Oon jo kahdesti viikon sisään pyytänyt päästä osastolle. Olen siis avohoidon piirissä, masennuksesta sairaslomalla. Kokeiltu on 3 eri mielialalääkitystä ja uusi respa tungettu käteen (duloksetiini). Viimeksi sain niin pahan olon lääkkeestä, että lähdin akuuttiin ja lopetin lääkityksen. Nyt opamoxin avulla elelty tätä tuskaa.
Pelottaa aloittaa lääkitys ja olen pyytänyt päästä osastolle, siitä kieltäydytty. Epätoivoissani olen tällä viikolla käynyt akuutissa päänsärkyjen, näköhäiriöiden, puutumisten yms. takia ja minusta otettiin jopa pään ja kaulan tt kuva(verenkiertohäiriön poissulkemiseksi). Kun en tiedä näistä moninaisista fyysisistä oireista mikä johtuu ahdistuksesta ja mikä on oikeasti somaattista. Tänään ollut erityisen vaikea päivä. Olen jopa törmäillyt huonekaluihin pään oudon olon takia ja hengittäminen tuntunut vaikealta. Tärisen jatkuvasti ja olo on tuskainen. Kaiken lisäksi tänään sain soiton psyk.polilta, että ensi maanantain tapaaminen siirtyy kahden! viikon päähän. Viimeksi keskiviikkona itkin hoitajalta mahdollisuutta päästä osastolle, kun en enää jaksa. Käskettiin vaan vetää nappia naamaan. Miks ei ne vit u tajua, että olo on niin huono ettei yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä vielä huonommasta olosta yksinään. Asun siis ihan yksin ja olisin halunnut päästä osastolle tuota lääkettä kokeilemaan. En ole ikinä tajunnut miten vaikeaa voi avun saaminen akuuttitilanteessa olla. Mitä tässä oikein voi tehdä???!!!
Pelottaa aloittaa lääkitys ja olen pyytänyt päästä osastolle, siitä kieltäydytty. Epätoivoissani olen tällä viikolla käynyt akuutissa päänsärkyjen, näköhäiriöiden, puutumisten yms. takia ja minusta otettiin jopa pään ja kaulan tt kuva(verenkiertohäiriön poissulkemiseksi). Kun en tiedä näistä moninaisista fyysisistä oireista mikä johtuu ahdistuksesta ja mikä on oikeasti somaattista. Tänään ollut erityisen vaikea päivä. Olen jopa törmäillyt huonekaluihin pään oudon olon takia ja hengittäminen tuntunut vaikealta. Tärisen jatkuvasti ja olo on tuskainen. Kaiken lisäksi tänään sain soiton psyk.polilta, että ensi maanantain tapaaminen siirtyy kahden! viikon päähän. Viimeksi keskiviikkona itkin hoitajalta mahdollisuutta päästä osastolle, kun en enää jaksa. Käskettiin vaan vetää nappia naamaan. Miks ei ne vit u tajua, että olo on niin huono ettei yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä vielä huonommasta olosta yksinään. Asun siis ihan yksin ja olisin halunnut päästä osastolle tuota lääkettä kokeilemaan. En ole ikinä tajunnut miten vaikeaa voi avun saaminen akuuttitilanteessa olla. Mitä tässä oikein voi tehdä???!!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Yritin tuossa keskiviikon tapaamisessa selittää miten paha olo mulla on, siis etten haluais aamulla nousta ylös kun heti alkaa kaikki fyysiset oireet ilmaantua, ulos lähtö todella vaikeaa (kerään rohkeutta koko päivän) ja kotioloissakaan ei voi enää olla ottamatta opamoxia. Kämpässä liikkuminenkin ahdistaa (outo olo päässä, jäsenet kramppailee) lähinnä jäkitän sängyllä/partsilla tekemättä mitään. Joutuu siis keräilemään itseään et pystyy suihkuun/vessaan mennä. Hoitsu siihen "siis tosi hyvä,että nouset ylös sängystä, kaikki ei siihenkään pysty". Siismitä???!! Eli mun kunto on "liian hyvä" osastolle. Kerran mulle ehdotettiin osastoa, mut sillon olin paremmassa kunnossa ja koin sen turhaksi. Nyt kun pyydän sinne pääsyä niin kieltäydytään.
