CIII jatkaa nyt kohti syksyä

Olipa aikaisessa vaiheessa pistetty poikki CII, vaan vain yksi I lisää, niin homma pääsee taas vauhtiin!
Ilmianna
Jaa

217 Vastausta


Tervehdys ja kiva amummu kun aloitit tämän CIII

Mikähän noilla "katkojilla" on oikein mielessä kun ei enää saa täyttä ketjua kirjoittaa? Taisi olla liikaa nuo minun ja Auroran saamat "piippaukset?"

No nyt meillä on taas puhdasta sivua käytössä. Syksy kun saa, niin kirjoittajatkin palaa entistä innokkaampina näppäimistölle.

Minä menen nyt taas "ohittelemaan" tuota roboa! Saa nähdä kuinka monen yrityksen kautta saan nyt tämän matkaan!
Ilmianna
Jaa
Hyvä A-mummu! Olen myös imurihommissa ollut tänään, joten kun tulin tänne, ihmettelin, että entinen oli katkaistu. Olikohan siinä niitä moderoinnin poistoja niin paljon? Niitä seksityttöjuttuja joltain seksihoopolta. Väärän oli ketjun valinnut. Kiitos Ravulle entisestä.
Ilmianna
Jaa
Katos, "hidas hämäläinen" ehtinyt kaistaa vaihtaa :). Tai hidas ja hidas, itse en kai eilen koko palstalla käydä ? No se johtunut hitaudesta vaan lukujärjestyksen tuntien määrästä.
Eivätkä maksa mitään, ei ees alipalkkaa, on tämäkin.......ei tosin olla kyllä pyydettykään. Siinäkö vika ?

Kyl tänäänkin riitti ohjelmaa, rankakasalla aamupäivä ja pirusvie kun joutui hyviä ahvenia perkaamaan melkein 8 kiloa vielä . Niin ja kulkiessaan tattipaistin nokkasemaan matkaan, kyllä harmittaa :)

A'rakin käynyt immeisiä välillä katsastamassa, suu mustikassa ja tatit taskussa ? Tarvitsee sitä vähän muutakin höystöä välillä hakea vaikka aika pitkälle eläisi ihan nyt mitä luonto antaa.

Mutta tästä jatketaan, nyt on vähän sadellut pitkin ip:n joten saa huilatakin tovin. Tunnin pari :))
Ilmianna
Jaa
Huomenta, vaikka nousin ylös jo ennen kuutta. Olin jo haavahoidossa, sinne piti lähteä hyvissä ajoin, kun ei koskaan tiedä, millainen ruuhka taas on. Nyt selvisimme sinne 45 minuutissa. Paluumatkaan meni tunti.

Ylihuomenna tulee pikkuinen meille vanhempiensa kanssa muutamaksi päiväksi. On kehiteltävä syötävää ym tehtävää. Emme ole nähneet viime marraskuun jälkeen kuin skypen välityksellä. Konttasi silloin, nyt kävelee. Oli eilen saanut kai jonkun ötökän pureman kun käsi turposi. Kehottivat neuvolasta hankkimaan hydrokortisonivoidetta. Ei lapsi sitä mitenkään aristellut, ei siis ollut ainakaan ampparin pisto.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Iltapäivää! Aika kuluu vauhdilla. Minä olen puhunut tänään yhden pitkän puhelun, ja sitten tuli naapurinrouva käymään. Siinä meni aikaa noin tunti, kun hänen kanssaan juttelin. Nyt rupean lämmittämään ruokaa. Onneksi on valmista, eilen tehtyä keittoa.

Nyt täältä Pohjois-Helsingistä ei pääse enää bussilla suoraan Oopperaan, eikä Töölönsairaalaan, tai Meikkuun, vain vaihdolla nelosen ratikkaan, vaan on ajettava ensin Rautatientorille ja sitten Sokoksen kohdalta neloseen. Matka pitenee oikein kunnolla. Miten haavanhoitosi edistyy? Joko haava tuntuu paranevan?

Sinulla on kiva viikonloppu tulossa kun saat pienen taapertajan kylään. Ovat ne kyllä niin ihania tuossa vaiheessa - ja myöhemminkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Alkuperäinen-Rapu kirjoitti:
Iltapäivää! Aika kuluu vauhdilla. Minä olen puhunut tänään yhden pitkän puhelun, ja sitten tuli naapurinrouva käymään. Siinä meni aikaa noin tunti, kun hänen kanssaan juttelin. Nyt rupean lämmittämään ruokaa. Onneksi on valmista, eilen tehtyä keittoa.

Nyt täältä Pohjois-Helsingistä ei pääse enää bussilla suoraan Oopperaan, eikä Töölönsairaalaan, tai Meikkuun, vain vaihdolla nelosen ratikkaan, vaan on ajettava ensin Rautatientorille ja sitten Sokoksen kohdalta neloseen. Matka pitenee oikein kunnolla. Miten haavanhoitosi edistyy? Joko haava tuntuu paranevan?

Sinulla on kiva viikonloppu tulossa kun saat pienen taapertajan kylään. Ovat ne kyllä niin ihania tuossa vaiheessa - ja myöhemminkin.
Haava ei ole pienentynyt viimeviikkoisesta, mutta katetta on jo vähemmän kyretillä raaputettavaksi ja yhdestä reunasta ikään kuin orastavaa ihoa alkaisi kasvaa. verinahka on jo kehittynyt, luukalvoa ei enää juuri näy. On se edelleen kokoa 4,2 x 2,4 cm. Melkoinen monttu siis. No, ensi viikolla taas uuden imulaitteen saanti, haavan päälle ensin joku palanen, joka sisältää hopeaa, on kuin tummanharmaata sideharsoa, sitten imulaitteeseen tarvittavat siteet ja niiden ohuet kiinnityskalvot, että ovat sitten ilmatiiviit. Muuten hoidosta ei ole hyötyä, eikä sitä laitteen piippausta jaksaisi kuunnella, ilmoittaa, jos jossain on ilmavuotoa. Sidoskalvot ovat ohuenohutta jonkinlaista silikonia, mikä ei aiheuta ihottumaa kuten laastarit. Niistä laastarisidoksistakin sain jo tarpeekseni, ennen tätä alipainehoitoa. Melkein puoli vuotta tässä on jo mennytkin, sitä ennen jo koko tämä vuosi tämän klabbin kanssa.

Vai on taas tehty muutoksia bussilinjoihin, itsekään en tietäisi, millä pääsisin Meikkuun ilman U:n kuljetusta. Varmaan metrolla ensin rautatieasemalle, sieltä neloseen Sokoksen kulmalta ja ei se ratikka aja suoraan tornisairaalan eteen, vaan jää sinne Tukholmankadulle, kuten muistelen. Ja meiltä metrollekin on reilu km. Ei sovi minun vasemman jalan tilanteelle tällä hetkellä. Kun on se polvikin.

Kaippa se on niin, että liitua nenänpäähän ja arkkuun:-)) Viimeistä neljännestähän tässä eletään, oli Tolkun sanonta jo vuosia sitten.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Taisivat sählätä jotenkin niitä ratikkalinjoja uusiksi niin että ihmiset ovat päreitään poltelleet niistä? No niitä bussilinjoja vähän päästään rukataan kun uusia asuinalueita tulee. Ja reitit ja numerot muuttuvat niin ettei syksyllä tiedä tarkistamatta vieläkö kevään reitti pitää paikkansa.

Meikkuun mm. pääsi aika kätevästi aiemmin sieltä meiltä päin mm. metrolla Kamppiin ja siitä kohdaltaan Fredalta bussi 14 ja 14 B. Myös muistaakseni bussi 58:lla pääsi Itiksestä siihen Meikun kohdalle Tukholmankatua.

Noista nyt en enää kyllä osaa sanoa vieläkö homma on noin.

Hohhoi, ilta alkaa nopsaan ny yöksi pimetä täälläkin, siellähän pimeys tulee aikaisemmin. Syyskuussa sitten murjaisee vähän toisinpäin.

Mutta johan tässä pitääkin kohta päätä tyynylle kallistaa kun taas aamulla oli jo neljän jälkeen het jalkeilla.

Öitä kuka sattuukin lukemaan vielä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
saaren_webs kirjoitti:
Taisivat sählätä jotenkin niitä ratikkalinjoja uusiksi niin että ihmiset ovat päreitään poltelleet niistä? No niitä bussilinjoja vähän päästään rukataan kun uusia asuinalueita tulee. Ja reitit ja numerot muuttuvat niin ettei syksyllä tiedä tarkistamatta vieläkö kevään reitti pitää paikkansa.

Meikkuun mm. pääsi aika kätevästi aiemmin sieltä meiltä päin mm. metrolla Kamppiin ja siitä kohdaltaan Fredalta bussi 14 ja 14 B. Myös muistaakseni bussi 58:lla pääsi Itiksestä siihen Meikun kohdalle Tukholmankatua.

Noista nyt en enää kyllä osaa sanoa vieläkö homma on noin.

Hohhoi, ilta alkaa nopsaan ny yöksi pimetä täälläkin, siellähän pimeys tulee aikaisemmin. Syyskuussa sitten murjaisee vähän toisinpäin.

Mutta johan tässä pitääkin kohta päätä tyynylle kallistaa kun taas aamulla oli jo neljän jälkeen het jalkeilla.

Öitä kuka sattuukin lukemaan vielä.
Öitä saareen. Katselin tv:stä Pakoa ja sen takia olen vielä valveilla, mutta nyt suljen konee.

Virkistävää yöunta
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Huomentapäivää. Tänään on taas sitten se taiteiden yö. Joka paikka kuhisee ihmisiä kuin muurahaiskeossa. Eipä tungokset kiehdo. Meidän kaupunginosassa jatkuu hulina viikonlopun ajan, ilotulituksineen, sen näemme hyvin partsiltakin. Lapsillekin olisi kaikenlaista ohjelmaa. Saa nähdä, viekö nuoripari pienokaistaan sinne. On vielä kovin pieni moniin niihinkään juttuihin, mitä lehdestä luin.
Ilmianna
Jaa
Nyt pää savuaa, korvista sitä virtaa. Onneks ei kai siinä ole mikrobeja.

Olen opiskellut tuntitolkulla huoneilman laatuasioita, kaikenkarvaisia hiukkasia, hajuja, jne. Yhtiössämme yksi asunto keskellä huoneilman laatututkimusten tuloksia seuraavia purku- ja uudelleenrakennustoimia. Karmea homma. Lisäksi vielä todennäköinen oikeusjuttu asunnon edellisen, virheitä täynnä sisältäneen remontin tiimoilta.

Jos em. homman olisin tiennyt, niin en hallitukseen olisi lähtenyt. Ei kai siinä muuta ongelmaa, mutta ainakin tämmöisissä tapauksissa pitäisi olla enemmän osaamista, että osaisi osallistua päätöksen tekoon hyvällä omallatunnolla. Nyt ei kyllä siltä tunnu. Eli tuo "muu ongelma" on iso. Onneksi apunamme on asiantuntijoita, mutta kun heitä on useampiakin haastateltu asian tiimoilta ja saadut vastaukset poikkeavat toisistaan, niin sormi, ellei koko käsi olkapäätä myöten, menee suuhun: mihin lausuntoon luotamme?

Ei olis luullut, että näin kovasti pitää itseään rassata eläkkeelläkin. Mutta rassauksesta on ehkä hyötyäkin: jos omassa kämpässämme alkaa haista, niin voi hyvällä syyllä syyttää mkrobeja:))

Eilen sain hienoja kuvia uudesta kettiksestä. Poika ja miniä kävivät lasten kanssa tutustumassa nyt kuusiviikkoisiin pentuihin. Minä ottaisin ne kaikki, mutta vain!! yhden pojan ovat valinneet. Ja se poika onkin aivan käsittämättömän hellyttävä. Itse en tällä kerralla lähtenyt katselmukseen. Sen sijaan lapset pääsivät mukaan ja kokivat kesän parhaan elämyksen. Eivät vielä koskaan ole käyneet pentutarhalla, jossa oli muitakin pentueita katseltavina ja hellittävinä. Ja kyllä lapset niiden kanssa viihtyivät. Eivät olisi halunneet lähteä ollenkaan pois. Pian kuitenkin pääsevät hoitamaankin yhtä niistä jahka se muuttaa uuteen kotiinsa. Minäkin odotan sitä ihan täpinöissäni.

Nyt täytyy jatkaa illan dokumenttien opiskelua. Sitä ennen kahveet kitaan, että pysyn hereillä.
Näkymisiin!

PS. alkaa ihan okeasti viluttaa tuo kuvien klikkailu
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Voi, mihin souviin olet joutunut. Että jotain mikrobeja ja vain yhdessä asunnossa. Siihen siis on muuttanut uudet asukkaat, jotka valittavat asunnon kunnosta remontin jälkeen? Olikohan edellinen asukas remontoinut asunnon täysin väärin? Remonteistahan on ilmoitettava etukäteen ja saatava hyväksyntä monelta taholta, mm asunto-osakeyhtiön hallitukselta ja isännöitsijältä.

Koiranpennut ovat todella söpöjä, samoin kuin minkä tahansa eläimen pennut. Varsinkin karvallisten. Eivät karvattomat kissarodun pennut ole ollenkaan söpöjä, ovat kuin kurttuisia nahkakasoja. Niiden emotkaan ei kyllä ole hellyttäviä näkyjä. Mutta niitä hankkivat lähinnä allergikkoperheet.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Siellä vietetään Taiteiden yötä, täällä kävin maalla viettämässä kaksi Sateiden yötä, ja yhä lotina jatkuu. Pimeääkin on kuin marraskuussa. Kahden märän välissä oli eilen aamupäivällä sentään sen verran hyvä ilma, että kävin rämpimässä maastossa. Rouskuja on alkanut putkahdella. Mustikoita on edelleen vaikka muille jakaa ja ensimmäiset puolukatkin alkavat punertua. Pakko on taas ensi viikolla hankkiutua sinne palelemaan. Kauhee riesa noista luonnonantimista;))))

On ne koiranpennut sulosii. Pari viikkoako vielä joutuvat lapset odottamaan valitun kotiintuloa? Minun kymmenvuotias "pentuni" nauttii sydämensä pohjasta maalla juoksentelusta ilman pantoja ja remmejä.

Hyvää vointia kaikille CIII-luokkalaisille!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Siellä vietetään Taiteiden yötä, täällä kävin maalla viettämässä kaksi Sateiden yötä, ja yhä lotina jatkuu. Pimeääkin on kuin marraskuussa. Kahden märän välissä oli eilen aamupäivällä sentään sen verran hyvä ilma, että kävin rämpimässä maastossa. Rouskuja on alkanut putkahdella. Mustikoita on edelleen vaikka muille jakaa ja ensimmäiset puolukatkin alkavat punertua. Pakko on taas ensi viikolla hankkiutua sinne palelemaan. Kauhee riesa noista luonnonantimista;))))

On ne koiranpennut sulosii. Pari viikkoako vielä joutuvat lapset odottamaan valitun kotiintuloa? Minun kymmenvuotias "pentuni" nauttii sydämensä pohjasta maalla juoksentelusta ilman pantoja ja remmejä.

Hyvää vointia kaikille CIII-luokkalaisille!
Siskoni mies aikoo taas kerätä meille puolukoita ämpärillisen, että pääsee taas U herkuttelemaan. Eilen U osti kaupasta pakastepuolukoita 4 x 200 gr:n pakkaukset, survoi ja sokeroi ne, että taas jonkin aikaa pärjää niiden avulla. Siskon mies näki heidän lähellään olevassa metsässä myös "vinkuintiaaneja", eli ulkomaiset marjastajat ovat löytäneet nekin tienoot jo. Sanoin että hyvä, etteivät marjat jää turhaan metsiin mätänemään. Mustikoitakin ovat saaneet hyvin, sieniä eivät ole koskaan keränneet.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Alkuiltoja. Ja kyllä tämä päivä on ollut yhtä komeeta vesipaistetta ja juuri niin pimeää kuten Aurora totesi. Mutta samoin, sateesta huolimatta nuo luonnonantimet koukuttaa joten pitihän sitä vesilläkin käydä. Tuuli taas pirullinen ja huomenna jatkuu vähän suuntaa muuttaen.

Tuli kyllä mieleen tuo a-mummun house, kuinka se pystyssä pysyy kun tuntuu että se on rakennettu ja rempattu pelkistä virheistä ? No vakavissaan aika pa*kahomma tuollainen.

Mutta huomenna pitäisi kai ( pitäisi) mollikkakin näyttäytyä joten tämän päivän kaltainen " pakkovelttoilu" saa luvan riittää. Tai no, ehkä tämäkin huili tarpeen oli välillä.

Sinnitellään ja kuntoa kerätään nyt taas talven tarpeiksi .
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Olen kai kertonutkin, kun joukko "vinkuintiaaneja" kohtasi tuolla metsässä täkäläisen "elämäntapaintiaanin" koiraretkueineen. Kummat pelästyi pahemmin, ei voi sanoa, mutta nauruksi päättyi kohtaaminen. Itämaiset ovat kovia nauramaan ja siinä suli jäyhän uuskarjalaisenkin totisuus.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Olen kai kertonutkin, kun joukko "vinkuintiaaneja" kohtasi tuolla metsässä täkäläisen "elämäntapaintiaanin" koiraretkueineen. Kummat pelästyi pahemmin, ei voi sanoa, mutta nauruksi päättyi kohtaaminen. Itämaiset ovat kovia nauramaan ja siinä suli jäyhän uuskarjalaisenkin totisuus.
Siis live-esitys "Kohtaamisia suomalaismetsissä" - sarjassa :))

Niitä joskus tapahtuu, aika hupaisiakin. Ehkä jatkan jossain vaiheessa....
Nyt hyviä öitä kaikille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei, on jo puolipäivä, mutta ketju vaikenee vielä. Ei minullakaan ole mitään asiaa, mutta kun ei tarvitse tänään mennä kauppaan, niin tässä on nyt sopivasti aikaa herätellä nukkuvia ja herätellä ketju tähän perjantaipäivään.

Sää on kyllä kolea. Se on kolea koko maassa, joten sen suhteen ei kannata kateilla, että joillakin on lämpöisempää tässä maassa. Minä laitan nyt villatakin päälleni ja lähden lakkaamaan kynsiäni - paitsi tuota pikkurillin kynttä. Sormi on kyllä taas paljaana. Tuokaan pitempi lasta ei meinaa enää pysyä sormessa. Sormi on kai hoikistunut. Eilen se pudota kopsahti lattialle tuolla K-Citymarketin kassalla, kun nostin ostoksia hihnalle. Onneksi löytyi nyt. Pitäisi pysyä käytössä vielä jonkun aikaa.

Hyvää perjantaita kaikille taas!
Ilmianna
Jaa
On olevinaan niin kiire, ettei edes tänne ehdi. Jätän nääs kaiken aina viime tippaan ja nyt olen huhkinut ettei pikkuinen huku pölyyn. Imuroinut olen jo aiemmin mutta paljon muuta pölyjen pyyhintää on jäljellä. Olen myös esivalmistellut ruokia. Jalat ovat seisomisesta hellan ja tiskipöydän ääressä ihan puhki. Menemme vastaan heitä keskustaan, tiedä, onko siellä siviiliautolla mitään parkkipaikkaa. Websi jo pari viikkoa sitten sanoi, että koko keskusta oli yhtä kaaosta. Emme ole aikoihin rautatientorilla käyneet. Kerran pari vuotta sitten olin nuorisoa vastassa Onnibussin pysäköintipaikalla Kiasman nurkalla, mutta sitten sekin siirrettiin Kampin terminaaliin. Ei tuollaista pikkuista voi laittaa Onnibussiin, ei siellä toiminut vessatkaan heti alkumatkasta, vaan lattia jo lainehti ja weski oli suljettu matkustajilta. Heitä oli kaksi pariskuntaa meille tulossa . Onneksi toisellakaan nuorella parilla ei ollut silloin muuta kuin toisensa. Nyt kun toisella on lapsi, tulevat aina nopealla junalla, jossa on lapsille laikkivaunu. Toinen pari kävi meillä heinäkuun alussa, mutta omalla autollaan. Ei tarvinnut mennä vastaan minnekään. Pasilakin on nyt aivan mahdoton paikka, ei tiedä yhtään, missä siellä voisi odottaa junasta tulijaa. Paras olisi varmaan mennä meiltä metrolla keskustaan ja tulla takaisin metrolla, kuten kerran tein.
Ilmianna
Jaa
Myöhäisiltaa, ja kyllä ketju yritti herätä henkiin aamulla jo ennen kuutta mutta jostain syystä vaan ei viestit lähtenyt. Netti kyllä pelasi muuten joten tiedä sitten oliko sivuston ongelma?

Vai oli koleaa, no parasta työilmaa mitä voi olla. Aurinko paistoi, tuulta aika reippaasti joka piti lämmöt alle 16 asteen. Siltikin paita kastui eikä meinannut malttaa päivästä loppua tehdä ennenkuin alkoi hämärtää.

Aivan, totta tuo että ainakin silloin aseman ja ratietorin ( fiksu lyhennys:))
oli yhtä kaaosta ja aivan tukossa. Tiedä sitten mikä tilanne nyt lienee?

No ny ei muuta jaksa kuin sanoa hyviä ötyjä jos joku vielä " hereillä" lienee.
.
Ilmianna
Jaa
Kylmä on aamu, mutta mieli lämmin - huomenta!

Minä kun olen uniennäkijä, niin täytyy kertoa aivan hassu, viime yönä näkemäni uni. En muista siitä kyllä kuin pätkän.

Oli joku kerrostalo ja sen kyljessä pieni erillinen saunarakennus. Meitä oli neljä naista, jotka yrittivät paistaa kalaa, lohifileitä ja ahvenia saunan yhteydessä olevassa keittiössä. Naisista en muista mitään muuta, kuin että yksi oli tämän ketjun Aurora. Ulkonäöstä ei mitään kuvaa enää muistissa. Minä en saanut millään käännettyä pannulla olevaa filettä toisinpäin. Se meni rikki aivan kokonaan. Sitten on pieni "muistamaton" alue, mutta sitten olin tuon kerrostalon alakerrassa ja unen Aurora antoi minulle hyvin pakatun lohipaketin missä oli neljä aika paksua, valmiiksi leikattua lohipalaa. Hän oli ne ostanut minulle kaupasta ja hinta paketissa oli hieman yli 11 euroa. Olin jättänyt rahakukkaroni sinne saunarakennukseen, mutta läksin sitä hakemaan maksaakseni tuon lohipaketin. Sitten heräsin.

Tuo uneni yhdistyy varmaan hyvin monista päivän mittaisista asioista. Nuo rakennukset varmaan illalla loppuun lukemastani haikeasta Linda Olssonin kirjasta: Kun mustarastas laulaa. Kalajutut taas varmaan noista weepelin kalasaaliista ja kun omat kalat joutuu ostamaan kaupasta.

Siinä uneksinnat tällä erää.

Cee hoivaa pientä vierastaan ja nauttii. Toivottavasti selvisitte hyvin Helsingin keskustasta kotiinne.

Mukavaa lauantaita, vaikka sään puolesta on ainakin täällä päin viileää. Villatakki vain päälle, kyllä se siitä taas lämmin tulee.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Huomenta,

ne Ravun neljä naista olimme varmaan me elämäläiset. Yritimme paistaa kalaa, jonka weepeli oli pyydystänyt. Ihan järkevä työnjako.

Lohipakkauskin piti paikkansa. Ainakin M:lan S-marketista ostin usein neljän siistin kappaleen lohipakasteen ja hinta oli kympin, nyt varmaan jo tuon 11 euroa.

Toivottavasti pikkuisen pohjalaisen lapsen stadin matka on alkanut hyvin. Metrolla minä olisin mennyt heitä vastaan, onhan se niin nopea ja helppo kulkuneuvo.

Olen saanut vähän nuhaa, kun ilma kylmeni niin nopeasti. Vielä muutama päivä sitten oli öisinkin sentään neljätoista, tänään aamulenkille lähtiessä oli vain runsas kuusi astetta plussaa. Ja taas sataa. Onneksi on hyvä pino uusia kirjoja lainattuna. Löysin yhdestä kenkä-laukkukaupasta näppärän pyöräkassin ja sillä on kevyt vedellä isojakin tavaramääriä. Hissittömän talon portaat (meille 10 porrasta) ovat kassille vähän hankalia, mutta rappu kerrallaan nytkyttämällä sen saa kotiin asti.

Reipasta viikonloppua kaikille!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Korjaan: kaksikymmentä porrastahan meille on tokaan kerrokseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Aamupäivät( vielä).

Kyllä Rapu viettää värikkäitä öitä unineen :) No ei yö käy pitkäksi noin.
Kyllä meikä eilisen jälkeen oli tosi " syväunessa" aamulla puoli kuuteen.

Vähän sellaista "nuhastelua" täälläkin, välillä hiestä märkä, sitten tuuli iskee viileesti, ja eikä vähiten kaikesta sahaus-ja muut puupölyt urkoista tekee sitä.

Nyt taas tätä että vettä paistelee mutta kuivan aamun aikana ehti kalahommat tehdä ja heittää ahvenlastin mantereelle myös.
Jovain potut kiehuu ja sitten filettä pannulle. Ja taatusti tuoretta lähiruokaa.

Palaillaan taas.....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Huomenta,

ne Ravun neljä naista olimme varmaan me elämäläiset. Yritimme paistaa kalaa, jonka weepeli oli pyydystänyt. Ihan järkevä työnjako.

Lohipakkauskin piti paikkansa. Ainakin M:lan S-marketista ostin usein neljän siistin kappaleen lohipakasteen ja hinta oli kympin, nyt varmaan jo tuon 11 euroa.

Toivottavasti pikkuisen pohjalaisen lapsen stadin matka on alkanut hyvin. Metrolla minä olisin mennyt heitä vastaan, onhan se niin nopea ja helppo kulkuneuvo.

Olen saanut vähän nuhaa, kun ilma kylmeni niin nopeasti. Vielä muutama päivä sitten oli öisinkin sentään neljätoista, tänään aamulenkille lähtiessä oli vain runsas kuusi astetta plussaa. Ja taas sataa. Onneksi on hyvä pino uusia kirjoja lainattuna. Löysin yhdestä kenkä-laukkukaupasta näppärän pyöräkassin ja sillä on kevyt vedellä isojakin tavaramääriä. Hissittömän talon portaat (meille 10 porrasta) ovat kassille vähän hankalia, mutta rappu kerrallaan nytkyttämällä sen saa kotiin asti.

Reipasta viikonloppua kaikille!
Nyt on jo ilta ja kylmää on edelleen. 14 astetta näyttää mittari. Mistähän löytyis lämpöä kun patteritkin ovat aivan kylmät?

Niin minäkin ajattelin herättyäni että taisin nähdä unta elämäläisistä? Neljähän meitä täällä nyt on, kunnes Riitu palaa sieltä kesälaitumiltaan. Minä poimin äsken viimeisiä tomaattejani noista minun viljelmistäni. Vielä sinne jäi joitakin raakoja tomaatteja.

Nyt vain pitkiäsiimoja saaren_websillekin, vaikka voisithan jättää vähen niitä vedeneläviä muillekin. Jäi se auroran ostama lohikin pakettiin, kun heräsin ennen kuin ehdin mitään tehdä sille. Olivat kyllä hyvännäköisiä paloja.

Taas on taisteltava pitkä "ohitus", ennen kuin robo päästää. Se laittaa valtavan määrän autoja, tai teitä tunnistettavaksi ja ennen kuin kaikkia ehtii klikata, niin toiset jo vaihtuu ja se tietää sitä, että "yritä uudestaan." Olisi niin paljon hauskempi kirjoittaa, jos tämä ketjuun pääsy ei olisi tehty näin hankalaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
iltapäivää. Melkoinen huiske on meillä ollut, Nyt lähtivät ainakin vähäksi aikaa Hoplopin Kivikon sisäpuistoon, missä on virikkeitä lapsille. Kyllä on niin suloinen pikkutyttö ja touhukas. Ja hieman vierastaa, varsinkin U:ta. Selvisimme hyvin keskustasta tänne autolla, vaikka ruuhkaista oli ja vettäkin satoi.

On Rapu nähnyt eläväistä unta ja Ara antanut sille selityksen. Selvästi meidän porukasta kyse, 4 naista ja yksi mies ja erinäinen määrä kaloja, joita mies kalastaa. Talo saattaa olla unikirjasta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Hei Cee!

Tuossa unessani se kerrostalo oli varmaan siitä lukemastani kirjasta tullut uneen. Siinä talossa tutustuivat toisiinsa kaksi yksinäistä miestä ja yksi nainen. Toinen näistä miehistä laittoi aina hyvää ruokaa ja kutsui tämän toisen miehen ja naisen kotiinsa ainakin kerran viikossa syömään. Juhannusta he menivät viettämään saareen, missä oli hieno vanhatalo ja pienempi toinen talo, sekä taisi olla sauna rannassa? Siitä nuo talot varmaan uneen. Lopetin kirjan puoleltaöin.

Tuo vierastamisikä alkaa yleensä juuri tuossa iässä ja yleensä, mistä johtuneekaan, lapset vierastavat usein miehiä. Pian kuitenkin tottuvat ja ovat yhtä hymyä.

Mukavaa viikonloppua edelleen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hih, vai " pitkiäsiimoja" taas ? Nooh, ei ollut kovin pitkät mutta syömäkalat piti äsken taas hakea pois kylmästä vedestä :)
Kyl niitä jää muillekin sillä en ylikalasta, pyydykset vähenee aina jos kalamäärä alkaa liiaksi mennä.
Nyt ei voi enää paljon vähentää, muuten ovat kaikki kuivilla.

Olikos siellä asemalla vielä parkkipaikkoja olemassa ja missä kohtaa? Silloin näytti että autopaikat oli kaikki " kävelykatuina", mutta silloin oli kyllä revitty auki paikkojakin. Ja lähes sen ratietorin oli vallannut se nosturilla ilmaan nostettava ruokaravintola.
Kaikkea höpötystä pitää ollakin turisteille.

