Milloin olet viimeksi rukoillut? Koetko kanssani, että rukoileminen ei ole nyky-yhteiskunnassamme ollenkaan itsestään selvä asia? Siksi on hyvä, että muistutamme toisiamme rukoilemisen tarpeellisuudesta.
Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus toteaa: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa” (Matt. 6:6). Jeesus olettaa meidän rukoilevan. Hänhän sanoo, että ”kun sinä rukoilet”.
Jumalan pyhyys elämässämme
Rukoileminen on tärkeä asia, vaikka tuntisimmekin itsemme heikoiksi rukoilijoiksi. Saamme rukouksessa kertoa Jumalalle asioitamme. On tärkeää, että muistamme rukouksessamme myös lähimmäisiämme, ovathan monet pyytäneet sitä. On myös lohdullista, että Jumala tietää, mitä me tarvitsemme jo ennen kuin olemme häneltä pyytäneetkään (Matt. 6:8).
Sinulle ovat ehkä tuttuja Jeesuksen sanat: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” (Matt. 12:34). Rukoilemamme asiat heijastavat arvomaailmaamme ja elämämme tärkeysjärjestystä.
Päivän evankeliumitekstissä Jeesus opettaa, mikä on oikea arvojärjestys. Hän kehottaa rukoilemaan, että Jumalan nimi pyhitettäisiin keskuudessamme. Se merkitsee sitä, että kunnioitamme kaikessa Jumalaa ja otamme kiitollisina vastaan kaiken, minkä hän on tehnyt hyväksemme. Jumalan pyhyys elämässämme merkitsee myös sitä, että tahdomme sitoutua hänen sanansa mukaiseen uskoon ja elämään.
”Tulkoon sinun valtakuntasi”
Rukoillessamme taivaallista Isäämme saamme pyytää, että hänen valtakuntansa tulisi meidän luoksemme yhä uudelleen. Tämä on tärkeää siksi, että taivaallinen Isä saisi Pyhän Hengen kautta hoitaa meitä armollaan valtakunnassaan.
Näiden tärkeiden asioiden pyytämisen jälkeen Jeesus kehottaa meitä pyytämään jokapäiväistä leipäämme. Tähän pyyntöön kätkeytyy tunnustus siitä, että kaikki elämän lahjat tulevat Jumalalta. Pyytämällä jokapäiväistä leipää pyydämme samalla sitä, että Jumala antaisi meille sellaisen mielen, että voisimme jakaa Jumalan lahjoja myös lähimmäisillemme.
Voisiko ollakin niin, että Jumala jakaa lahjojaan ja siunaustaan lähimmäisillemme minun ja sinun kautta? Jos annamme puutetta kärsivälle lähimmäisellemme leipäpalan, lähimmäisemme voi kokea, että Jumala on kuullut hänen rukouksensa.
Jeesus kehottaa rukoilemaan myös sitä, että meillä olisi anteeksiantava mieli lähimmäisiämme kohtaan. Saamme rukoilla, että Jumalan meitä kohtaan osoittama armollisuus ja rakkaus saisivat meidät armahtamaan toisiamme niin kuin Jumala on tehnyt meille valtakuntansa kautta.
”Tapahtukoon sinun tahtosi”
Rukoilkaamme Jumalalta suojelusta ja varjelusta, että säilyisimme oikeassa uskossa, vapaina lapsina hänen valtakunnassaan. Meillä on jatkuva lankeamisen vaara. Kiinnymme helposti tähän ajalliseen maailmaan ja elämämme tärkeysjärjestys hämärtyy. Kun rukoilemme Jumalalta hänen tahtonsa mukaisia asioita, hän on luvannut kuulla rukouksemme.
Jumalan valtakunta on yhä uudelleen lähestynyt meitä rakkaasti. Jumalan valtakunnasta on saarnattu parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Monet eksyneet ovat saaneet palata takaisin ja Jumalan koettelemat, väsyneet Jumalan lapset ovat saaneet tuntea armon voiman. Sanankuulossa usko on vahvistunut ja Jumalan nimi on tullut pyhitetyksi. Sydämemme on täyttynyt ilolla ja rauhalla.
Seuroissa ja jumalanpalveluksissa saamme rukoilla yhdessä. Jumala on kuullut rukouksemme silloinkin, kun itse ajattelemme, että niin ei ole tapahtunut. Jumalan tarkoituksen näemme ehkä vasta jälkeenpäin.
Saamme edelleenkin rukoilla, että Jumalan valtakunta lähestyisi meitä ja kaikkia lähimmäisiämme. Saamme uskoa, että Jumalan tahto tapahtuu elämässämme meidän parhaaksemme.
Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus toteaa: ”Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa” (Matt. 6:6). Jeesus olettaa meidän rukoilevan. Hänhän sanoo, että ”kun sinä rukoilet”.
