Tarvitsisin olkapään mihin nojata juuri nyt! Pohdin miksi minulle on annettu tällainen elämä? Ei tämä ole mistään kotoisin..! Kaikki on yhtä paskaa... en ole koskaan halunnut edes mitään ihmeellistä. Olen pienestä pitäen haaveillut ihan tavallisesta elämästä missä löytäisin jonkun kivan naisen ja eläisin vanhaksi hänen kanssaan.. tähän mennessä en ole vielä kertaakaan saanut sellaista naista johon olen ollut ihastunut :( ja siihen päälle vielä tämä kaikki muu mihin en ole itse voinut mitenkään vaikuttaa! Ihastumisiin olisin kyllä voinut vaikuttaa kaikkien näitten vuosien aikana sillä yksinkertaisella tavalla että lähestyisin niitä.. mutta miten lähestyä jos on huono itsetunto ja sen lisäksi tuntee suurta häpeää siitä mistä on itse lähtöisin. <-- tämän takia olen ne kaikki menettänyt. Sen lisäksi olen vielä joutunut kuuntelemaan ja katselemaan sivusta kun ihastukset ovat onnellisia. Oikeasti en jaksaisi tätä enää yhtään. Tähän vielä päälle se että olen erittäin yksinäinen... en ole suvun kanssa ollut tekemisissä yli kymmeneen vuoteen ja perhekkin on hajonnut. Onneksi minulla on sentään edes pari hyvää ystävää! Olen kiitollinen heille siitä että ovat olleet ystäviäni koko tämän ajan! Muuten olisin varmaan joko jo tappanut itseni tai ajautunut ns. väärille teille. Ei sillä ettenkö olisi jotain tyhmää elämäni aikana tehnyt... koen vaan asian näin että en ole vielä pilannut mitään elämässäni niin etteikö minulla voisi vielä olla tulevaisuutta.
En oikeen tiedä mihin kategoriaan tämä olisi sopinut... tunne kun heittelee tällä hetkellä aika laidasta laitaan sen mukaan mitä ajatuksia pyörii mielessä.
Kaikkein eniten olen miettinyt sitä että miksi? Miksi jo pienestä pitäen on tapahtunut sellaisia ikäviä asioita mihin ei ole voinut mitenkään vaikuttaa? Haluaisin kovasti tähän vastauksen mutta en tule siihen koskaan saamaan vastausta. Sen kyllä tiedän että en toivo kenenkään nuoruuteen/lapsuuteen mitään paskoja asioita.. kokemuksesta tiedän että se vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.
Noh... pakko tässä on silti yrittää nostaa nokkaa kohti uusia pettymyksiä.
En oikeen tiedä mihin kategoriaan tämä olisi sopinut... tunne kun heittelee tällä hetkellä aika laidasta laitaan sen mukaan mitä ajatuksia pyörii mielessä.
Kaikkein eniten olen miettinyt sitä että miksi? Miksi jo pienestä pitäen on tapahtunut sellaisia ikäviä asioita mihin ei ole voinut mitenkään vaikuttaa? Haluaisin kovasti tähän vastauksen mutta en tule siihen koskaan saamaan vastausta. Sen kyllä tiedän että en toivo kenenkään nuoruuteen/lapsuuteen mitään paskoja asioita.. kokemuksesta tiedän että se vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen.
Noh... pakko tässä on silti yrittää nostaa nokkaa kohti uusia pettymyksiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itellä ei oo putkedsa paskoo tällä hetkellää mutta inhoan anaalihommia. Se tunne kun se loppuu niin huhhuh
Mäkään en oo ikinä saanu mun ihastuksia ko ne on kaikki fiktiivisiä :( niitä ei voi ees yrittää.
Hahh :D sun kannattais ettii joku ihan oikee ihastus itelles!
niitä etitä. tulee jos on tullaksee.
Totta. En silti jäisi odottelemaan jos oikeasti sellaisen haluaa... tuskinpa se kotiovelle ilmestyy yhtäkkiä.. toisaalta miksei ilmestyis. Kai sekin on ihan täysin mahdollista. Itse ainakin kaikessa yksinkertaisuudessa toimin niin että katson ympärilleni missä sitten ikinä olenkaan.