Jaa että pienet lapset vierastavat ja että miehiä eritoten? Höpöhöpö, pitää vaan heti laskeutua lapsen " tasolle" niin moista ei juuri ole kohdalle osunut. Se vierastus on yleensä alle minuutissa ohi :)

Jeps, hyvää loppuiltaa ja ötyjä sitten myös.

Ps. Unohtua meinasi. Klikkaile Rapu niitä pyydettyjä kuvia varsin "hitaalla" tahdilla, mitä nopeammin yrität sitä varmemmin tulee uusi kuva tilalle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Lisäys, äsken robo " huilii", ei kysele mitään :))
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olen kyllä sitä mieltä, että usein lapset ottvat miehet paremmin vastaan kuin naiset. Miehet osaavat mennä,paremmin lapsen tasolle, fyysisesti. Meillä,ainakin niin on ollut. Itse en ole voinut kyykistellä, joten lapsia olen katsonut "ylhäältä käsin", ja kesti aikansa ennen kuin lapset suhtautuivat minuun samoin kuin vaariinsa. Nyt taitaa olla toisin päin; kun tapaamme, lapset ryntäävät ensin minun syliini.

Olen nyt ihan lyöty enkä oikein ymmärrä, miten tästä eteen päin. Miniä ilmoitti puskista, että hän on kypsynyt perhe-elämään, haluaa omaa aikaa. On kuulemma tehnyt tähän saakka kaiken muille, nyt haluaa tehdä itselleen. Poika on lähes sokissa, lapset murtuneita. Me vanhat olemme ihan poissa tolaltamme. Meille ilmoittivat viimeksi. Poika osti jo asunnon itselleen, josta tulee myös lasten toinen koti; monen muun,erolapsen,lailla alkavt ravta kahden kodin väliä. Miniän kohdalla pitää todeta, että kun kaiken on saanut j vähän enemmänkin, eikä sekään riitä, niin sitten aletaan nyhtää sitä onnea muilta. Sanotaan - eroa haluavien omantunnon rauhoitusta? - että ero on kahden asia. Ei varmasti ole. Yhden onni särkee monen muun,elämän. Kallis hinta!

Mutta näillä mennään. Meillä isovanhemmilla alkaa uudenlainen osa. Raskas, mutta kun kyseessä rakkaat lapset, niin jaksamista on löydettävä. Päivä kerrallaan katsotaan, mitä tuleman pitää.

Laadukasta lauantaita!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Olen hyvin pahoillani a-mummun puolesta. Jotenkin olin saanut harmonisen kuvan teidän nuoren polven perhe-elämästä. Taisi koiranpennun hankkimisenkin ilo saada suuren varjon, jos siitäkin tulee kahden kodin "kulkukoira".

Minkäs ikäisiä nämä lapset ovat? Eivätkö lapset tietyssä iässä saa päättää, kumman vanhemman luona pääosin asuvat. Joka tapauksessa heille on järkytys, kun koti hajoaa. Eivät lapset ymmärrä, mitä on tapahtunut, varsinkin jos eroa ennakoivia riitoja ei ole heidän nähtensä ollut.

Teillä isovanhemmilla alkaa uusi raskas osa, mutta tästä eteenpäin niin oma poikanne kuin lapsenlapset tarvitsevat tukeanne entistä enemmän. Voimia toivotan!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Järkyttävä ilmoitus tuollainen oli minullekin, olenhan sen kerran kokenut, kun lapsenlapsiemme äiti otti eron pojastamme. Lapset olivat silloin 8 ja 11 v. Tuntui aivan kauhealta. Lapset olivat meillä aina viikonloput, muuten äidillään. Eivät asuneet vuoroin isällään. Vaimo ei halunnut sinällään omaa elämää, mutta sanoi, ettei poikamme enää rakastanut häntä. Siksi halusi erota. Poikamme oli tyrmistynyt, mutta ei voinut muuta. Kumpikin löysi uuden kumppanin heti samana syksynä.

Toivotan kestämistä A-mummulle ja siipalle. Lapsiparat käy sääliksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
amummu - tuon itsekin kokeneena ja sitten vielä nuorimman lapseni eron kokeneena ymmärrän miltä tuntuu. Ja jätetyn puolison osassa on kestämistä, mutta niin uskomattomalta kuin minustakin tuntui selviäminen, niin kyllä siitä kuitenkin selviää. Onneksi noilla lapsenlapsillasi on mummu ja vaari, jotka ovat olleet heidän elämässään hyvin tiiviisti. Se auttaa paljon heitä.

Ero ei ole "kahden asia", se on turhaa puhetta. Kyllä siinä joutuu koville lapset ja koko suku. Minä luulin, että sinun lapsillasi oli kaikki erittäin hyvin, mutta täytenä yllätyksenä minulle tuli oma eronikin. Luulin, että meillä on kaikki hyvin, mutta ei sitten ollutkaan.

Voimia, ei muuta oikein voi sanoa. Jos jotain kuitenkin, niin minua auttoi puhuminen. Puhuin puhki kaikille läheisilleni asiat, mutta puhuminen kuitenkin aukoi aina hiukan sitä mykkyräistä sotkukerää. Nyt kyllä ihmettelen miten läheiseni jaksoivat aina vain kuunnella ja kuunnella...

Hyvää yötä. Koettakaa nukkua, sinä ja miehesi, vaikka ei se uni helpolla tule, tiedän senkin omakohtaisesti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Huomenta ja ei ollut kovin " kiva " luettava tuo a-mummun viesti, ei. Mutta tälläistä yhä enemmän nykyhektisessä elämässä tuntuu vain tapahtuvan. En tiedä tuntuuko vain?

Mutta teilä ainakin lapsilla on tuki ja turvaverkko hienosti olemassa joka on ensiarvoisen tärkeä juttu.
Aikuiset yleensä jotenkin kestävät mutta lasten "särkyminen" on herkässä.

Jaksamista kaikille sinne, myös muille jotka olemme vielä oikeasti arjen Elämässä kiinni.
Ilmianna
Jaa
Huomenta!

Kylmää on niin sisällä kuin ulkonakin. Nukuin huonosti, pätkitellen. Mielessä pyöri kuinka jotkut eivät todella näe omaa onneaan aivan lähellään. Vaikka arki ei aina houkuttelekaan mihinkään onnentunteisiin, niin ei se ole syy, ei ainakaan pitäisi olla, romuttaa koko perhe. Onneahan se minun (meidän yhteisten) lasteni isäkin lähti maailmalta etsimään, kun ei osannut arvostaa sitä onnea, mikä hänellä jo oli. Olen surullinen hänen puolestaan sen takia, mitä hän menetti tuossa "yhden elämänsä elämisessä" niin kuin hän sanoi oikeutuksenaan lähteä ilman mitään vastuuta perheestään. En oikein usko, että se onni löytyi, mutta pakko on pysyä siinä mihin meni, ettei menetä kokonaan kasvojaan.

Nämä ajatukset tulivat nyt mieleen, kun ajattelen miten ajattelettomasti ihmiset rikkovat hyvin toimivan elämänsä joskus.

Kaikkien "onnenetsijöiden" pitäisi kuunnella laulu: Veljeni John.

Arkiseen asiaan ja kadonneiden tv-kanavien etsintään. Minulta katosi eilen illalla juuri kun katsoin ykköseltä jännää ohjelmaa, kaikki kanavapaikat tv:stä. Kadoksissa olivat vielä tänäänkin. En osannut niitä palauttaa, joten lähetin pojalle tekstiviestin ja hän vastasi, että tulevat pian käymään.

Jatketaan elämää ja elämistä. Hyvää sunnuntaita kaikille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Kirjailija Elina Sana ja laulaja Tuomari Nurmio kertoivat aamun Hesarissa lapsuudestaan sodassa särkyneen isän hirmuvallan alla. Elina Sana vihasi isäänsä tämän julmuuden takia. Vähän samoin oli minun lapsuusperheessäni. Vaikka itse olin pesueessamme se, joka sai kärsiä ruumiillisesta väkivallasta, myös vanhin veljeni meni tavallaan rikki kaikesta näkemästään pahasta. Minä vihasin faijaa avoimesti, mutta veljeni kapina lapsuusmuistoja kohtaan puhkesi vasta keski-iässä, siihen asti hän kesti arvostetun ammattinsa ja äitimme rakkauden varassa. Äidin kuoltua hänen kulissinsa romahtivat täysin.

Meillä se, että faija hylkäsi perheensä, koitui onneksemme ja voi sanoa pelastukseksi meille muille lapsille ja äidille, joka sai lopulta voimaa irtautua isän vaikutuspiiristä ja viedä meidät nuoremmat lapset turvaan uudelle paikkakunnalle.

Niin kiemuraisia ja erilaisia ovat perheiden tiet elämän koettelemuksissa. Tolstoin romaanin Anna Kareninan keskeinen lause kuuluu: "Kaikki onnelliset perheet ovat samanlaisia, kaikki onnettomat perheet ovat onnettomia kukin omalla tavallaan."

Enpä tiedä. Uskon, että onnettomasta erostakin voi koitua paljon hyvää ajan kanssa. Näin kävi nuoremmalle veljelleni, joka erottuaan äärimmäisen hemmotellusta vaimostaan löysi uuden onnen vaatimattomasta naisesta, jolla oli kyky rakastaa ja sitoutua.

Joka tapauksessa jättäjä menettää paljon, esim. lastensa rakkauden ja mahdollisuuden elää lähellä näiden jälkipolven elämässä. Eron ehdottaja saa tietyn leiman lasten silmissä, jos he eivät alkuunsa käsitä miksi "äiti jättää" tai "isä hylkää" ilman näkyvää syytä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Kirjailija Elina Sana ja laulaja Tuomari Nurmio kertoivat aamun Hesarissa lapsuudestaan sodassa särkyneen isän hirmuvallan alla. Elina Sana vihasi isäänsä tämän julmuuden takia. Vähän samoin oli minun lapsuusperheessäni. Vaikka itse olin pesueessamme se, joka sai kärsiä ruumiillisesta väkivallasta, myös vanhin veljeni meni tavallaan rikki kaikesta näkemästään pahasta. Minä vihasin faijaa avoimesti, mutta veljeni kapina lapsuusmuistoja kohtaan puhkesi vasta keski-iässä, siihen asti hän kesti arvostetun ammattinsa ja äitimme rakkauden varassa. Äidin kuoltua hänen kulissinsa romahtivat täysin.

Meillä se, että faija hylkäsi perheensä, koitui onneksemme ja voi sanoa pelastukseksi meille muille lapsille ja äidille, joka sai lopulta voimaa irtautua isän vaikutuspiiristä ja viedä meidät nuoremmat lapset turvaan uudelle paikkakunnalle.

Niin kiemuraisia ja erilaisia ovat perheiden tiet elämän koettelemuksissa. Tolstoin romaanin Anna Kareninan keskeinen lause kuuluu: "Kaikki onnelliset perheet ovat samanlaisia, kaikki onnettomat perheet ovat onnettomia kukin omalla tavallaan."

Enpä tiedä. Uskon, että onnettomasta erostakin voi koitua paljon hyvää ajan kanssa. Näin kävi nuoremmalle veljelleni, joka erottuaan äärimmäisen hemmotellusta vaimostaan löysi uuden onnen vaatimattomasta naisesta, jolla oli kyky rakastaa ja sitoutua.

Joka tapauksessa jättäjä menettää paljon, esim. lastensa rakkauden ja mahdollisuuden elää lähellä näiden jälkipolven elämässä. Eron ehdottaja saa tietyn leiman lasten silmissä, jos he eivät alkuunsa käsitä miksi "äiti jättää" tai "isä hylkää" ilman näkyvää syytä.
Kyllä meilläkin tyttö on jo moneen kertaan kysynyt (kun eroa haluamaton isä pistettiin ulos yhteisestä kodista), että miksei äiti lähtenyt, kun se sitä eroa haluaa.

Tytöllä on muutenkin usein äitinsä kanssa napit vastakkain, joten pelkään, mitä tapahtuu kun pari vuotta kuluu ja tyttö on oikeasti teini, ja alka tehdä pesäeroa äidistään. Poika on vielä sen verran lapsellinen, että ei ihan ole selvillä vesillä, mitä tapahtuu. Mutta poika onkin äidille läheisempi, eikä esim. kurinpidossa saa niin ankaraa kohtelua kuin tyttö. Minulle on kauhistus laittaa lapset eri arvoon. En ymmärrä sellaista vanhempaa.

Jotain asioita tulee nyt pienin erin minunkin korviini miniäni tekemisistä. Ja alan olla sitä mieltä, että poikani taitaa erossa jäädä voiton puolelle, eli tosiaan ajan kanssa voi seurata ihan hyviä asioita. Kunhan itsekin sen jossain vaiheessa huomaisi. Nyt on vielä ihan maassa. Mutta suunta on siitä vain ylös päin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
amummu kirjoitti:
Kyllä meilläkin tyttö on jo moneen kertaan kysynyt (kun eroa haluamaton isä pistettiin ulos yhteisestä kodista), että miksei äiti lähtenyt, kun se sitä eroa haluaa.

Tytöllä on muutenkin usein äitinsä kanssa napit vastakkain, joten pelkään, mitä tapahtuu kun pari vuotta kuluu ja tyttö on oikeasti teini, ja alka tehdä pesäeroa äidistään. Poika on vielä sen verran lapsellinen, että ei ihan ole selvillä vesillä, mitä tapahtuu. Mutta poika onkin äidille läheisempi, eikä esim. kurinpidossa saa niin ankaraa kohtelua kuin tyttö. Minulle on kauhistus laittaa lapset eri arvoon. En ymmärrä sellaista vanhempaa.

Jotain asioita tulee nyt pienin erin minunkin korviini miniäni tekemisistä. Ja alan olla sitä mieltä, että poikani taitaa erossa jäädä voiton puolelle, eli tosiaan ajan kanssa voi seurata ihan hyviä asioita. Kunhan itsekin sen jossain vaiheessa huomaisi. Nyt on vielä ihan maassa. Mutta suunta on siitä vain ylös päin.
Meillä sai lähteä tosiaankin se eroa halunnut puoliso (siis mies) pois yhteisestä kodista. Niinhän sen pitäisi mennäkin, jos kodin omistaa puoliksi kumpikin ja lapsetkin ovat vuoroviikoin toisen ja toisen vanhemman luona.

Suunta on tosiaankin vain ylös päin, kun pääsee sen pahimman yli. Nyt jos joku kysyisi minulta, että ottaisitko samoilla ehdoilla vanhan elämäsi takaisin, niin voin sanoa aivan vilpittömästi että EN OTTAISI. Olen saanut niin paljon tänä eronaikana hyviä asioita itselleni ja myös lapset voivat hyvin. Koville se kyllä otti, kun olin ollut niin kauan kotiäitinä ja täysin riippuvainen "rakkaudenriimussa." Kaikin tavoin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kiitokset teille kaikille mieltä lämmittävästä myötäelämisestä. Kyyneleet siitä silmiin tuli. Itkenyt tässä olenkin jo lähes silmät päästäni.

Kyllähän minäkin jotain ongelmia poikani perheessä uumoilin. Miniä alkoi muuttua hieman kummalliseksi, mutta ajattelin, että se johtuu vain hänen uudesta työstään, joka nyt on ison johtajan pesti isossa firmassa. Poika on työssään alemmalla tasolla, joten ajattelin sen asetelman häiritsevän miniää. Poika oli ylpeä vaimostaan, eikä häntä harmita, että vaimo tienaa enemmän. Jospa miniä sitten kärsi. Ei osaa poikakaan sanoa, mikä "katkaisi kamelin selän". No, ainakin rakkaus kuulemma loppui. Poika on asiasta kyllä tiennyt jonkin aikaa, mutta ei kertonut meillekään ennen kuin lapsille oli kerrottu.

Lapset minua kovasti huolettavat. Onnellisen pikkulapsiajan jälkeen joutuvat nyt kohtaamaan kokonaan uudenalaisen perhe-elämän. He ovat nyt 11v. ja pari viikkoa vaille 13v. Murrosikä alkamassa, joka jo itsessään tuo useimmille ongelmia. Nyt pelottaa, mitä elämänsä särkyminen aiheuttaa. Tyttö jo itki kovasti, mitä sitten tapahtuu, jos vanhemmille tulee uudet kumppanit, joilla lapsia. Mummua ja vaaria eivät toisille lapsille anna, oli tyttö sanonut. - Mutta yksi klisee sanoo, että lapset sopeutuvat. Onko muuta mahdollisuutta?

Kyllä jotenkin tuntuu siltä, että erosta on tullut lähes yksi perhe-elämän rutiini. Omassa lähi- ja tuttavapiireissämme on seitsemän päälle nelikymppistä pariskuntaa joko hiljakkoin jo saanut eron tai se on vielä prosessissa. Yhdessäkään perheessä ei syynä ollut väkivalta tai viina. Ainakin ne syyt, jotka olen kuullut heidän sukulaisiltaan ovat olleet etupäässä rakkauden loppuminen, kyllästyminen perhe-elämään, oikeus onnellisuuteen, jne. Kaikilla heillä on alaikäisiä lapsia. Eli heiltä jää eron riepoteltavaksi yhteensä 18 lasta! Eikö enää kannata taistella perheen puolesta!

Aurora kysyi uudesta kettiksestä. Se tulee toisen poikani, kahden aikuisen perheeseen, joten saa pysyä yhdessä kodissa. Lapset onneksi asuvat lähellä, joten saavat usein tavata sitä. Molemmat tykkäävät kovasti koirista, ja nyt vallankin luulen, että pennusta tule heille yksi keino välillä päästä karkuun ikäviä asioita.

En ole vielä HS:a lukenut, mutta sodan runtelemia sukulaismiehiä olen tuntenut useita. Oma isänikin oli yksi heistä. Hän ei kuitenkaan ollut ilkeä eikä julma, vaan oli mieleltään muuten murtunut. Valvoi keittiössä kirjoittaen ja valoa polttaen kaiket yöt; hän pelkäsi pimeää. Töitä sillä menolla jaksoikin tehdä vain viisikymppiseksi. Ensimmäisen aivohalvauksen sai jo ennen kuin kerkisi 50v täyttää, ja siitä alkoi vuosien sairastelukierre. Vähän päälle kuusikymppisenä kuoli pois lopen uupuneena. Aikuisena olen tajunnut, kuinka ilotonta vanhempieni elämä oli, ja heijastuihan se tietysti meihin lapsiinkin. Mutta silloin ei ero ollut monessakaan perheessä ratkaisu. Eikäpä sodan vaikutuksia erolla olisi saanutkaan pyyhittyä pois. Nykyään on sitten muita vaikeuksia, jotka johtavat perheiden hajoamisiin. Myös aikuisten itsekkyys on kovasti yleistynyt. Niin haluaa minunkin miniäni nyt elää ja tehdä asioita itselleen:(

Vaan näillä mennään. Päivä kerrallaan. Lapsia ja poikaamme kaikin tavoin tukien. Omaakin elämää pitää vielä elää. Toivottavasti sitä vielä riittäisi niin kauan, että näkisimme lapsukaisten pääsevän jaloilleen.

Hyvää pyhää!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
On kyllä surullinen olo, vaikka nyt ei itseä koskekaan. Minua auttoi paljon elämän mullistuksessa se, että pääsin kaiken surun keskellä opiskeleman kotiäitivuosien jälkeen ja sain työpaikan. Entinen työkaveri, nykyinen paras ystävätär, auttoi minua myös paljon pääsemään irti vanhasta, viemällä minua vaikka väkisin esimerkiksi risteilyille. En ollut liikkunut yksin, enkä muissa porukoissa, kuin mieheni mukana ja tietysti sukulaisia tavaten. Hän opetti minut elämään tuossa uudessa elämäntilanteessani. Ja huomaamaan sen, että "kelpaan kelle vaan haluan." Vaikka olin tullut hylätyksi. Hän on aivan ihana ystävä ja ystävyys on säilynyt kymmeniä vuosia. Jatkuu edelleen.

Lapset kyllä sopeutuvat, mutta aikansa sekin vie. Hymyilytti tuo, että "Mummua ja vaaria" ei toisille lapsille anneta. Olkoon oikein, tai väärin, niin minä olen kyllä tuossa asiassa samaa mieltä. Meidän lastenlapsilla ei ole vaaria. Hän ryhtyi toisen miehen lapsenlapsille "varavaariksi" (heillä on omakin), ja ei ole edes nähnyt vanhemman tyttäremme lapsia. Se minua surettaa eniten nyt. Meillä, ja uskon että hänelläkin olisi ollut lämminolo, kun suuri perheemme aina kokoontuu. Me olemme omanjoukon parissa silloin.

Koettakaa jaksaa ja lapset jo näkevät valoakin, kun pystyvät pitämään tiukasti kiinni mummusta ja vaarista!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Meillä pienoikainen nukkui huonosti viime yönä, kun oli nenä tukossa. On saanut nuhan. Jo tulomatkalla junassa oli leikkinyt pikkupojan kanssa jolla oli nuha. Millä kellään ei vielä ole. On se harmi kun tuollainen pieni saa räkätaudin.
Ilmianna
Jaa
Päivät , ja puolessa jo taas....

Vai pikkuinen nuhan sai? Toivottavasti ei pahaksi mene sillä paluumatka voi olla sitten hankalaa, koska tapahtuukin.

Mutta voihan kääkkä, mitähän meikän kolestrolit lie? Varsinkin kun kesän aikaan en oo statiineja poskeeni pistellyt :) Ja kovat hommat vaatii kovemmat eväät jotka eivät ehkä ihan lukemia alenna ainakaan .

Taas 5 tuntia sahan kanssa rankasavotassa niin hyvin upposi palviryynärit, sipuli/tattipaistos kermalla höystettynä :))
Arvaakohan syksyllä edes kokeisiin kysellä :) Eipä noita hommia "heinillä" kyllä juuri isommin tehdä.

Vitaminskit voi syödä suoraan puskista, musta- ja punaherukkaa ja vadelmiakin on vielä aika paljon puskissa. Mustikkaan ei tääl oo ehtiny vaikka niitä olisi paljon tuolla särkkien notkelmissa, ja sieniä myös.
Tattipaistit on saanut ihan omalta "pihalta" mutta haaparouskua ei löydy ihan vierestä mutta käyköön ahvenfileet niistä.
Ilmianna
Jaa
Aamu tuli ja meni. Valvoin taas aamutunneille, ja sen jälkeen nukuin puoli kymmeneen. Kahvit juotuna ja lehdet luettuina vasta nyt, kun on jo iltapäivä. Mitään viisasta (paitsi tuli sentään muutama lasku maksettua - viisastako?:) en ole vielä kerinnyt tekemään. Kohta pitää laittaa pesukone laulamaan. Toimme mökiltä kaamean kasan pyykkiä, joka nyt odottaa käsittelyä kylppärin lattialla.

Aamuun herääminen on tätä nykyä perin ikävää. Heti silmät avattuani muistan, mikä siitä ikävän tekee: lasten ja pojan tilanne. Mutta tänään ollaan taas eilistä viisaampia, aika auttaa. Hitaasti, mutta varmasti. Niin on pakko uskoa.

Ceen pienellä räkätauti. Jotenkin nuo pienet ovat niin säälittäviä, kun yrittävät nuhassa ja yskässä vain pärjätä. Muistuu hyvin mielen omien poikieni sairastelu, kun asuimme kaupungissa heidän olleessaan pieniä. Kun sitten muutimme tänne böndelle, hävisivät räkätaudit melkein tyystin. Liekö saasteilla ollut osuutta asiaan. Lapsenlapset muistikuvani mukaan sairastivat aika vähän, mutta ovatkin asuneet koko ikänsä täällä puhtaamilla tienoilla.

Nyt pakko ottaa itseään niskasta ja ryhtyä ryhtymään. Ei työt tietsikan ääressä hoidu (paitsi tuo laskujen maksu). Hyvää alkanutta viikkoa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Monesti sisämaasta tänne rannikolle tulevat saavat nuhan ja samoin toisin päin. Ja me asumme todella aivan meren rannassa. Tuli mieleeni. että minullakin on muutama lasku vielä maksettavana. Ja se saamarin vaalea läpyskä, jonka pankista sain, on varsinainen inkvisiittori, pitää olla hyvä näkö, täydet valot päällä, jotta näkee, mitä numeroita se ehdottaa ja kirjoittaa niitä välillä koneelle ja katsoen mitä se läpyskä ehdottaa seuraavaksi. Monesti pelkkä pin koodi on muka väärin, vaikka on ihan oikein.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Pienokainen on junassa menossa kohti kotikaupunkia, siellä äidin isä on vastassa. Nenä valui, muuten oli melko hyväkuntoinen vielä tämä reilu 1½-vuotias. Ruoka ei hyvin maistunut, jäätelöpuikko kylläkin. Oli iloisen aurinkoinen meiltä lähtiessä vaikka ehti nukkua vain ½ tunnin päiväunet. U vei asemalle, yhtään parkkipaikkaa ei ollut vapaana. Purki lastin kiviukkojen alla ja ilman tööttäyksiä perässä tuleva auto kesti pienen viiveen. Siinä oli ollut nainen ratissa, siksi ei varmaan hermostunut. Naiset ovat paljon vähemmän tuliperseitä ratissa kuin miehet.

Meidän ex-miniä ja pojantytär ovat tänään saaneet metsästä 10 litran ämpärin mustikoita ja pienen kipollisen vadelmia. Pikkuinen saa siellä olevassa mummolassaa taas käydessään tuoreita mustikoita, joista kovasti kuulemma tykkää. Molemmat kun asuvat E-Pohjanmaalla nykyään, 70 km:n päässä toisistaan.

Poikamme ja avec olivat meillä eilen syömässä, näkivät taas toisensa pitkästä aikaa isä, poika ja lapsenlapsi. He näkevät vain meillä toisiaan, tai sitten muissa juhlissa, joissa tapaamme siellä E-P:lla, jossa ovat mukana sekä kaikki exät että nykyiset puolisot. Ei siis ole mitään varsinaista vihanpitoa kenenkään välillä.

Ravun ex-mies ei ole koskaan edes nähnyt vanhemman tyttärensä lapsia. On sekin aika ihmeellistä, että uusi vaimo vaikuttaa niin paljon entisen perheen elämään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Teidän puolitoistavuotias pienokainen on turvallisesti matkalla kotiin, vaikkakin nuhaisena.

Minä ole ihmetellyt tuota Laukaassa vaunuista kadonnutta, myös puolitoistavuotiasta tyttöä. Ensinnäkin sitä, että on uskallettu jättää valvomatta ulos vaunuihin. Sidottuna, mutta on päässyt irti ja ulos vaunusta, minkä jälkeen kävellyt metsän läpi noin 300 metriä! Onneksi ei tapahtunut mitään pahempaa, mutta aikamoinen puolitoistavuotiaalta tehty kävely ja katoaminen.

Sää on edelleen kylmä, mutta ei sentään sada. Minä istun koneelle, kun kaksivuotta vanha telkkari meni rikki. On törkeää tämä nykypäivän rahastus. Tehdään laitteita jotka kestävät juuri sen takuu ajan ja sitten vain uutta ostamaan. Poikani ja miniäni kävivät sitä eilen katsomassa. Se ilmoittaa ettei ole kanavapaikkaa. Se latasi kyllä kaikki kanavapaikat, mutta ilmoitti sitten taas "ei kanavapaikkaa." Poikani totesi, että rikki, mikä rikki. Nyt sitten on ostettava uusi. Tuon olin saanut lapsilta lahjaksi parivuotta sitten.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Alkuperäinen-Rapu kirjoitti:
Teidän puolitoistavuotias pienokainen on turvallisesti matkalla kotiin, vaikkakin nuhaisena.

Minä ole ihmetellyt tuota Laukaassa vaunuista kadonnutta, myös puolitoistavuotiasta tyttöä. Ensinnäkin sitä, että on uskallettu jättää valvomatta ulos vaunuihin. Sidottuna, mutta on päässyt irti ja ulos vaunusta, minkä jälkeen kävellyt metsän läpi noin 300 metriä! Onneksi ei tapahtunut mitään pahempaa, mutta aikamoinen puolitoistavuotiaalta tehty kävely ja katoaminen.

Sää on edelleen kylmä, mutta ei sentään sada. Minä istun koneelle, kun kaksivuotta vanha telkkari meni rikki. On törkeää tämä nykypäivän rahastus. Tehdään laitteita jotka kestävät juuri sen takuu ajan ja sitten vain uutta ostamaan. Poikani ja miniäni kävivät sitä eilen katsomassa. Se ilmoittaa ettei ole kanavapaikkaa. Se latasi kyllä kaikki kanavapaikat, mutta ilmoitti sitten taas "ei kanavapaikkaa." Poikani totesi, että rikki, mikä rikki. Nyt sitten on ostettava uusi. Tuon olin saanut lapsilta lahjaksi parivuotta sitten.
Jopa on huonoja kestämään nuo nykyiset töllöt. En muista tarkalleen milloin nykyisen töllömme ostimme, täällä asuessa kuitenkin, On minulla ne tiedot jossakin, mutta takuuaika on tietenkin jo ummessa. On LG:n smart, jossa on vaikka mitä toimintoja, joita emme ole ikinä edes opetelleet. Pääasia, että laitetaan päälle, vaihdellaan kanavia ja suljetaan.

Sain jo viestin puoli 7, että ovat kotona, InterCityt kulkevat todella nopeasti tuon matkan Hki-Sjoki. Pendolinot vielä vähän nopeammin.

Luin sen Laukaan vauvan katoamisen, onneksi löytyi jo reilun tunnin kuluttua. Olisikohan joku toinen isompi lapsi päästänyt pienen irti siitä vaunuista/rattaista, jolloin lähti harhailemaan jonnekin. On noita vauvojen kidnappauksiakin kyllä sattunut, missä joku oman lapsensa menettänyt äiti on mielenhäiriössä ottanut jonkun toisen lapsen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Alkuperäinen-Rapu kirjoitti:
Teidän puolitoistavuotias pienokainen on turvallisesti matkalla kotiin, vaikkakin nuhaisena.

