Perheenjäseneni joutui 4viikkoa sitten mielisairaalaan suljetulle osastolle. Omasta mielestään hän ei ole sairas, vaan sai lähetteen "pakkohoitoon". Hän oli mennessään psykoosissa. Nyt maanantaina on meidät kutsuttu perhetapaamiseen. Osaisiko joku kertoa mitä tuolla tapahtuu? Mitä asioita keskustellaan ja keitä muita on läsnä? Jos jollain on omakohtaisia kokemuksia kuulisin niistä mielelläni.
Tilanne on vaikea, sillä vaikka kuinka häntä rakastan tunnen vielä myös paljon vihaa ja katkeruutta siitä, että hän teki elämästämme helvettiä vuoden ajaksi. Yritän nyt jätää asian taakse, enkä tahtoisi repiä haavoja enää auki, mutta se on kai mahdotonta? Voiko lapset ottaa perhetapaamiseen mukaan? heitä en tahtoisi millään lailla enää järkyttää.
Olen todella kiitollinen jos joku viitsi vastata!
Tilanne on vaikea, sillä vaikka kuinka häntä rakastan tunnen vielä myös paljon vihaa ja katkeruutta siitä, että hän teki elämästämme helvettiä vuoden ajaksi. Yritän nyt jätää asian taakse, enkä tahtoisi repiä haavoja enää auki, mutta se on kai mahdotonta? Voiko lapset ottaa perhetapaamiseen mukaan? heitä en tahtoisi millään lailla enää järkyttää.
Olen todella kiitollinen jos joku viitsi vastata!
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse käyn perhetapaamisissa noin kahden kuukauden välein. "potilaan" omaiset voivat siellä kertoa miltä heistä tuntuu, esim. kun omainen on sairastunut. EI siinä mitään sääntöjä ole että miten siellä pitää olla ja mistä jutella mutta psykiatri voi kysellä kaikilta jotain ja saa kertoa mistä haluaa mitä haluaa.
Kyllä perheenjäsenesi on sairas, jos hänellä on psykoosi, tarkemmin sanottuna mielisairas. Tuo käsite kalskahtaa erittäin pahalta, kun sen ensi kertaa kuulee, mutta kylä siihen pian tottuu. Ainakin sairas itse, koska se on pakko hyväksyä lopulta.
Itse sairastuin psykoottiseen kaksisuuntaiseen reilu vuosi sitten ja olen ollut kerran perhetapaamisessa ja toinen on tulossa tässä kuussa. Perhetapaaminen on erittäin valaiseva kokemus koko perheelle, siellä on paikalla (ainakin itselläni oli) psykologi ja lääkäri. Psykologi johtaa puhetta ja käy läpi perheen historiaa ja nykyisyyttä. Lääkäri kertoo lääkityksestä ja sairaudesta.
Perhetapaaminen on siitä hyvä, että siellä voi käydä läpi perheen kokemia riitoja, ongelmia tms. Minä ainakin koin perhetapaamiset ihan positiivisesti. Satuin löytämään verkosta myös erään kiinnostavan väitöksen aiheesta:
http://www.jyu.fi/tdk/hallinto/tiedotus/holma100.htm
Olen aika pitkälti väittelijän kanssa samaa mieltä. Psykoosi tuntui seikkailulta, jossa oli monia tarinoita, joissa elin mukana. Itseäni ainakin nolottaa ja harmittaa tyhmät tekoni ja juttuni, joita sanoin ja tein psykoosissa. Tosin psykoosini ei onneksi ehtinyt päästä kauhean pahaksi, ennenkuin pääsin hoitoon. Harmi jos hän ehti töppäillä vuoden verran.. nyttemmin uskon, että hän katuu tekojaan ja varmaan noudattaa vastedespäin hänelle määrättyä lääkitystä kiltisti, ettei jatkossa tule töpeksittyä. Psykoosia lääkitään normaalisti kahden vuoden ajan (joskus sekään ei riitä). Jos taustalla on esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, hän on lääkityksessä koko elämänsä. Mutta ei hätää! ei hän nyt täysi hullu ole. Ihan normaalisti suuri osa hulluista porskuttaa opiskelu-, työ- ja perhe-elämässä. Kiitos lääkityksen ja hyvän hoidon. :)
Hyviä jatkoja sinulle ja perheellesi!
btw. en tiedä nyt kyllä minkä ikäisistä lapsista on kyse, mutta en nyt ehkä ensimmäisellä kerralla ottaisi lapsia perhetapaamiseen... katsele sinä ensin minkälaisia juttuja siellä on ja minkälaisessa tilassa perheenjäsenesi on. Jos hänellä on vielä paljon harhaluuloja ja vainoharhaisuutta, se voi pelottaa lapsia. Suosittelen, että keskustelet lääkärin ja psykologin kanssa lapsien ottamista mukaan.
Ainakin tietoa saa sairauteen liittyvistä seikoista. Mitään ennusteita toipumisesta ym ei voida antaa, vaikka se tietty tuntuu heti alkuun tärkeeltä. Siin kysellää esim oireiden alkuajankohtaa ym. Kannattaa ehkä valmiiksi laittaa lapulle kysymyksiä, kun niitä voi olla vaikea muistaa paikan päällä.
Jos siel puhutaan esim skitsofrenisesta psykoosista, niin pitää muistaa, et skitsofreniakin ilmenee aina omanlaisenaan eri ihmisillä, jotkut toipuu nopeesti, toiset hitaammin.
Usein niissä tapaamisissa kerrotaan (myöhemmässä vaiheessa) esim ennakko-oireista mitä omaiset/potilas voi tarkkailla, ettei tilanne pääsis uusiutuun yhtä pahana.
Ei niissä tapaamisissa mitään kuningasajatusta anneta jatkoa varten, mutta itse ainakin koin ne erittäin hyödyllisiksi. Kysele rohkeasti sua vaivaavia asioita.