On jälleen se aika vuodesta, toisinsanoen ennenkaikkea se aika syksystä, kun illat alkavat hämärtymään päivä päivältä aina vain aikasemmin, jo kymmenen aikaan illasta alkaa hämärä hiljalleen hämärtämään maisemaa ja sulkemaan kaiken hämärään syliin...
Venetsialaiset lähestyvät, sen huomaa siitä, kun postilaatikkoon ilmestyy edellisellä viikolla nippu ilotulite mainoksia, kuin keinotekoista iloa luomaan elokuun pimenevään venetsia iltaan.
Mistä lienee venetsialaiset nimensä saaneet, emme ole kuitenkiaan Italiassa saati Venetsiassa, josta lienee juurensa Ventsia nimikin saanut.
Meiltä puuttuu Venetsialle tyypilliset vesikanaalit ja kondoolit, eikä Suntti korvaa kanaalia, vaikka sunttia lienee puhdistettavan venetsialalsia silmälläpitäen, kun siellä muutamana päivänä on näkynyt vihreäpukuisia miehiä soutuveneellä jotakin puuhailevan.
Montakohan pyöränraatoa mahtuu suntiin ja montakohan ostoskärryä makaa suntin pohjassa.
Yhden ostoskärryn ruosteinen profiili lepäsi suntissa halpahallin kupeessa, jotta näkyi siitä Tehtaankadun kohdalta pyörätieltä kun oikeassa suunnassa katseli.
Minkähän kaupan ostoskärryt mahtavat olla tiedä vaikka vanhan citmarketin ostoskärryt eli nostaligiset ostoskärryt, senverran näyttivät olevan ruosteessa, etteivät ihan 15 vuotta nuoremmat kuitenkaan ole ja valkoinen oli kädensija.
Ilotulitteiden sijaan voisi kaupungin puistoihin venetsialaisiksi laittaa satoja eri värisiä ruukkuja, joista kohoaisi korkeuksiin erivärisiä kipinöitä, kuin tulikärpäset tropiikissa.
Olisi huikea kokemus vaeltaa puistoissa, kun ympärillä loistaisi kymmenittäin syyspimeydessä värikästä valoa hohtavaa ja kauniita erivärisiä kipinöitä luvia kipinöiviä ruukkuja, joiden kipinäpilvet nousisivat tyynessä syysyössä kymmenien metrien korkeuteen muodostaen kipinöiviä ja hohtavia pilviä yhdessä laskeutuvan usvan kanssa.
Mikään ei olisi niin hieno kokemus, kuin maata selällään ja tuijottaa ylhäällä leijuvaa kipinöivää usvaista pilveä.
Taustalla kuuluisi mollivoittoinen trumpettimainen japanilaisen puuhuilun möreä saundi ja kipinöivä hohtavan värikäs pilvi, kuin tanssahtelisi puuhuilun lumoavan saundin mukaan....
Puistossa kipinöivien ruukkujen lisäksi olisi keilapallon kokoisia valkokeltaisena hohtavia paperista valmistettuja ja utuisen vaaleaa valoa hohtavia, kuin dinosauruksen munia.
Hohtavia munia olisi puistossa tuhansia, osa maassa, osa puussa ja osa kuin ilmassa roikkuen.
Ilmassa roikkuvat ja hohtavat munat liikkuisivat aavemaisesti, toiset edes takaisin, toiset näyttäisivät pyörivän kehää ja osa liikkuisi hiljalleen ylös ja sen jälkeen laskeutuisi jälleen alas tämän liikkeen harmonisesti jatkuessa...
Osa maassa olevista munista alkaisivat hiljalleen sykähdellä japanilasen puupuhaltimen värisevän saundin tahdissa ja irtautuisi hiljalleen maasta, alakaen kokoamaan hiljalleen kohti synkeän mustan puhuvaa taivasta, kohti tähtitaivaan tähtitarhaa hiljalleen kadoten syksyisen pimeyden syliin, kunnes enää pieni tähden kokoinen piste, jonka jälkeen pieni välähdys ja hohtava kohoava muna, kuin sammuu, mutta jatkaa kuitenkin valaistuneena kohoamistaan kohti avaruuden rajaa, kunnes pysähtyy ja salatussa hetkessä alkaa hiljalleen vaipumaan kohti maanpintaa.
Minne lopulta laskeutuu lopulta hohtava muna, kenties pitkän matkan päähän, kenties usvaiselle suolle, jossa suon usva kietoo hohtavan munan kuin usvaiseen hautaan usvan syliin....
Hohtavan munan hohto on hiipunut, mutta hohtavan munan hohto siirtyy usvaan, joka syysyössä hohtaa täysikuun valon antaessa valoa suolla vaeltavalle usvalle...
Saada sänky tuolle suolle, saada nukkua suolla olevalla sängyllä hanhenuntuva patjan sisällä, kuin lämpimässä pesässä ympäröivän usvan luomassa pesässä, kuin kohdussa, jonka sisään kuun kellertävä valo luo valopesän, jossa on kuin turvassa, kun ympärillä vallistee syysyön hämyinen pimeys tähtitaivaan alla.