Minä ole ihmetellyt tuota Laukaassa vaunuista kadonnutta, myös puolitoistavuotiasta tyttöä. Ensinnäkin sitä, että on uskallettu jättää valvomatta ulos vaunuihin. Sidottuna, mutta on päässyt irti ja ulos vaunusta, minkä jälkeen kävellyt metsän läpi noin 300 metriä! Onneksi ei tapahtunut mitään pahempaa, mutta aikamoinen puolitoistavuotiaalta tehty kävely ja katoaminen.

Sää on edelleen kylmä, mutta ei sentään sada. Minä istun koneelle, kun kaksivuotta vanha telkkari meni rikki. On törkeää tämä nykypäivän rahastus. Tehdään laitteita jotka kestävät juuri sen takuu ajan ja sitten vain uutta ostamaan. Poikani ja miniäni kävivät sitä eilen katsomassa. Se ilmoittaa ettei ole kanavapaikkaa. Se latasi kyllä kaikki kanavapaikat, mutta ilmoitti sitten taas "ei kanavapaikkaa." Poikani totesi, että rikki, mikä rikki. Nyt sitten on ostettava uusi. Tuon olin saanut lapsilta lahjaksi parivuotta sitten.
Palautitteko telkun kokonaan tehdasasetuksille ja sitten tehdä asetukset uudelleen ja kanavahaku uusiksi vasta sen jälkeen?
" Ei kanavapaikkaa"? Melko outo ilmoitus jos se hakee ja ilmoittaa haettujen kanavien määrän haun edetessä.
Ja haun loputtua tallennatte ne?

Ellei se näytä niitä löydettyjä kanavia niin pitäisi ehkä testata toisessa paikassa sillä tuo voisi olla myös antenni tai johtovikakin.

Jos löytää kanavat ja tallennuksesta huolimatta ei niitä ota niin ehkä sitten piirikortti/emolevyvika tietysti mahdollinen mutta aika harvinainen noin tuoreessa laitteessa.

Sellaista mutta nyt hyviä öitä ja " levottomia" unia ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
saaren_webs kirjoitti:
Palautitteko telkun kokonaan tehdasasetuksille ja sitten tehdä asetukset uudelleen ja kanavahaku uusiksi vasta sen jälkeen?
" Ei kanavapaikkaa"? Melko outo ilmoitus jos se hakee ja ilmoittaa haettujen kanavien määrän haun edetessä.
Ja haun loputtua tallennatte ne?

Ellei se näytä niitä löydettyjä kanavia niin pitäisi ehkä testata toisessa paikassa sillä tuo voisi olla myös antenni tai johtovikakin.

Jos löytää kanavat ja tallennuksesta huolimatta ei niitä ota niin ehkä sitten piirikortti/emolevyvika tietysti mahdollinen mutta aika harvinainen noin tuoreessa laitteessa.

Sellaista mutta nyt hyviä öitä ja " levottomia" unia ;)
Huomenta saareenkin!

Soitin pojalleni kun luin vastauksesi minulle, ja kysyin palauttiko hän ennen kanavien lataamista tv:n tehdasasetuksille? Ei ollut sitä tehnyt. Oli aikonut ostaa tänään minulle uuden telkkarin, mutta sanoin, että ennen uuden ostoa, kokeile vielä tuota palautuskeinoa. Lupasi tulla tänään illemmalla käymään ja katsotaan vielä tuo keino saada kuva näkymään. Jos ei auta sekään, niin sitten uusiksi menee. Kiitos jokatapauksessa neuvoistasi.

Päivän jatkoja. Täällä on kylmää. Aamulla mittari näytti 8 astetta!

Ai niin, vielä kiitos yhdestä neuvostasi. Nyt pääsen aika helposti ketjuun kun neuvosi mukaan hidastin kuvien klikkausta. Aiemmin luulin, että se vaatii vielä nopeampaa toimintaa ja lisäsin vain klikkaus nopeutta koska luulin tekeväni sen liian hitaasti. En meinannut päästä millään läpi, nyt pääsen helpostikin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
On nuo lasten häviämiset niin kamalia, että heti herää epäilys pahuudesta. Sehän ei kysy, onko kohde lapsi, eläin tai muu puolutuskyvytön. Tästä tapauksesta en nyt juuri ole katsonut uusimpia uutisia, joten selitys katoamiseen voi olla joku muukin syy.

Kyllä tosiaan nämä nykyvehkeet eivät kauan kestä. Toista oli ennen. Joskus olen kai täälläkin mainininnut arkkupakastimemme, joka juuri täytti 34v, ja edelleen käy ja kukkuu, vaikka on ulkona terassilla ollut jo 23v., sitä ennen muutaman vuoden sisätiloissa, ja ihan alkuunsa Savon kovissa pakkasissakin, lämpöeristämättömässä ulkovarastossa kaksi vuotta. Kaipa kone on hyvässä vedossa, kun kuukausia vuodessa vain on, ei tarvitse käydä.

Tänään kuuntelin autoradiossa Kati Tervon haastattelua. Harmi, etten kuullut sitä kokonaan, kun piti välillä hypätä autosta muualle, KT kertoi viimeisimmän kirjansa (Ellen Thesleffistä) kielestä Nuori toimittaja oli ihan pihalla mm. sanoista hitunainen kolttu, monttööri, karttiini. Joku neljäskin sana vielä oli, mutta sitä en nyt muista. Minulle nuo sanat ovat ihan tuttua tavaraa. Taidanpa hankkia po. kirjan ihan vain kielen vuoksi. Em. kaltaisia sanoja ei enää kuule missään. Niitä ei esiinny edes sanaristikoissa, joissa muuten käytetään mitä ihmeellisimpiä sanoja.

Kohta pistämään tiskipöytä ja työpöydät yökuntoon. Olen tänään ollut ahkera ja tehnyt päivän ruoan, broileria, huomisen ja ylihuomisen kaaliboxin ja vielä pakastettavaksi esipaistoin kaksi kiloa ribsejä, jotka grillataan ja syödään parin viikon päästä mökillä, isolla porukalla. Etukäteen kyllä itken sitä, että pojan perhe ei ole kokonainen. Lapsille se voi tuoda surullisesti muistot mieleen, mutta onhan siellä monta muuta ihmistä ja uusi valloittava koiranpoika, jotka kaikki tuota murhetta toivottavasti ajavat taka-alalle. Tänään kuulin mikä pennun nimeksi tulee ja meinasin kuolla naurusta. Täytyy yrittää jos saisin pojasta kuvan tännekin. Olis ehkä teille muillekin huviksi ja iloksi. Minä ainakin taidan syödä sen ensitapaamisella. Mitähän Auroran koira tai Wbsin kuhat sanoisivat, jos kuvan näkisivät. Katsotaan, Jos onnistun kuvan siirrossa.

Kauniita unia!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Huomenta!

Minä olen saanut vihastuneen joukon kimppuuni kun kirjoitin kommenttini tuosta Laukaassa tapahtuneesta lapsen katoamisesta. Kirjoitin tänään sinne kiitokseni saamastani palautteesta ja lupasin "ripotella tuhkaa päälleni", kun kirjoitin etten olisi nykyaikana jättänyt lasta ulos valvomatta niinkin pitkäksi aikaa, että "vauva" (vauvahan puolitoistavuotias vielä on) ehtii irrotella itsensä valjaista, joilla on sidottu vaunuihin ja pääsee sieltä alas ja lähtee matkaan itsekseen. Maalla on kuulemma turvallista jättää lapsi yksin ulos nukkumaan. Olen kuitenkin lukenut tapauksista, missä esimerkiksi kissa on hypännyt vaunuihin. Maalla kissat kulkevat vapaina. En tiedä, en ole nyt katsonut, onko tuo vastaukseni julkaistu Hesarissa? Se on kyllä totta, että olen sitten ylihuolehtivainen äiti, mutta en olisi kuitenkaan odottanut tuollaista, suorastaan viharyöppyä kommentistani. En luule olevani mikään "superäiti", niin kuin tuon viharyöpyn aloittanut kommentoija ilmoittaa.

Minulle ei auennut tuo lähettämäsi kuva uudesta tulokkaasta perheeseenne. Harmi!

Hyvää tiistaipäivän jatkoa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
IMG-20170822-WA0001
Ilmianna
Jaa
Hutiin meni. yritän uudelleen.
Ilmianna
Jaa

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Ainakaan itse en saanut kuvaa auki. Huomenna uusi päivä.
Ilmianna
Jaa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Ilmianna
Jaa
Ainakin omassani aukesi.
Ilmianna
Jaa
Aukesi, juu, ja joku jo kuvan poisti. Mitähän pahaa pienen koiranpennun kuvassa on. Ehkä vieras aitemi täällä, kun ei niitä kuvia yleensä ole.

Öitä kuitenkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Minulla luki jotain, että serverini ei aukaise sitä.

Jopa olet tänään ahkeroinut noiden sapuskoiden kanssa. Tuli ihan nälkä lukiessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Täällä niiskutetaan ja pihistään. Myös fyssari joka minun oli määrä tavata tänään, on sairastunut. Oikein hyvä, ettei ole asiaa minnekään. Tytärkin kielsi tulemasta, etten tartuta flunssaani häneen. Toivottavasti Ceen pikku sukulainen on parantunut pahimmasta räkätaudista.

Katselin yöllä Trumpin ja Niinistön tapaamista. Oli kiva seurata pressamme ilmeitä. Valtiomiesmäisyys rakoili vain hiukan siinä vaiheessa, kun T puhui omiaan hävittäjäkaupoista. Jossain taustakuvissa näytettiin myös Trumpin pikkupoikaa, joka vaalien jälkeen on venähtänyt pituutta, ei isänsä mutta äitinsä mitoille.

a-mummun koiranpennun kuvan katoamista ihmettelen. En saanut sitä yöllä auki, Not found, ilmoitettiin. Mummun kannattaa koettaa uudestaan. Houstonin tulvakuvissa säälitti, kuinka kaikkensa menettäneet ihmiset kantoivat tai uittivat koiraystäviään. Onneksi Suomessa ei ole tuollaisia luonnonkatastrofeja. Pidän mieluummin 30 asteen pakkasetkin, joista selviää hyvin pukeutumalla.

Hyvää puolikaunista viikkoa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Puolipäivät taas. Täällä on joko modessa joku koiravihaaja tai sitten on tahallista haitantekoa ketjulle. Veikkaisin fifty-sixty tilannetta.
Mutta minäpä ehdin sen vähän " anteeks että oon olemassa" ilmeen nähdä, tai sitten pentua ujostutti olla linssiluteena :)) Ilme oli mainio ja komee poika.

Nyt sai taas suolimutka apetta niin mikäs tässä, vähän sitä " nuhastelua" yhä mutta ei paha. Kylmän yön jälkeen aarinko paistelee mutta tuuli on melkoinen ( taas). Kyllähän ne nyt ennusti lämpöisempiä öitäkin mutta saas nähdä.

Jaa, täytyy käydä huilatessa noukkimassa herukoita litran verran taas että saa suun makiaks, sitten voisikin heittää toviksi vaateriin.

Ps. Politiikka-osio: Täyshullu se P-Korean "aatu" ainakin, ei muuta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Uusi yritys. Illalla keksin, että oiskohan kuva poistettu/poistunut automaattisesti siksi, että viestissä oli vain po. linkki. Katsotaan mitä nyt tapahtuu kun http://but.fi/6um
on muu tekstin seassa. Jos nytkin häviää, niin sitten on kyseessä epätasa-arvo. Muissa ketjuissa kyllä kuvia sallitaan.

Piän peukaloita
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
Niin, pelkkiä linkkejä tämä ei hyväksy mutta oliko niin että se jopa ilmoittaa siitä ennen lähetysvaihetta?

Tai sitten se oli joku muu alusta, tai tämä jossain " säätövaiheessa"? Mutta muistelen että mm. A'ran valjakkokuvat hävisi olipa tekstiä tai ei.

Täytyisi tuohon tabsiin tuo bot/but ottaa mutta siinä ei taas kuvia juurikaan ole, on kyllä mutta "vääränlaisia" julkaistavaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Onpa suloinen kaksivärinen kettiksenalku. Kyllä tuollainen pahimmat murheet haihduttaa nuorten ihmisten sydämestä.

Sen valjakkokuvan häviämisen muistelen johtuneen siitä, että eivät hyväksy tänne Facebookista otettuja kopioita. Itsehän en ole uran varressa ollut kuvaamassa tuota lumista huvia omalla kamerallani.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
On söpö pentu. Tumma naama ja valkoiset tassut.

Meidän pikkuinen oli nukkunut hyvät yöunet kotonaan, mutta vanhemmat sanoivat itse tuntevansa jo nuhan oireitä. Meillä ei vielä tunnu, toivotaan ettei tulekaan. Vaikka pieni oli edellisellä käynnillään vasta 9 kuinen, muisti missä meillä on sauna. Vei äitinsä sinne kädestä pitäen. Nytkin kylpi joka ilta. Ja se meidän joskus Linnanmäeltä ostettu kova silmännäköinen pallo,, jota kun kopautetaan kovaa alustaa vasten, alkaa välkkyä kaikissa väreissä jonkin aikaa, oli sujauttanut sen omaan lelupussiinsa meiltä lähtiessä. Muisti heti, miten se toimii. En käsitä, miten noin pienellä on jonkinlainen muisti tiettyihin asioihin. Hän myös aina välillä katseli pienten lasten ohjelmia tabletiltaan, jotka lähes kaikki ovat vieraskielisiä, niin isänsä sanoi, että kohta puhuu vaikka mitä kieltä, kun niitä ohjelmia on niin vähän suomeksi. Osasi itse vaihtaa tökkäämällä sormellaan uuden videonkin, mitä poikammekin tavattomasti ihmetteli nähdessään lapsenlapsensa eilen.

Pojanpoika laittoi omankin tietokoneemme yhteyden takaisin ruotuun, kun emme itse osanneet, kun se ei löytänyt eteisessä olevaa skanneriamme. Nyt taas löytyy. Ja vaihtoi uuden sim-kortin tablettiimme, kun vaihdoimme entisen modeemin mokkulaan. Kohta kai pikkutytsy tekee jo nuokin hommat puolestamme.

Maksoin tänään kyllä laskujamme sillä tunnuslukulaitteella, nyt alkaa mennä kaaliin jo paremmin senkin käyttö. Samoin kävin sillä Kanta.fi:ssä uusimassa kolmen reseptin lääkkeet. Saa nähdä onnistuinko, ainakin näytti siltä. Kännyyn tulee viesti, kun ovat uusitut. Sitä ennen voi samasta kannasta katsoa uusimisprosessin kulkua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Onpa suloinen kaksivärinen kettiksenalku. Kyllä tuollainen pahimmat murheet haihduttaa nuorten ihmisten sydämestä.

Sen valjakkokuvan häviämisen muistelen johtuneen siitä, että eivät hyväksy tänne Facebookista otettuja kopioita. Itsehän en ole uran varressa ollut kuvaamassa tuota lumista huvia omalla kamerallani.
Niinpä, jos linkissä näkyy lähteenä esim. Fb niin hylkyyn menee varmasti. En tiedä kuinka teit silloin, jos tallentaa ensin omiin kuviin ja sieltä ottaa tuohon but.fi palvelujakoon niin pysyykö?

Mutta epäilen myös ettei tuo palvelu toimi whatsapistakaan tallennettujen kanssa. Itselleni ei ainakaan latauskansiosta otettuihn tabsilla antanut siihen kuvan url-osoitetta.

Voi vihne, tuuli yhä yltyy ja sehän tietää että vettä saadaan illalla. Ellei sattuis kivasti ohittamaan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
saaren_webs kirjoitti:
Niinpä, jos linkissä näkyy lähteenä esim. Fb niin hylkyyn menee varmasti. En tiedä kuinka teit silloin, jos tallentaa ensin omiin kuviin ja sieltä ottaa tuohon but.fi palvelujakoon niin pysyykö?

Mutta epäilen myös ettei tuo palvelu toimi whatsapistakaan tallennettujen kanssa. Itselleni ei ainakaan latauskansiosta otettuihn tabsilla antanut siihen kuvan url-osoitetta.

Voi vihne, tuuli yhä yltyy ja sehän tietää että vettä saadaan illalla. Ellei sattuis kivasti ohittamaan?
Jos et olisi neuvonut tv - asiassa, niin hylkyyn olisi mennyt melkein uusi tv. Poika kävi ja palautti tehdasasetukset ja haki sitten kanavat ja taas toimii tv. Iso kiitos saaren_webs. Säästyi isokasa euroja kun ei tarvinnut uutta ostaa. Olisin kyllä saanut vähän suuremman tv:n
, kun poika mittasi hyllyn, niin siihen olisi mahtunut just ja just vielä hieman suurempikin. Poika sanoi, ettei tullut mieleen tuo tehdasasetusten palaus silloin kun kävi sitä ensin katsomassa.

Nyt sain minäkin esiin tuon amummun laittaman ihanan koirulin kuvan. On se niin lutunen.

Nyt telkkaria katsomaan, kun se kerran toimii!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kiitos kiitoksista :) Mutta hyvin usein noissa se " vika" saattaa johtua vaikka katkoksesta hetkellisesti ns muistivirrassa jolloin laite hävittää asetukset.

Ja silloin juuri tuo palautus ja uudet asetukset ja sitten haut. Näin monesti elämää alkaa laitteessa syntyä oikein.

Jos tuo alkaa toistumaan niin sitten vika voi olla muutaman euron kondensaattorin hiipuminen / kuumuminen jolloin kannattaa huollossa käyttää kuitenkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
saaren_webs kirjoitti:
Niinpä, jos linkissä näkyy lähteenä esim. Fb niin hylkyyn menee varmasti. En tiedä kuinka teit silloin, jos tallentaa ensin omiin kuviin ja sieltä ottaa tuohon but.fi palvelujakoon niin pysyykö?

Mutta epäilen myös ettei tuo palvelu toimi whatsapistakaan tallennettujen kanssa. Itselleni ei ainakaan latauskansiosta otettuihn tabsilla antanut siihen kuvan url-osoitetta.

Voi vihne, tuuli yhä yltyy ja sehän tietää että vettä saadaan illalla. Ellei sattuis kivasti ohittamaan?
Tänne pistämäni pennun kuva oli alunperin whatsapista. Mutta käytin siihen jaa-toimintoa ja pistin sen itselleni sähköpostiin. Sieltä se meni heittämällä but:iin.

Mutta nyt hammaslääkäriin. Yäk. Onneksi enää tämä kerta. Ekalla kerralla vain tarkastettiin, otettin kuvat ja hiottiin yksi häiritsevä pykämä vanhasta paikasta. Saas nähdä, kuinka paljon kukkaroni taas keventyy. Paljon ei työtä lekurilla ole kalustoni kanssa, mutta kassa raksuttaa iloisesti.

Hyvää päivää!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
amummu kirjoitti:
Tänne pistämäni pennun kuva oli alunperin whatsapista. Mutta käytin siihen jaa-toimintoa ja pistin sen itselleni sähköpostiin. Sieltä se meni heittämällä but:iin.

Mutta nyt hammaslääkäriin. Yäk. Onneksi enää tämä kerta. Ekalla kerralla vain tarkastettiin, otettin kuvat ja hiottiin yksi häiritsevä pykämä vanhasta paikasta. Saas nähdä, kuinka paljon kukkaroni taas keventyy. Paljon ei työtä lekurilla ole kalustoni kanssa, mutta kassa raksuttaa iloisesti.

Hyvää päivää!
U kävi tässä kuussa 2 kertaa hammaslääkärissä, paikattiin kaksi hammasta, mistä olivat lohjenneet nurkat, kuvattiin leuka ja yhden hampaan alkavan näköinen reikä tukittiin sekä tehtiin kivenpoisto (ns pieni). Hinta 600,00 e.

Itsekin olisi mentävä louhintaan. Samoin, yäk.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Huomenta. Kävin taas haavahoidossa. Nyt jätettiin se alipainelaite pois ja jatketaan viikko tavanomaisella, eli hopeata sisältävä lappu haavan päälle ja sen päälle silikonikiinnitteinen ohut haavasidos, jonka vaihdan pe ja ma ja ke taas Meikkuun.

Eilen laitoin Kanta.fi:n kautta 3 reseptin uusintapyynnön niin jo aamulla sain kelalta 3 viestiä, joissa ne oli uusittu. Nopeata toimintaa. Pyydettiin varautumaan 8 päivän kestoon mutta riittikin 1 vajaa vuorokausi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Tervehdys!

Minulta putosi eilen tuosta pikkusormesta se toinen tukipiikki. Kilahdus kuului kun se tipahti tiskipöydälle. Olin ilman lastaa. Ensiviikolla ne olisi pitänyt ottaa pois muutenkin, jos sormi on luutunut. Toivottavasti on.

Hyvä Cee, että sinullakin on vähän keventynyt jo hoito. On se ollutkin todella raskasta, mutta hyvin olet kuitenkin pitänyt mielesi virkeänä. Sen kuvan olen saanut ja se auttaa paljon asiaa, ettei masennu aivan kokonaan.

Minun pitäisi ruveta silittämään pesemiäni pyykkejä. Ei kyllä nyt oikein huvittaisi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Terve teille optimisteille!

Tänne on tullut todella syksy. Kova tuuli piiskaa harmaita katuja, joilta mansikanmyyjätkin ovat häviämässä. Mitä tänne jää?
http://bot.fi/22i9
Oisko tämän naaman katsomisesta jotain iloa sentään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Terve teille optimisteille!

Tänne on tullut todella syksy. Kova tuuli piiskaa harmaita katuja, joilta mansikanmyyjätkin ovat häviämässä. Mitä tänne jää?
http://bot.fi/22i9
Oisko tämän naaman katsomisesta jotain iloa sentään.
Piti laittaa: "näiden tyyppien katsomisesta". Toheloin sen verran, että tuli väärä kuva.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Piti laittaa: "näiden tyyppien katsomisesta". Toheloin sen verran, että tuli väärä kuva.
Herttainen on tuokin kuva. Jokaisella oma yksiö pihalla:-))
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Alkuperäinen-Rapu kirjoitti:
Tervehdys!

Minulta putosi eilen tuosta pikkusormesta se toinen tukipiikki. Kilahdus kuului kun se tipahti tiskipöydälle. Olin ilman lastaa. Ensiviikolla ne olisi pitänyt ottaa pois muutenkin, jos sormi on luutunut. Toivottavasti on.

Hyvä Cee, että sinullakin on vähän keventynyt jo hoito. On se ollutkin todella raskasta, mutta hyvin olet kuitenkin pitänyt mielesi virkeänä. Sen kuvan olen saanut ja se auttaa paljon asiaa, ettei masennu aivan kokonaan.

Minun pitäisi ruveta silittämään pesemiäni pyykkejä. Ei kyllä nyt oikein huvittaisi.
Kun minulle laitettiin silloin v 1998 ns kircher-piikit varpaisiin, jotka ajallaan otettiin pois, niin isovarpaan sisään oli laitettu 2 piikkiä pitämään se ojennuksessa, jotka siis jätettiin sinne. Nyt ne poistettiin isovarpaan amputaatiossa, jolloin todettiin sen piikin kaivertaneen kolon varpaani pään luuhun. Siltä se aina tuntuikin, että haittasi siellä jo monen vuoden ajan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Onneksi sain ostetuksi tutulta mansikanmyyjältä viimeiset herkut. Olen niin tottunut syömään marjoja joka päivä täällä kaupungissakin.
Flunssakin on paranemaan päin, ja mikset olisi, kun on kivoja tuttuja ympärillä.
http://bot.fi/22ic
Ihan korvat nousee pystyyn, kun on niin hauskaa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Mites sitä sanotaankaan, että pitää olla toinen korva kuulolla.

Kiva kuva.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Alkuperäinen-Rapu kirjoitti:
Mites sitä sanotaankaan, että pitää olla toinen korva kuulolla.

Kiva kuva.
"Valikoiva kuulo", vain toisella tarkataan :)

Katsotaan pysyykö nyt A'ran hyvät kuvat vai iskeekö se -sixty -veikkaus taas, koiravihaaja siis.

Täällä nyt tosiaan pitää maallakin olla kiviä taskuissa ettei tuuli vie mennessään. Oli karsea keli olla vesillä, voimat sinne tuntui hiipuvan ja ruppi valittaa . Mutta ehkä illaksi toipuu taas..
Sateella kyllä uhittelee mutta niin teki eilenkin eikä pitkää jatkuvaa tänne osunut.

Nyt huilimaan jos tuosta duhastelusta pääsis eroon kuten A'rakin,...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
saaren_webs kirjoitti:
"Valikoiva kuulo", vain toisella tarkataan :)

Katsotaan pysyykö nyt A'ran hyvät kuvat vai iskeekö se -sixty -veikkaus taas, koiravihaaja siis.

Täällä nyt tosiaan pitää maallakin olla kiviä taskuissa ettei tuuli vie mennessään. Oli karsea keli olla vesillä, voimat sinne tuntui hiipuvan ja ruppi valittaa . Mutta ehkä illaksi toipuu taas..
Sateella kyllä uhittelee mutta niin teki eilenkin eikä pitkää jatkuvaa tänne osunut.

Nyt huilimaan jos tuosta duhastelusta pääsis eroon kuten A'rakin,...
Älä nyt venematkalle laita kiviä taskuun. Jos keikahdat myrskyssä, uit kohta kalojen kanssa.

Luen parhaillaan tosi kovan luokan jännäriä Suomen ja Viron huumemaailmasta. Karski puhe tarttuu.

Aika hyvin nuo koirakuvat säilyneet, useita tunteja peräti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Älä nyt venematkalle laita kiviä taskuun. Jos keikahdat myrskyssä, uit kohta kalojen kanssa.

Luen parhaillaan tosi kovan luokan jännäriä Suomen ja Viron huumemaailmasta. Karski puhe tarttuu.

Aika hyvin nuo koirakuvat säilyneet, useita tunteja peräti.
Jokuhan voisi olla täpinöissään moisesta uimareissusta, varsinkin jos ei rantaan pääsis :)

Ok, nyt se saavisade loppui, siis kivet pois taskuista ja veneeseen nouse, mars !

Ehkä se sixty?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Meillä on kova ikävä pikkuista. Voi, että niihin vauvoihin voi kiintyä niin kovasti. Hän oli todella jännä tyyppi, kun vierastaa jotain henkilöä, hän laittaa silmät kiinni, pään alas päin ja kävelee ohi ikään kuin näkemättä tätä henkilöä. Saman tekee vaikkapa äitinsä sylissä, silmät kiinni ja pää alas, ettei näe.

Huomasin lehdestä, että meidän rannasta on löydetty sinne uponnut Mazda 28 v sitten. Näimme eilen kyllä paloauton ja nosturin eilen rantalaiturillamme, mutta emme tienneet, mitä teki. Olivat hinanneet sen tuossa oikealla puolellamme olevaan laituriin vetäen perässään, josta se saatiin hinattua maan päälle. Oli kyllä pahasti ruosteessa oleva kaara. Ihme, ettei sitä ole aiemmin havaittu. Tässä rannassa on kaikkiaan kolme eri laituria, Vasemman ja oikeanpuoleiseen ajavat esim Kaunissaren laivat, ottavat matkustajat kyytiin ja pois. Meidän edessä oleva laituri on näköjään pyhitetty kahdelle isolle paatille, jotka vain seisovat siinä, kesät ja talvet. Sitten on erikseen ne laiturialueet, mitkä ovat täynnä purje- ja moottoriveneitä. Meillä ei ole minkäänlaista edes pientä prutkua.
Ilmianna
Jaa
Onpa liikkis tuo "puolipystykorva". Puolipystäri oli Kettis the Ensimmäinenkin vanhemmiten. Kai sille tuli elämän myötä niin paljon kuunneltavaa, että kaksi luppakorvaa ei niistä enää selvää saanut. Kuinka monta koiraa tuossa tyttäresi tarhassa majailee? Melkoinen työmaa on ruokkia, siivota, liikuttaa ja harjoittaa niitä. Niihin kaikkiin varmaan kiintyy ja sitten on monta koiraystävää.

Pakko vielä laittaa Kettis I:stä kuva 8-viikkoisena, eli reilut 13v sitten, http://but.fi/6uy
Ilme on sama kuin uudella pennulla "anteeksi että olen olemassa", tai ujous silläkin perintönä; kasvattajahan on kummallakin sama.

Olipa taas raastava hammaslääkärikeikka. Hammaskiven poistaminen pitäisi lailla kieltää. Olen aina kammonnut kiven rassausta piikillä, mutta ultralla kaapiminen on vielä kamalampaa. Mutta kestin sen kun mies. Vaan kyllä oli niskat, selät, sormet tönkköjäykkiänä kun pinhuusista vihdoin vapauduin. Olin jännittänyt taas kroppaani niin, etten penkistä meinannut ylös päästä.

Nyt kaalilootan kimppuun. On vielä lounas syömättä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Uusi pentu on melkein kuin kaksi marjaa sen ensimmäisen kanssa. Ainakin mitä tulee naaman ja tassujen väriin.

Minäkin olen aina hammaslääkärin tuolissa kuin jännitetty jousi. Kun melkein sydis lähenee, huomaan, että hei, relaa nyt vähän. Ei tarvitse olla koko ajan pingotettuna. Sitten lepuutan itseni, kunnes seuraava hengittämätön vaihe alkaa. Tuolista noustessa päässä huippaa ja silmät tuntuvat olevan litran ulkona päästä. Aivan kuin olisi riiputettu kauan pää alas päin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Parikymmentä asukkia siellä tarhassa on. Yksiöt ovat lämpöeristettyjä, mutta jotkut vanhemmista ovat jo päässeet koti- eli sohvakoiriksi. Kyllä se on työmääränsä takia sopiva ainoastaan tuollaiselle yhden asian ihmiselle. Ei siinä paljon matkustella eikä vietetä seuraelämää. Jännää että meidän virkamiessukuun on vähän vaihtoehtoisempikin ihminen si'innyt. Vaikka maalla suvussamme on aina viihdytty ja käden harrastusten parissa, että ei se ihan tyhjästä ole tullut. Minäkin tunnen nyt viihtyväni oikein hyvin täällä vähän syrjemmässä suurkaupunkien kohinasta.