Miksi sitten haluat laitokseen? Siellä sinua moukaroidaan ja alistetaan lisää? Vai oletko sadomasokisti?
Miksi vedät aineita, kun ne saavat sinut voimaan huonosti niin kuin tuhannet muutkin???
Ei vankiloihin päästä. Sinne pakotetaan, jos niin katsotaan ratkaisuksi.
Suositan lopettamaan, järjestelmällisesti, aineiden käytön ja puuttumaan niihin elämnongelmiin, jotka juuri sinut on saanut voimaan alkujaan huonosti.
No oon vaan niin rikki ja loppu etten enää jaksa. Kaikki alkoi vajaa vuosi sitten fyysisillä oireilla, tuli ahdistus ja masennus. Siihen asti painanu koko elämänsä hulluna töitä ihan terveenä kansalaisena. Noi fyysiset oireet on niin invalidisoivia, että elämästä ei tuu mitään, etenkään kun niihin ei ole vielä ainakaan löydetty mitään elimellistä selitystä. Mun ahdistuksen ja masennuksen syyt siis fyysisissä oireissa. Mites neuvot niitä parantamaan, ku lääkäritkään ei oo keksiny mikä taustalla on. Oon kokeillu vitskut ja liikunnat, alkon jättäny pois ets. Hermosto ihan sekaisin ja ties mikä muukin mun kropassa. Eilenkin silmälääkäri laitto lähetteen pikasesti akuuttiin päivystykseen ku löyty kaikki merkit infarktista, mut ei sit ollutkaan. Ja siellä kun on se merkintä mielenterveyden puolelta niin eroon vaan halutaan eikä tutkita sen tarkemmin mahdollisia muita syitä hermoston toiminnan vajavuuksista. Ei täs omat keinot enää riitä.
Totta kai pääsi on sekasin, kun vedät/olet vetänyt kamaa. Tuleeko se sinulle yllättävänä mahdollisuutena?
Tuhoat vaa elämäs mömmöillä. Usko pois.
Miten luulet että osasto auttaa sua? Kamalia paikkoja.
"Oon kokeillu vitskut ja liikunnat, alkon jättäny pois ets. Hermosto ihan sekaisin ja ties mikä muukin mun kropassa"
Mitä luulet, että missä tilassa hermostosi on, kun vedät keskushermostoon vaikuttavia psyykenlääkkeitä yksi toisen jälkeen ja siihen päälle vielä rauhoittavia? Riippuvuus rauhoittaviin tulee viikoissa. Niistä voikin tulla aika vinkeitä oireita, kun niihin jää koukkuun ja lopettaa. Päänsärkyjä, vapinoita yms yms.. Olen käynyt bentsovieroitusta läpi ja aikamoista helvettiä ollut.
Vaikutat herkältä reagoimaan lääkkeisiin joten kannattaa kaksi kertaa punnita alatko lisäkokeiluihin.
Voit mennä tuplasti huonompaan kuntoon lääkkeillä. Ja usko pois, vielä on surkeampikin olo olemassa. Minä käytin kaikki lääkkeet, mitä lääkäri suositteli ja vielä päällekäin ja huh mikä olo tuli. Se että tuntee negatiivisia tunteita on paljon parempi kun ei tunne mitään ja on pää tokkurassa lääkkeillä. Olen käynyt osaston läpi ja lääketokkuran ja toivon, etten olisi sinne mennyt.
Paljonko sinä sitä liikuntaa olet harrastanut? Jos olet uupunut, ihan kävely kerran päivässä ulkosalla vaikka luonnossa on ihan sopiva määrä. Tärkeintä on, ettei anna periksi sille ahdistukselle täysin ja anna sen estää itseä.
