Onko sinulla sielu? Miten sen määrittelet?
Minä en tunne sieluani normaalioloissa, mutta esim. kirkossa huomaan, että sisälläni liikahtelee jotakin henkistä, jota en yleensä tiedosta. Tuntuu, että sielu on niin valtava, ettei se mahdu oman pään eikä sydämen sisään, vaan leijuu ja liikkuu ylä- ja ulkopuolella. Sitä ei voi hallita, vaikka yritänkin, sillä se tuntuu olevan minua voimakkaampi.
Kotioloissa minulla ei ole sielua. En ainakaan tunne mitään. Pää on tältä osin tyhjä, jos se nyt on sielun kotipaikka.
Sielun määritelmäni ei ole Raamatusta eikä mistään teologian oppikirjoista. Tämä on vain tällaista maallikon pohdintaa.
Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia aiheesta.
Minä en tunne sieluani normaalioloissa, mutta esim. kirkossa huomaan, että sisälläni liikahtelee jotakin henkistä, jota en yleensä tiedosta. Tuntuu, että sielu on niin valtava, ettei se mahdu oman pään eikä sydämen sisään, vaan leijuu ja liikkuu ylä- ja ulkopuolella. Sitä ei voi hallita, vaikka yritänkin, sillä se tuntuu olevan minua voimakkaampi.
Kotioloissa minulla ei ole sielua. En ainakaan tunne mitään. Pää on tältä osin tyhjä, jos se nyt on sielun kotipaikka.
Sielun määritelmäni ei ole Raamatusta eikä mistään teologian oppikirjoista. Tämä on vain tällaista maallikon pohdintaa.
Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia aiheesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuvailemaan Pyhää Henkeä. Minä en tosiaan tiedä, missä minun sieluni on ja millainen se on. En ole tunnistanut sitä itsessäni.
No huh! Hyvä kysymys mutta vaikea sanoin vastata.
Tietenkin minulla on sielu ja niin uskon olevan kaikilla muillakin elollisilla, paitsi niillä, jotka ovat omansa kadottaneet tai eksyttäneet. Niinkin voi käydä ja se on pahaa jälkeä se.
Sielu on ikäänkuin hengen alter ego. Se on se, joka minä olen, kaikesta epäolennaisesta ja maailmalta mukaan tarttuneesta riisuttuna. Sisin ydin ihmisestä. Sillä on kaikki tieto meistä. Sekin, joka ei koskaan pääse järjen tietoisuuteen. Se on todellakin valtava, koska sillä ei ole ruumista, eikä se ei tunne näitä rajoja, joita maallinen elämä asettaa. Ja miksi edes yrittää hallita sitä? Se on se vapaus, joka meillä on!
Mutta sielun kanssa voi keskustella ja sitä on hyvin järkevää kuunnella. Yhteyden saaminen sieluun vaatii harjoitusta, ennakkoluulojen ja pelkojen ylittämistä, pysähtymistä ja hiljentymistä.
Näin lyhyesti.
sielun saada takaisin? Miten?
Luulisin, että se on aina mahdollista. Optimisti kun olen. Tosin on todennäköisesti niitä, jotka eivät koskaan siinä voi onnistua (psykopaatit vaikkapa). He ovat liian kaukana pimeässä.
Oma näkemykseni on, että sielun saa palaamaan tai sen löytää takaisin kutsumalla sitä. Pysähtymällä kuuntelemaan, ajattelemaan, tutkiskelemaan itseään ja pitämällä sydämensä avoimena. Luulen, että se vaatii myös uskoa. En tarkoita kristillisyyttä tai muutakaan "virallista" uskoa vaan uskoa elämään ja siihen, että hyvä on aina olemassa, että muutakin on kuin tämä mikä on käsin koskettavissa, rahalla ostettavissa. Eksynyt sielu ei ole koskaan kovin kaukana. Se on vain suljetun oven takana.