Olen lukemassa Kilpimies-dekkaria, tai oikeastaan se on tosipohjainen dokumentti Aarnio-tapaukseen verrattavista rikoskiemuroista. Ja outo sattuma, että kuten tässä romskussa niin myös tosiuutisissa myös virkavaltaa on tällä hetkellä epäiltyjen listalla näissä epärehellisyyden kuvioissa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Nyt minäkin sitten liityin nuhaisten kerhoon, kurkkua kirvelee, nenä aloittelee vuotamaan, samoin silmät. Ei kiva.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Huomenta, näin se leviää kuin rutto Töölössä ja lähtee saman tien, kärsi siitä sitten kaksi viikkoa tai neljätoista päivää, kuten sanotaan;)) Mulla flunssa on siirtynyt yskävaiheeseen ja aloitin Prednisolon-kuurin. Kortisonia kaapissa on varalla pahenevan astman takia.

Se nuhavaihe onkin kaikkein ilkein ja nessuja kuluu pakettikaupalla. Mulle tulee harvoin flunssaa, mutta kaava on aina sama: kurkkukipu, nuha ja lopulta yskä. Kuumeen nostattamiseen pitää olla joku hongkongilainen tai vastaava iso viirus.

Mutta kaunis syyspäivä tulossa, vaihteeksi. Nautitaan siitäkin vähästä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
U:kin liittyi kurkkua kirvelevien joukkoon tänä aamuna. Olemme kurlanneet suolavedellä. Suolahan tappaa basiliskoja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Se sinkkisuihke tehoaa. Olen neuvout sen muutamalle ystävällenikin, ja he sanovat samaa. Mutta suihkuttaminen pitäisi aloittaa heti oireiden ilmaantuessa. Tehoaa kyllä vähän myöhästyneenäkin, mutta hitaammin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
amummu kirjoitti:
Se sinkkisuihke tehoaa. Olen neuvout sen muutamalle ystävällenikin, ja he sanovat samaa. Mutta suihkuttaminen pitäisi aloittaa heti oireiden ilmaantuessa. Tehoaa kyllä vähän myöhästyneenäkin, mutta hitaammin.
Unohdin tuon sinkkisuihkeesi, oli se minulla ihan lapulla ylös otettuna. Harmi kun en muistanut sitä tänään kun U kävi apteekissa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Noin, taas se kaunis syyspäivä ilman kovaa tuulta muuttui sateentuheroksi. Kunhan ei nyt tulisi sellaisia saavikuuroja kuten eilen ip: llä.

Totta, kyllä se sinkkisuihke tepsii kipeään kurkkuun ja hoitaa niitä ärtyneitä limakalvoja. En oikein siihen uskonut mutta viime talvena tuli testattua sekin.

Ja kas kummaa, dogikuvat yhä pysyneet ketjussa, mistähän muutos? :)

Kyllä nyt pitää sanoa että täällä tulee kyllä syötyä sellaisia sapuskoita että talvella ikävä niitä tulee ,suakel... Ei oo vara alvariinsa ostoherkuilla elvistellä ei. Tänäänkin tuoreet ahvenfileet, pannulla käytetyt kantarellit ja koko satsi kruunataan kermalla ! Jälkkäriksi tuoreita herukoita puskasta pöytään.
Nooh, arkimuonaahan nämä näin täällä ovat ;))

Hyvää torstai- iltaa sitten jo nyt.
Ilmianna
Jaa
Keskipäivää ja perjantaita tarkennettuna. Jostakin syystä, kun avaan ketjun CIII, niin minä luen sen muodossa "Cili jatkaa..." Hassu juttu, mutta totta. Aina tuo muoto välähtää mielessä.

Muuten ei ole nyt juuri mitään, ainakaan älynvälähdyksiä, tuon enempää tänään(kään) tullut. No nyt on kuitenkin ketju taas avattu viikonlopun kuulumisille.

Mitä tulee tuohon saaren_websin ruokaherkutteluun, niin minä pelastan omalta osaltani kukkakaaleja mädäntymästä peltoon. Ostin taas eilen hienon kukkakaalin, ja jotain keksin siitä tänään laittaa. Se on hyvää esimerkiksi juustolla kuorrutettuna. Sitten jotain muuta lisäksi. Hyvää tulee.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Viikonlopun alkua!

Juuri toissapäivänä tein kukkakaalista Ravun suosittelemaa juustokuorrutettua herkkua. Tänään innostuin ostamaan savoijinkaalin, mutta huomasin äsken netistä, että sen kypsentämisessä olisi pitänyt olla enemmän mausteita kuin mulla on kaapissa, siirappi ja suola ei riitä. No, se on sen verran pehmeää kaalia, että käy vaikka salaatiksi tomaatin, persiljan, omenan ja öljykastikkeen kera. Ostin myös luomujauhista ja siitä teen murekkeen eli färssin sipulin ja rahkaruokakerman kanssa. Pakkasessa on pussinpohjallinen kermaperunoita. Tämmösellä sinkkunaisella tuppaa riisit ja makaronit loppumaan, oikeista perunoista puhumattakaan. Aina täytyy soveltaa. Ai niin, onhan mulla jääskin alalaatikossa litran pussi herneenpalkoja, niitä nyt sitten riipimään färssin seuraksi.

Fysioterapeutin aikaa siirrettiin jo toisen kerran. Herra on sairastunut. Kukapa ei olisi.

Citymarketissa vietettiin Pirkan päivää, oli pullakahvitarjoilu ja kaikki. Myymälä kansaa pullollaan aamuvarhaisesta saakka.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kukkakaaligratiini on ihana ruokaa, teen sitä silloin tällöin ja kaupaksi hyvin menee. Pitäisi tehdä enemmän ja useammin.

Meillä melko uusi tiskikone alkoi pottuilemaan, ei käynnisty. Huomasin, että on aika paljon vettä pohjalla. Koneessa on taatusti sama vika kun siinä edellisessä todella vanhassa koneessa, eli suola-astian letku koneen sisällä on auennut ja kun edellisen koneen sivulevyn aukaisi huoltomies, niin vedet holahtivat lattialle. Se oli pelkkä syy, ettei kone käynnistynyt. Ja tämä on todella nuori kone, mutta halpa, minkä asunnon omistaja tänne silloin osti. Soitan maanantaina, eihän viikonlopulla mitään tapahdu.

Myös tämä koneeni pottuili äsken, piti käynnistää ja sen jälkeen sammutin kokonaan ja avasin uudelleen, että pääsin nettiin yleensä. Oli mukamas vain osittainen netti päällä. Ajattelin, että jonkun taloon muuttaneen joku laite häiritsee. No, nyt pääsin tänne, mutta One Drive ei ole päällä näköjään. Sitä en yleensä koskaan tarvitsekaan. Hyvä, jos hävisi itsestään lopullisesti. Usein sen olemassa olo häiritsee tänne pääsyä. Aamullakin kesti kauan, kun pääsin internettiin ja syy oli one driven, joka käynnistyy hitaasti. Siellä minulla ei ole mitään tiedostoja ja silti, en ole sitä itse poistanut sieltä, mutta on siis olemassa.
Ilmianna
Jaa
Kukkakaalia, hyvää se on vaikka vain keitältää, vähän suolaa ja voita ja eikun ääntä kohti.

Taas kokopäivän myräkkää, nyt ei sadetta mutta tuulta puuskissa liki 20 m/s, ja tasainenkin n 12-15 m/s.
Saa vesi kyytiä.
Sitä sai kyllä itsekin veneessä eikä just enää tänään kiinnostais tuonne lähteä, ja voi olla etten lähdekään.

Koneet temppuilee? Eikö se Ceen kone anna poistaa ohjelmista tai sovelluksista sitä OnDriveä jos et sinne mitään tallentele? Vai onko se mäsäsofti niitannut se kiinni?

Vieläkös se Su-Si-alueen telkku toimii ettei takkuile. Täällä nyt vähän netti pätkii ilmeisesti tuon myräkän takia. Sähköjäkin katkonut, kaatanut puita linjoille, siis normaalia.

A'ralla fyssa pätkii mutta joko se lentsupiru hölläsi edes niin että marjaan ja sieneen pääsee, toivottavasti.

Joo, tää on nyt tosi "jäykkis" netin suhteen joten hyvät perjantai-illat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Lentsupiru höllännyt kortisonin ansiosta, se on yks ihmelääke. Maalle menen ehkä ensi viikolla, miten kuljetuksista sovitaan.

Äsken ilmoittauduin parille kansalaisopiston kurssille, että on joka viikolle muutamaksi tunniksi mielenkiintoista ohjelmaa ja tutustuu uusiin ihmisiin.

Onpa tuullut koko päivän ja välillä ropsauttanut tiheitäkin sadekuuroja. Talon ympärillä on komeita isoja koivuja, jotka huojuvat melkein huolestuttavasti. Melko varhain tulee hämärä. Sytytin ensimmäisen kynttilän parvekelyhtyyn. Isossa amppelissa heiluvaan punaiseen kukintoon punainen kynttilä sointuu upeasti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Telkku toimii loistavasti. Harmittaa vieläkin se, että uusi tv oli jo menossa kaatopaikalle. Se on tuo minun poikani aika kärkäs heittämään "risat" koneet pois. Ei tullut kuulemma silloin juuri mieleen tuo tehdasasetuksille palautus. Kiitos, kuinkahan monta sataa euroa säästyi? vaikka en minä niitä olisi kyllä joutunut maksamaan. Se oli lahjaksi saatu. Tietokonetta on tänään saanut klikkailla monta kertaa, ennen kuin on avannut jotain. Taitaa olla tänään yleinenvika näissä laitteissa.

Kukkakaalin laitoin tänään vain keittäen ja voita sen päälle, kun vedet oli kaadettu pois. Oli niin hyvää että...

Täällä olisi myös saanut kahvikupposen juodakseen K- kaupoissa, mutta ei ollut asiaa kauppaan tänään, kun eilen kävin. Jotain "hoitoa" minun oikeanjalan polvi kaipaisi. Se on niin kipeä tuosta polvilumpion yläpuolelta ettei oikein huvita nousta istumasta ylös, eikä portaita kävellä. Onkohan se tuo kihti sormesta siirtynyt polveen?

Täällä paistaa nyt aurinko ja tuulikin näyttää tyyntyneen. Kaunis ilta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Koneeni on tänään tainnut poistaa itse sen one driven, koska ei ole enää sen logoa koneellani. Oli varmaan huomannut, etten käytä sitä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hyvää lauantaita. Ne eiliset jumit poistuivat itsestään, eli tiskikone alkoi pelata normaalisti aamulla, vaikka sille ei tehty mitään. Ja avattuani koneen, one driven pilvikuva ilmestyi takaisin ilman kummempaa jumitusta. Mitä lie kohtauksia koneilla eilen ollut.

Ulkona näyttää tyyneltä pilvipoutaiselta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Kyllä voi sää vaihdella rajusti. Eilisen myrskyn jälkeen aamu valkeni tyynen kauniina. Kaupungilla on ollut erilaisia tapahtumia. Torilla esittäytyivät armeija, poliisi ja palokunta. Kunniavartiosto kävi viemässä seppeleen vapauden patsaan juurelle Narvan marssin soidessa. ABC:n vähemmän arvokkaassa riehassa oli riveittäin peräkonttikirppareita, pomppulinnoja, poniajelua. Edullinen lounaskin olisi ollut, mutta olin koiran kanssa liikkeellä ja se ei tunnetusti suostu istumaan kauppojen edessä vaan rimpuilee vapaaksi vaikka millaisista kytkyistä.

L:n perinteinen työväentalo, kuuluisa "Kulma" on myyty yksityiselle, ja eilen sitä tyhjennettiin. Joutuvatkohan monien huutokauppojen, tanssien ym. järjestäjät etsimään jostain uuden salin. Kellarissa on ollut muslimien rukouspaikka, mutta eilen heitä parveili siinä ulkona sen tuntuisesti että mahdollisesti hekin saavat lähteä. Komean kivisen funkistalon uudesta käytöstä ei ole tietoa. Yrittäjän verstaaksi se ei ainakaan sovellu.

Punertaa marjat pihlajain. Kuulin, että tyttären koiravanhuksen maksa on pettänyt ja se on saanut lepopaikan pihapuun alla. Täällä ei ole ollenkaan samanlaista käytäntöä kuin Hgissä, että kuolleen eläimen saa jättää eläinlääkärille pois toimitettavaksi. Täällä se täytyy ottaa mukaan ja haudata itse. Täytyypä toivoa, että kun ikääntyvästä pikkukoirastanikin aika jättää, se tapahtuu sulan maan aikaan, muuten ollaan pulassa. Mutta ehkä tässä vielä muutama kesä tallustellaan terveenä.

Hyvää viikonloppua kaikille!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Kyllä voi sää vaihdella rajusti. Eilisen myrskyn jälkeen aamu valkeni tyynen kauniina. Kaupungilla on ollut erilaisia tapahtumia. Torilla esittäytyivät armeija, poliisi ja palokunta. Kunniavartiosto kävi viemässä seppeleen vapauden patsaan juurelle Narvan marssin soidessa. ABC:n vähemmän arvokkaassa riehassa oli riveittäin peräkonttikirppareita, pomppulinnoja, poniajelua. Edullinen lounaskin olisi ollut, mutta olin koiran kanssa liikkeellä ja se ei tunnetusti suostu istumaan kauppojen edessä vaan rimpuilee vapaaksi vaikka millaisista kytkyistä.

L:n perinteinen työväentalo, kuuluisa "Kulma" on myyty yksityiselle, ja eilen sitä tyhjennettiin. Joutuvatkohan monien huutokauppojen, tanssien ym. järjestäjät etsimään jostain uuden salin. Kellarissa on ollut muslimien rukouspaikka, mutta eilen heitä parveili siinä ulkona sen tuntuisesti että mahdollisesti hekin saavat lähteä. Komean kivisen funkistalon uudesta käytöstä ei ole tietoa. Yrittäjän verstaaksi se ei ainakaan sovellu.

Punertaa marjat pihlajain. Kuulin, että tyttären koiravanhuksen maksa on pettänyt ja se on saanut lepopaikan pihapuun alla. Täällä ei ole ollenkaan samanlaista käytäntöä kuin Hgissä, että kuolleen eläimen saa jättää eläinlääkärille pois toimitettavaksi. Täällä se täytyy ottaa mukaan ja haudata itse. Täytyypä toivoa, että kun ikääntyvästä pikkukoirastanikin aika jättää, se tapahtuu sulan maan aikaan, muuten ollaan pulassa. Mutta ehkä tässä vielä muutama kesä tallustellaan terveenä.

Hyvää viikonloppua kaikille!
Helsingissä koiran tai kissan jättäminen eläinlääkärin hoteisiin kuolemanpiikin jälkeen on mahdollista mutta maksaa. Ei kaupunkilaisilla ole paikkaa mihin haudata, paitsi onhan täällä eläinten hautausmaita. Maaseudulla on tietenkin eri asia, jos on iso tontti talon ympärillä omassa omistuksessa. Siskon mieskin joutui yhtä koiraansa säilyttämään jätesäkissä ulkovajassa, ennen kuin maa oli niin sula että sai haudattua sen omaan metsään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Oma koirani on niin pieni että se periaatteessa mahtuisi pakastimeen väliaikaiseen säilytykseen. Melko kylmäävä ajatus; uskon että luontoon jättäminen sille isolle suotontilleni olisi parempi idea, metsäneläimet voisivat hyötyä siitä.

Kaikki kaupunkilaiskoiramme on lopetettu eläinlekurilla ja useat vieläpä tuhkattu, ja jotkut jopa toimitettu uurnana meille. On se tullut maksamaan. Moni lemmikkikoiran omistaja saa siitä lohtua, kun kuvittelee, että siinä kalliissa uurnassa on juuri heidän tessunsa tuhkat. Karmea epäilyni on, että siitä yhteistuhkaläjästä lapioidaan tietty määrä kullekin koiran painon mukaan. Täällä maalla asia on yksinkertainen. Jokaisessa talossa on ase, jollei itsellä niin naapurilla, ja lopetus tapahtuu kivuttomasti. Ihmiset ovat tottuneet estämään sairaiden ja vanhojen kotieläintensä kärsimykset omalla tavallaan.

Kunpa ei joutuisi palvelutaloon eikä ainakaan hissien armoille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Itselleni kieltämättä toi lohtua, kun toiseksi edellinen koirani tasokkaalla eläinlekuriasemalla kiedottiin pehmeään vaaleansiniseen (pojan väri) huopaan piikittämisen jälkeen. Seuraava koira jätettiin makaamaan paljaaltaan pöydälle. Sen sammuvien silmien katse seurasi minua ulos asti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Itselleni kieltämättä toi lohtua, kun toiseksi edellinen koirani tasokkaalla eläinlekuriasemalla kiedottiin pehmeään vaaleansiniseen (pojan väri) huopaan piikittämisen jälkeen. Seuraava koira jätettiin makaamaan paljaaltaan pöydälle. Sen sammuvien silmien katse seurasi minua ulos asti.
Monta vuotta sitten telkkarissa näytettiin ohjelma eläinsuojeluvalvojan työstä. Valvoja oli tullut eläinlääkärin kanssa erääseen taloon, missä asui henkitoreissaan olevia isoja koiria, taisivat olla Tanskandogeja. Lääkäri joutui nukuttamaan niitä monta. Yhden koiran sammuva katse on myös seurannut minua siitä saakka. Vaikka koira minulle tuntematon ja vielä telkkarissa, niin silti kuva oli aika järkyttävä.

Tietenkään en jatkuvasti tuota koiran katsetta muista, mutta usein se tulee mieleen jonkun muun, eläimiin ja etenkin koiriin liittyvän jutun kautta.

Kovasti odotan ensi viikkoa, jolloin pentukettis tulee uuteen kotiinsa. Nähtiin jo videon pätkä, missä pentua astellaan pöydällä näyttelyasentoon: häntä suorana, vähän päätä kohden osoittaen ja kuono vaaterissa.

Kettis I tekin kasvattajansa ja parin koirakaverinsa kanssa parin vuoden ikäisenä näyttelymatkan Itävaltaan. Jotain sillä matkalla tapahtui, kun sieltä tultua alkoi tolkuton äänten pelkääminen, ukkoseen erikoisesti tuli sille kammo. Kasvattaja ei osannut sanoa mitään, kun kysyivät. Ei ehkä halunnut kertoa. Luulen, että uutta pentua ei sellaisille matkoille laiteta, vaikka kuinka olisi taas tarjolla joku Euroopan valio-rusetti

Nyt lähden viemään tyttöä ratsastustunilleen, joten rotsi niskaan ja menoksi. Pyhäillan rauhaa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Luin juuri Iltiksestä, että Lohjalaisen palvelutalon hissi on ollut elokuun alusta asti epäkunnossa ja asukkaat eivät ole päässeet ulos sen jälkeen. Käsittämätöntä! Nyt on paikallisen urheiluseuran nuoret miehet tulleet kantamaan vanhuksia ulos tappeen vaatiessa. Ihailtavaa toimintaa. Nyt lehdessä luki, että hissi saadaan toimintakuntoon vasta lokakuussa jonkun ulkomailta tulevan osan takia? Nyt on vasta syyskuun 2.päivä. Entä, jos taloon syttyy tulipalo ennen sitä. Appikin asui viimeiset 8 elinvuottaan 11 kerroksisessa kerrostalon 9:nnessä kerroksessa, Talosta oli myös yhdet portaat alakertaan, mutta aika ihmeellisillä porrasaskelmien koolla. Kuin olisi kiivennyt pysähtyneitä liukuportaita alas. Miten sieltä pyörätuolilla tullaan? Varsinkaan jos portaikkokin on savun peitossa.
Ilmianna
Jaa
Istuskelen mökin terassilla saunan jälkeen. Tulimme tänne pojanpojan kanssa, kun isänsä on siskon ja siskon kaverin kanssa tytön synttäririsyeilyllä - sinne ei pojat (vielä!) kelpaa. Poika on vähän apea, kun ovat aina olleet täällä molemmat. Sisarukset ovat pienestä saakka olleet kuin peppu ja paita. Nyt murkut tietysti alkavat etsiä omia juttujaan. Ja kun kotikin on hajonnut, niin sekin näkyy vaikuttavan omien mieltymyksien etsimisessä. Itkettää jos tuo sisarusten side löystyy. Toivottavasti se on vain mummun pelkoja.

On ollut ihan kohtuullinen sää, joten päästiin pojan kanssa lenkille: Hän Segwayllä, minä paarustaen. Puolukoita olis vaikka muille jakaa, mutta selkäni on taas semmoisessa jamassa, että sen kanssa ei kumarrella. Itkettää ihan, kun ihanat punaiset marjat pitää jättää metsään. Mutta ehkä linnut hyötyvät niistä.

Luonto on tosi hiljainen. Ilon nosti pintaan kuitenkin kuikkien kurahdukset. Niitä meloi tuossa lahdella äsken trio. Saa nähdä koska lähtevät menemään.

Nyt laittamaan iltapalaa pojalle - siinä sivussa vähän siipallekin😆.

Kauniita unia!
Ilmianna
Jaa
Sateista sunnuntaita. Nuhani on melkein poissa mutta saan aina välillä karsean yskänkohtauksen. Kurkkua vain vihlaisee ja sitten yskittää niin että meinaa oksennus tulla ja silmistä vesi lentää. Kurkun vihlonnalla on ihmeellinen vaikutus silmien kyynelkanaviin, samoin oksennusrefleksiin. Toivottavasti menee keskiviikoksi ohi, minulla on silloin taas alaraajojen verenpainemittaus ja lääkärin arvio haavasta.
Ilmianna
Jaa
Odotellessani ruoan valmistumista, oli hyvä hetki istahtaa koneelle. Lakanat olen vaihtanut ja peitot, sekä tyynyt tuuletellut parvekkeella. Kelpaa taas illalla käydä unia näkemään.

Ystävätär soitti ja puhuimme melkein tunnin. Meillä riittää asioita ja puhumista. Hän lähti puhelumme jälkeen ulkoiluttamaan poikansa koiraa, joka on hänellä taas hoidossa.

Sain hauskan tekstiviestin tältä meidän nuorimmaiselta, joka on saanut oman kännykän, kun aloitti koulun. Siinä viestissä oli ensin kaksi hymiötä ja sitten vain pojan nimi. Kiitin "viestistä" ja sain vastaukseksi neljä hymiötä, mutta ei muuta. Nuoriso on lyhytsanaista nykyisin. Hymyn sai aikaan kun muisti mummia.

Nyt taitaa jo olla broilerin ohutleikkeet valmiita, joten eikun syömään.

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Meillä U teki lettutaikinan, minä paistoin ja äsken söimme. Ekat letut voisulan kanssa, sitten minä mansikkahillolla, U kolmella eri hillolla, eli mansikka, omena ja puolukkasurvos. On meillä vararuokaa, mikäli nälkä yllättää.

Nuoriso tai Ravun pienin, ovat todella lyhytsanaisia, yksi sana tai hymiö riittää kysymyksen vastaukseen. Meillä nuoriso on jo sen verran "iäkästä"että lähettävät pitkiä viestejä, elleivät sitten soita tai pyydä skypeä käyttöön. Whatsappia, naamakirjaa tai muita hömpötyksiä meillä ei ole käytössä. Heillä keskenään on vaikka kenen kanssa. Pojantytär on tulossa meille poikaystävänsä kanssa puolessa kuussa, systeri pyysi meitä myös heille saamaan puolukkasurvosämpärin, mikäli vinkuintiaanit eivät ole poimineet niitä jo raakoina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Cee-Lila kirjoitti:
Meillä U teki lettutaikinan, minä paistoin ja äsken söimme. Ekat letut voisulan kanssa, sitten minä mansikkahillolla, U kolmella eri hillolla, eli mansikka, omena ja puolukkasurvos. On meillä vararuokaa, mikäli nälkä yllättää.

Nuoriso tai Ravun pienin, ovat todella lyhytsanaisia, yksi sana tai hymiö riittää kysymyksen vastaukseen. Meillä nuoriso on jo sen verran "iäkästä"että lähettävät pitkiä viestejä, elleivät sitten soita tai pyydä skypeä käyttöön. Whatsappia, naamakirjaa tai muita hömpötyksiä meillä ei ole käytössä. Heillä keskenään on vaikka kenen kanssa. Pojantytär on tulossa meille poikaystävänsä kanssa puolessa kuussa, systeri pyysi meitä myös heille saamaan puolukkasurvosämpärin, mikäli vinkuintiaanit eivät ole poimineet niitä jo raakoina.
Minä tein joskus useinkin, mutta nyt en ole tehnyt pitkään aikaan (unohtunut) täytettyjä ohukaisia. Paistoin ensin tavalliset isot letut ja täytin ne sitten jauhelihakastikkeella. Rullasin, laitoin vuokaan vieri viereen, juustoraastetta päälle ja uuniin niin että juusto sai kauniin värin. Olivat hyviä. Täytyy taas tehdä jokukerta.

Puolukoita minäkin halua tuonne pakasteeseen. Täytyy muistuttaa noita auton kanssa liikkuvia, että tuokaas äidille peräti kaksi laatikkoa puolukoita.

Minusta oli tosi hauska saada nuo tyttären pojan tekstiviestit. En ole soittanut nyt tyttärelle ja kysynyt laittoiko poika nuo aivan oma-aloitteisesti? Hänhän vasta opettelee viestien kirjoittamista kännykällä. Heillä on nyt muuttotouhut tänä viikonloppuna. Myivät sen Lehtisaaren asuntonsa ja muuttavat Töölöön. Poika aloitti koulun Töölössä. Olisi ollut hankalaa kuljetukset Lehtisaari-Kallio ja Töölö vuoroviikoin, kun pojan isä osti asunnon Kalliosta. Hänkin muutti pois Herttoniemestä. Nyt ei ole koulumatkat kovin pitkät.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Voi pärtsänä, pitkä juttu otti ja hävisi taivaan tuuliin just vähän ennen lähetystä ! 😬 No se sitten meni menojaan ja uutta ei uupelo jaksa kirjuuttaa enää.

Sen verran vain että kyllä se WhatsAppi on kätevä sovellus kännyissä, viestit ja kuvat kulkevat ilman mitään lisämaksuja jolloin voi puhelimella tulla hyvinkin toimeen suht halvalla , rajatulla puhe-ja viestimäärällä.
Tietysti tuo edellyttää "älykännyä" jossa netti on.

Jaa niin, alkusyksyn hienoin päivä sään suhteen, aurinkoa,puolipilvistä, tuuletonta ja lämpöä 17.6. Ja sitten pari piruvietä, karsee hyttysarmeija sikisi taas, ja aamulla pääsi 3.5 kiloinen hauki operoimaan peukaloa, joten punaistakin on tänään nähty ihan reilumman jälkeen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Minäpä näin tänään puolustusministerin. Kirkossa oli hieno juhla 14.divisioonan perinnepäivän merkeissä. Rukajärven tietä ja muita Raappanan itäisiä toimintakohteita muisteltiin. Oman teatteriseurueemme nuoriakin oli laulamassa ja pitämässä puhetta.

Eivät anna vähälukuiset tuttavani minun jäädä laiskottelemaan eläkeläisenä, vaan raahaavat vaikka väkisin autolla paikallisiin tilaisuuksiin. Suurkiitos heille aktiivisuudestaan. Kyllä Veteraanin iltahuutoa on mahtava kuunnella isojen mieskuorojen tulkitsemana. Ja pullakahvi maistui univormujen seurassa.

Tämä on meikämammalle niin uutta, koska en entisessä asuinpaikassani ikinä viitsinyt tungeksia isänmaallisiin tilaisuuksiin. Täällä on niin leppoisaa, ikään kuin perhepiirissä oleskelua ja samalla tärkeää, rajan pinnassa kun ollaan. Se Niinistö vähän tuttavani mielestä mokasi räplätessään salaa kännykkää etupenkissä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Minäpä näin tänään puolustusministerin. Kirkossa oli hieno juhla 14.divisioonan perinnepäivän merkeissä. Rukajärven tietä ja muita Raappanan itäisiä toimintakohteita muisteltiin. Oman teatteriseurueemme nuoriakin oli laulamassa ja pitämässä puhetta.

Eivät anna vähälukuiset tuttavani minun jäädä laiskottelemaan eläkeläisenä, vaan raahaavat vaikka väkisin autolla paikallisiin tilaisuuksiin. Suurkiitos heille aktiivisuudestaan. Kyllä Veteraanin iltahuutoa on mahtava kuunnella isojen mieskuorojen tulkitsemana. Ja pullakahvi maistui univormujen seurassa.

Tämä on meikämammalle niin uutta, koska en entisessä asuinpaikassani ikinä viitsinyt tungeksia isänmaallisiin tilaisuuksiin. Täällä on niin leppoisaa, ikään kuin perhepiirissä oleskelua ja samalla tärkeää, rajan pinnassa kun ollaan. Se Niinistö vähän tuttavani mielestä mokasi räplätessään salaa kännykkää etupenkissä.
Että sellaista ohjelmaa, mikäs ettei. Tuttavat pitävät huolen että olet lähes rolling stone eli sammaloitumaan ei pääse, hyvä niin.

Eipä täälläkään, moneen pitäisi ehtiä ja moneen ehtiikin mutta sekin vaatii joskus veronsa joten tänään piti pitää lähes huilipäivä kun kalahommat jätetään laskuista pois.

Eilen tuli niin raaka päivä vedettyä että nivelet vinkui ja valittivat koko yön ja vielä tämänkin päivän.