Joo vitamiineista tuskin on hyötyä, voi olla haittaakin. Parhaat vitamiinit on terveellisessä puhtaassa ruoassa mitä ei ole prosessoitu ja kyllästetty lisäaineilla, keinotekoisilla aromeilla ja makeutusaineilla. Lapset voi saada ylivilkkautta jostain lisäaineista, miksi ei myös aikuiset levottomuutta...
Oletko kokeillut mitään hengitysharjoituksia jos iskee oikein paha olla? Nehän voi rauhoittaa hermostoa ja estää esimerkiksi paniikin tuloa. Youtubesta löytyy paljon vinkkejä.
Joo, oon kokeillu hengitysharjoituksia/tärinäterapiaa etc, en mä niistä saa ku hetken rauhan. Oon mä nyt yrittäny ulkoilla, käyny pienillä kävelylenkeillä ja pyöräilemässä. Tänään poljin tos kuntopyörää 5 km. Tuli ihan järkky olo, sydän hakkas ihan miten sattuu (joku rytmäri tms.). Hah, vuos sitten vetelin pyörällä 20-30kilsan lenkkejä eikä tuntunu missään.
Noi mun lääkekokeilut jääny viikkoon aina ku kestäny niitä oireita. Ainut et opamoxii vedetty tasaseen, tosin mahd. pienillä annoksilla 7.5-15 mg päivä. Eli otan sen tos päivällä ku oon aamun kärvistelly. Varmaan siihen koukuttunu. En tiedä, ilman en käytännössä pääse sängystä ylös. citalopramia vedin sen viikon ja sen jälkeen olin 5 viikkoa ilman benejä ja tapasin kavereita, kävin jopa baareissa yms. Mut sit taas luhistuin ja opamit tuli takasin. Siitä ajatellu, et ehkä siinä olikin joku hyvä puoli. En mä vaan vidd*u tiedä enää mitä tehdä. Pakko sanoa, et ruoka puoli aika huonoa, ku ei maistu. Tänään yritin syödä kanaa ja laatta meinas lentää. Ei mee alas ku karkki, leipä, hedelmät ja sen sellaset. Enkä vaan jaksa tehä ruokaa ku ei oo ruokahalua. Jotain puuroa yrittäny aamusin oksennuskurkussa vetää, mysli menee just ja just. Oksettaa vaan kaikki safka, etenkin lämmin ruoka. Vettä juon varmaan 6 litraa päivässä koko ajan hirvee jano.
Ja siis olen todella lääkekielteinen, panacodejakin mulle määrätty mut en ala niitä syömään. Tupakkaa poltan ja se pitäis lopettaa. Inhoan itteäni sen polton takia, mut viddu ku on niin vammanen et en saa sitä vaan lopetettua vaik huomaan et siitä tulee paha olo. Varmaan olis asioita joita vois tehä paremmin niinku toi ruokapuoli mut ku ei vaan saa alas ilman oksennusrefleksiä. Joskus ollu jossain porukoilla syömässä "kunnon kotiruokaa" ja hyvä et saa haarukkaa suuhun ku kädetkin alkaa tärisee. Ja siis mulla aina ennen ollut todella hyvä ruokahalu. On vaan niin saatan n vaikeeta tää elämä nyt.
Muuten tsemppiä, minkälaisia viekkareita oot benzoista saanu? Oon itekin miettiny niitten osuutta mun oloon. Siis lähinnä lihasten kramppeihin, puutumisiin, huimaukseen ja paineentunteeseen päässä, siis toinen puoli päätä ihan eriparia ku toinen, sellai hemmetin sumuinen olo ja outoja näköhäiriöitä, siis näön sumentumisia. Ku toi opamox mulla auttaa noihin vähän. Tänään siis ihan kirjaimellisesti kävelin huonekaluja päin ennen opamoxin ottoa. En siis enää ihan tiedä mikä johtuu mistäkin. Silmät mul temppuilee niin et neurologitkin ihmeissään, pupillit ihan eri paria, supistuu ja laajenee miten sattuu (tosin ne oli jo ennen elämän ensimmäistäkään nappia). Ei vaan ollu tarpeeks ihmeissään et olis jatkotutkimuksia tehny (mt puolen asiakas).
