Naapurit kaveriksi

Jos joka päivä kuljette ohi, koira saattaa alkaa pitää tietä omana pihanaan.

Ei ainakaan meillä naapurit ole enää vuosiin uskaltaneet hakea postiaan laatikolta. Ajavat sinne autolla ja ovet lukossa. Lapset pidetään sisällä.

Ei toimi.Laumanvartija määrittelee reviirinsä itse,ei ihminen.Meillä nartun reviiri oli vain piha, ei oikein sitäkään vahtinut.Ei haukkunut,ei tuppautunut vieraiden luo,eikä vahtinut mitenkään.Vieraat sai kävellä pihalla ja sisällä miten lystäsivät.Uroksen reviiri oli pihasta reilu kaksi kilometriä,sen huomasi käytöksestä.Irti,ei todellakaan voi vahingossakaan päästä,vieraiden koirat saavat muuten tuntea nahoissaan olevansa väärällä reviirillä, vaikka olisivat omalla pihallaan.Ja vieraat ihmisetkin olisi voineet olla sille liikaa,niin kuin monelle laumikselle.

Joten,pidä hihnassa,tukevassa tarhassa,aitaa pihasi.Laumiksesta saa kaverin naapureile vain, jos monesti viikossa käyt jokaisen luona kyläilemässä,eikä aina silloinkaan.Laumikselle vieras,on uhka,ei kaveri.
Ja kun ajelet autolla kylille, se reviiri ei ole toivottavasti ole sitten siellä asti.Laumanvartijat on alkukantaisia, omalle perheelle ihania,mutta muille jopa vaarallisia.
Laumanvartijan omistaminen, on suuri vastuu, joskus joillekkin liiankin suuri,ja raskas .Ennakoitava on , ja silmät oltava selässäkin,ettei vahinkoja koskaan käy,ja koirat karkaa.Täysin eri asia,kuin omistaa tavallinen seurakoira joka on joka paikassa kaikkien kaveri,ja siliteltävissä .

Minulla on ollut useita espanjanmastiffeja. Naapurit saa olla tonteillaan rauhassa ja vastaan tullessa tiellä koirani tervehtivät iloisesti. Kylän lapset käyvät rapsuttelemassa aidanraoista. Ei kaikki lau manvartijat ole verenhimoisia. Yksi uroksistani joskus aukaisee itse oven ja menee pihalle yövahdiksi jos en ole kotona. Ei poistu yöllä omalta pihalta vaikka portti on auki

Minulla on noin kymmenen vuotta ollut keskiaasian koira nimeltä Sara.

Nyt kymmenen vuoden vanhana on irti aika paljon,nytkin siis ulkona yksin.

Ulkoisesti ei ole merkkiä ikääntymisestä juuri nimeksikään,täysin valkoinen ja kuin labradori tai kultainenpaimen koira olemukseltaan johon vieraat lapset usein kaupungilla erehtyvätkin luulemaan vanhempineen.

Koira muuntautuu kaupungilla äärimmäisen tottelevaiseksi ja nöyräksi,minkäänlaista ongelmaa ei ole ollut.

Reissatessa esim:asuntoautolla koiran valppaus oli takavuosina kovaa tasoa,vahti autoa ja omaisuutta ,vaimon läheisyyteen vieraan miehen liian nopea lähestyminen oli veret seisauttavaa minullakin.

Ei ehkä kannata luulla että koira tulee suodattamaan joka kerta saman vieraan henkilön ystävällisesti,se voi ottaa omistajan olessa saman vieraan vastaan vaikka kymmeniä kertoja samalla tavalla,yksi kerta ei sitten otakkaan,niin kuin meillä kerran kävi.

Sara koira oli saanut vieraan kaverin kansaa makailla olla lattialla lukemattoman monta kertaa,kaverille oli sanottu koirasta ettei se kuva jonka näät nyt ole todellinen jos poikkeus tapahtuma pääsee tapahtumaan.Hän ei ottanut todesta varoitustani.