Tuo on kyllä ihan totta että näillä kulmakunnilla tuollaiset tilaisuudet missä olit, ovat "erihenkisiä" ja niitä arvostetaan eri tavalla kuin isossa osassa maata.
Kyllä vanhemmat ihmiset muistavat sen jatkuvan pelon ilmapiirin jossa
rajan läheisyydessä joutuivat elämään. Mutta hienoa että myös nuorempi polvi osaa arvostaa sitä mitä meillä täällä kuitenkin on.

Nytpä vaan hyviä öitä jokaiselle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vesi herahti kielelle noista teidän lettuherkuistanne. Letuista tuli mieleen KuPs:n ajat 80-luvun puolivälissä. Molemmat poikamme pelasivat seuran juniorijoukkueissa ja me pyörimme tiiviisti mukana kaikenlaisia tehtäviä hoitaen. Yksi vanhempien hoitama rahankeruuhomma oli muurinpohjalettujen paisto erinäisissä urheilutapahtumissa ja kesäaikaan Kuopion sataman torilla. Sentään muutamakin lettu tuli paistettua.!Rahaa niistä tuli hyvin. Tosin niistä rahoista vain pienen osan saivat pojat. Loput menivät miesten edustusjoukkueelle. Se oli mielestämme törkeätä ryöstöä, mutta sellainen oli maan tapa silloin. Taitaa olla nytkin.

Muurinpohjalettuja paistan edelleenkin saman reseptin ja teknisesti Kuopiossa oppimieni tapojen mukaan. Paistolastalla on iso merkitys, toiseksi tärkein asia taikinan koostumuksen jälkeen. Ja voilla ne tietysti pitää paistaa!

Kiva kuulla Auroralta, että edes siellä päin Suomea vielä järjestetään isänmaallisia tapahtumia. Täällä päin tuntuu siltä, että sellaiset kohta ovat lähes tabu. Kaiken, kulttuurinkin - ehkä etenkin sen - pitää olla niin globaalia, niin globaalia, tai ainakin semiglobaalia, läntisen kulttuurin hapatus poistettuna.

Jokohan saarelainen kohta pistää verkkonsa ja veneensä vaseliiniin. Pakkasethan sinne piakkoin iskevät, joten paree ois tehdä nuo varustelut talvea varten ajoissa, ettei sitten käy niin, että venettä ja verkkoja hakataan taltalla irti jäistä. Niveletkin voisit vaselinoida, niin ovat sitten taas notkeina kun ensi kesä koittaa:))

Nyt jääkaapin siivousperaatioon. Edellisestä kerrasta onkin jo kulunut turhan pitkään.

Hyvää alkanutta viikkoa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Vai jäihin, höpöhöpö, aamulla oli mantereessa sentään + 2 C joten joskus sitten lokakuun lopulla noita hommia. Parhaat kala-ym. hommat käsillä ja edessä vasta.

Yritin jo aamulla n. 05:00 kysellä täältä etteikös mennä jo mutta eipä serveriin ollut yhteyttä.

Nyt reissujen jälkeen "välimuonan" syöneenä ja tunnin puhaltaneena voisikin toviksi heittää ritsille pitkäkseen. Jaksaa sitten taas iltapuolen menoille :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Reissuista puheenollen minä olen taas tänään tutkinut HSL:n reittiopasta kun kaikki entinen on muuttunut - tai lopettanut kokonaan. Minulla on aika Herttoniemen sairaalaan, mutta reittiopas sanoo, että Herttoniemen sairaala on lopetettu. Miksiköhän minulle sitten annettiin aika "lopetettuun sairaalaan" sormeani näyttämään?

Soitin sitten HSL:n asiakaspalveluun ja "luulen" nyt osaavani sinne mennä. Ystävällistä palvelua tuolta neuvonnasta kyllä sai.

Sää on aurinkoinen, mutta tuulinen. Lämpötilaa en nyt ole katsonut. Kylmää varmaankin! Onneksi tänään ei tarvitse tehdä kauppareissua kun kävin lauantaina.

Mikähän se tuota saaren_websin konetta nyt vaivaa? Minun koneeni, tämä uusi "kymppi" on toiminut todella hyvin (kop,kop) koko ajan. Robo kyllä käy taas hermoille. Se ketjuun pääsy on yhtä pelleilyä ohituksineen ja vahvistuksineen.

Hyvää viikon alkua kaikille!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ei websin konetta (kännyä/tabsia) mikään vaivaa vaan se oli tämän sivuston palvelin jumissa.
Oliko sitten joku huoltokatko tai muuten hetkellisesti alhaalla, tiedä sitten?

Eikä robokaan käy " hermoille" kun päästää läpi välillä kysymättä mitään :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Luin jo vuonna 2015 lehdestä, että Herttoniemen sairaala puretaan ja tilalle rakennetaan asuntoja. Hus-labra ja terveyskeskus lopettivat siellä jo samana vuonna. Onko siellä silti jotain toimintaa vielä? Netin jostain lehdestä luin, että siellä on vielä kirurgian poliklinikka, mutta jutuissa ei ollut mitään päivämääriä. Koskaan netissä ei tiedä, onko joku asia tätä päivää vai jo vanhentunutta tietoa. Kartatkaan ei ole aina ajantasalla. Netissä on ajantasaista tietoa vain lähinnä päivän lehdissä, siltä ainakin vaikuttaa.
Ilmianna
Jaa
Minua robo vaivaa useimmiten. Viimeksi päästi melko pian.

Herttoniemen sairaalassa tämä minun pikkurillini operoitiin. Siellä kävin myös kipsin poistossa. Töölön sairaalassa ei ole kuulemma käsikirurgiaa ole muulloin kuin vain kesällä. Siksi on taas mentävä hankalasti sinne. Kyllä siellä on muutakin päiväkirurgiaa, mutta tarvetta jäädä osastolle hoitoa siellä ei anneta.

Labraa siellä ei ole, mutta rtg otetaan siellä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Vuonna 1998 minunkin vasemman jalkani varpaat operoitiin Herttoniemen sairaalassa, olin yhden yön siellä ja sitten kotiin. Sitä ennen ranteeni operoitiin Töölössä. Ja vielä sitä ennen oikean käden sorminivelet Ortonissa. On minun niveliäni leikattu siellä ja täällä. Onneksi ei ole vielä yhtään tekoniveltä. Olen siis todella hyväkuntoinen reumapotilas ollut jo yli puolet elämästäni.

Tänään olimme Sipoon sukulaisella kylässä, U keräsi karviaisia heidän pensaastaan, hyviä ja kypsiä ovat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Aurinkoista ja tuulista tiistaista. Otin iime perjantaina kahden viikon ilmaisen jakson HS:n digilehteä, nyt se jo tarjoaa minulle digiä alkaen jopa vain 2 euroa kuussa riippuen tilausjakson pituudesta tai laskutusvälistä. No, paperihesarihan meille on tullut vuosikymmeniä, mutta ihmettelen mitä väliä sillä on monessako erässä laskun maksamme vuodessa. Maksamme neljässä erässä, mikä on kallis maksumuoto.
Ilmianna
Jaa
Eikös tuo digilehti kuulukaan enää paperilehden tilaajalle samaan hintaan. Meillä ei ainakaan laskussa ole mitään mainintaa erikseen digilehdestä. Tai sitten en vain ole lukenut laskua, vaan vain maksanut sen silmät ummessa.

Tuo robohomma on epätasa-arvoinen. Kun pääsen puhelimella kirjoittamaan ketjuun (onnistuu vain ihan ketjun alkupäässä), niin ei kysele mitään kuvia, vaan päästää suoraan lähettämään. Minua kyllä ihan oikeasti ärsyttää noiden kuvien klikkailu. Pari kertaa vielä on ok mutta kun niitä tarvitaan aina vain lisää, niin tekisi mieli sanoa, että pitäkää tunkkinne.

Nykyään on minulla veto lähes poissa. Pojan ero, ja etenkin lasten asiat tässä mylläkässä syö lähes kaiken energian. Ei tässä iässä enää oikein ole voimia tällaisiin henkisiin ponnistuksiin. Hyvä kun jaksan aamulla (jos nyt kymmenen tienoo enää edes aamua onkaan) sängystä nousta ja tehdä päivän mittaan ihan välttämättömimmät, ja sitten olenkin jo ihan puhki.

Tänään menen "vahtimaan" tytön köksähommia. Saivat läksyksi makkarasopan teon. Koulun köksässä hyvä systeemi: saa lisäpisteitä, kun tekee kotona hommia. Valmistetusta ruoasta/leivonnaisesta isä tai äiti lähettää opettajalle kuvan ja todistaa (kunnian ja omantunnon kautta:))), että lapsi on itse tehnyt sen. Tosin tämä systeemi ei ole tasapuolinen. Kaikilla oppilailla ei ehkä ole po. lisäpisteiden keruuseen mahdollisuutta. Voi olla, että kotona ei ostella ylimääräisiä ruoka-aineita tai että vanhempia ei näy eikä kuulu valvomaan lapsen tekemisiä.

Edelleen näyttää tuulevan kovasti. Kismittää, pihamme on semmoisessa paikassa, että tietyillä tuulilla kaikki roska pysähtyy meidän eteemme. Nytkin nurtsi on keltaisten lehtien (naapuriyhtiön puista) peitossa ja kun katson naapurin pihaan niin siellä ei ole mitään. Sama tilanne on kulkukäytävällä, jonka varrella kämppämme on viimeinen, ja tähän sitten pysähtyvät toiselta suunnalta tulevat roskat ja lehdet, naapureiden käytävät ovat putipuhtaat. Mrrrrr.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ymmärrän, että puhtisi on poissa, kyllä lapsen ero on todella rankka juttu. Meillä on siitä kokemusta, mutta vähän eri tavalla. Olivat hyvin nuoria, poikamme että hänen avokkinsa, kun avokki sai lapsen, joka ei ollutkaan poikamme, ei siinä kaikki, vaan olivat ostaneet rivarikaksion, johon avokki jäi asumaan, eikä tietenkään maksanut sitä velkaa, kuten väitti. Huonekalutkin jäivät poikamme maksettavaksi sekä puolet asuntovelasta, mikä oli hurja silloin -90-luvun alussa jo korkojen takia. Pääsi onneksi velkasaneeraukseen, kun laitoin kirjelmän käräjäoikeuteen asioiden kulusta ja syistä, tietenkin pojan allekirjoituksella ja ikään kuin laatimana. Selvisi niistä 7 ja ½ vuodessa. Sinun pojallasi on eri juttu, mutta ei tietenkään yhtään helpompi äidin kannalta ja etenkin lastenlasten kannalta. Meillä nämä ihanat lapsenlapset ovat pojan vihitystä vaimosta, joka taas jätti poikamme rakkauden puutteen takia. On elämä monimutkaista nykyään, ei riitä, että asiat ovat ns hyvin, pitää olla omaa aikaa, rakkautta, hyvää seksiä ja kaikkea mahdollista, Lehdetkin ovat täynnä nykyään seksinparannusohjeita, kyllä rakkausavioliitossa vähempikin riittää. Nykyään ollaan niin pinnallisia ja kiireisiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tervepä, terve - vaikka tuo "terve" ei nyt aivan pidä paikkaansa sormeni kohdalla. Kotiuduin juuri tuolta Herttoniemen sairaalasta ja minäkin olen "aivan puhki."

Sormen nivel ei ole luutunut. Se kihti oli haurastuttanut sen nivelen niin tyystin. Erilaisia vaihtoehtoja on, mutta ensin katsotaan pari kuukautta, miten sormi rupeaa käyttäytymään. Jos kipuja ei tule, niin silloin sen voisi jättää noinkin. Lääkäri sanoi, että usein se helpoin keino, on se paras keino. Ei se enää siitä luudu, mutta voi joskus kehittää "vale" nivelkalvon. Sitten on myös se toinen leikkaus mahdollisuus, jolloin siihen otettaisiin luuta tuosta kädenselkämyksen ja ranteen välissä olevasta kyhmystä. Sitähän mietittiin jo ensimmäisellä kerralla, mutta ei tehty kuitenkaan. Siitä leikkauksesta paraneminen veisi noin kolme kuukautta! Lupasivat lähettää minulle uuden ajan noin parinkuukauden kuluttua. Se toinen rauta oli mennyt vinoon sormessa, joten ei sitten tukenut paljon, Otettiin nyt sekin pois (puuduttamatta). Kyllä sattui!!! Toinenhan tippui itsestään noin viikko sitten. Se ei sattunut yhtään.

Sitten vielä - pari päivää takaperin oikean jalan polvi tuli niin kipeäksi (se kihti kai, koska en ollut satuttanut mihinkään), että polvea ei voinut taivuttaa ilman voihketta. Sanoin, että voisiko siihen laittaa kortisonipiikin, jos se auttaisi? Tuollahan ei labraa ole, joten kun siitä olisi pitänyt ottaa näyte, niin kehoitettiin menemään omalle ta:lle. Sitten kuitenkin se piikki pistettiin samalla ja näyte otettiin. Se oli aivan kirkas, mutta lähettävät kuitenkin sen tutkittavaksi. Se piikki niveleen sattui myös aivan kamalasti, mutta kaiken kestin. Enkä sano: "niin kuin mies", koska mies ei olisi tainnut pyörtymättä pystyä selviytymään tuosta rääkistä. Ehkä se auttoi ainakin jonkunverran, koska portaissa kulkeminen oli jo paljon helpompaa. Kymppi pistettä tästäkin käynnistäni annan niin hoitajalle, kuin myös lääkärille. Se lääkäri, joka tämän leikkasi, oli leikkaamassa, mutta nyt minua hoitanut lääkäri kävi juttelemassa minut leikanneen lääkärin kanssa. Onneksi oli jo vapautunut toimenpiteestään.

Sitten tulin vielä kahdella bussilla kotiin. Kävin kaupassakin. Ostin "lohduksi" jäätelöä, kun entiset oli loppu.

Nyt minä käyn lepäilemään - ja nauttimaan siitä jäätelöstä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Kun aikoinaan olin Ortonissa, siellä parille naiselle laitettiin tekonivel sormeen. Itsekin olen saanut kortisonipiikkejä niveliin ja se sattuu, mutta ei siihen puudutuspiikki auta, sekin kun on pistettävä, samallahan siihen lykkää sen lääkkeen. Minullakin aina kortisonipiikit ovat auttaneet jopa monta kuukautta. Nyt tämän parantumattoman haavan takia en ole saanut sitä vasempaan polveeni, vaikka tarvis olisi ollut. Kuljenkin nykyään talomme hissillä ulos ja kotiin, vaikka asumme 2.kerroksessa ihan siksi, että rapuissa kulku on kivuliaampaa kuin tasaisella kävely. Aina ennen olen kävellyt ne raput.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Cee-Lila kirjoitti:
Kun aikoinaan olin Ortonissa, siellä parille naiselle laitettiin tekonivel sormeen. Itsekin olen saanut kortisonipiikkejä niveliin ja se sattuu, mutta ei siihen puudutuspiikki auta, sekin kun on pistettävä, samallahan siihen lykkää sen lääkkeen. Minullakin aina kortisonipiikit ovat auttaneet jopa monta kuukautta. Nyt tämän parantumattoman haavan takia en ole saanut sitä vasempaan polveeni, vaikka tarvis olisi ollut. Kuljenkin nykyään talomme hissillä ulos ja kotiin, vaikka asumme 2.kerroksessa ihan siksi, että rapuissa kulku on kivuliaampaa kuin tasaisella kävely. Aina ennen olen kävellyt ne raput.
Minulle sanottiin jo heti alussa, että näissä pienissä nivelissä ei tekonivel onnistu. Kai on sitten saatu huonoja kokemuksia. Tuota puudutuspiikkiä ajateltiin vain tuon piikin poistoon, mutta ei sitä sitten puudutettu, kun se toinenkin putosi itsekseen ja kivutta. Tämän poisto kyllä sattui. Sehän oli vinossa siellä sormessa.

Tämä piikki, minkä sain polveeni, on jo nyt auttanut. Voi nousta portaat vuoroaskelin. Vielä se sattuu, mutta ei mitään siihen aikaisempaan kipuun verrattuna. Tasaisella kävely on todella paljon helpompaa. Sen takia tuo näyte otettiin, koska jos se olisi näyttänyt bakteeritulehdukselta, niin kortisonia ei olisi voinut pistää. Nyt lääkäri näytti sitä putkiloa minullekin ja sanoi että kirkasta on, ei siis bakteeria, mutta kun oli otettu, niin lähettivät tutkittavaksikin.

Nyt toivottelen kaikille levollista yötä. Minäkin nukuin viime yön vähän siten, sun täten. Heräillen vähän väliä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hei, nyt on jo iltapäivä. En minä kehoittanut tuossa eilisessä hyvänyön toivotuksessa, että nukutaan koko tämä uusi päiväkin.

Eipä tässä ole mitään ihmeempiä tullut minullakaan tehdyksi, vaikka jo kuudelta heräsin. Huomenna on ajatuksena mennä käymään tuolla keskuksessa päin. Saas nähdä.

Eilen tuli kirje isännöintitoimistosta ja siinä oli jotain juttua sähköautojen latauspaikoista taloyhtiössämme. En lukenut, vilkaisin vain, ja laitoin kirjeen talteen ehkä myöhäisempää tutustumista varten. Ei täällä ainakaan vielä ole kenelläkään sähköautoa.

Nyt sitten alkaa jo olla nälkäkin, joten keittiöön mars!
Ilmianna
Jaa
Niin on iltapäivä, ja minä olen vasta lukenut lehdet ja juonut AAMUkahvini. Valvoin taas melkein koko yön, ja joskus kahdeksan jälkeen ilmeisesti olen nukahtanut. Kuuden aikaan aamulla jouduin ottamaan ylimääräisen beetasalpaajankin, kun sydämen rytmihäiriöt yltyivät sietämättömiksi. Niitä minulla on kyllä melkein joka yö, mutta yleensä ovat mietoja. Nyt ei ollut. Kaipa tämä stressi niitä lisää kuten myös unettomuuttakin.

Pojan perheen erotilanne todella rassaa kaikkia muita paitsi ex-miniää. Hän on nyt saanut onnensa johon hän on oikeutettu, mutta muu perhe on ihan riekaleina, me vanhatkin. Miniästä on todella tullut outo, mikä näkyy mm. lasten huonona kohteluna, ja siihen on ollut vaikeaa olla puuttumatta. Miniä ei kuitenkaan kestä pienintäkään kritiikkiä, ja välimme ovat ainakin nyt kovin kireät. Toivotaan, että aika auttaa.

Lasten toipumista ei kuitenkaan saisi jättää ajan hoidettavaksi. Poika veisi lapset terapeutille, mutta miniä sanoo, että ei ole mitään syytä. Tuskallista on katsoa lasten onnettomuutta, ja yritämmekin aina kun vain mahdollista olla heidän kanssaan, auttaa läksyissä ja tehdä hyvää ruokaa. Onneksi miniä ei sitä ole kieltänyt. Vielä?!

Kortisoni on kyllä kumma lääke kun sitä voi saada melkein vaikka mihinkä vaivoihin. Itsekin olen sitä viimeksi saanut sormieni ihottumaan (mikä vaivaa edelleen, vaikka taas äskettäin kolmen viikon kuurina sitä levittelin käsiini) ja pari kertaa olkapäihin ja lonkkakipuun. Nuo niveliin ja lonkkaan pistetyt auttoivat minulla vain sen päivän, ja sitten kipu palasi. En sitten tiedä osuiko pistos oikeaan paikkaan, vai missä vika.

Hyvä lääkehän kortisoni kai on, mutta monesti siitä voi seurata sivuoireita, joita on vaikeampi parantaa kuin alunperäistä sairautta. Minä olen kortisonivoiteista osaan sormistani saanut vaivan, johon ei ole löytynyt lääkettä. Iho noissa lääkityissä sormissa on niin ohutta, että paperi-HS:n pyälletty sivun reuna tekee niihin haavan. Minulla onkin käytössä hesarihanskat. Hanskoja kyllä pidän muutenkin paljon; trikoisia tai vinyylisiä, hommasta riippuen. Hanskojen käyttö kuitenkin tekee kaikesta hankalaa; tarttumisessa tai otteessa ei ole tuntumaa ja tavarat tuppaavat pudota käsistä.

Nyt on pakko lähteä ruokakauppaan. Olen sitä siirtänyt jo pari päivää, ruokaa kun on löytynyt pakasteesta. Mutta nyt alkaa olla kaikki lopussa. Kahvikin, mitä ilman elämä kävisi aika sietämättömäksi.

Hyvää päivää!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Olen kyllä monesti miettinyt sitä, miten raskasta aikaa teillä nyt eletään. Ei meilläkään tuo onnensa mukaan lähtenyt tuntunut tuntevan tekevänsä mitään väärää. Eikä hänen tekoaan saanut arvostella kukaan. Tuo aiheutti sitten sen, että isä ei ole tavannut lähtönsä jälkeen vanhinta tytärtään, eikä puhunut ede puhelimessa hänen kanssaan. Ei sitten myöhemmin tyttäreni miestä tai lapsia. Eikä minua. Ei soittanut minulle koskaan, vaikka oli vakuutellut "rakkauttaan" minuun, niin kauan kunnes totuus paljastui. Siihen loppui kaikki meidän yhteinen. Paitsi lapset ovat aina meidän yhteisiä. Sitä hän ei voi kiistää, eikä kiistäkään. Minä jäin kotiäidin ammatista suoraan ja kylmiltään yksinhuoltajaksi aivan täysin.

En tiedä, onko lasten isä koskaan edes ajatellut sitä, että hänkin teki jotain väärin. Ajattelen kuitenkin, että miniäsi sen vielä tulee joskus kokemaan.

Minullahan oli tuo synnynnäinen sydänjuttu, mikä kävi tuona rankkana aikana oireilemaan, mutta ehkä se(kin) oli kuitenkin tuon avioeron tuomia hyviä asioita, koska se sai minut sitten lähtemään hakemaan siihen apua. Vanhimman tyttäreni avustuksella. Tuskin se sydän olisi muuten jaksanut. Sitten seurasi muitakin hyviä asioita, joita tuskin ilman jätetyksi tulemista olisin saanut, tai edes huomannut kaivata. Ne olivat kuitenkin hyviä asioita. Voimia, vaikka mikään ei tunnu lohduttavan nyt.

Tuosta kortisonista sitten se, että aamulla tuntui polvi melko hyvältä, mutta ei se nyt sitten aivan hyvä olekaan. Taloyhtiöstä yksi rouva kertoi, että hänelle ei kortisoni sopinut ollenkaan. Sitä oli pistetty hänelle joskus kantapäähän ja hänestä oli tullut kokonaan liikuntakyvytön. Kyllä hän nyt liikkuu taas ilman mitääån apuvälineitäkin, vaikka hänellä on myös jotain lonkkavaivoja. Hetken kulki jo muutama aika sitten rollaattorin kanssa, sitten kepin kanssa, mutta eilen kun näin hänet niin hän oli tulossa kaupungilta ilman mitään tukivälineitä.

Jatketaan kukin voimiensa mukaan ja yrittäen huomata kaikki pienetkin ilonaiheet elämässä. Muuten ei jaksa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Nyt on jo ilta, luin teidän juttunne ja ei sieltä paloa iloa löydy. Erot ovat aina raskaita kestää kaikille osapuolille, paitsi tietysti sille eron ottajalle. Sitä, että äiti voi jättää lapsensa, sitä en kyllä ymmärrä. Mutta onhan heitäkin, jotka ovat kuitenkin mielestään hyviä viikonloppuäitejä.

Olin taas tänään Meikussa , ensin otettiin verenpaineet jaloista ja sitten lääkärille. Oikeasta jalasta ei saatu painetta kuulemma mitattua, vaikka otettiin kahdesti ja se panta puristi niin pirusti, että teki tosi kipeää. Vasemmasta, eli kipeästä jalasta saatiin, mutta siitäkin joku kohta oli siinä ja siinä, että kiersikö veri. Kaksi lääkäriä tutki ja päättivät, että ihonsiirto tehdään, haava ei ole juurikaan pienentynyt moneen viikkoon. Tuli mieleeni U:n veli, jonka kyydissä kerran olimme autossaan jossain Viikin peltojen tiellä, kun fasaani jäi auton töytäisemäksi ja U:n veli nousi autosta ja nirhasi fasaanin kaulan poikki, mutta verta siitä ei tullut. Oli niin kauhistunut, että veret seisahtuivat. Ajattelin itseäni tänään, että seisahtuikohan minunkin verenkiertoni kun siihen oikeaan, eli terveeseen jalkaan sattui se puristus niin kamalasti. Vasemmassa on tuntokin huonompi kaiken tämän jälkeen.

Minut laitettiin ihonsiirtojonoon ja kun se tapahtuu, niin jalkani laitetaan lastaan ja joudun olemaan sairaalassa kolme päivää. Siinä ajassa kuulemma näkee, tarttuuko se siirre vai ei.
Ilmianna
Jaa
Huomenta ja "pienetkin ilonaiheet elämässä.."

Niistähän se on " riemu revittävä" huumorin lisäksi että joskus enemmän tai vähemmän koetteleekin.

"Iloa" on herätä ja nousta käpsimään 03:45 vaikka kirkkaan kuutamon aikaan puuroa keittelemään, ja todeta että ehkä vielä näilläkin marssikepeillä tästä kohta taas mennään. Kohti auringonnousua ja sitten tulevaa sadetta.

Nyt on yön pimein hetki muuten vaikka tuntuu oudolta, kirkas kuu piiloutui ja vielä piiitkä aika ennen sitä auringonnousua, n tunti+30min :(.

Ps. Sitten uutisten mukaan varmaa hesaria ei jaeta lakon vuoksi :))
Hyvää torstaita tu evripoti(las)
Ilmianna
Jaa
Aamupäivää. Hesaria ei tullut, olikohan tuon jakajien lakosta edes mitään etukäteistietoa. Kuulemma heidän palkkojaan aiotaan alentaa, siitä työnseisaus.
Ilmianna
Jaa
Tuli mieleen Rapusen viestin sanoista "eikä hänen tekoaan saanut arvostella kukaan". Niin meidänkin miniämme sanoo. Uhkailee jopa muutolla muualle tästä kylästä, jos häntä arvostellaan. Lapset ovat yhteishuollossa, mutta äiti on lähihuoltaja, jolla on oikeus muuttaa lasten kanssa Suomessa minne vain - onneksi ei ulkomaille, sillä uskon että miniä senkin voisi tehdä. Tosin heillä on myös sopimus, että lapset käyvät koulunsa täällä, joten jos äiti lapset jonnekin vie, niin hän joutuu omalla viikollaan hoitamaan lasten kuljetukset tänne kouluun.

Kiistaa lapsista pelkään jossain vaiheessa tulevan. Vanhempien välit ova kovin tulehtuneet, ja miniä syyttää poikaamme kaikesta, hänessä ei kuulema ole mitään vikaa. Monet ihmettelevät, mitä hänelle on tapahtunut, kun on niin oudoksi tullut. Mekin olemme aivan ymmällämme. Poikamme on ehdottanut terapeuttia, mutta kun hänessä ei ole mitään vikaa niin ei suostu menemään. Poika itse käy terapeutilla, sillä jonkun kanssa hänen on asioista voitava puhua, kun vaimonsa ei siihen suostu.

Ei vaikuttanu jakelijalakko täällä. Lehdet tipahtivat ihan oikeaan aikaan luukusta. Sitä en tiedä, mikä instanssi täällä jakelun hoitaa, ja onko se edes lakon piirissä. Mitähän minä olisin aamulla tehnyt, jos lehtiä ei olisi tullut. Nettilehti ei ole lehti. Minä tarvitsen sen käsiinikin, en vain silmiini.

Mutta nyt lähden tekemään itselleni cevicheä. Ostin eilen ahvenfileitä ja muut ainekset. Piti jo illalla tehdä, mutta kun kaloja ei mielellään saisi pitää kovin pitkään liemessä - kypsyvät liikaa - enkä sitä olisi vielä silloin syönyt, niin siirsin valmistuksen täksi päiväksi. Kohtahan jo on lounaan aika. Nyt jo vesi valuu suupielestä. Ceviche on hyvää, kuten kyllä kala ihan tavalliseen suomalaiseen tapaankin valmistettuna. Mutta vaihtelu virkistää.

Sadetta odotellessa mukavaa päivän kulua!
Ilmianna
Jaa
Eipä tullut tännekään Hesaria tänään. Onneksi kuulin eilen illalla radiosta, että lehdenjakajat jäävät vuorokaudeksi lakkoon. Muuten olisin mennyt lankoja pitkin valittamaan.

Tänään olin Hakaniemessä asioilla ja kävin myös kaupassa siellä. Tuo kortisonia saanut polvi on edelleen kipeä ja nyt on myös oikeankäden kyynärpää kipeä! Mitä minä teen...?

amummu - poikasi lapsilla on ainakin isä ja sitten te, mummi ja vaari. Teihin he voivat turvautua, olettehan olleet aina heille läheisiä. Minun lapsillani ei ollut muita kuin minä, joka olin myös aivan "hukassa" , mutta silti selvisimme. Exäni, sekä minun molemmat vanhemmat olivat kuolleet.

Nyt täytyy muistaa katsella eduskunnan kyselytunti uusituissa tiloissa, ja muutenkin siitä tulee varmaankin hyvin mielenkiintoinen tunti.

Täälläkin sai ihailla eilen kuuta. On siinä jotain taikaa.
Ilmianna
Jaa
Jestas, että tulikin hyvää cevicheä. Löysin uuden reseptin, jossa myös ripaus sokeria mukana. Sepä teki mausta tosi pehmeän; mukanahan on aika ärjyjäkin aineksia, kuten sipulia, valkosipulia ja chiliä sekä liemi sokeroimattomasta limemehusta. Söin ekalla kerralla annoksesta heti kaksi kolmasosaa, eli 200g kalaa ynnä runsaat tykötarpeet. Illaksi sitten jäi loput. - Eräs lähes suolatonta ruokaa harrastava ystäväni ei esim. cevicheen laita lainkaan suolaa. Se ei maistu hyvälle. Kyllä kalassa pitää olla suolaa, ja muissakin ruoissa. Eri asia sitten on, jos terveys ei kestä suolaa. Ystävälläni ei ongelmia ole, mutta hän pelkää niitä. Suolahan sopivasti käytettynä vain korostaa ruoan makua.