Olen vieroittautunut useista lääkkeistä, joille "kiitos vaan" minut osastolla koukutettiin. Olen käyttänyt vuosia eri lääkkeitä ennen sitä. Viimeisenä rauhoittava. Oireet mitkä vaihtelee päivittäin mistä osa on kiduttavia:
- sähköiskumaiset tuntemukset päässä, sähköiset ja polttavat tuntemukset päässä, kehossa (liittynee rauhoittaviin), päänsärky, paineen tunteet päässä, silmissä,aivosumu. Tämä on lähes joka hetki
- migreenimäiset olot jolloin näen näkökentässä auroja. Alkoi lääkevieroituksessa.
- levottomuustilat kehossa, levottomat jalat, kyvyttömyys nukahtaa usein kun kehoni nytkäyttää minut hereille useita kertoja. Epämääräiset sähköiset pistelevät tuntemukset raajoissa. Puhkesi vieroituksen jälkeen yhdestä lääkkestä. Joskus kihelmöinti on niin pahaa, kuin sisäistä kutinaa, jolloin tekisi mieli päästä nahoistaan
- univaikeudet, unihäiriöt, jatkuva heräily, kyvyttömyys nukahtaa ilman lääkkeen ottoa
- kognitiiviset ongelmat, keskittymisen ongelmat, muisti pätkii. Tunnen oloni usein kuin aivovaurioituneeksi.
- depersonalisaatio/derealisaatio usein päällä
- tinnitus öisin. Ramppaan vessassa yöt useita kertoja.
- välillä vapina, lihaskivut, lihasnykäykset
- välillä tulevat ahdistuksen aallot
- välillä tuntuva täysi anhedonia mutta onneksi on myös ikkunoita jolloin tunnen jotain. On usein sumuinen tokkura zombi olo.
- jatkuva väsymys, heikko rasituksen sietokyky. Olen työkyvytön. En voi liikkua raskasta liikuntaa oikein ollenkaan. Jos vedän itseni sippiin, alkaa heikottaa enkä pääse sängystä ylös ja heräilen yöllä stressiin ja sydämentykytyksiin enkä saa nukuttua.
- yliherkkyys joillekin ruoille, lääkkeille ja jopa vitamiinivalmisteille. En voi käyttää kofeiinia enkä alkoholia. En tupakoi. Syön todella rajoitetusti ruokayliherkkyyksieni takia. Yliherkkyydet ja allergiat puhkesi lääkesotkujen jälkeen. Saan levotonta oloa, epämiellyttävää oloa syödessäni jotain väärää. Olen karsinut ruokavalioni todella simppeliksi tämän takia. En voi enää syödä missään ulkona tämän takia koska en voi tietää mitä ruokiin on tungettu lisäaineena.
- lisäksi mulla on pssd, joka on seksuaalihäiriöt jotka on jatkuneet ssri lääkkeiden lopetuksen jälkeen ja kokeillessani muita lääkkeitä
Olen saanut tukea muista samaa helvettiä kokeneista ulkolaiselta vertaistukipalstalta lääkevieroituksessa.
Lääkäri ei nähnyt syytä tutkia jatkuvaa päänsärkyäni ja kaikki pistetään vaan henkisen tilan piikkiin. Tunnen että asiat ei ole kehossani ok, joka päivä. En tiedä onko kyse vieroituksesta, lääkehaitoista, suoranaisista vaurioista vai jostain sairaudesta mikä kehossani on puhjennut. En tiedä mistä hakisin apua ja toisaalta onko mitään apua. Lääkkeitä en enää syö. Olen lueskellut dysautonomiasta ja muusta mikä muistuttaa paljon omaa tilaani. Toisaalta vieroitus voi muistuttaa erilaisia sairaustiloja.
