Onko muita jotka loukkantuu herkästi esim torjutuksi tulemisesta ja olette ylikilttejä koska ette tiedä mien reagoisi? Itse kärsin varsinkin tuosta torjutuksi tulemisen yliherkkyydestä jos esim minulle tärkeä henkilö ei suostu tapaamaan. Ensireaktioni sisälläni on viha ja suuttumus ja sen takia olen joskus sanonutkin ikäviä asioita minulle tärkeille henkilöille. Tämä suuttumus ja ahdistava tunne torjutuksi tulemisesta voi kestää päviä, jopa viikkoja mutta pikkuhiljaa alan pitämään ensireaktiotani liioiteltuna. Mutta kun olen oppinut tuntemaan yliherkkyttäni niin alan yhä enemmän pelätä että sanon ikäviä asioita ihmisille ensireaktioni takia.
Minun on jotenkin vaikea ymmärtää mikä on asiallinen reaktio ja mikä ei ole. Pelkään että en pidä puoliani tarpeeksi mutta samalla pelkään että yliherkkyyten takia sanon asioita joita tulen katumaan. Näistä jälkimmäinen on johtanut siihen että olen mielestäni välillä ylikiltti ja annan muiden kohdella itseäni miten tahansa.
Onko kukaan oppinut hallitsemaa asiaa paremmin ja millaista apua olette saaneet?
Minun on jotenkin vaikea ymmärtää mikä on asiallinen reaktio ja mikä ei ole. Pelkään että en pidä puoliani tarpeeksi mutta samalla pelkään että yliherkkyyten takia sanon asioita joita tulen katumaan. Näistä jälkimmäinen on johtanut siihen että olen mielestäni välillä ylikiltti ja annan muiden kohdella itseäni miten tahansa.
Onko kukaan oppinut hallitsemaa asiaa paremmin ja millaista apua olette saaneet?
Vastaukset 10
Vanhimmat
On muitakin. Kuulosta tutulta.
Olen ihan samanlainen. Mulla on kova miellyttämisen tarve ja olen kiltti. Samalla kiristelen hampaitani ja kiroan mielessäni kun koen että mut torjutaan. Mulla on suorastaan väkivaltaisia ajatuksia. Joudun jotenkin tukahduttamaan aidon,oikean ensireaktion.
Samaa minullakin. Reaktio viivästyy välittömyyden kustannuksella juuri vaikeiden tunneajatuskuvioiden takia. Luo varmaan ties mitä väkinäistä ja kummallistakin elementtiä joskus vuorovaikutukseen. Taustalla on raakoja väkivallan ja hylkäämisen kokemuksia lapsuudessa.
Kuvailit minun tunteitani!
Suosittelen treeniä, kuten aamuisin kuntolenkkiä, juoksupyrähdyksin.
Illalla, öisin yoga, että saa mielen rauhoitetuksi ja tasapainoon.
Ravinnolla on minuun suuri merkitys. Kaikki lisäaineet jätettävä.
Sokeri, vehnäjauho myrkkyä. Tuoretta, puhdasta ruokaa.
Muuten ei jaksa elää itsensä kanssa.
Samankaltainen juttu. Tulin jonkin verran hyväksi käytetyksi esim. työpaikalla ja ylireagoin joskus, sitten kun alkaa todella keittämään. Pitäisi osata olla lujana jo ensi askelista, niin on kontrollin tuntu. Muutenkin sosiaaliset kommervenkit minulla vähän hakusessa. Kaipa niitä saa paremmiksi, kun vaan ns. työntää päänsä leijonan kitaan. On vaan se, että kun ei ole itsevarma ja epäonnistuu kohtuu todennäköisesti, ja ei oikein saa mielihyvää sosialisoimisesta niin ei näe mitään porkkanaa siellä leijonan kidassa, jota tavoitella. Tämähän se on aika perisuomalaista kait...
Jossai sanottii osuvasti että ylikiltteyskin on persoonallisuushäiriön piirre. Kai ihmisen pitäisi evolutiivisesti olla enemmän narsistinen kuin perseennuolija.
Olen ollut samanlainen joskus. Minulla todettiin epävakaa persoonallisuus aikanaan. Kymmenen vuotta terapiaa tuotti tulosta. Tunnemaailmani om tasaantunut ja normalisoitunut. Ihmissuhteet eivät enää kärsi.
Siitä voi siis päästä yli terapialla.
Kokeile ruokavalion muuttamista terveelliseksi sekä liikuntaa. 4-5 kertaa 30km lenkkeilyä ja kuntosali treeniä myös. Minulla auttoi, nyt en enää loukkaannu enkä ole kiltti. Kohta pääsen äänestämään Perussuomalaisia.
Kerropas hiukan enemmän itsestäsi: Pystytkö tekemään täysin itsenäisiä päätöksiä- Oletko oman itsesi herra? Mihin asiaan tuo herkkyys liittyy. On normaalia että se on pettymys jos vaikka salaa rakastamansa henkilö kieltäytyy ehdotuksestasi. Kyse voi olla heikosta itsetunnosta joka vastoinkäymisen sattuessa purkautuu kiukkuna. Lähdetkö asioihin siten että ajattelet että tottakai muut tekevät juuri niin kuin sinä haluat? Eli muut tanssivat pillisi mukaan ja tekevät kuten sinä olet ajatellut kaiken tapahtuvan...
Ehkä parasta olisi oppia tuntemaan oma itsensä. Että pystyy tuntemaan ja tunnistamaan omat tunteet, silloin niitä voi hillitä. Jos kaikki tunteet tulee vaan kontroimattomasti räjähdellen, et osaa tunnistaa niitä. Se on itsekästä. Oppia ikä kaikki.