Oletteko olleet ulkomaanmatkalla ainoastaan biolasten kanssa? Meillä on 2 sijaislasta ja perheen murkut tahtoisivat, että mentäisiin joskus matkalle ilman heitä. Koskaan ennen emme ole näin tehneet, vaan ollaan reissattu koko porukalla.
Olemme miettineet, että onnistuisihan se silloin kun lapset olisivat esim. kesällä biovanhempien luona. Toinen lapsista on aika vaativa ja oma loma kyllä houkuttelisi.
Mietin vain, että onko meillä "oikeus" siihen. Kuinkahan sijoitetut asian ottaisivat, toinen on kyllä niin pieni, ettei varmasti asiaa vielä edes miettisi.
Olisi kiva kuulla kokemuksianne.
Olemme miettineet, että onnistuisihan se silloin kun lapset olisivat esim. kesällä biovanhempien luona. Toinen lapsista on aika vaativa ja oma loma kyllä houkuttelisi.
Mietin vain, että onko meillä "oikeus" siihen. Kuinkahan sijoitetut asian ottaisivat, toinen on kyllä niin pieni, ettei varmasti asiaa vielä edes miettisi.
Olisi kiva kuulla kokemuksianne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos minä olisin tuo "rannalle" jäävä lapsi, tietäen, että toiset pääsee lomille jonnekin kauas ja minut jätettäisiin kotiin, niin mieleni olisi varmaan todella musta ja hakisin kaikki syyt siihen, miksi juuri minä en pääse.
Kokisin varmaan huonommuutta ja kokisin itseni "ei perheenjäseneksi", jos osaisin vain ymmärtää tätä asiaa.
Jokaisella on oikeus varmasti tehdä aika pitkälle, kuinka haluaa, mutta minusta ei olisi siihen.
Tämä oli minun mielipide!
Mielipiteitä tässä kyselinkin, älä sitä anteeksi pyytele jos se ei mennyt yksiin minun ajatusteni kanssa.
Toinen sijaislapsi ei ole ollut meillä vasta kuin pari kuukautta. Tapaamiset meni hyvin, mutta nyt kun alkaa kotiutua niin tulee se oma luonne (ja opitut) esiin. Murkut meillä on alkanut kyselemään, josko voisimme reissuun lähteä ydinperheellä. Aika shokki heillekin on ollut tämän lapsen tulo, vaikka kaikki häntä odotimme. Eivät he lasta maitojunalla takaisin ole lähettämässä, vaan kaipaavat äitiä ja isää hetkeksi itselleen. Arki tällä hetkellä pyörii aika paljon juuri tämän "uuden" lapsen ympärillä.
Meillä on myös biolapsia ja olen itse sitä mieltä, että miksei voisi tehdä eri kombinaatioilla reissuja?
Jokainen äiti kuitenkin itse parhaiten tietää oman perheensä tarpeet ja kuka tai ketkä milloinkin tarvitsisivat huomiota esim. yhteisen reissun muodossa.
Toisella kerralla voisi taas lähteä teidän tapauksessa nämä pienimmät tai vaikka joku bioista ja sijoitetut tms...
Tärkein lienee se, että on pitkällä tähtäimellä tasapuolinen. Lomareissujen toteutuessa aina vain biolasten kanssa ei se tietenkään olisi ns. reilua sijoitettuja lapsia kohtaan jotka kuitenkin ovat ns. omaa perhettä.
Mieleeni tuli sellainenkin näkökulma, ettei sijoitettujen lasten vuoksi voi sentään "uhrata" muita lapsia olivat he sitten bio-, adoptio - tai sijaislapsia. Biolapsetkin ovat yhtälailla oikeutettuja saamaan silloin tällöin sepecial-huomiota.
Teidän tapauksessa murrosikäisten kotona asumis ikä on enää niin rajallinen ja ylipäätään sen ikäisillä halu reissata vielä omien vanhempiensa kanssa. Kohta kuvioissa ovat tyttö/poikaystävät ja heidän kanssaan asioiden kokeminen.
Sisarellani on viisi lasta ja aika peräjälkeen syntyneitä. He siis biologisia lapsia.
Hekin tekevät toisinaan reissuja vanhempien lasten kanssa ja toisinaan nuorempien. Joskun matkassa ovat mukana kaikkia tai pelkät vanhemmat tai yksi lapsista. Näin siis perheissä missä on biolapsia kaikki.
Miksei siis voisi samoin toimia perheissä missä on sekä bio- että sijoitettuja lapsia?
Me vanhemmat olemme aika hyviä syyllistämään kaikessa ja jokatapauksessa itseämme vanhempina.
Lisäksi paineita tulee ulkopuolelta ja tyyliin "mitä muut ajattelee jos toimimme näin?"
Joskus on hyvä kuunnella sydäntään ja oikeasti toimia myös sen mukaan.
Eli kannustan teitä tekemään juuri niin kuin olit ajatellutkin.
Tekemään se reissu sitä reissua kaipaavien biomurkkujenne kanssa.
Seuraava reissu voisi sitten olla vaikkapa sijoitettujen lasten kanssa??;)
Kiitos hyvästä kirjeestäsi. Ymmärsin kyllä viestisi ja ajattelimme tehdä tämän reissun ydinperheen kera. Tämä on meidän aikuistenkin ensimmäinen ulkomaanmatka, joten "harjoitellaan" ensin. Kotimaan lomille menemme kyllä koko poppoolla.