Kyllä minua ihmetyttää kovasti nuo Ceen haavajutut. Onkohan ihan oikeaoppisesti toimittu, kun leikkaushaavoihin pitää "paranemisen" jälkeen tehdä vielä ihonsiirto. Kuulostaa omituiselta joka tapauksessa.

Nuo polvijutut taitavat olla osin ikäkysymyksiä. Meilläkin molemmilla on ajoittain niin kipeä polvi, että etenkin juuri portaiden nousu on vaikeaa. Muutaman päivän kestää ja sitten häipyy. Kertaakaan emme vielä ole sen takia lääkärissä käyneet. Mutta sitten kai pakko mennä, jos kipu vain jatkuu eikä normaali liikkuminen onnistu. Itse olen jumpannut polveani enoni antamilla neuvoilla: istun tavallisella ruokapöydän tuolilla (kovempi ja korkeampi kuin esim. sohva), kinttu eteen polvi suorana, ja siitä muutaman minuutin ajan jalalla ylös-alas-liikettä, vain vähän korkeutta muuttamalla, melkein kuin hidasta vapinaa. Se kuulemma vahvistaa reiden alaosaa, mihin polvi on kiinnittynyt ja helpottaa siten polven kuormitusta liikkuessa. Kannattaisko Rapunen kokeilla

Lämpimät kiitokset taas empatiastanne! Tämä todella on murheista aikaa meille vanhoillekin. Eniten koskee lasten osa, mitä äidin omituiseksi muuttunut käytös vielä vaikeuttaa. Olen lukenut aiheesta varmaan satoja sivuja netistä ja muutama psykologian kirjakin on hyllyssämme. Kamalalta tuntuu ajatus, että miniästäni olisi nyt kuoriutunut esiin narsisti. Mutta niin moni asia hänen käytöksessään viittaa siihen. En halua uskoa siihen, ainakaan vielä, mutta pelottaa, mitä hän saa aikaan lapsissa, jos epäilykseni onkin totuus. Olen luullut, että narsismi olisi ihmisessä jo syntyissään, että se tulisi esille jo hyvin varhain, mutta näin ei aina ole. Olosuhteet kuulemma voivat vaikuttaa sen puhkeamiseen myöhemmilläkin vuosilla. Vaan näillä taas täytyy mennä.

Nyt lähden tekemään persikka-nektariinihilloa. Eilen sai kaupasta eurolla isot kasat erilaisia ulkomaan hedelmiä, ja lankesin. Nyt ne sitten täytyy säilöä jotenkin, etteivät pilaannu. Kirpakkaa hilloa käytämme esim. juustojen kyytipoikana, minä jugurtin ja siippa puuron kanssa. Kakkuakin tulee joskus tehtyä. Ainakin taas jouluna.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ei se minun haavani ole ns parantunut, siihen on kasvanut punainen verinahka, mutta itse ihoa ei siihen kuulemma tule kasvamaan ilman ihonsiirtoa. On se sikäli parantunut, että ihonsiirto alkaa olla mahdollinen, Kovasti erittävään haavaan sitä ei voida tehdä.Eilen ostin apteekista niitä 12,5 x 12,5 cm:n haavasilikonityynyjä, jotka ovat helvatin kalliita. Ostin niitä 4 kpl ja maksoivat yli 40 euroa! Enempää apteekissä ei niitä sillä hetkellä ollutkaan. Tämän alle tulee vielä se 5x5 cm:n Acuacell+Ag eli hopeta sisältävä kappale suoraan haavaa vasten. Tänään on särkenyt haavaa aivan olan takaa. Ei tuo Ag haavasidos siinä ekaa kertaa suinkaan ollut, eli syytä en tiedä, tykkäsikö kyttyrää, että imuhoito lopetettiin.

Olen tuntenut elämässäni pari narsistia ja ovat kyllä täynnä itseään olevia henkilöitä. He olivat aikuisia, toinen poikamies, toinen naimisissa oleva yhden lapsen isä. Tämä jälkimmäinen kuoli vain noin 5-kymppisenä olemalla kertausharjoituksessa. Valtio siis maksaa hänen leskelleen eläkkeen. Oli sikäli leskelle onnenpotku.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Terveisiä maalta. Vähältä piti, etten seiso maantien varressa vieläkin "tyhjää" odottamassa. Bussi, toinen niistä päivittäisistä vuoroista, livahti ohi kymmenen minuuttia etuajassa, kun saavuin tyttären kyydissä pysäkille. Eipä siinä auttanut muu kuin että tytär soittaa myöhästyvänsä töistä, koska joutuu kuljettamaan minut koko matkan perille tänne kaupunkiin. Tarjouduin kyllä tilaamaan taksin, mutta säästäväinen lapseni piti sitä turhana rahanhaaskuuna.

En kyllä ihmettele bussikuskien turhautumista, kun joutuvat ilman matkustajia kolistelemaan nämä yhteiskunnalliset velvoitusreitit.

Kaksi kaunista päivää korpimökillä - ennen tänään alkanutta sadetta - olivat kaiken vaivan arvoisia. Metsä alkoi olla punaisenaan puolukoista, mustikkaakin oli vielä, ja timakkoja rouskuja nousi siellä täällä. Lämpötila oli kymmenen paikkeilla, myös sisällä, mutta siitähän selvisi laittamalla pökköä pesään. Toissa yönä loimotti upea täysikuu. Pikkukoira nautti vapaana olosta täysin siemauksin. Muita eläviä en nähnytkään, jotain meteliä pitivät kurjet tai joutsenet lammen vastarannan suolla. Omia juttujaanhan pitävät, heidän tämä lampi on enemmän kuin minun.

Voi olla etten mene enää maalle, vähän koleaa on olla ilman sähköä, ja myönnettäköön, ilman nettiä ja telkkaria.

Huomenna pitäisi sen fyssan olla lopultakin hänen kahden sairasperuutuksensa jälkeen. Ensi viikolla yhtä ja toista ohjelmaa kaupunkilaisittain. Olisi ollut tarjolla taidematka naapuriin mutta kun en ole omistanut passiakaan moneen vuoteen. Ja minne laittaisin tämän "erityisherkän" kaverini? Tyttären hoitopaikka on varattu vain vakavia sairastapahtumia varten, ei minkään huikentelevan teatterireissun varalle.

Terveyttä teille, ja sietoa monenlaisille perheongelmille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Olipas kiva ryöppäillä ja purkitella omasta metsästä poimittuja sieniä. Tosin suuri osa menee jo kättelyssä viikonlopun kastikkeeksi ja sienisalaattiin. Mistähän se johtuu, että kitkerät rouskut maistuvat minulle paremmin kuin hennonmakuiset kantarellit? Luonnevika varmaan. Ei ehkä kuitenkaan narsismia, heille pitää kaiken olla juhlavampaa. (Ehkä suorastaan ulkomaan herkkuja janoavat.)

Lehdessä puhuttiin ihmisten ruokakustannuksista. Ainakin tämä viikko on tullut minulle halvaksi. Sieniä, marjoja, kaalikeittoa ilman lihaa. Sitä paitsi tuulisella kuistilla trangialla tehdyt keitokset ovat kuin retkellä olisi. Ruokahalun herättäjänä mäntymetsä syyssäässä on verraton ympäristö.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Otanpa minäkin parilla sanalla osaa sukupolvikeskusteluun, vaikka en lapsenlapsia omistakaan kärsimässä vanhempiensa avioeroista.

Tyttäreni joutui aikoinaan pahan äitipuolen asemaan. Hänen miesystävänsä toi kaksospoikansa tyttären taloon asumaan viikonloppuisin. Eihän siitä mitään tullut. Poikien äiti vainosi haukkana pariskuntaa levittäen ilkeitä huhuja ja panetellen kaikella tavalla tytärtäni jota hän ei edes tuntenut. Tilanne kiristyi niin pitkälle, että tyttären oli lähdettävä omasta talostaan ja muutettava toiselle puolen Suomea. Poikia vastaan hänellä ei ollut mitään, hän ei vain saanut kontaktia heihin. Sen jälkeen tytär ei olekaan ottanut ketään luokseen asumaan, sen verran juttu kirpaisi. Toki miehiä voi pitää ilman että heihin, saati heidän lapsiinsa sitoutuu. Jos itse olisin nuorempaa sukupolvea, olisin ajoissa jättänyt avioliittohömpötykset sikseen.

Ja nyt kohti terveysasemaa, vaikka henki pihiseekin. Lopetinkohan kortisonikuurin liian aikaisin?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Mielenkiintoisia kuvauksia aurora, niin maalta kuin myös vilkkaammasta paikasta asua ja elellä. Kyllä se mökki syksy tuntuu aivan romattiselta pimeineen ja vesisateineen, mutta minusta ei siihen olisi. Ainakaan yksin. Pitäisi olla luotettava vartia mukana niin voishan siellä jonkun aikaa ollakin.

Tuosta vartijasta tuli mieleeni, kun kävin eilen pitkästä aikaa Hakaniemen Nordeassa, siellä ollut vartia. Valtavan pitkä ja iso mies. Mustapuku päällä ja musta pipo vedetty tiukasti korville ja otsalta kulmakarvoihin asti, rintataskussa luki: Vartija. Seisoskeli siellä kädet ristissä rinnan ylitse. Vaihtoi aina paikkaa etuosasta salia peremmälle. Kasvoilla tiukka ilme. Jo se oli pelottava, jos olisi ollut vilpillisesti asioimassa siellä.

Sitten huomasin sen, että hän seurasi joitakin asiakkaita. Kulki heidän perässään ja poistui perässä kun tuo asiakas poistui. Yhtä mustaan nahkatakkiin pukeutunutta miestä, joka tuli virkailijan luo kahteen kertaan (ei hoitunut hänen asiansa, korotti jo ääntäänkin), vartia seurasi kuin "hai laivaa."

Mitä tulee noihin parisuhteen vaikeuksiin, niin parasta on, ettei sido ketään tiiviiseen yhteiselämään. Niin minäkin olen nyt ajatellut. Se oli toista silloin nuorena.

Minua ei ole tuo kortisonipiikki auttanut. Nyt on kyynärpääkin niin kipeä, ettei uskalla oikein taivuttaa. Olen kyllä heilutellut jalkojani amummun neuvon mukaankin, mutta ei ole ainakaan vielä tehonnut.Pitkästä, pitkästä aikaa uskaltauduin leipomaan tänään mustikkapiirakan mihin tuli päälle kermaviili- kananmuna hyytelö. Sitä lähinnä pelkäsin, miten saan sen kuumasta uunista ulos? Onnistui se ja piirakka näyttää hyvin herkulliselta. En ole vielä maistanut. Jäähtyköön nyt ensin.

Hyvää perjantaista iltapäivää kaikille!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Itselläni ei ole kokemusta äitipuolena olemisesta. Liekö kestäisin jos lapsien biologinen äiti höökisi päälle kaiken aikaa. Olen havainnut, että äitipuolet eivät ole edes ihmisiä monien mielestä, kuten Ravun lasten isä ei saanut enää pitää mitään yhteyttä omiin lapsiinsa uuden vaimonsa kieltäessä. Ei se ole normaalia elämää, vaan mustasukkaisuuden täyttämää narsismia.

Tänään oli HS:ssa juttua avioliittojen kestosta, me U:n kanssa olemme niitä vanhoja starbeja, joiden liitto kestää ja kestää. Ja ilman ulkopuolisia suhteita. Flirttiä saa tietenkin olla, mutta ei sen pidemmälle menevää salasuhdetta. Peli on avointa tietyt säännöt naudattaen. Se on ollut mottomme. Ihmettelin hiukan, kun HS:ssä haastateltiin pari viikkoa sitten avioitunutta ei ihan nuorta paria, jossa vaimo sanoi, että nyt alkoi vapaus. Eikö hänellä sitä ollut tätä ennen?

Nyt en minäkään sitoisi enää kehenkään itseäni tällä järjellä, jos U:sta aika jättäisi ennen minua, mitä en usko alkuunkaan, on terve kuin pukki, mitä nyt nilkkaansa pakottaa, eikä suostu menemään lääkärille kuvauttamaan mikä siellä kenties on. On nytkin töissä.
Ilmianna
Jaa
Sateista ja pimeätä lauantaita. Aika kovaa näkyy tuulevankin. Irman sun muun hurrikaanin rippeet saattavat ylettää meille asti.

Katsoin eilen maikkarilta sen uuden ohjelman, jossa kilpailijat arvailijat erilaisia juttuja Jaakko Saariluoman johdolla. Oli melkoista huutoa ja hosumista, ei kiva. TV:stä puuttuu kokonaan sellaiset mukavat viihdeohjalmat ja nekin vähät pilataan vähän väliä tulevilla mainoksilla.
Ilmianna
Jaa
Huomenta,

kadulla nuori tyttö tuli pyytämään rahaa. Vaalea kuin kansanlaulu tai elovenaneito. Annoin ainoan pikku setelini ja kysyin mitä hän sillä tekee. "Ostan jotan kivaa." Näin tytön kiertelevän roskikselta toiselle, ilmeisesti tyhjiä tölkkejä metsästämässä. Hän vilkutti vielä kadun toiselta puolelta ja huusi "kiitos". Mutta lisäsi: "Elä kerro kelleen jookos".

Noita nelikymppisen nuorison mölyohjelmia on niin paljon, ettei niitä erota toisistaan. Ihmettelen, että Maria Ylipääkin on sortunut mukaan, hieno näyttelijätär. Kaipa kunnon rooleja ei riitä teattereissa.

Ny alkaa Teemalla loistava filmi, Syyssonaatti, mukana Ingrid Bergman hirviömäisenä äitinä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Huomasin tuon Syyssonaatin liian myöhään. Loppuu aivan kohta. Eurosportilta tulee tennistä, kuten joka päivä. En tajua, miten siskoni ja miehensä jaksavat katsoa niitä alvariinsa, itse eivät pelaa tennistä. On todella pitkäveteistä katsottavaa. Itse seuraan mieluummin vaikka golfia, joka myös on pitkäveteistä, mutta vilkaisenkin ruutuun vain silloin tällöin. Tämä tietokoneeni on kämpässämme hyvällä paikalla, näen joka puolelle, esim merelle, tähän ruutuun, tölläriin ja keittiöön eikä päätä tarvitse liiemmin käännellä, eli 180 astetta saan helposti. Minullahan ei ole läppäriä, jonka voi siirrellä mielensä mukaan, vaikka tässä koneessa ei ole sitä isoa keskusyksikköä tuolla lattialla, niin tämä näyttö sisältää kaiken ja painaa melkein 10 kg.

Teatteriroolit ovat varmaan hakusessa yhdellä jos toisella näyttelijällä. Moni naisnäyttelijä onkin valittanut, etteivät saa enää rooleja kun ovat 50+. Niin se tavallisella duunarinaisellakin sama ongelma. Vain johtajatasolla olevia naisia palkataan sen iän jälkeen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olemme taas mökillä ja olen tehnyt valmisteluja, kun tulee pari tuttua vierasta käymään. Kismittää suuresti, kun unohdin laittaa tuon Syyssonaatin tallennukseen, enkä sitä nyt ole pystynyt hommiltani katsomaan. Jospa se tulisi jossain vaiheessa uudestaan. Yleensähän niin käy.

Olen minäkin monesti ajatellut, että jos nyt leskeksi jäisin, niin kenenkään kanssa en enää lähtisi uuteen yritykseen. En yksinkertaisesti halua enää opetella uutta ihmistä (kun en vanhaakaan vielä kunnolla tunne:)). Itsekseni olisin. Sais vaikka kaiket päivät seistä nurkassa päällään, jos ei muuta keksisi.

Noista uusperheistä taitavat naistenlehdet antaa kovin ruusuisia kuvia. Minä en tunne kuin kaksi tapausta, joten niiden perusteella ei mitään johtopäätöksiä voi tehdä, mutta kummassakin perheessä on melkoisia ongelmia ollut alusta saakka, mutta kovasti he sinnittelevät. Siksikö, että po. perhekuvioon ryhtymisen aikaan vakuuttelivat kaikille, että kyllä se hyvin menee kun vain jaksaa rakastaa? Toivon perheiden lasten takia, että ei toista kertaa heidän tarvitsisi erokuvioihin sopeutua.

Minä tosiaan toivon, että ei tässä elämässä tarvitsisi opetella enää uusia, perheeseen liittyviä ihmisiä, mutta tuskinpa siltä vältyn. Ainakin miniällä on jo uusi "rakas" ja on ehkä vain viikkojen kysymys, koska hänet esitellään lapsille, ja siitä alkaa sitten meidän vanhojenkin pakkosopeutuminen. Siippa kyllä on niin katkera miniälle, että lastenkaan takia ei ehkä ryhdy siihen. Minä ajattelen kyllä, mikä on parasta lapsille ja toimin sen mukaan, vaikka minullakin on pääni sisällä huonoja ajatuksia. Yritän silti olla hiljaa niistä, ainakin lasten kuullen. Siipan on vaikea pitää suutaan kiinni.

Mutta nyt jatkamaan sapuskan laittoa. Vieraat tulevat puolentoista tunnin päästä ja lupasin, että pääsevät suoraan ruokapöytään.

Laatua lauantaihin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Arvata saattoi, että miniälläsi oli uusi katsottuna, ehkä jo pidemmän aikaa, kunnes rohkaistui ja päätti miten päätti. Meidänkin pojan ekalla avokilla oli uusi katsottuna jo monen vuoden ajan ja sai lapsenkin lopuksi tälle, vaikka olivat siis tosi nuoria. Poikamme vaan oli rakastunut ja suomut silmillä, vaikka minä ja U näimme koko ajan tilanteen, eli 8 vuoden ajan. Loppu oli mitä oli, katastrofi asunnon hankinnankin tekivät, vaikka avokilla oli koko ajan toinen siinä vierellä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minä pääsin tänään saunomaan! Edellisestä kerrasta oli jo yli kolme kuukautta kulunutkin. Oli se kyllä nautinto. Join jopa yhden kuivan omena siiderin. Siitäkin on kulunut yhtä kauan aikaa kun edellisen saunajuoman join. Se oli hyvin raikasta juomaa.

Muutenkin minulla oli kuin joulu tänään. Tytär ja vävy kävivät ja toivat kaksi laatikollista puolukoita (suomalaisia, Hämeenkoskelta),laitoin juuri toisen laatikollisen pakkaseen, huomenna sitten toisen. Sain myöskin tuoreita mansikoita litran ja oikein suuren ulko krysanteemin. Eikä siinä vielä kaikki. Reilunkokoisen palan luomulohta (pian nautin sitä), Coleslaw salaattia, tuorepastaa ja vielä jälkiruoaksi Grand Dessert suklaavanukkaan.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Olin sanonut tyttärelle, että tarvitsisin jonkun varrellisen lattianpesimen (entinen rikki). Sitä on vaikea tuoda bussilla kotiin. Nyt sain senkin, kunhan vain oppisin sen, miten se toimii. Siinä on soikko vettä varten ja joku "suppilo", sekä varrellinen "hapsupesin", sitä kai väännetään kuivemmaksi siinä suppilossa. Kaikki tuo lahjaksi!

Onneksi oli tarjota kahvin kanssa sitä eilen leipomaani mustikkapiirakkaa. Se oli hyvää. Tykkäsivät.

Nyt minä menen nautiskelemaan. Tytär irroitti sormesta sen lääkärin piikinpoiston jälkeen laittaman tupon. Palpoi sormeani ja sanoi, että kyllä siitä hyvä tulee, jos ei kipuja tule. Oli katsonut rtg-kuvat tästä ja lukenut myös röntgenlääkärin lausunnon. Hänellä on lupa papereideni tutkimiseen. Ei se tosin ole luutunut kuin vain osittain.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
On sinulla ollut oikein herkuttelupäivä tänään! U:kin saunoi tänään, Oli poikkeuksellisesti töissä aamupäivän ja kun tuli kotiin kaupan kautta satoi melko rankasti, kastui ja paleli, Siksi lämmitti saunan. Itse en siellä kuitenkaan käynyt.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Loppu lauantaita ja ",Oi Irma, oi Irma, kaipaan le.......jne ", lauloi Irwin Hyvämies mutta enpä tosiaan kaipaakaan, riittää jo ihan tämä noussut myräkkä taas.

Aika "tiukkaan" olette pohtinut noita parisuhteita, ja kaikki tunnutte joutuneen jossain vaiheessa jonkinlaiseen, jos ei pää- ,niin sivurooliin seuraamaan ikäviäkin tapahtumia. Kukapa meistä ei, ja vielä useamminkin mutta , no ne ovat elämää nekin.

Vaarana vähänkin "sivullisena" alkuun shokki, sitten hysteria ja jopa ylidramatisointi ja lopulta pelko joka kuitenkin pääosin tapauksissa tulee näyttämään "turhalta" voimien haaskaukselta ja lopulta huomaakin ne kääntyneen realistiseksi voimavaraksi. Mutta ne on tietysti. jokaisen itse huomattava , muut eivät sitä pysty noin kääntämään kenellekään "pakkokeinoin".

Häh, mitähän höpisin tässä pimeässä illassa puhelua odotellen ?

Jospa aamulla ajatukset taas "maallistuvat" konkretiaksi sillä pirunmoiset pihatyötkin kohta odottavat tekijäänsä, käääääk. Ja mantereessa velipojan rankakasat, käääk toistamiseen.
Nooh, kaik aikannaan ja aikansa kutakin sanoi pässi lampaille.

Nyt viel iltapalaa ja unta palloon joten "karseita unia" muillekin , 😵
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Öitä, öitä!

Minä aion vielä katsella ykköseltä Kaukaisen maan ja se kestää lähes puolille öin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
No huh huo.....aamupäivää.

Nyt kyllä aamulla onneksi " järki" voitti ettei lähtenyt tuonne reissunpäälle, vettä tulee kuin "esteristä" ja tuuli riepoo melkoista aallokkoa.
Ei ole edes asiaa verkkoja käydä ylös repimässä, voi pian tulla kelluntakeikka ja se ei nyt houkuta. Mikä lie, "vanhuusko"tulossa ? Aikanaan tietty sekin, missä sen "raja" sitten häilyneekin.

Siis melkein pakollinen tupa-ja huilipäivä, mmmmrrrrrrrrr!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Hyvää aamupäivää kaikille!

Paras on pysyäkin poissa vellovien vesien päältä. Monen vene on keikahtanut nurin ja aina ei ole uimataitoisellekaan se saarenturva tarpeeksi lähellä. Täällä ei sada ainakaan vielä, eikä näytä kovin tuulevankaan. Ulkona en ole kyllä vielä käynyt, mutta mäntyjen latvat eivät taipuile.

Se, koska "vanhuus" alkaa, on kullakin sisäänrakennettu tunne. Jotkut ovat "vanhoja" mieleltään jo nuorina!

Minulla jäi yö unet viimeyönä vähiin. kun tuo katsomani sarja: Syrjäinen maa (ei siis Kaukainen maa) loppui vasta lähellä puoltayötä ja sitten lueskelin vielä. Aamulla heräsin kuitenkin jo kuuden aikoihin.

Nyt minun täytyy ryhtyä hilloamaan tuota toista laatikollista puolukoita pakkaseen. Onneksi ruoaksi ei nyt tarvitse laittaa muuta, kuin keitän perunat ja teen tuoresalaatin. Minulla on sitä loimulohta. Eilen söin sitä leivänpäällä iltapalaksi ja kyllä oli hyvää.

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa joka ikiselle!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Aamupäivää täältäkin. Sää on harmaa. Aamutoimet tehty, tiski- että pyykkikone päällä jne. Koneet valjastettu töihin. Hyvä, ettet Webs mennyt sinne järvelle kastumaan. Kyllä ne verkot siellä pysyvät, vai ovatko joskus karanneet?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Iltapäivän alkua. Kun muutin tänne vuosi sitten, paljon kamaa tuli heitettyä pois. Onneksi älysin ottaa muuttokuormaan ikivanhan punaisen sadetakin. Täällä sille on ollut käyttöä tänä kesänä. Ulkoilla voi huoletta, kun kroppaa verhoaa "kiireestä kantapäähän" kunnon sadesuojus aitoa 60-luvun kerniä. Ja koirakin punaisessa sademanttelissaan on emäntänsä kanssa sävy sävyyn.

Ostin eilen pienen joensuulaisen lanttukukon. Mielessä oli Tahdon asia -sarjan hauska repliikki, jolla maalaissyntyinen päähenkilö yritti huvittaa snobeja stadilaisnaapureitaan. Montakohan kertaa rouva yhden ravintolaillan aikana ehti toistaa lempisanontansa: "mennään kukkoo haukkoomaan ja kaljoo kittaamaan". Ja hirveä kaakatus päälle.

Kaljoo tuleekin välillä kitatuksi, mutta kukon kanssa se on liian tuhti yhdistelmä. Mieluummin kukon kyytipojaksi hörppään jääkylmää Pielisen vettä. Hgin kraanoista ei niin kylmää saanut tulemaankaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Iltapäivän alkua. Kun muutin tänne vuosi sitten, paljon kamaa tuli heitettyä pois. Onneksi älysin ottaa muuttokuormaan ikivanhan punaisen sadetakin. Täällä sille on ollut käyttöä tänä kesänä. Ulkoilla voi huoletta, kun kroppaa verhoaa "kiireestä kantapäähän" kunnon sadesuojus aitoa 60-luvun kerniä. Ja koirakin punaisessa sademanttelissaan on emäntänsä kanssa sävy sävyyn.

Ostin eilen pienen joensuulaisen lanttukukon. Mielessä oli Tahdon asia -sarjan hauska repliikki, jolla maalaissyntyinen päähenkilö yritti huvittaa snobeja stadilaisnaapureitaan. Montakohan kertaa rouva yhden ravintolaillan aikana ehti toistaa lempisanontansa: "mennään kukkoo haukkoomaan ja kaljoo kittaamaan". Ja hirveä kaakatus päälle.

Kaljoo tuleekin välillä kitatuksi, mutta kukon kanssa se on liian tuhti yhdistelmä. Mieluummin kukon kyytipojaksi hörppään jääkylmää Pielisen vettä. Hgin kraanoista ei niin kylmää saanut tulemaankaan.
Muistan kun nuorena tyttönä olin vähän aikaa Sturen hallissa vihannesputiikissa töissä, tädin avulla pääsin sinne vähäksi ajaksi tienaamaan muutaman kympin, niin siellä kraanavesi oli niin kamalan makuista ettei sitä voinut juoda. Myöhemmin vesi on maistunut aivan hyvältä, esim täällä Itä-Helsingissä. Kylmää saa, kun antaa vähän aikaa valua. U ei silti juo sitä. Paitsi teessä ja kahvissa, kun se on keitettyä. Malmilla erään puisen talon yläkerran huoneessa asuessani join pelkkää paskavettä, en sitä silloin tajunnut, talo ei ollut kunnallistekniikassa ja vesikaivon yläpuolella oli likakaivo ja paskahuussi rinteessä. Ilmankos vedessä uiskenteli hämähäkkejä ja kastematoja. U epäilee, että sain reumani alunperin sieltä. Saman taudin oli saanut seinänaapurin vaimo ja talon isäntä tuli hulluksi, tappoi itsensä, vaikka oli pienet lapset. Talo oli muutenkin huonokuntoinen puutalo, alakerrassa oleva lämmityspannukin oli kulunut puhki, tuli loimotti takaseinässä, kun kerran katsoin sinne. Onneksi ei syttynyt tulipaloa, ei ollut edes paloportaita ikkunani alapuolella, talo olisi palanut kuin soihtu, jos olisi syttynyt, palovaroittimia ei silloin edes tunnettu. Hui helvatti, mitä on tullut koettua. Nyt koko taloa ei ole ollut enää vuosiin olemassa, tilalle on rakennettu pieniä kerrostaloja ja tiekin kulkee ihan eri kohdasta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Iltapäivän alkua. Kun muutin tänne vuosi sitten, paljon kamaa tuli heitettyä pois. Onneksi älysin ottaa muuttokuormaan ikivanhan punaisen sadetakin. Täällä sille on ollut käyttöä tänä kesänä. Ulkoilla voi huoletta, kun kroppaa verhoaa "kiireestä kantapäähän" kunnon sadesuojus aitoa 60-luvun kerniä. Ja koirakin punaisessa sademanttelissaan on emäntänsä kanssa sävy sävyyn.

Ostin eilen pienen joensuulaisen lanttukukon. Mielessä oli Tahdon asia -sarjan hauska repliikki, jolla maalaissyntyinen päähenkilö yritti huvittaa snobeja stadilaisnaapureitaan. Montakohan kertaa rouva yhden ravintolaillan aikana ehti toistaa lempisanontansa: "mennään kukkoo haukkoomaan ja kaljoo kittaamaan". Ja hirveä kaakatus päälle.

Kaljoo tuleekin välillä kitatuksi, mutta kukon kanssa se on liian tuhti yhdistelmä. Mieluummin kukon kyytipojaksi hörppään jääkylmää Pielisen vettä. Hgin kraanoista ei niin kylmää saanut tulemaankaan.
Eihän pelkkä sade este olisi mutta näitä kovia tuulia on kyllä vesilläkin ollut enemmän kun tarvitsisi. Tai jo kovempia ja useimmiten jo monen kesän aikana.
Ja nuo rajoittavat kyllä osin touhuja monellakin tapaa kun ympärillä vettä 360 astetta kompassissa.

Eihän nämäkään nuorempana ollut kuin pieniä hidasteita mutta nyt ei enää välttämättä kovimpiin keleihin ryntää ellei ole hengenlähdöstä kyse, omasta tai jonkun muun. Ettei tulisi sitä hengenlähtöä.