No ei ole helppoa sinullakaan:( Itselleni vaan tällä hetkellä tuo lääke on ainoa tarjottu apu. Nuo näköhäiriöt alkoi voxra kokeilun aikana ja jäi päälle. Psyk. Mukaan ei voi johtua siitä kun vain viikon söin ja ollut yli kk ilman. Duloksetiiniä neuvottu kokeilemaan, kun jos ei sovi niin voi lopettaa. Onhan tää aika riski peliä, jos itse sais päättää niin haluisin ensin kaikki mahdolliset kokeet ruumiillisten vaivojen karsimiseksi, siis en ole vakuuttunut että kaikki vain psyykkistä alkuperää. Pystytkö muuten elämään "normaalia" elämää? Tavata ihmisiä ja käydä ulkona? Mun on tällä hetkellä pakko ottaa toi opamox tai sängyssä saan päiväni viettää. On tää vaan yhtä helvet iä, ja sitä apua kun ei saa mistään. Olet varmaan itsekin hakenut? Tekis lähinnä mieli mennä päivystykseen ja itkeä kaikki outo olo ja kaikki vaivat ulos ja sanoa että en lähde mihinkään ennenkuin joku auttaa mua. En tiiä olisko tosta sit mitään hyötyä. Psyk. puolella ne ei ota mitään kantaa noihin somaattisiin oireisiin.
Välillä pystyn, välillä olen "kahlittu sänkyyn" väsymyksen ja huonon olon takia. Joskus en pysty nukkumaan kuin pari tuntia koko yönä mikä johtaa hirveään väsymystilaan ja mainitsemani oireet on pahempina mukaanlukien päänsärky, aivosumu ja niin edelleen. Lääkkeet veivät minulta levolliset yöunetkin ja sotkivat luonnollisen rytmin säätelyn. Yritän kumminkin pakottaa itseni nykyään käymään kävelyllä ja kaupassa ja pitämään jonkinsorttista rytmiä yllä. Jaksan jonkin verran nähdä tuttuja, en paljoa.
En käytä rauhoittavaa kuin illalla. Ennen napsin niitä päivällä. Niihin tulee helposti riippuvuus ja alkaa tulla ahdistukset annosten välissä. Minulla ei enää tule, kun vaihdettiin rauhoittavani sellaiseen että se on pitkävaikutteinen vieroitusta ajatellen.
Olen katkera psykiatrille joka tunki lääkkeitä, ylilääkitsi minut ja siihen päälle kun niistä tuli levoton olo, rauhoittavia. Lopulta en tiennyt mikä johtuu mistäkin ja olin täysi ihmisraunio ja panikoin 24/7 mikä minulla on. Ne oli ne lääkkeet!! Eikä edes todennäköisesti senaikainen psykiatri tiedä mihin helvettiin minut laittoi ja jatkaa samaa rataa. Parhaimmillaan meni neljä eri lääkettä päällekäin. Koen, että lääkkeet tuhosi elämäni. Kun purin ne, suurin osa oireista mihin psykiatri kylvi lääkkeitä katosi, mutta minulle on jäänyt lääkkeistä vaurioita. Ensiksi tosin tein virheen ja purin ne liian nopeaa mikä johti siihen että sen aikainen tollo psykiatri kasvatti annosta vielä isommaksi mikä teki minut vielä sairaammaksi.
Ei tässä auta kuin elää päivä kerrallaan. Hoitaa ruoalla ja liikunnalla kehoa kuntoon. Vaikka olen pienituloinen, käytän kumminkin rahaa terveelliseen ruokaan joka auttaa olossani. En osta valmisruokia ja yritän saada kokkailtua itse. Aika on ainut mikä voi parantaa. Minun kohdallani lääkekokeilut on ohi, sillä yhden vieroituksen jälkeen yliherkistyin lääkkeille niin että saan niistä huonoja reaktioita. Viimeinen tikki oli akatisia - reaktio, jonka perusteella minulle kylvettiin vielä lisää lääkkeitä.