Me olemme mieheni kanssa lähdössä kahdestaan ulkomialle. Aikaisemmin olemme reissanneet oman lapsen kanssa, mutta nyt kun meillä on myös sijoitettu lapsi ajattelimme jättää molemmat kotiin ja kerätä itse voimia. Ensin olimme lähdössä koko perhe mutta koska sijoitettu on vielä niin pieni, ei tuntunut mielekkäältä lähteä vielä hänen kanssa ulkomaille. Nyt teemme näin ja vuoden päästä lähdemme sitten varmaan koko porukka. Tuntuu että on suurtakin rikosta tekemässä kun lähtee ilman lapsia lomalle.
Lomaa itselleni ja varsinkin murkuille ajattelinkin. Tuskin koko porukalla edes lähtisimme, aika arvaamaton on tuo toinen sijaislapsi. Eipä tulisi omasta rentoutumisesta kyllä mitään.
Ihan oikeassa olet, että tulee rikollinen olo, mutta omakin jaksaminen on tärkeää.
Meille tuli samankaltainen loman tarve 4 vuotta sitten, kun perheessämme ollut RAD-lapsi uuvutti voimamme lähes olemattomiin. Perhehoitoliitosta kannustettiin meitä pitämään sijaisvanhemmille tarkoitettu "vuosiloma" pelkän ydinperheen voimin. Myös biologinen lapsemme oli uuvuksissa ja kaipasi yhdessäoloa vain meidän vanhempien kanssa, arkisin hän oli koulussa ja sijaislapsi kotona sijaisäidin kanssa. Sijaislapsi taas oli niin vaativa ja reagoiva, ettemme voinet kuvitellakaan ottaa häntä mukaan matkalle. Kotimaan lomilla hän oli kyllä aina mukana vaihtelevalla menestyksellä. Lomat ovat olleet meille todella tärkeitä henkireikiä ja levon hetkiä, ilman huolia. sosiaalitoimesta on tullut rankkaa arvostelua päätöstämme kohtaan, mutta olemme kokeneet kerran vuodessa olevan viikon loman olevan meille ehdottoman tärkeä oman jaksamisen kannalta. Lomaoikeushan, vaikkakin pieni meilläkin on olemassa.
Olen miettinyt myös kuinka sossu asiaan reagoi, mutta tuonpa näkee sitten. Ei kai meidän kuitenkaan kotona tarvitse kyhjöttää silloin kun sijoitetut ovat biosukunsa luona?
Jaksamista teille!
Joku joskus ajattelee sijaisvanhempien jaksamista, mutta sijaisperheen biolasten jaksamista ei kukaan tunnu ajattelevan.
Itse olen kasvanut perheessä, jossa kaikki lapset olivat biologisia. Silti perheemme vanhimmat lapset pääsivät joskus reissuun ja nuoremmat jäivät kotiin.
Olisiko sellainen kompromissi mahdollinen, että toinen vanhemmista ja osa biolapsista lähtisivät reissuun? Sitten toinen lähtisi loppujen kanssa? Tai sitten niin, että nyt lähdette ydinperheellä ja seuraavan reissun teette niin, että biolapset menevät vaikka mummolaan ja sijoitetut pääsevät mukaan. Jälkimmäinenkin olisi murkuille lomaa pikku "sisaruksistaan".
Varsinaiset ulkomaanmatkat ollaan aina tehty miehen kanssa kahdestaan, me emme ole rantalomaihmisiä vaan kaupunkilomailijoita, jolloin harrastamme aikuisten kulttuuria.
Ruotsissa ja Virossa sen sijaan on käyty lasten kanssa. Olemme matkailleet eri kombinaatioissa jo silloin, kun meillä ei sijoitettuja ollut l. joskus molemmat vanhemmat 1-3 vanhimman lapsen kanssa, joskus toinen vanhemmista 1-3 lapsen kanssa, joskus on ollut mukana minun äitini. Viimevuosinaolemme lähteneet molemmat kolmen nuorimman kanssa, joista kaksi sijoitettua, välillä on ollut minun äitini mukana.
Kotimaassa olemme olleet usein tuetuilla perhelomilla koko perheen kanssa (8 hlö).
Kyllä lapset ovat hyvin ymmärtäneet sen, että joskus lähdetään isompien kanssa ja tehdään sellaista mikä ei pienmmille vielä sovi tai onnistu ja taas toisen kerran on pienempien vuoro.
Ikäero meilläkin vanhimman ja nuorimman välillä 13v.
Tuota olen miettinyt paljon.Meillä 3 biolasta ja yksi sijaislapsi.
Toisaalta olen ajatellut että loma pelkästään biolasten kanssa voisi olla antoisa sekä bioille että meille koska sijoitetulla lapsella on käytöshäiriöitä ja muita ongelmia niin hänen kanssaan ei hirveästi"uskalla"lähteä mihinkään pitemmälle reissulle,kaupassakäyntikin on hänelle usein liikaa.
Toistaiseksi ollaan oltu koko porukalla jos johonkin ollaan lähdetty tai sitten niin että esim:vanhimmat lapset ollut mukana ja nuoremmat hoidossa tai päinvastoin.
Tulee jotenkin huono omatunto jos jättäisin vain sijaislapsen hoitoon ja muut lähdettäis.Tyhmää ehkä mutta minkäs sitä itselleen mahtaa:)
meillä sijoitetut tekevät kylpylä ja lomamatkoja bioperheittensä tai sukulaistensa kanssa.
sen vastapainona olemme me tehneet matkoja biolastemme kanssa.
ilman huonoa omaatuntoa. kyllä omat lapsemmme ovat yhtä arvokkaita kuin lainatummekin.
ja sitten on vain vanhempien matkoja.
ja tietysti useimmin koko perheen matkoja. joissa voi parhaimmillaan/pahimmillaan olla naapurinkin lapset mukana.
Kiitos kaikille, jotka annoitte uskoa, että meillä ja biolapsillakin on oikeus lomaan.
Hyvää jatkoa teille kaikille!