sielu on se ihmisesä joka kaipaa yhteyttä siihen mitä puhdas järki ei käsitä, sielun tarpeet ovat tarvehierakkian viimeiset tarpeet joka kai tarkoitaa sitä, että sen tarpeen huomaa vain yltäkylläisyydessä tai askeesissa...siis minulla on sielu joka joskus tarvii ravintoa, annankohan sitä sielulleni;)
Mitä yleensä kutsutaan sieluksi, minä kutsun energiaksi. Se on samaa energiaa kaikissa elollisissa olennoissa ja se on se juttu joka yhdistää meidät ihmiset rotuun katsomatta toisiimme, sekä tietenkin muihin eläimiin (onhan ihminenkin eläinlaji).
En kuulu kirkkoon, enkä usko ns. patriarkaalisiin oppeihin muutenkaan, joten en voi ottaa kantaa raamatullisiin näkemyksiin sielusta. Itse tunnen "sielukkuuteni" parhaiten liikkuessani luonnossa, jolloin tunnen olevani suorassa yhteydessä sinne mistä olen tullut ja mihin olen joskus palaava. Myös meditointi vahvistaa oman energian tuntemusta ja on oivallinen keino selkeyttää asioita - henkisiä tai fyysisiä.
Sanoit, että kotioloissa sinulla ei ole sielua. Kyllä se siellä aina on, mutta sillä ei aina ole sinulle kerrottavaa ja silloin se on hiljaa. Oman itsen kuunteleminen on todellakin oppimisen arvoinen taito! Itse näen asian niin, että olemme henkisiä olentoja joilla on fyysinen olemus, emme fyysisiä olentoja joilla on myös henkinen olemus.
Että tälläistä maallikon pohdintaa täältä. :)
se mahtaa olla, voihan se olla jokin henkinen tai voihan se olla energiaa (koska ihminenhän tuottaa paljon energiaa).
Mä en oikein tuosta sielusta tiedä, onko se vain jokin keksintö.
Mä luulen että me jokainen kun oppii käyttämään aivojaan ja mieli alkaa kehittymään ja persoona muokkautumaan niin siinä meillä on ns sielu.
Onhan se kiva ajatella että jumala on enempi läsnä kirkossa tai se henki on siellä parempi, mutta jos ihminen eläisi ettei kirkkoa ole nähnytkään niin tuskin se mitään sen kummepaa siellä tuntisi eli uskoisin että se mitä meille on opetettu ja mitä ollaan opittu muokkaa meidän "sielukkuutta".
Mä uskon että ihminen haluaa uskoa kaikeen mahdolliseen henkiseen koska ajatus että se on tässä ja nyt tuntu liian ylivoimaiselta hyväksyä ja mahdottomalle elää tämä elämä niinkuin se olisi ainoa.
Mä uskon jotenkin näin.
aihe! Sielu on se kaikkein tärkein, se olennaisin esenssi tai energia joka on kaikissa elollisissa olennoissa. Sielun tai sen energian avulla olemme yhteydesä toisiimme kuin valtava sähköinen verkosto. Tässä yltäkylläisessä, materialistisessa maailmassa on joskus vaikeaa kuulla oman sielun ääntä tai se hautautuu jonnekin niin syvälle, niin kauas että olemme hukassa itseltämme. Se mitä ihmiset kaikkialla niin kovasti etsivät on aivan lähellä. Se on se vapaus ja se rakkauden lähde. Elämän hienoimpia asioita on saada rakastaa ja tulla rakastetuksi, mutta aito rakkaus on vaikeaa ellei ole löytänyt omaa olennaisinta esenssiään, yhteyttä sieluunsa.
Kyllä "kadotetun" sielun voi saada takaisin:)
vapaus ja rakkauden lähde? Sielun ääni? Yhteys sieluunsa?
Noihan on kaikki kuin huonosta romaanista=)
mä ajattelen että sielu ei ole mitään energiaa tai mikään erillinen osa ihmisessä, se kuuluu ihmiseen ilman että sitä voi erotella. Tajusitteko?