Isäni kuoli tuossa muutama kuukausi sitten, tämä oli jo ollut hetken tiedossa, sillä hänellä oli todettu maksakirroosi ja hän vain jatkoi dokaamista. Samaa aikaa itselläni oli kauppiksen pääsykokeisiin lukemiset kesken ja muutenki stressi päällä. Tapauksen jälkeen en ole ollut ennallani, mikään ei tunnu miltään ja hädin tuskin saan sanoja suustani koittaessani puhua viersille/ tutuille. Kysyisinkin, että onko nämät normaaleja oireita masentuneelle, vai kärsinkö kebties psykoosista? Töissä olen käynyt koko tämän ajan, mutta sielläkään en pysty juurikaan kelleköän puhumaan, mikä tekee olostani sietämättömän. Illat makaan yleensä kotona omassa sängyssä ja tuijotan tvt/ puhelinta. Tiedän että pitäisi mennä lääkäriin, mutta en sinnekkään pysty soittamaan. Onko tämä normaalia masennuksessa, vai vielä jotakin pahempaa
Hämmentynyt
Johohog
7260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinulla on ollut henkisesti erittäin vaikea vaihe jo pitkään, monta stressaavaa asiaa päällekkäin. Tuntemuksesi ja olotilasi ovat tapahtumiin nähden normaaleja. Tuntuisi, että toipuaksesi tarvitsisit terapeuttista keskustelupua tilanteeseesi.
Jonkunlaiseen alkuun voisit päästä terveyskeskuksen kautta. Terveyskeskuksissa on psykiatrinen hoitaja, hänen kanssaan pääsee keskustelemaan lääkärin kautta.
Se olisi joku alku, kun alkuunpääseminen on vaikeaa, sen ensimmäisen askeleen ottaminen.
Jos et voi purkaa asioita kenenkään omaisen, läheisen tai kaverin kanssa, kokeile ulkopuolista apua. Älä pitkitä yhteydenottoa, auta itseäsi mahdollisimman nopeasti, niin pääset toipumaan
mahdollisimman nopeasti. Tarvitset saada voimasi takaisin ja päästä masennuksesta irti.
Kaikkea hyvää sinulle ! Usko itseesi ! Onnistut kyllä !
Aika parantaa. Älä sekaannu mielureihin. Tottakai se nyt on normaalia surea läheisen kuolemaa.
Kuulostaa tutulta. Et ole ainutlaatuinen, etkä epänormaali. Työterveyshoitajalle tai -lääkäriin, mars. Surutyö voi kestää vuosia.
muutaman viikon kuukauden ja jo viikon päästä helpottaa omalla tavallaan, uni maistuu...
sillee se menee...
Ei ole ihme jos tuossa tilanteessa tulee jotain psyykkistä oiretta. Sinulla on ollut todella raskasta, ja on ihan ymmärrettävää, jos ei ole ihan parhaassa mahdollisessa kunnossa psyykkisesti.
Sinulla on vielä varmaankin surutyö kesken. Yleensä pahin suru kestää noin vuoden, ja sen jälkeen alkaa helpottamaan. Sillä aikaa olisi hyvä, jos suojelisit itseäsi liialliselta stressiltä, ja antaisit itsellesi aikaa toipua menetyksestä.
Psykoosin oireita sinulla ei minun mielestäni ole. Psykoosissa yleensä pettää todellisuudentaju todella pahasti, ja ihminen näkee tai kuulee harhoja. Toisaalta olen lukenut, että hetkittäisiä harhakokemuksia saattaa olla myös ihan terveilläkin ihmisillä, varsinkin raskaitten asioitten yhteydessä.
Joten en välttämättä vielä huolestuisi kovin paljon sinun psyykkisestä terveydestä. Mutta ehkä jokin kriisiapu saattaisi olla hyväksi. Läheisille jutteleminen, taide ja liikunta saattaa myös auttaa selviämisessä.
Jaahas, kukas se taas etädiagnosoimassa...
Aloittaja kysyi, että kärsiikö hän psykoosista. Minä kerroin oman mielipiteeni. Se ei ole sama asia kuin diagnoosi. Ei keskustelupalstoilla diagnoosia voi antaa, enkä ole psykiatri, joten en muutenkaan voi diagnosoida ketään. En ole mieluri, olen ihan vaan tavallinen mielenterveysongelmista kärsinyt ihminen. Yritän saada aikaan jotain positiivista sen pohjalta, että on omakohtaista kokemusta asioista. Ja yritän laittaa asiallisia viestejä, ja haluan oikeasti auttaa. Jos se ärsyttää, niin sitten ärsyttää, ei kaikkia voi miellyttää.