Jumalan pyhyys elämässämme
Rukoileminen on tärkeä asia, vaikka tuntisimmekin itsemme heikoiksi rukoilijoiksi. Saamme rukouksessa kertoa Jumalalle asioitamme. On tärkeää, että muistamme rukouksessamme myös lähimmäisiämme, ovathan monet pyytäneet sitä. On myös lohdullista, että Jumala tietää, mitä me tarvitsemme jo ennen kuin olemme häneltä pyytäneetkään (Matt. 6:8).
Sinulle ovat ehkä tuttuja Jeesuksen sanat: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu” (Matt. 12:34). Rukoilemamme asiat heijastavat arvomaailmaamme ja elämämme tärkeysjärjestystä.
Päivän evankeliumitekstissä Jeesus opettaa, mikä on oikea arvojärjestys. Hän kehottaa rukoilemaan, että Jumalan nimi pyhitettäisiin keskuudessamme. Se merkitsee sitä, että kunnioitamme kaikessa Jumalaa ja otamme kiitollisina vastaan kaiken, minkä hän on tehnyt hyväksemme. Jumalan pyhyys elämässämme merkitsee myös sitä, että tahdomme sitoutua hänen sanansa mukaiseen uskoon ja elämään.
”Tulkoon sinun valtakuntasi”
Rukoillessamme taivaallista Isäämme saamme pyytää, että hänen valtakuntansa tulisi meidän luoksemme yhä uudelleen. Tämä on tärkeää siksi, että taivaallinen Isä saisi Pyhän Hengen kautta hoitaa meitä armollaan valtakunnassaan.
Näiden tärkeiden asioiden pyytämisen jälkeen Jeesus kehottaa meitä pyytämään jokapäiväistä leipäämme. Tähän pyyntöön kätkeytyy tunnustus siitä, että kaikki elämän lahjat tulevat Jumalalta. Pyytämällä jokapäiväistä leipää pyydämme samalla sitä, että Jumala antaisi meille sellaisen mielen, että voisimme jakaa Jumalan lahjoja myös lähimmäisillemme.
Voisiko ollakin niin, että Jumala jakaa lahjojaan ja siunaustaan lähimmäisillemme minun ja sinun kautta? Jos annamme puutetta kärsivälle lähimmäisellemme leipäpalan, lähimmäisemme voi kokea, että Jumala on kuullut hänen rukouksensa.
Jeesus kehottaa rukoilemaan myös sitä, että meillä olisi anteeksiantava mieli lähimmäisiämme kohtaan. Saamme rukoilla, että Jumalan meitä kohtaan osoittama armollisuus ja rakkaus saisivat meidät armahtamaan toisiamme niin kuin Jumala on tehnyt meille valtakuntansa kautta.
”Tapahtukoon sinun tahtosi”
Rukoilkaamme Jumalalta suojelusta ja varjelusta, että säilyisimme oikeassa uskossa, vapaina lapsina hänen valtakunnassaan. Meillä on jatkuva lankeamisen vaara. Kiinnymme helposti tähän ajalliseen maailmaan ja elämämme tärkeysjärjestys hämärtyy. Kun rukoilemme Jumalalta hänen tahtonsa mukaisia asioita, hän on luvannut kuulla rukouksemme.
Jumalan valtakunta on yhä uudelleen lähestynyt meitä rakkaasti. Jumalan valtakunnasta on saarnattu parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Monet eksyneet ovat saaneet palata takaisin ja Jumalan koettelemat, väsyneet Jumalan lapset ovat saaneet tuntea armon voiman. Sanankuulossa usko on vahvistunut ja Jumalan nimi on tullut pyhitetyksi. Sydämemme on täyttynyt ilolla ja rauhalla.
Seuroissa ja jumalanpalveluksissa saamme rukoilla yhdessä. Jumala on kuullut rukouksemme silloinkin, kun itse ajattelemme, että niin ei ole tapahtunut. Jumalan tarkoituksen näemme ehkä vasta jälkeenpäin.
Saamme edelleenkin rukoilla, että Jumalan valtakunta lähestyisi meitä ja kaikkia lähimmäisiämme. Saamme uskoa, että Jumalan tahto tapahtuu elämässämme meidän parhaaksemme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
vunteerasin, notta mitäs nää oikeen lämpeet siitä rukoilemisestas, muuta ko sen mitä luulet "tienaavasi", kun Matteuksen evankeliumiin viitaten toteat olevan lohdullista tietää Jumalan tietävän tarpeemme ennenko olet edes rukoillut?
""Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. ""
Näin saamme myös pyytää syntejämme anteeksi samalla tapaa kuin lapsena pyysimme omalta isältämme. Usein vanhoillisena mielellämme puhumme tässä kohdassa velkojen maksamisesta, joka tarkoittaa tässä kohtaa samaa kuin syntien anteeksisaaminen.