Venetsialaiset lähestyvät, sen huomaa siitä, kun postilaatikkoon ilmestyy edellisellä viikolla nippu ilotulite mainoksia, kuin keinotekoista iloa luomaan elokuun pimenevään venetsia iltaan.
Mistä lienee venetsialaiset nimensä saaneet, emme ole kuitenkiaan Italiassa saati Venetsiassa, josta lienee juurensa Ventsia nimikin saanut.
Meiltä puuttuu Venetsialle tyypilliset vesikanaalit ja kondoolit, eikä Suntti korvaa kanaalia, vaikka sunttia lienee puhdistettavan venetsialalsia silmälläpitäen, kun siellä muutamana päivänä on näkynyt vihreäpukuisia miehiä soutuveneellä jotakin puuhailevan.
Montakohan pyöränraatoa mahtuu suntiin ja montakohan ostoskärryä makaa suntin pohjassa.
Yhden ostoskärryn ruosteinen profiili lepäsi suntissa halpahallin kupeessa, jotta näkyi siitä Tehtaankadun kohdalta pyörätieltä kun oikeassa suunnassa katseli.
Minkähän kaupan ostoskärryt mahtavat olla tiedä vaikka vanhan citmarketin ostoskärryt eli nostaligiset ostoskärryt, senverran näyttivät olevan ruosteessa, etteivät ihan 15 vuotta nuoremmat kuitenkaan ole ja valkoinen oli kädensija.
Ilotulitteiden sijaan voisi kaupungin puistoihin venetsialaisiksi laittaa satoja eri värisiä ruukkuja, joista kohoaisi korkeuksiin erivärisiä kipinöitä, kuin tulikärpäset tropiikissa.
Olisi huikea kokemus vaeltaa puistoissa, kun ympärillä loistaisi kymmenittäin syyspimeydessä värikästä valoa hohtavaa ja kauniita erivärisiä kipinöitä luvia kipinöiviä ruukkuja, joiden kipinäpilvet nousisivat tyynessä syysyössä kymmenien metrien korkeuteen muodostaen kipinöiviä ja hohtavia pilviä yhdessä laskeutuvan usvan kanssa.
Mikään ei olisi niin hieno kokemus, kuin maata selällään ja tuijottaa ylhäällä leijuvaa kipinöivää usvaista pilveä.
Taustalla kuuluisi mollivoittoinen trumpettimainen japanilaisen puuhuilun möreä saundi ja kipinöivä hohtavan värikäs pilvi, kuin tanssahtelisi puuhuilun lumoavan saundin mukaan....
Puistossa kipinöivien ruukkujen lisäksi olisi keilapallon kokoisia valkokeltaisena hohtavia paperista valmistettuja ja utuisen vaaleaa valoa hohtavia, kuin dinosauruksen munia.
Hohtavia munia olisi puistossa tuhansia, osa maassa, osa puussa ja osa kuin ilmassa roikkuen.
Ilmassa roikkuvat ja hohtavat munat liikkuisivat aavemaisesti, toiset edes takaisin, toiset näyttäisivät pyörivän kehää ja osa liikkuisi hiljalleen ylös ja sen jälkeen laskeutuisi jälleen alas tämän liikkeen harmonisesti jatkuessa...
Osa maassa olevista munista alkaisivat hiljalleen sykähdellä japanilasen puupuhaltimen värisevän saundin tahdissa ja irtautuisi hiljalleen maasta, alakaen kokoamaan hiljalleen kohti synkeän mustan puhuvaa taivasta, kohti tähtitaivaan tähtitarhaa hiljalleen kadoten syksyisen pimeyden syliin, kunnes enää pieni tähden kokoinen piste, jonka jälkeen pieni välähdys ja hohtava kohoava muna, kuin sammuu, mutta jatkaa kuitenkin valaistuneena kohoamistaan kohti avaruuden rajaa, kunnes pysähtyy ja salatussa hetkessä alkaa hiljalleen vaipumaan kohti maanpintaa.
Minne lopulta laskeutuu lopulta hohtava muna, kenties pitkän matkan päähän, kenties usvaiselle suolle, jossa suon usva kietoo hohtavan munan kuin usvaiseen hautaan usvan syliin....
Hohtavan munan hohto on hiipunut, mutta hohtavan munan hohto siirtyy usvaan, joka syysyössä hohtaa täysikuun valon antaessa valoa suolla vaeltavalle usvalle...
Saada sänky tuolle suolle, saada nukkua suolla olevalla sängyllä hanhenuntuva patjan sisällä, kuin lämpimässä pesässä ympäröivän usvan luomassa pesässä, kuin kohdussa, jonka sisään kuun kellertävä valo luo valopesän, jossa on kuin turvassa, kun ympärillä vallistee syysyön hämyinen pimeys tähtitaivaan alla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.