Aion kokeilla vielä terapiaa, kun energia sallii. Toivon, että löytäisin lääkärin joka ymmärtäisi lääkkeiden pitkäaikaiskäytön vahinkojen ja yliherkkyyden päälle, mutta valitettavasti tuntuu, ettei tällaisia perehtyneitä lääkäreitä ole.
Olen miettinyt erikoislääkärille hakeutumista,( en psykiatrian tosin enää sillä nuo "neropatit" näkevät kaikki henkisinä ongelmina!)mutta epäilen saisinko keltään mitään ymmärrystä, kun on MT leimat papereissa.
Yksi asia mitä olen oppinut on kehon kuuntelu. Kehoni on minulle "ilmoittanut" minkä verran jaksan ja jos en meinaa uskoa niin yleensä maksan siitä huonolla ololla. Olin itsekin ennen hyvin liikunnallinen ihminen, mutta näillä korteilla on nyt mentävä.
Ei ole helppoa ei. Mulla nyt sellanen tilanne, et olen "varma", jostain fyysisestä viasta, ja jos tämä yhtään enää pahenee aion mennä taas lääkäriin, en tosin terveyskeskukseen vaan akuuttiin. Sitä aina kuvitellut, että apua saa pyydettäessä, mutta todellisuus eri. Oma psyka kieltää kanssa kaikki lääkkeitten mahdolliset haittavaikutukset. Opamoxia syönyt 10kk, mutta lääkärin mukaan annokseni niin pieniä 0,5-1 tbl vuorokaudessa, että oireet ei voi johtua tuosta. Itselläni opamox ei ole missään vaiheessa poistanut oireita, mutta turruttaa pään niin, että kestän ne. Tosin huimaukseen ne vähän auttaa.
Sinä olet kyllä aika mankelin käynyt läpi, en tiedä miten olet jaksanut kun itselläni tuo rima jo todella lähellä. Toivottavasti saat jostain apua, lääkärit ei varmaan pysty itse määräämiän lääkkeitä kritisoida, sehän olisi sama kuin vastuun myöntäminen. Oletko kokeilut neurologia? Tosin samoja myrkkyjähän nekin määrää. Äidiltäni yksi neuro tosin purki masislääkkeet pois ja kielsi koskemasta benzoihin.
Ajatellu, että siellä ne vähän kattos perään. Ja pääsis pois täältä kotoa ku ahistaa olla tääl niin hitosti. Mä oon nyt saanu päähäni et ehkä tääl on hometta, ku oireilu alko tänne muutettuani. Ja ikkunat ja partsin ovi pakko pitää auki 24/7 ku tuntuu et tukehtuu. Tässä kunnossa mitään muuttoa pysty ees miettimään. Eilenkin sairaalas tunsin oloni jotenki turvalliseks, sain vähäks aikaa toivoa ku mua tutkittiin ja mun hyvinvoinnista huolehdettiin. Joo, oon aika jamaan menny, n35 ja ainuut juttukaverit on psyk/sairaalan puolella. Muille tutuille pysty kertomaan mikä alamäki tässä menossa. En jaksa ees puhelimes puhua ku ei pysty feikkaamaan. Työkaveritkin lakkas jopa moikkaamasta kun tieto mun saikusta meni eteenpäin. Ei vaan omat keinot enää riitä. Ja ilman "mömmöjä" nää fyysiset oireet on niin kamalia et pää hajoo. Vuos sitten, jos joku olis sanonu et täs mun tulevaisuus ni olisin nauranu, en olis ikinä uskonu. Olin liikunnallinen, menevä vege, halusin koko ajan tehä kaikkea kivaa ja olin täynnä elämää.
Vähemmän somea ja enemmän tulevaisuuden suunnittelua. Ota vanhoihin ystäviisi yhteyttä tai tee kuten minä, ole vain sisällä äläkä tee mitään.