Tuulirajat

15m/s. Te ette sitten taida paljoa liikkua, jos tuo 10m/s on yläraja.

10 m/s kieltämättä kuulostaa melko alhaiselta. Silloinhan paatti alkaa vasta kunnolla kulkea.

Itse pidän tuota 10m/s rajaa avomerelle lähtiessä. Tosin siinä vaiheessa, kun on keskellä Itämerta ja alkaa puhaltamaan 20 m/s ei tuolla rajalla ole mitään merkitystä. Ei sieltä karkuunkaan pääse.

Saariston suojissa ei ole mitään rajoja. Kaikki alle 20m/s tuulet ovat vielä hallittavissa ja välillä, jopa ihan mukaviakin kelejä. Heavy metalli musiikkia soimaan ämyreistä ja asenne kuntoon niin tuollaisesta ryskeestä oikein nauttii.

No okei, jos nyt tulisi kunnon myrsky ( 30m/s), jäisin kyllä kiltisti rantaan.

eikös se paatti mene riki just laiturissa kovalla tuulella?

Meillä on myös tuo 10 m/s sovittu perheen kanssa rajaksi normaalilla perhepurjehduksilla. Eli ei tahallaan mennä sitä kovempaan tuuleen. Jos tuuli sitten matkalla on kovempaa, niin mennään toki sen mukaan.

Toki hyvällä kaveriporukalla voi käydä kokeilemassa kovempiakin tuulia, mutta se on taas eri juttu

Täällä Perämeren perukoilla purkkarit pysyvät satamassa jos pienikin vire käy meren pinnalla tai olisi pelkoa että tuuli pullistaisi purjeet,mutta annas olla kun on räikä tyven niin sitten kaikki kynnellekykenevät kapahornarit lähtevät ulos ja ajelavat koneella.Liekkö kyseessä purjehdus taidot tai niiden puute?

Me ei kryssitä koskaan eli ajetaan ain koneella vastaiset ja muutenkin epämukavat kelit. Veneessä on reilun kokoinen mylly eli aika kovissa keleissä mennään saaristossa. Avomeret ja selkien ylitykset sitten pohditaan erikseen.

Jaahas, mistäpä oikein aloittaisi... Meillä nuorimmainen lapsi voi helposti pahoin eli kova allokko on perhepurjehduksessa haittana. Uskoisin, että tällaiset asiat luovat enemmän noita tuulirajoja. Tällöin reitin valinnalla ja väljällä aikataululla päästään hyvään tulokseen.
Ottamatta kantaa varsinaiseen tuulirajaan (vaihtelee kovin paljon osaamisen, varusteiden, veneen yms. tekijöiden osalta) on selvää, että varautuminen kovaan tuuleen tehdään aina etukäteen. Vaihdetaan myrskyfokka jo rannassa, laitetaan suoraan kakkos- tai mahdollisesti kolmosreivi - purjealaa on helpompi sitten suurentaa matkan aikana jos on tarvis. Reittiä tulee muuttaa matkan aikana jos olosuhteet vaihtuvat odotettua huonommiksi. Jo parinkymmen asteen loivennus tuulen suuntaan nähden voi tehdä matkasta mukavamman. Katso siis jo ennalta reitin varrelta mukavia taukopaikkoja ja reitti B tai jopa C. Matkapurjehtijalla ei saa olla kiire - matkan teko eli purjehdus on tärkeintä (ei siis vierasvenesatamassa lojuminen)!

Perhepurjehduksella tuulirajan määrittää se paikka mihin seuraavaksi aiotaan rantautua. Laituriin jos ollaan tulossa, niin 10 m/s on varmaan jo aivan ylärajalla perhemiehityksellä, jos on yksikin osaava gasti mukana niin raja onkin jotain16...18 m/s. Sama raja on ilman gastia, jos ollaan menossa paikkaan jossa tiedetään olevan hyvin tilaa rantautua, ja tiedetään olevan pitäviä poijuja joihin saa kiinni. Avomeriosuuksilla taas tuuli ei vaikuta käytännössä mitään lähtemiseen, vaan aallokko-olosuhteet. Merellä pärjää hyvin 20 m/s tuulessa perhepurjehduksella, jos aallokkoa ei ole, eli on saaristoa suojana. Rantautuminen taas tuottaa silloin suuria ongelmia aina ilman muuta miehistöä.
Vajaa viikko aikaa kun säähavaintoasemat mittasivat yli 30 m/s puuskia helsingin edustan merialueella. Ei mitään ongelmaa merellä sellaisessa perhemiehistöllä, mutta rantautuminen olisi sellaisessa tilanteessa käytännössä täysin mahdotonta ilman vahinkoja. Niinpä en sitä edes yrittäisi, vaan jos ei voisi jatkaa merellä jäisin ankkuriin johonkin, jossa tiedän ankkurin pitävän, eli pohjan soveltuvan ankkurointiin.