Kävi niin että eräänä aamuna minulla oli jäänyt ulkoovi auki ilman lukkoa,ja Sara oli sisällä emännän jalkojen juurella makailemassa,yhden äkkiä ovi avautui ja kaveri oli tullut luvatta sisään.

Tällöin alkoi tapahtumat jota en koskaan unohda.

Ovi aukeaa ja samalla kuin ladattu ase varmistin poistuu ja silmän räpäyksessä noin 10 metrin päästä suuren tuvan ja salin perältä hyökkäys alkaa,olen itse tuvassa noin puolessa välin kun nään että koiraa kiitää kohti uhkaa,nostan käden kaverin kurkun eteen (kyynärvarren) päälläni on vaatteina pitkäpaita ja ulkotakki onneksi.
Samalla ovi auko on tyhjä ja kaveri vetäytynyt pihalle.

Kuumottava tilanne oli ohi hetkessä,koiran lasittuneet silmät jäivät hetkeksi loistamaan ja samalla tunsin outoa kipua ja puristusta kyynärvarressa,aloin kaivamaan hihoja ylös kunnes tajusin että käteni oli suojannut kyseisen kaverin kaulan täysin.

Hampaat oli uponneet lihaan päälystakkien läpi niin etten kerinnyt huomaamaan puremista tuona nopeana hetkenä.
Verta tuli ja käsi meni mustaksi ja kipeäksi useammaksi viikoksi.

Toista kertaa ei kaveri tullut enään sisään vaan vaati koiraa kiini,ei milloinkaan enään kyseenalaistanut koiran vartio viettiä vaan otti kirjaimellisesti todesta,ei nähty enään makailevan tuvassa koiran kanssa.

Koira on asunut neljässä paikkaa kansamme kaikki on olleet omia ok-taloja,nyt tämä talo on ollut pennusta saakka jossa koira viettää eläke päiviään nykyisin, eli on käytännössä alkuperäinen koti.

Koira Nimeltä Sara on nähty tosi toimissa karhua vastaan,koira on häätänyt ja pitänyt useamaan karhun poissa pihapiiristä noin 100m päässä,sudet on kiertäneet tonttia muttei ei ole tontille tulleet reviirin takia,talvisin aamulla on susien polku rajalla nähtävissä,ja ne jäljet on suuret tassut verraten koiraan.

Ulkosaunassa jossa käymme iltaisin piemeällä on koira aina vahtimassa saunan oven edessä ja valmiina tositoimiin.Naapureita asuu 500metrin päässä ja metsämiehiä talvisin näkyy tontin rajalla,mutta jos koiramme on irti ja metsämiehet eivät ole tieneet varautua niin äkkipysäys tulee,koira toppaa ne paikalleen,ongelmaa ei ole kunhan pysyy paikallaan jolloin käyn noutamassa kaulahihnasta koiran pois.

Kaupungilla olessa koira ei koskaan räkytä vaikka olisi koira vastassa,ohikulku on vaivatonta oman koiran kohdalla,mutta useimilla alkaa temppuilu kun koirat kohtaa kävelyllä kadulla.

Meidän koira kääntää monesti päätään toiseen suuntaa kun koiria näkyy,ei koskaan räkytä autossa koirille kun niitä näkyy .

Suosittelen ettei moni kokeile irtipitoa ainakaan alkuvuosina ettei koira totu levittämään reviiriään,minulla on poikkeuksellinen suhde koiraan mielestäni kun kyseessä on laumanvartija keskiasialainen joka yleensä tekee niin kuin haluaa.

Teimme myös kirjan jonka teetimme kuvineen koirasta nimeltä Sara,on siis vain omassa käytössä.

Ostimme koiran suoraan venäläiseltä pennuttajalta ,aikaisempi kokemus meillä oli hyvin raavaasta poikkeuksellisen rajusta ja vahvasta saksanpaimenkoirasta jolla painoa oli n:65kg parhaillaan,tuo koira on taas luku erikseen 1990 vuosikymmeneltä.

Eivät omakotitaloalueiden ihmisasukkaatkaan aina ymmärrä, ettei naapurin tontti ole omaa reviiriä