Kyllä se "vanhuus" tietysti on pitkälti henkinen olotila ja näitä muita kremppoja voi pitää iän tuomana "sivutuotteena", väistämättä jossain vaiheessa kaarta.

Ei ne verkot tuolta tosiaan karkaa mutta ellei aamuin illoin käy niin tod.näkoisesti joku hyvä kala ehtii kuolla ja nopeasti pilaantua kuoppatavaraksi, vesi on vielä sen verran lämmintä kuitenkin. Ja ahven mm. erittäin herkkä , samoin kuha nopeasti pilaantumaan.

"Kaljoo ja lanttukukkova", olis aika satsi yhdessä ja saattaisi tuosta jopa perästä kuulua :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
saaren_webs kirjoitti:
Eihän pelkkä sade este olisi mutta näitä kovia tuulia on kyllä vesilläkin ollut enemmän kun tarvitsisi. Tai jo kovempia ja useimmiten jo monen kesän aikana.
Ja nuo rajoittavat kyllä osin touhuja monellakin tapaa kun ympärillä vettä 360 astetta kompassissa.

Eihän nämäkään nuorempana ollut kuin pieniä hidasteita mutta nyt ei enää välttämättä kovimpiin keleihin ryntää ellei ole hengenlähdöstä kyse, omasta tai jonkun muun. Ettei tulisi sitä hengenlähtöä.

Kyllä se "vanhuus" tietysti on pitkälti henkinen olotila ja näitä muita kremppoja voi pitää iän tuomana "sivutuotteena", väistämättä jossain vaiheessa kaarta.

Ei ne verkot tuolta tosiaan karkaa mutta ellei aamuin illoin käy niin tod.näkoisesti joku hyvä kala ehtii kuolla ja nopeasti pilaantua kuoppatavaraksi, vesi on vielä sen verran lämmintä kuitenkin. Ja ahven mm. erittäin herkkä , samoin kuha nopeasti pilaantumaan.

"Kaljoo ja lanttukukkova", olis aika satsi yhdessä ja saattaisi tuosta jopa perästä kuulua :)
Minullekin nuori mieslääkäri sanoi nauraen keskiviikon käynnilläni, että perästä kuuluu, kun laittoi minut ihonsiirtoleikkausjonoon, (kysymällä toisenkin lääkärin mielipidettä, joka oli ei-suomalaista syntyperää), jolloin teki mieleni sanoa, että sanoi totinen torvensoittaja, mutta jätin sanomatta. Arvelin, että lääkäri oli ollut hiljattain intissä, He saavat yleensä paljon lykkäystä opiskelujen takia. Eli melkein 3-kymppisenä sen voi käydä. Intissä hernerokka on perästä kuuluu -kategoriassa. Hihnasta olalle -on makaronivelli ja piikkilankaeste on silakkalaatikko.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vääpelin räkää eli jonkinlaista vaniljakiisseliä nautittiin jälkiruokana mieheni palvellessa Karjalan prikaatissa 1958-1959. Siihenkö kätkettiin sitä salaperäistä jarrua? Ei sen vaikutus tosin tuntunut, ensilemmen kiihko oli stydimpää ainesta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Vääpelin räkää eli jonkinlaista vaniljakiisseliä nautittiin jälkiruokana mieheni palvellessa Karjalan prikaatissa 1958-1959. Siihenkö kätkettiin sitä salaperäistä jarrua? Ei sen vaikutus tosin tuntunut, ensilemmen kiihko oli stydimpää ainesta.
Totta, se jarru oli pelkkää legendaa. Saatettiin sitä lisätä sota-aikana miesten ruokaan, mutta ei enää rauhan aikana. Vääpelin räkä oli todella hyvää vaniljakiisseliä, varsinkin kun siihen lisättiin vielä tippa punaista hilloa koristeeksi. Pannukakku eli roiskeläppä kuului ilman muuta torstain hernekeiton jälkkäriksi hillon kera. Melkein sota syttyi, kun se joskus päätettiin korvata jollain kiisselillä terveellisyyteen viitaten, mutta palautettiin pian ettei pahempaa konfliktia synny.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Katsoin äsken toisella silmällä ja kuuntelin korvillani Dannyn 50-v juhlakonsertin, missä hän lauloi kaikki vanhat hittinsä Finlandia-talolla vuonna 2013. Oli todella katuvainen miten suhtautui Armiin, oikein minuakin melkein itketti, kun kuuntelin lauluaan, missä Armin kuvia näytettiin isolla skriinillä taustalla. Sitten, vielä surullisemman laulun lauloi lopuksi kun suri äitiään, jätti jäähyväiset yleisölle ikään kuin olisi viimeistä kertaa eläessään esiintynyt. Mitä vielä. Nyt 74-vuotiaana on rakastunut 24-vuotiaaseen viime vuoden tangokuningattareen, joka myös vakuuttaa rakkauttaan Dannyyn. Lomailevat milloin missäkin ja kaukomaassa ja ajavat siellä skoottereilla. Oletan että nuori laulaja saa Dannyn avulla lisää kuuluisuutta ja jalkansa ovien väliin levytuottajille. Niin Armikin, entinen miss Suomi sai kuuluisuutta laulajana Dannyn duettoparina. Mutta tasan ei käy onnenlahjat. Danny ei silloin jättänyt varakasta vaimoaan. Oli heilla kaksi yhteistä lastakin. Mutta Armi oli rakastunut, ainakin mitä olen lehditä lukenut Armin äidin sanomana, joka syyttää Isoa D:tä tyttärensä elämän pilaamisesta. Näin tätä duettoa kerran laivalla ja toisen kerran jossain toritapahtumassa. Tuli mieleeni melkein Englannin Dianan ja Charlesin tarina, josta tänään näin osan töllössä. Tulee melkein päivittäin joltain kanavalta.
Diana vaikutti hyvin ujolta ja aralta, ikään kuin alistuvalta Charlesiin nähden, katseli aina alta kulmiensa ujona. Armi oli samanlainen esiintyessään, lauluäänikään ei ollut kummoinen. Mutta Tahdon olla sulle hyvin hellä sai valtavan suosion jostain syystä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Huomenta,

olisikohan tämä parin päivän sade nyt lopuillaan? Vielä aamulenkki kipitettiin täysissä sadevarusteissa. Lämminhän ilma on ollut, teepaita saderotsin alla riittänyt hyvin. Nyt jos vielä aurinko alkaa paistaa, on ihan mukava kesäsää.

Minäkin katsoin Dannyn konsertin jo toiseen kertaan. Hyvin säilyttänyt mies kuosinsa yli seitsenkymppiseksi. Olen tavallaan iloinen hänen puolestaan hänen löydettyään uuden rakkauden eli Eerikan tuossa iässä. Armi A. ja hänen äitinsä ehkä elättelivät liian suuria toiveita. Enää ei eletä "kartanonherra ja piikatyttö" -aikaa, jossa mies on paha hyväksikäyttäjä ja naisen elämän pilaaja. En usko että D lupailikaan avioliittoa Armille. Sitä paitsi tunsin Seppälän Liisan kouluajoiltani pikkukaupungissa. Uskon että tunnetun muotisuvun perijätär kyllä tarjosi itsevarman vastuksen miehelleen eikä jäänyt ruikuttamaan tämän syrjähypyistä, vaikka luultavasti niistä tiesikin, vaan eli omaa linnanrouvamaista elämäänsä. Heidän avio-onnestaanhan emme varsinaisesti tiedä mitään. Danny oli niin korrekti, ettei hän Armin eläessä eikä heti hänen kuoltuaan mennyt levittelemään rakastajatar-juttua, vaan jätti julkisuuden epäilyt suhteesta omaan arvoonsa. Hienoa kyllä, että hän 50-vuotiskonsertissaan tunnusti, ei suoraan mutta tuomalla Armia kauniisti esille isoilla kuvilla, että A oli muutakin kuin duettopari.

Dianasta taas hänen poikansa antoivat äsken tulleessa dokumentissa oikein tarmokkaan ja hauskan äidin kuvan. Isähän on sellainen puupökkelö, ansaitsee Camillansa ja tämä hänet. Dianan kuolemaan noista kummallakaan ei ole osaa eikä arpaa. Olihan tuo Dianan ja Charlesin ero skandaalimainen tapaus, sillä ennen ei niissä piireissä erottu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kuninkaallisetkin eroavat nykyään aivan kuin muutkin, esim Englannin Margareeta erosi, samoin Anne siitä Markista ja Andrew Sarahista. Tanskan Joachim erosi Alexandrasta ym. Henrik VIII oli naimisissa 6 kertaa, mestautti ainakin pari vaimoistaan. Nykyisin ei ole tainnut hallitseva kuningatar tai kuningas erota puolisostaan, mitä nyt syrjähyppyjä tekevät, kuten Kaarle naapurista.

Täällä on paistellut aurinko.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Minä en ole pahemmin noiden kuninkaallisten elämää ja eroja seurannut. Dianasta vain on kirjoitettu niin paljon, että häntä on ollut pakkokin seurata. Nuorena surtiin Englannin Margaretia joka ei saanut Townsendiaan ja ihmeteltiin, kuinka joku kuningas halusi luopua kruunusta amerikkalaisen Wallis Simpsonin takia. Monacolaisia seurattiin Grace Kellyn takia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
aurora5 kirjoitti:
Minä en ole pahemmin noiden kuninkaallisten elämää ja eroja seurannut. Dianasta vain on kirjoitettu niin paljon, että häntä on ollut pakkokin seurata. Nuorena surtiin Englannin Margaretia joka ei saanut Townsendiaan ja ihmeteltiin, kuinka joku kuningas halusi luopua kruunusta amerikkalaisen Wallis Simpsonin takia. Monacolaisia seurattiin Grace Kellyn takia.
Edward VIII tosiaan luopui kruunustaan, koska 1930-luvulla ei voitu kuvitellakaan, että kuningas menisi naimisiin taviksen naisen kanssa, joka on eronnut. Nykyisillä hallitsijoilla on yleisesti tavispuolisot, Olisikohan kuningatar Elisabeth poikkeus, koska prinssi Philip on oikeasti prinssi jo ennen naimisiin menoaan. Olihan Kreikan Sofiakin jo valmiiksi prinsessa avioiduttuaan Espanjan Juan Carlosin kanssa. Ja Tanskan Henrikiä risoo, kun on vain prinssipuoliso vaikka on oikeasti ranskalainen aatelinen. Nyt jo julkaistiin, että Henrikin nipottelun syynä on ainakin osittain, että hänellä on Alzheimerin tauti.

Grace Kelly oli tapaus sinänsä, kaunis amerikkalaisnäyttelijä rakastui ruhtinaaseen, eikö Rita Haywordin mieskin ollut prinssi Aga Khan? Kyllä nykyäänkin on melkein joka päivä juttua Monacon Albertista ja hänen kauniista entisestä kilpauimarivaimostaan, joka on aina surullisen näköinen. Aikoi karata jo ennen häitään Monacosta, sai varmaan tietää Albertin lehtolapsista vasta silloin. Ei ole helppoa noilla rikkaillakaan, mitä tulee rakkauteen ja sielunelämään. Raha ja valta ei tee onnelliseksi mutta sen avulla on kai helpompi nauttia vähistäkin onnen rippeistä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Päivä meni kaupungilla, siellä sun täällä. Nälkä oli kun kotiin tulin noin neljän aikoihin. En ollut syönyt muuta kuin aamiaisen aikaisin. Olen myös puhunut monta puhelua. On se kumma, että menee päiviä ettei kukaan soita ja sitten samana päivänä soittavat kaikki. Nyt tuntuu, että voisin käydä jo nukkumaan. Viime yönä jäi unet vähiin kun luin niin myöhään. No, en kuitenkaan käy vielä moneen, moneen tuntiin.

Tänään oli kyllä hyvä sää liikkua tuolla kaupungilla. En ole käynyt aikoihin aseman seudulla, ja hämmästyin minkälaista porukkaa siellä maleksi pilvin pimein keskellä aurinkoista aamupäivää. Tummia (ei näitä meidän alkuperäisiä tummia) nuoria miehiä, kaikki asemaa ympäröivät kiveykset täynnä. Ympäri aseman näytti olevan.

Kyllä täällä Malmilla on rauhallista tuohon hulinaan verrattuna, vaikka Malmiakin haukutaan. Huomenna minulla on tarkoitus piipahtaa siellä. Labrassa ja kaupassa. Lokakuun loppupuolelle tuli tänään aika taas käsikirurgille ja röntgeniin. Herttoniemen sairaalaan.
Ilmianna
Jaa
No johan taas kelin lykkäsi. Sataa, tuulee, taivas aivan harmaa ja on pimeätä. Ei osunut Ravulle hyvää ilmaa labra- ja kauppareissulle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ei osunut tuo sää taas kerran kohdalleen, mutta tuli tehtyä kuitenkin tuokin reissu tänään. Eipä tarvitse nyt ainakaan pariin seuraavaan päivään kauppaan mennä. Vieläkin kädet ovat kipeinä tuon raahaamisen jälkeen. Kun tuntui että kaikki on loppu samaan aikaan. Vehnäjauhot, hienosokeri, tuoremehu, mannasuurimot (tarkoitus tehdä joku päivä puolukkavispipuuroa), nektariinit, tomaatit, kurkut, kahvi ja mitähän muuta vielä? Ai niin jätskiä ja kermaa. Varmaan vielä jotain muutakin. Usko oli koetuksella, kuinka saan nuo taakat kotiin. Täällä ollaan nyt kuitenkin. Onneksi eilen oli kaunis ilma kun liikuin tuolla kaupungilla.

Nyt täytyy ruveta kehittelemään jotain ruoaksi täksi päiväksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Pakko purkaa vähän tätä "ketutusta".

Nyt on joku tuntematon ihminen ruvennut lähettelemään tyttären kautta ehdotuksia minulle sopivista vanhusten ajanvietteistä. Tarkoitus on varmaan hyvä elikä perehdyttää tällainen muukalainen paikkakunnan seuraelämään. Itse en kyllä pidä välttämättömänä lähteä jonnekin vanhuskeskukseen pujottelemaan helmiä lankaan tai harjoittamaan tuolivoimistelua.

Mikä hulluinta, tyttären mielestä sopisin sinne aivan hyvin "ikäisteni" seuraan. Saisin kuulemma kavereita.

Minä luulen, että täkäläisillä on kaverit jo valmiina. Taitaa olla niin, että taidan jäädä noudattamaan tunnettua valistusohjetta "Kirja on paras kaveri".

Sitapaitsi olen vasta toipumassa paitsi flunssasta myös siitä teatterihaahuilusta, johon minut houkuteltiin. Nyt katson tarkkaan, minne nokkani pistän. Paria kansalaisopiston ryhmää käyn kurkkaamassa, mutta jos yhtään epäilyttää, jään pois ekan tunnin jälkeen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
No johan, epäileekö joku tietävänsä paremmin mieltymyksesi jo mahd. harrastustenkin suhteen kuin sinä itse ? On niitä " viisaita" sitten, olipa tarkoitus kuinka hyvä tahansa.

Täällä taas melkoista keliä puskee, olikin eilinen hyvä keli kait jo liikaa :(
Aamulla oli sellainen sumu että olikin suunnistamista selän yli kauppareissulle mutta aika hyvin "satama" osui kohdalle ilman navigaattoreita tai edes kompassia. N. 50 m meni hutiksi/ 3km:lla.

Nyt sitten vettä paistaa ja "jäniksiä juoksee" pitkin järveä taas, suakel.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Se on kyllä hassua, että vaikka on tunnollisesti päättänyt yksin asioistaan kaksikymmentä vuotta, nähdään yhtäkkiä aivottomana vanhuksena, joka niputetaan muiden samanikäisten kanssa yhteen ja samaan villasukanhajuiseen askartelupiiriin. Kun kerroin miespuoliselle fyssarille rannevaivoistani, hänkin arveli että teen liikaa käsitöitä. Naurahti kun kerroin, että jo 80-luvulla ranne tuppasi turpoomaan ahkerasta hiirityöskentelystä.

Eilen olikin kaunis kesäilta, nyt taas ropisee kivasti ikkunalautaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kylläpä taas on vettä taivaalta pudonnut! No, ei pääse pöly jaloissa sisälle kulkeutumaan. Mitä nyt vähän ehkä kuraa sen sijaan. Vaan nämä meidän sateethan ovat tippoja verrattuna Floridan sateisiin. Aika karmean näköistä on ollut kuvissa ja telkan uutispätkissä. Ihme, ettei sen enempää ihmisiä ole kuollut. Eihän tarvita kuin oksa puusta päähän tai lentävä liikennemerkki selkään, niin se voi olla siinä.

Minullakin kyllä on vammoja. Oli eilen pikku-ukko tunnin verran hoidossa ja semmoinen riiviö se on, että on kova työ pysyä sen pomona. Suu on täynnä naskaleita ja kaikkea pitää tietysti purra, mieluiten ihmisen sormia ja varpaita. Lelutkin jäävät niiden ihanuuden jälkeen toiseksi. Sitten kun estää sen puremista niin rääkyy kuin ketunpentu. Aivan karsea ääni siitä lähteekin. Vaikka ei tietäisi, että se on terrierri niin sitkeydestä ja puolensa pitämisestä sen huomaa.

Hesarissa oli tänään kirjoitus ydinperheen hajoamisen ylistykseksi ja kiitokseksi. Rapunen onkin jo nähnyt näitä em. kirjoituksen tekijän tervetulotoivotuksen saaneita "vävy"ehdokkaita laumoittain odottamassa asemalla ehkäpä jo uudenlaisiin "töihin". Jännää, kun suvaitsevaisuus koskee vain asioita, joita suvaitsevainen itse suvaitsee.

Tänään pidän tytön kanssa taas köksätunnin. On ainut arki-ilta, jolloin hänellä ei ole uintitreenejä. Ihan ekalla kerralla teimme kanakastiketta ja lihamakaronilootaa, viime viikolla teimme makkarasopan. Tänään tehdään kinkkukiusaus ja kanapullia. Jos ehdimme, paistamme vielä pinaattilettuja pakastettavaksi. Siinä riittää sapuskaa muutamaksi päiväksi. Eikä isänsä tarvitse heti työmatkalta yöllä kotiuduttuaan juuttua hellan ja uunin eteen. Isä kyllä laittaa kunnon ruokaa, toisin kuin äiti. Hänen jääkaapissaan on nykään vain sellaisia ruoka-aineita, joita hän itse syö. Lapset tykkäävät esim. kovasti juustosta ja palvikinkusta leivän päällä, mutta äiti ei niitä koskaan osta, kun hän ei niitä syökään. Tyttö laittaa (laittaisi) usein ruokaa itselleen ja pikkuveljelleen, mutta monesti jääkaapissa ei ole tarpeeksi aineksia, mistä laittaisi. Silloin kysyvät apua isältään tai meiltä. Onneksi niin. Olen sanonut että pitää soittaa, äidin viikoilla en halua tupata avuksi.

Nyt rotsi niskaan ja kauppaan hakemaan tarvikkeita. Koittakaa pysytellä kuivina!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
On kiva lukea, että pidät lapsenlapsellesi köksätunteja. Niitä ei taida nykyisissä peruskouluissa juuri olla. Itselläni oli aikoinaa köksää 8 tuntia viikossa, neljä tuntia kerrallaan. Äitikin kyllä opetti kotona, esim lauantaisin alustin ison pullataikinan. Poikammekin teki muutaman kerran korvapuusteja kotona, kun oli noin 13 v. On hän aikuisenakin tehnyt ruokaa usein nykyisellekin avokilleen ja kuulemma aina minun ohjeideni mukaan. Nykyinen tekee harvoin ruokaa, on sellainen ikuinen laihduttaja, poikamme syö lounaan joka päivä töissä, saa ainakin kerran päivässä kunnon aterian. Emme kyllä itsekään syö kuin kerran päivässä, muut ovat pieniä välipaloja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Täällä on taas hiukan kirkastunut, partsin laseista näkee läpi, kun eivät ole sadepisaroita täynnä ja aurinkokin jo välillä näyttäytyi.

En minäkään mihinkään neulonta- ym kerhoon liittyisi saadakseni ajanvietettä ja kavereita. Tuli tuosta tuolijumpasta se hauska mainos mieleeni, jossa nuori nainen tulee vanhusten bingokerhohuoneeseen, alkaa rajusti jumpata musiikin tahdissa ja pian ovat vanhukset mukana menossa, jopa pyörätuolissa istuvat nostelivat käsiään musiikin tahdissa. Nuori jumpparikin olisi tarvinnut silmälasit, ettei eksy väärään joukkoon. Täytyy myöntää, että pari kolme kertaa minäkin kävin kahvion vanhusbingossa ollessani Kaunialassa sen neljä viikkoa. Olihan sekin ajanvietettä tunnin verran siellä pitkäveteisyydessä ja U:kin oli mukana. Siellä oli satavuotiaskin mukana ja hänellä oli avustaja, kun ei nähnyt katsoa numeroita. Voitinhan minäkin sieltä sen herätyskellon! En sitä tarvitse, kun en käy töissä. U tarvitsee, mutta vain varalta, herää muutenkin jo viideltä, kun hänellä on se sisäinen herätyskello.
Ilmianna
Jaa
Piti vielä palata tuohon Auroran viestiin. Täällä ei vanhoja kyllä houkutella muutoin kuin lehden tapahtumat-sivuilla ja seurakunnan ilmoituksissa. Minä olen hyvää vauhtia äitini tapaan erakoitumassa, eikä minua kiinnosta pätkääkään mitkään seniorijutut. Ainut, mitä kokeilin pari talvea sitten oli yli kuusikymppisille tarkoitettu jumppa, mutta sekin jäi kahteen kertaan. Pari naista heti jo ekan tunnin jälkeen pukuhuoneessa valitti, että tunti ei ollut oikein hyvin organisoitu. No, minä en sitä huomannut, mutta huomasin sen, että lattialla makuullaan piti olla melkein koko ajan ja siinä väntää ja vatvoa itseään. Ei ollut minun juttuni, selälläni en voi maata ja kyljellä ollessani lonkat vinkuu.

Tänään kuulin hiljakkoin perustetusta senioritanssiryhmästä. Siellä kuulemma käy yksi pariskunta, yksi holtiton ukkeli (tasapaino-ongelmia, siitä holtittomuus;) ja kahdeksan mummoa. Vähän tuumasin mennä mukaan, mutta sitten tulin järkiini. Siellä kaikesta huolimatta kuitenkin tanssitaan paritansseja eikä minua oikein houkuta akkaparit tai holtiton ukko. Jos oliskin vaikka ollut sitä ameriikkalaista rivitanssia, niin olisin voinut lähteä mukaan, olkoonkin että hoopon näköistä touhua on tuo rivitanssikin, mutta onhan liikuntaa kuitenkin. Mutta taidan nyt kuitenkin pistää toivoni kettispoikaan. Eiköhän sen kanssa pian pääse jo kirmaamaan järvenrantapoluille.
Ilmianna
Jaa
Kyllä aikuiset ihmiset ovat välillä vaikeita. Lapset yrittivät eilen moneen kertaan tavoittaa äitiään, kännykästä ja työpaikalta. Minä lähetin pari kysymystä tekstarilla samoin poikamme. Kaikissa kyse lasten asioista. Nainen ei kuitenkaan vastaa kellekään, työpaikaltakin vastataan vain, että on koulutuksessa. Voisi edes sen verran vastata, että tiedetään olevan olemassa. Lapsetkin ovat jo huolissaan hänestä. Ennen kuin tiedän mitä on tapahtunut - jos mitään - niin pistän tuommoisen käytöksen pahinta laatua olevan itsekkyyden tiliin. Ja vielä väitetään, että ero on kahden asia. P..kat, sanon minä.

Tiskikonekin ryttyili taas. Ei meinannut lähteä käyntiin. Aikani kun räpläilin painikkeita niiden kaikenlaisia yhdistelmiä kokeillen niin vihdoin läksi hyrräämään. Samaa kiukutteluaon jo esiintynyt aiemminkin, mutta joka kerta kuitenkin olen onnistunut saamaan sen tottelemaan, mutta eipä taida kauan enää kestää kun lakkaa kokonaan kukkumasta. Käyntiin maanittelu vie joka kerta enemmän aikaa.

Saapas nähdä sataako tänään. Lapsia välillä surkuttelen, kun joutuvat nyt isänsä luona asuessaan lähtemään märillä pyörillä kouluun. Äidin kodissa on autokatos, mutta isän uudessa kodissa ei sellaista ole. Ollaan nyt jonkin aikaa seurattu lasten kahden kodin elämää. En kellekään lapselle sellaista soisi. Koko ajan ollaan menossa tai tulossa, koulureput pullollaan kun kaikki pitää muistaa ottaa mukaan kodin vaihdon aikaan. Samoin päälle pantavaa pitää olla pilvin pimein. Vaatteitahan heillä on riittäminin jakaa kahteen kotiin, mutta paljon myös tavaraa, mitä on vain yksi, kuten esim. uinti- ratsastus-, pölhöpallo- ja karatekamoja. Ne ovat sen verran kalliita vermeitä, että niitä ei kaksia kannata kasvavalle lapselle hankkia.

En jaksa uskoa, että tuo kahden kodin välillä juoksemisen mukanaan tuoma levottomuus lapsia rakentaa positiivisessa hengessä. Mutta kun kaikki tehdään aikuisten, nyt lähinnä äidin oikuttelun ehdoilla, niin mitäpä lapset muuta voivat kuin toimia niin kuin käsketään. Heidän elämänsä kun ovat vielä täydellisesti aikuisten varassa.

Eli tänään on päivä minulla alkanut hienoisen huonon tuulen merkeissä. Mutta eiköhän se tästä vielä tasaannu. Tai sitten ei.

Teille muille parempaa päivää!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ymmärrän aivan hyvin, miltä tuntuu, kun oman lapsen perhe hajoaa. Olen sen kokenut myös, sen lisäksi, että minun/meidän nuorimmainen menetti isänsä eronkautta. Menetti, voi sanoa noin. Hänen ei tarvinnut kyllä kulkea kahden kodin väliä, koska vain minä olin huoltaja. Silloin ei tuo yhteishuoltajuus ollut kait kovin yleistäkään.

Nyt sitten tämän tyttäreni poika kulkee kahden kodin väliä viikottain, mutta poika oli niin pieni vielä silloin kun vanhempansa erosivat, että se muutos entiseen ei kai ollut niin suuri, kuin on jo vanhempien lasten kohdalla. Pojan vanhemmilla on hyvät välit keskenään ja kumpikin joustaa tarvittaessa.

En kyllä ymmärrä yhtään sitä, ettei lasten äitiin saa yhteyttä puhelimella, tai tekstiviestilläkään. Kun vanhemman tyttären lapset olivat pieniä, niin jos he soittivat jonkun asian takia äidilleen töihin, niin vaikka tytär olisi ollut leikkaamassa, niin hoitaja toi steriilin puhelimen ja piti sitä tyttären korvalla. Lapset kyllä tiesivät, ettei asian kuin asian takia voinut soitella, jos äiti oli juuri leikkiaussalissa. Silloin hoitaja kirjasi soittopyynnön.

Eiköhän se elämä vielä opeta miniääsikin!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Hups, taisipa eilinen jäädä tohinoissa väliin ketjulla käynnissä mutta korjataan nyt tilanne.

Hohhoi, eipä ihmeemmin uutta, eli taas aamulla sumua ja sitten sateena alas. Eilenkään pitänyt kuin pienesti kuuroilla aamulla mutta iltaan asti sitä ropsetta riitti.
Ei juur ehdi mettävehkeet kunnolla kuivua saati kalakamppeet, kai ne kohta homehtuu päällä ollessa :)

Kyl ovat maanviljelijätkin lirissä ellei nopsaan pidempää poutaa ala pitää, eikä sittenkään kuin osan voi saada talteen sadosta. Ei noille vesipelloille ole juuri koneilla asiaa mennä.
Ellen väärin muista niin ainakin -74 syksy (kesä myös) oli samanlainen parin "intiaanikesän" jälkeen.

Nytpä pikkuhuilit ansaittu ja paikoillaan..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Iltapäivää,

on tainnut minullakin jäädä päivä tai pari väliin ketjukirjoittelussa.

On ollut puuhaa sen 'tiatterin' kanssa. Näillä näkymin viimeinen näytös pidettiin vanhassa pappilassa, jonka uudet omistajat olivat ystävällisesti antaneet käyttöömme. Miljöö oli valmiiksi mitä romantillisin historiallisine tyylihuonekaluineen. Taas tupa oli myyty täyteen. Kuulin, että jotkut olivat käyneet katsomassa kaikki neljä näytöstä. Kai tuollaista epookkia harvoin nähdään pikkukaupungissa.

Aloitin myös kansalaisopiston erään kurssin. Vähältä piti ettei vilkkaana alkanut keskustelukerho tyssännyt yhteen kertaan osallistujien vähäisyyden takia. Nyt kuitenkin kurssin vetäjä oli saanut rehtorin suostumaan pieneen sääntömuutokseen. Jos toisella kertaa saadaan porukka täyteen, kurssi jatkuu omalla painollaan jouluun saakka.

Tyttärellä odotetaan iloista perhetapahtumaa. Käytiinkin äsken rautakaupassa hankkimassa sitä varten tarvikkeita, muovimattoa ym. Emä on täysin ulko- eli tarhakoira, joten taloon piti tehdä moottorisahalla uusi kulkutie dogin yksityispihalta sisälle pentuhuoneeseen. Vähän hirttä poikki ja pinoon, siinä se.

Naskalihampaita odotellessa toivotaan, että syksy jatkuu mahdollisimman pitkään leutona. Ettei emä joudu heti kantamaan lunta jaloissaan pienokaisten luo. Toki niille tulee hyvät lämmityssysteemit.

