sommittelin lempeää ja räiskyvää väriä ja sain mielestäni loistavan kokonaisuuden.
Kutsuin perheeni kahville lähinnä sitä työtäni ihailemaan. Kaikki 9 henkilöä, seisoivat tyrmistyneinä ja puhumattomina työn ääressä. 10-vuotias lapsenlapsi sai ensi puhekykynsä: Ihanat värit. Sen jälkeen vävy: No, sinähän täällä asut. Ja koko sakki remahti nauruun.
Se ei minua masentanut. Kolmen vuoden kuluttua riisuin työn seinältä, se oli tehnyt tehtävänsä ja laitoin tilalle tyylikkään seinävaatteen.
Älä sinä ekana ajattele, että oli eri mieltä. Voihan olla myös kateellinen. Tai ihaili, mutta ei halunnut kertoa ja häkeltyneenä lörpötteli niitä näitä.
Eipä ollut huomaavainen kävijä. Mutta asennoidupa niin, että asunto on sinun ja sinulla on sellaista kuin itse haluat. Toivottavasti olet itse tyytyväinen, mitä sait aikaiseksi. Ihaile sitä, muiden aatoksista siltä osin viis. En sisusta muita varten. Silloinhan ne olisivat kulissit. Pelkistän ja pelkistän asumista. Oikeastaan kaikella pitää olla funktio. Muu on turhuutta. Asenne voi pöyristyttää, mutta siinähän pöyristelevät. Pidän asunnon siistinä ja kodikkaana, mutta hilipimpeleistä olen luopunut pikkuhiljaa. Tykkään kyllä selata sisustuslehtiä.
Saa ajatella eritavoin, mitä kirjoitin.
Kun sitä itse koittaa aina tehdä niin että toinen ihminen ilahtuu ja piristyy ja ilostuu, minun toiminnan takia. En halua pahoittaa toisen mieltä, sellainen käytös ei hyödytä meitä kumaakaan, haittaa se vaan aiheuttaa. En menetä mitään jos esim.kehun toisen juttua, vaan saamme siitä molemmat jotain hyvää.
Osaat käyttäytyä fiksusti:)
Joka itselleen sisustaa
ei anna ulkopuolisten tunteiden vallata mielialaansa.
Kehuja tulee jos on tullakseen, samoin arvosteluja mutta ne ovat vain mielipiteitä.
Vieraasi käytös sinua kohtaan tuntuu moukkamaiselta. Vaikka hänellä on erilainen sisustustyyli, noin ei ole fiksua käyttäytyä. On kyettävä näkemään muutakin kuin oma maku- ja värimaailma.
Asiallista kommentoitavaa olisi varmasti löytynyt, vaikkei pitäisikään keittiörempastasi.
Itsellesi olet sen tehnyt, ei kannata ottaa turhaa ressiä toisen värimaailmasta.
Asiahan on kaksipiippuinen juttu kolmellakin putkinäöllä.
Itse jos/kun menen kylään, olen menossa kylään, en arvostelutuomariksi. En edes osaa (alitajunta ei halua) katsoa sillä silmällä, kuinka huusholli on remontoitu tai sisustettu. Se on asujan koti ja minä vieras jolla oma koti.
Näen vain kokonaisuuden ja toki sen, onko se siistihkö vai hujan hajan. Hujan hajan kertoo kyllä asujan arjesta, ei sen puoleen. Liian siisti ja steriili on enemmän ahdistava kuin kodikas. No jaa, ehkä se on asujalleen kodikas mutta silti.
Vieraankin paikan on oltava rento ja vapaa, jossa voi heittäytyä vaikka sohvalla lojumaan tai pitkälleen jos siltä tuntuu, ei istua kankut jäykkinä mööpelin reunalla.
Kenkien paikka on eteinen vaikka eteisten matot pääosin ovatkin pöpö ja lika pesäkkeitä. Niistä kun harva huolehtii.