Kaunista viikonloppua, ainakin täällä näyttäisi selkenevän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Päivää rannikolta. Tänään oli taas meikkukäynti, olin verisuonihoitajan vastaanotolla. Hän katsoi siirteideni aukiolon ultralla, oli se iso näyttö, ja valtavat pauhinat kuuluivat. tukkeumia ei näkynyt. Hoiti haavani kyretillä kaapien, nyt vain odotan taas pääsyä paikallisen terkkarin haavahoitoon kerran viikossa muut kaksi kertaa hoidan itse, koska kyrettiä ei voi käyttää kuin ammatti-ihminen, eli saatava taas kerran viikossa aika paikallisen terkkarin haavahoitajalle siihen asti. Saa nähdä miten onnistun. Olen myös ihonsiirtojonossa, joka voi muuttaa taas kaiken. Viimeksi kun peruin käynnit paikallisella terkkarilla, luin kannasta, että ajat peruttu potilaan pyynnöstä. No totta kai peruin, kun he monen hoitajan toimesta sanoivat, etteivät hoida minua, mikäli saan sen alipaineimuhoidon. Väärää tietoa siis ihan julkiseen kaikkien terveysalan ihmisten katsottavaksi. Mainitsin tästäkin kyllä Meikussa yhdelle haavahoitajalleni. Minä en ole todellakaan perunut yhtäkään käyntiä omasta syystäni.

Kyllä ottaa niin pattiin.
Ilmianna
Jaa
Minullakin oli tiedoissani omituinen merkintä: että olisin tilannut Jokelan terkkarista ajan ja itse sitten perunut sen. Mitähän ihmettä minä Jokelassa tekisin (meiltä matkaa yli 20km), kun oma terkkari on tuossa vieressä, samoin on yksityinen lääkärikeskus, jossa nyt olen valintakokeilupotilaana. Tarkkana pitää olla omien tietojensa kanssa, ettei niihin livahda mitä vain, mistä joskus poikia ongelmia. Esim. juuri (väitetty) potilaan itse peruuttama aika johonkin toimenpiteeseen voi olla ongelman alku.

Vai on Aurorankin porukkaan myös tulossa naskalihampaita. Se on hauskaa. Tuommoisen pentueen seuraaminen tuo niin hyvän mielen, että siinä maailman pahuuskin unohtuu pitkäksi aikaa. Meidän riiviötä olen nähnyt nyt melkein joka päivä, ja on se vain niin syötävän ihana. Eilen olin lasten kanssa käymässä heillä ja saimme katsella pikku-ukon kylvetystä. Miniä oli käynyt sen kanssa ratsastustallillaan ja turkki ja tassut olivat tallisotkussa, kun pentu oli siellä innostunut remuamaan erinäisissä paikoissa. Ensin se ei ollenkaan tykänny pesusta ja yritti oravan lailla pesijän paitaa pitkin kiivetä pois, mutta sitten yhtäkkiä rauhoittui ja näytti vain nautiskelevan.

Tänään on jo muutenkin parempi päivä kuin eilen. Miniäkin "löytyi", mutta ei ole kellekään sanonut, mikä oli piiloutumisen syy. Lapsetkin rauhoittuivat. Sietäisi miniä saada korvilleen. Hänen oikkunsa muutenkin ovat nykyään ihan kuin finninaamaisen teinin temppuja. Liekö iskenyt taantuma häneen paljon nuoremman, uuden miehen följyssä.

Tänään vielä kiva päivä siksikin, että HKO:n konserttisarja alkaa, ja pääsen taas hyvän musiikin pariin. Siellä myös unohtuu muun maailman pauhina.

Hyvää iltaa!
Ilmianna
Jaa
Huhhuh, Vieläkin soi päässä Sibben kakkonen! Enpä sellaista esitystä ole siitä kuullut kuin se, minkä eilen illalla, entisen tilastoproffani tytär S. Mälkki teoksesta orkesterinsa kanssa teki. Yhä värisee selkäpii. Jos Panula olisi haudassaan niin pyörisi siellä kuin myllyn siipi. Mitä ajattellee tästä naishuitojasta nyt, kun vielä samaa palloa tallaa kuin entinen oppilaansakin. Zimmermannkin oli upea, mutta jäi kyllä Sibben varjoon mitä tulee muistiin jäämiseen.

Nyt pitäisi taas laskeutua normiperjantaihin: siivousta, viikonlopun sapuskojen laittoa (ettei tarvitse pyhänä seistä hellan vieressä). Sitä ennen kuitenkin lehtien luku, mihin en vielä ole ehtinyt erinäisten kirjallisten harjoitusteni takia. Ne taas piti hoitaa ensimmäiseksi, että sain ne jakeluun aamupäivän aikana.

Aika harmaa on taas maailma. Illalla tuli vettä niin, että motarilla sai olla aika varovainen, ettei urissa auto lähde omille teilleen. Meininki oli tänään pistää pyykkiä, pari pikkumattoakin koneeseen ja kuivattaa ne ulkona, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Pitää seurata miten sää kehittyy. No, huomenna on kyllä päivä uusi, joten ei hätä ole tämän näköinen, vaan se on pieni ja punainen, kuten isäni pruukasi sanoa. En tiedä, mistä tuo pieni ja punainen tulee.

Nyt pitää lähteä vihdoin lehtien lukuun. Siinä meneekin pari tovia, joten voi olla illansuu ennen kuin tuo em. normiperjantaini pääsee edes alkuun.

Mukavaa viikonlopun aloittelua!
Ilmianna
Jaa
http://www.kysy.fi/kysymys/mieleeni-pompsahti-vanha-lausuma-ei-hata-ole-taman-nakoinen
Tuossa linkissä on sananparteen valaistusta tai sitten ei.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Tuli tuosta pieni, punainen ja se haisee mieleeni vitsi: mikä on märkä, punainen ja haisee kalalle? No sehän on Jaques Cousteaun pipo.

Minäkin tein tänään kirjallista työtä sähköisesti, tilasin itselleni aikaa haavahoitoon omalle terveysasemalle, koska imuhoito lopetettiin, niin pitäisi taas päästä kerran viikossa omalle ta:lle mekaaniseen haavahoitoon, itse vaihdan sidokset joka toinen päivä, mutta kyrettiä ei saa itse käyttää. Saa nähdä, miten saan vastauksen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Cee-Lila kirjoitti:
Tuli tuosta pieni, punainen ja se haisee mieleeni vitsi: mikä on märkä, punainen ja haisee kalalle? No sehän on Jaques Cousteaun pipo.

Minäkin tein tänään kirjallista työtä sähköisesti, tilasin itselleni aikaa haavahoitoon omalle terveysasemalle, koska imuhoito lopetettiin, niin pitäisi taas päästä kerran viikossa omalle ta:lle mekaaniseen haavahoitoon, itse vaihdan sidokset joka toinen päivä, mutta kyrettiä ei saa itse käyttää. Saa nähdä, miten saan vastauksen.
Vastaushan tuli reilun tunnin kuluttua. Minut toivotettiin tervetulleeksi omalle ta:lle 25.9. ei siis vielä ensi torstaille. Oli taas tosi nopeaa ja hyvää palvelua netin avulla!

Tuota A-mummun kokemaa Mälkin ohjausta Sibben 2. :ssa kehuttiin myös HS:ssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minulla on karjalanpaisti uunissa, muistan kun appi aina sanoi, että ruoka olisi saanut jäädä Karjalaan, niin hän sai aina varmaan liian vähän uunissa kypsytettyä, joka oli sitkeätä. Ei sitä tekareilla hyvin järsitä. Muistan itsenikin kun lapsena jäystin sitä lihapalaa suussani maitohampaillani, , niin aikansa pyöriteltyäni sylkäisin pois. Munuaiset olivat herkkuani siitä liharuoasta, eli virtsakiidättimet armeijan kielellä joskus muinoin, ei niitä nykyään kai kukaan osta siihen. Karjis on pelkkää nautaa ja sikaa, sipulia ynnä porkkanaa, kokonaista pippuria, suolaa ja laakerinlehteä. Jotkut laittavat lanttua ym juureksia.
Ilmianna
Jaa
Huomenta!

Kylmä lauantai sää, 10 astetta, mutta onneksi ei kuitenkaan sada. Ainakaan lunta. Tytär on miehensä kanssa viikonloppulomalla tuolla pohjoisessa. Hän soitti eilen ja kertoi että kun he olivat olleet tekemässä viidentoistakilometrin kävelylenkkiä, niin siellä oli alkanut kova lumisade! Oli ollut myös kova tuuli. Maa oli ollut aivan valkoisena. Oli se lumi kyllä sitten sulanut pois. Huh, huh!

Minun "pitäisi" ehkä lähteä käymään tuolla kävelymatkan päässä olevassa ostoskeskuksessa, mutta mietin vielä, että onko se nyt kovin tarpeellista? Pihatöitäkin, sekä siivousta sisällä olisi myös tarjolla, mutta tekijöistä on puutetta.

No katellaan "kiireintäaikaa", että mikä on tärkeää? Mukavaa päivänjatkoa koko porukalle!
Ilmianna
Jaa
Lauantaita. Opetin juuri U:ta maksamaan pari laskua sillä tunnuslukulaitteella. Itse alan vähitellen oppimaan sen, mutta U:lla on oppi vasta menossa jonnekin takaraivoon. On hän niin hidas käyttämään tietokonetta varsinkin kun tiirataan pieniä numeroita laskusta tai vielä huonommin näkyviä siitä pienestä valkoisesta läpyskästä. Ja koska se läpyskä menee vähän väliä pois päältä, niin pin-koodikin on aina syötettävä uudelleen jne kaikenlaista harmia. Onnistui kuitenkin laskujen maksu. Seuraavat laskut ovat erääntymässä vasta viikon kuluttua.

Aurinko paistaa, tuuli melko kovaa, eli normaalia syyssäätä.
Ilmianna
Jaa
Minä en sitten lähtenyt kauppaan. Kävinhän eilen Malmilla. Ensiviikolla sitten.

Siivous sisällä jäi huomiseen. Ulkotöitä tein hieman. Sitten keitin puolukka vispipuuron ja kun sattui olemaan maitoa vajaa litra, niin tein lettuja. En juo maitoa.

Nyt laitan koh'puolin saunan lämpenemään ja soitan saunanlämmetessä sisarelleni lauantaipuhelun. Sitten en tee yhtään mitään muuta kuin rentoudun "päivänurakasta."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tulipa sitten huhkittua kiinalaiseen tapaan tuolla kulttuurikeskuksessa. Meitä oli ryhmässä noin viisitoista, kaikki naisia kuten aina. Rankkaa mutta hauskaa isojen peilien edessä oli tehdä lohikäärmeen pyrstön sivalluksia ja muita tuhatvuotisia jumppaliikkeitä. Ohjaaja varoitti, että vaikka liikkeet ovat leppoisanoloisia, niin puolessatoista tunnissa sitä väsyy niin, että takuulla kaipaa päiväunia. Näin kävikin, mutta ihan hyvä jälkimaku rääkistä jäi.

Viikon toisella 'oppitunnilla' aikaisemmin viikolla kertailtiin Suomen historian tapahtumia lukion suojissa. Kun en ole aikoihin käynyt missään koulurakennuksessa, huomioni kiinnitti se, että käytävät olivat täynnä mukavia kuluneita sohvia oppilaiden löhöpaikoiksi. Minun nuoruuteni askeettisissa kouluissa vallitsi kasarmimainen tunnelma. Välitunnille oli pakko mennä jopa paukkupakkasilla reippahasti juoksentelemaan.

Katselin eilen Vain elämää, jossa oli Siltsun päivä. Hulluhan se ukko on, mutta saamarin viihdyttävä, oli narkkari tai ei.

Lauantai-illan kruunaa huisin jännittävä Bletchleyn nelikko. Jos innostun valvomaan, katson toki myös Gentlyn uuden jakson. Eipä tarvitse vaihtaa kanavaa, kun ainoat hyvät tulevat ykkösellä.

Wallanderkin tulisi kolmosella, mutta se veisi jo pitkälle yli puolenyön. W:stä puheenollen sain juuri päätökseen Henning Mankellin Afrikka-romskun Leopardin silmä. Mies on aivan varteenotettava kirjailija muullakin saralla kuin trillereissä.

Hyvää viikonloppua!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tänään huomasin, että minulla on nyt "toiminnan" päivä. Nukuin, harvinaista kyllä, puoli kahdeksaan, mutta nyt olen ehtinyt jo tehdä vaikka mitä.

Pyykinpesukone on töissä. Minä olen imuroinut alakerran ja pyyhkinyt lattiat kostealla. Nyt on imuri täällä ylhäällä, mutta se voi olla täällä vaikka vielä huomiseen. Kirjoitellutkin olen ja tehnyt yhtä sun toista muutakin.

Nyt taitaa olla välipalan aika. Minulla on sitä eilen keittämääni (tosi hyvää) puolukkavispipuuroa.

Aurinkoisen sunnuntain jatkoja kaikille!
Ilmianna
Jaa
Aurinkoinen sunnuntai jatkuu. Minäkin olen jopa pessyt koneellisen astioita, Lupasin myös siistiä U:n tukan tänään.

Eilen illalla katsoin haluatko miljonääriksi ohjelman, siinä oli tosi hauska ja sanavalmis savolainen nuori mies.

Sain juuri tiedon, että 10 litran ämpäri puolukkasurvosta odottaa meitä, eli ensi viikon lopulla siis Mikkeliin hakemaan se. Siskon mies oli löytänyt hyvän apajan.
Ilmianna
Jaa
Aurinko paistaa edelleenkin. Eilen oli jännä sää. Tuli kesä mieleen kun aurinko paistoi ja samaan aikaan satoi hieman.

Minäkin katselin tuota "Haluatko miljonääriksi" ohjelmaa eilen ja mielestäni kysymykset olivat helppoja. Harmitti sen kaverin puolesta, kun uslalsi vastata vaikka olisi jo ollut 15 000 euroa, eikä ollut oljenkorsia enää. No, rahaa se on 10 000, senhän hän sai.

On sinulla aikamoinen etu, Cee, kun saat noin paljon puolukoita ja vielä valmiiksi survottuina.
Ilmianna
Jaa
Minäkin, kumma kyllä, pysyin hereillä eilen Gentlyn ajan. Yleensä tykkäämäni ohjelmat alkavat myöhään. Niihin aikoihin olen monesti jo sudoku kainalossa suunnistamassa punkkahuoneeseen yöpuulle. Eilen kuitenkin kävimme saunassa sen verran myöhään, että sopivasti saatoin sen jälkeen löhähtää sohvaan saunahuilille odottelemaan tukan kuivumista ja ruveta samalla vahtaamaan Gentlyä. Wallanderin pistin tallennukseen, ja saatan katsoa sen tänä iltana (jos pysyn hereillä;). Tosin hyllyssäni odottaa kyllä Uusin Westökin, joten nyt täytyy miettiä kumpaan ryhdyn.

Minun telkkariohjelmani tulevat pääasiassa ykköseltä ja Teemalta. Muiden kanavien tarjontaa en juurikaan seuraa. Joskus kolmoselta kyllä tulee jotain, kuten esim. eilen Wallander. Sitten on vitosen Atlantin yli, jota juutuin ekalla kerralla katsomaan, ja taidan katsoa sen tänäänkin. En erikoisemmin ole niiden julkkujen fani, mutta mielenkiinnostavaa katsoa, miten paatissa pärjäävät. Eniten kiinnostaa Sukulan kokkaaminen kovin rajallisissa tiloissa. Niin, ja onhan sitten vielä NG:n Dr. Pol! Se pitää katsoa aina kun vain on mahdollista. Eli nythä mä hokasin, että tulee sentään jotain minullekin, krantulle, noilta kaupallisiltakin kanavilta.

Tänään oli sitten taas kaalilaatikkopäivä. Sen kanssa puolukkasosetta ja ah, mikä makunautinto! Nyt onkin sitten maha killillään hyvä odotella jälkiruokakahvin putoomista. Sen kanssa pala suklaata, niin päivä on ollut hyvä. Toivottavasti iltakin on.

Huomenna alkaakin sitten minulla "riiviön" hoitojakso. Se on vielä niin pieni, ettei sitä voi yksin yhtäkkiä jättää, kun isäntäväki menee töihin; ovat menneen viikon olleet lomalla. Menen sinne aamusella, vien ulos ja vähän touhuan sen kanssa koiranleikkejä. Sitten välillä kotiin ja uudestaan iltapäivällä antamaan ruokaa, lenkille ja taas leikkimään. Näistä läsnäoloajoista aletaan pikkuhiljaa nipistää. Siten kun se on sisäsiisti ja osaa olla itsekseen tuhoamatta kaikkea kuonon eteen sattuvaa, - siis lakkaa olemasta riiviö - niin ruvetaan kokeilemaan yksin oloa työpäivän verran. Enhän minäkään ihan joka päivä sinne pääse, kun on välillä muita menoja ja aika paljon lastenkin kanssa tekemistä. Mahdoton se pentu kyllä nyt on naskaleidensa kanssa, ja isoin homma onkin saada se luopumaaan tavastaan. No, kärsivällisyyttä ja toistoa, toistoa, toistoa....

Nyt pyykkiä kuivumaan. Taas. Vastahan niin tein. Ja meitä asuu tässä huushollissa vain kaksi. Mistä se kaikki pyykki?!?!

Rauhaisaa pyhäiltaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Ei tämä mikään tuppukylä ole kulttuuritarjonnankaan puolesta. Ystävät olisivat pyytäneet katsomaan Ikitietä, joka on juuri tullut tännekin yhtä aikaa Hesan kanssa. Olen lukenut Tuurin kirjan, joten mieluummin olisin mennyt katsomaan Se-elokuvaa, sitä Stephen Kingin klovnikammotusta. Kunnon kauhua ei telkkarista tule, vaikka sitä vaanin unettomina öinä eri kanavilta - turhaan. Ikitiestä on kuulemma tulevalla viikolla hyvin halpa eläkeläisnäytäntö, jospa jaksaisin raahautua sinne. Kirjapuolella minäkin hingun saada käsiini Westön Rikinkeltaisen taivaan, ja uskon että saan sen täkäläisestä kirjastosta lyhyellä tilaamisella.

Tytär laittoi nettiin kuvan kasvavan pentumahansa kanssa köllivästä koiraäidistä. Mahtaako tulla riiviöiden kymppisarja kuten omalle emolleen pari vuotta sitten? Niissä sitä on hoitamista ja ruokkimista kahdeksan viikkoa, kunnes osa lähtee riiviöiksi eri rekikoiraperheisiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kirjoitin jo äsken tänne, mutta penteleen nettiyhteys katkesi ja kirjoitus häipyi. Joka kerta kun avaan koneeni, koneeni pyytää, että päivitän dna:n mokkulani. En ole päivittänyt. Ei entinen modeemini ikinä pyytänyt päivitystä. Miksiköhän tämä? Tämä on niin uusikin, alkoi jo melkein seuraavana päivänä pyytämään päivitystä, kun olimme tulleet kaupasta tämän kanssa kotiin.
Ilmianna
Jaa
Voihan jummit, monta päivää sellaista hötäkkää ettei ole sanaa tänne saanut postattua :( Vieraita viikonlopulla, velipojalla töissä kahtena päivänä niin aika matsiksi vetäisee.

Nyt sentään ajoissa saha pois käsistä ja tontilla sauna lämpiää, jihuu.....

Vielä joku viiru yrittänyt otetta saada mutta vielä oon hiki pintaan sydeemillä ulos ajanut . Meinaa kehveli sotkea hyvät työpäivät :)

Muitakin näemmä "rääkätty" tavalla tai toisella, vapaaehtoisesti tai sitten ei.

Eipä tänne muuten ihmeitä , kalaa " joutuu" syömään ja toisillekin viedä , säästöä se on perheellisille sekin apu.

Tuotas noin, siinä Ceen mokkulassa on sitten vanhentunut ohjelmaversio sisällä ja siksi pyytää tuota päivitystä. Ja se kannattaisi kyllä tehdä sillä usein niissä voi olla parannuksia mm tietoturvan osalta laitteessa. Lähes aina kun noita vaihtaa tai hankkii, niissä on yleensä tehdasasetukset päällä ja ohjelmisto vanhentunut. Ei niitä kovin usein kyllä tule ja voi olla vuosia ettei yhtään. Ellei mitään ongelmia laitteessa havaita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Terve!

Ajattelinkin tänään ruveta kyselemään saarelaiselta kalastajalta, että eikö jo kalat ala riittää? Niiden perkaamisen luulisi jo kyllästyttävänkin.

No onhan se laatukala herkkua. Ei sitä käy kieltäminen. Toista kuin kaupan pakasteesta ostettu seiti.

Saaren saunan lämpiäminen, jo pelkkä ajattelu, kuinka se tuoksuu savulta, saa oman saunan tuoksuttoman sähkökiukaan lämmittämisen tuntumaan kovin vaatimattomalta.

Löylyistä sauna nautintoa sitten sinne.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ovatkohan koiranpojat samanlaisia riiviöitä emolleen kuin hoitajalleen. Minulla oli tänään eka hoitopäivä. Aamupäivällä olin pari tuntia ja nyt iltapäivällä kolme. Enemmän se kyllä nukkuu kuin on valveilla, mutta se valveilla olo onkin sitten kahta raivokkaampaa; koko ajan naskalit tekevät töitä. Tyttö oli myös siellä vähän aikaa temuamassa pennun kanssa, mutta meni hankalaksi, kun tytöllä oli jalassa nuo nuorten tykkäämät valmiiksi revityt farkut (minun järki ei ymmärrä, että maksetaan maltaita rikkinäisistä vaatteista). Reikien reunoissa hapsottavat langat osoittautuivat koiran suuresti himoamaksi rekvisiitaksi. Taisi siinä mennä tytön housut enempikin trendikkäiksi , varmaan kaverit kadehtivat huomenna.

Mutta ulkona on kylmä. Pentu on vielä ihan hassahtanut remmin päässä, eikä osaa muuta kuin torveta sinne tänne, eikä lenkin teko vielä onnistu. Seisoskelu ja värjöttely sen temppuja katsellessa johti siihen, että nyt kun tulin kotiin olen ihan umpijäässä. Toivottavasti ei pöpö iske. Sellaisia on liikkeellä ainakin koululaisten keskuudessa. Täytyy tarkkaan kuulostella, ja heti ruveta suihkimaan sinkkiä kurkkuun, jos vähänkin oireita tulee. En halua, eikä nyt olisi aikaakaan sairastaa. Sitäpaitsi vanhemman (ja viisaamman) ihmisen pitäisi olla lentsun iskiessä aika hiljakseen, eikä räähätä viimeistä edelliseen hengenvetoon, kuten eräät hassut kalastajat eräässä saaressa tuolla jossain.

Minä sanoin Elisan mokkulasopimuksen irti, en enää tarvitse sitä mökilläkään. Puhelimella Internet-jakaminen onnistuu nykyään vallan mainiosti. Mokkulan kuukausihinta oli aika kova, joten nyt täytyy ruveta miettimään, mitä kivaa säästyneella maksulla voisin hankkia. No, Westön kirjan jo ostin, mutta jatko on epäselvää. - Se Westön kirja ON muuten hyvä, kuten kaikki edellisetkin, jotka luin hotkimalla lähes yhdessä yössä. Tykkään kun Helsinki on niissä ihan käsin kosketeltava.

Meilläkin taitaa tänään olla kylypäivä. Yleensä lämmitämme täällä kotona saunan sunnuntai-iltana, mutta eilen se jäi jostain syystä. Mökillä saunomme aina lauantaisin. Kyllä on totta, että puukiukaan löyly on makeampi ja lempeämpi kuin sähkökiukaan. Mutta ei sekään mitään, vaan se tuoksu, mikä puukiukaasta tulee. Meillä täällä kotonakin on puusauna. Yhdestäkään asunnosta ei puukiuasta ole vaihdett sähkökiukaaseen, mikä näinä hektisen kiireisinä aikoina on aika outoa. Toisaalta eipä tuo puukiukaan lämpenemine yhtään enempää vie aikaa kuin sähkökiukaankaan. Ehkä pieni puute on kiukaan ajastaminen. Joskus talvella olisi kiva, jos pääsisi lenkiltä suoraan saunaan. Tai tietystihän sinne pääsee, mutta lämmitettynä se olisi jo vähän toinen juttu.

Nyt taidan siemaista kello viiden teen, eiku kahvin, ja ruveta tölläämään katsomatta jäänyttä Dicteä.

Pirteää iltaa.
Ilmianna
Jaa
Taas on keskipäivä! Tervehdys vaan!

Sainpas jo viedä imurin alakertaan, pois täältä ylhäältä muistuttamasta, mitä pitäisi tehdä. Tänään ei ole tarvetta mennä kauppaan, kun kävin eilen, joten nyt voi vain tehdä mitä huvittaa.

Sain eilen kirjastosta kauan sitten tilaamani Winston Grahamin: Poldark- vastatuulessa. Se on neljäs juuri valmistunut osa tv:ssä nähdystä Poldarkista. Tämäkin tulee varmaan joskus tv:hen. Paksu kirja. Sivuja 534, joten onhan tuossa taas iltalukemista.

Ulkona on kylmä ja pihatöitäkin olisi, mutta kun en vieläkään uskalla tällä kädelläni oikein mitään haravaa heilutella. Pelkään että tökkään tuon sormeni johonkin.

Nyt sisäkukkia kastelemaan ja sitten jotain ruokaakin olisi ruvettava miettimään.
Ilmianna
Jaa
Kävin kirjastossa kysymässä Westötä. En ollut vielä tullut, mutta varauksia oli jonossa 80. Maakuntaan tulossa kuitenkin 50-60 kappaletta, joten pian se jono purkautuu. Hyvää kannattaa odottaa. En ostaakaan viitsi, kun ei ole oikein tilaa kirjoille. Muutaman euron pokkareita ostelen ja laitan saman tien kiertoon tyttärelle tai kirpparille.

Mitä mä huomasin säätiedoista, että aurinkoa koko maahan on luvassa. Höpöhöpö, täällä ainakin sataa ja tuulee.

Näin arkisin keskipäivällä tulee melko jännä trilleri Jäljet johtavat Berliiniin.
Ilmianna
Jaa
Tämä aamu oli melkein katastrofi, minulle, "myöhäisherännäiselle"! Laitoin eilen illalla itselleni herätyksen 0830 (normaalistihan heräilen vasta pitkälle yhdeksän jälkeen), riiviön hoitokeikkalle lähtöä varten. Tiesin, että siipalla oli myös aamulähtö freelance-hommansa takia, mutta hänellä(kään) ei niin kovin tarkkaa aikataulua ollut.

No, puhelin sitten pärähti aamulla hälyttämään, ja minä heräsin sitä sammuttamaan. Ihmettelin kyllä, että ekalla näpäyksellä lakkasi; yleensä tarvitaan usempi tökkäys ennen kuin reagoi. Hetken vielä lojuin punkassani, mutta siippa nousi ylös, ja minäkin aika pian sen jälkeen. Aamutoimet tehtyäni asetuin sitten omaan sohvannurkkaani ryystämään aamukahvia ja lukemaan sanomia. Silmäni osuivat sohvan vastapäisellä seinällä olevaan kelloon, joka näytti kahdeksaa. Totesin siinä aamutokkurassa, että seinäkello on pysähtynyt, johon siippa, että kello ON kahdeksan. Että otti pattiin. Olinkin herännyt siipan puhelimen herätykseen klo 0730!!! Siis olisin voinut nukkua vielä tunnin.

Nyt on päivä ihan sekaisin. Unta on vielä päässä ja silmissä. Mutta enköhän kohta herää, kun lähden pentua katsomaan, ruokkimaan, ulkoiluttamaan ja joutumaan sen naskaleiden pisteltäväksi. Saas nähdä saanko ottaa heti kättelyssä aamupäikkärit. Eilen se nukahti syliini, ja nukkui siinä kolme tuntia. Itse istuin sohvalla ja lueskelin eilen illalla pidetyn kokouksen dokumentteja. Nukahdinkin puoleksi tunniksi. Varmaan olisin nukkunut pidempäänkin, jos olisin ollut lepoasennossa. No, saipahan kasvava koira tarvitsemansa levon, ja minä kerrankin kerkisin hyvin valmistautua illan kokoukseen. En raaskinut nostaa koiraa sylistäni omalle nukkumapaikalleen. Herää helposti ja on kuulemma riiviöys lisääntyy eksponentiaalisesti, jos herää kesken uniensa. Sitäkin halusin vältellä.

Nonni, nyt sitten lähden hoitamaan koiran, sen jälkeen ruokakauppaan, iltapäivällä uudelleen pentua lenkittämään ja loppuillaksi vahtimaan lapsia ja kuskaamaan heitä treeneihinsä. Ja kello onkin sitten varmaan jo yhdeksän, kun kotiudun. Eilen illallakin kotiuduin vasta kymmenen jälkeen yli neljä tuntia kestäneen hallituksen kokouksen jälkeen. Eläkeläisen elon ei pitäisi olla näin rankkaa. Huoh!!

Virkeätä päivää kaikille!
Ilmianna
Jaa
"Jäljet johtavat..." - pihatöihin. Pakko se on mennä kokeilemaan edes, onnistuuko haravan heiluttelu? Ensin ajattelin aamulla, että lähtisinkö käymään kaupungilla. Tarvitsisin näes uuden talvitakin. En sitten kuitenkaan saanut oikein vauhtia siihen hommaan, joten eikun pihatöihin, jos nyt nekään onnistuu.

Olen yrittänyt olla jo ilman tuota lastaa, mutta se sormi tuntuu jotenkin oudolta, ja pelkään koko ajan että kolhin sitä.

No nyt mun mentävä on, ettei jää sekin meno.
Ilmianna
Jaa
Olin jossain juhlissa, mutta lähtiessä en löytänyt takkiani. Joku kertoi että sukulaisnainen oli vienyt sen. Tapasin naisen mutta tämä oli jotenkin niin pyörällä päästään, ettei osannut kertoa takkini kohtalosta.

Sitten heräsin tekstiviestin plimputukseen. Sama sukulaisnainen ilmoitti tulleensa isomummuksi.

Hassu sattuma kerta kaikkiaan. Emme ole tuon naisen kanssa yhteydessä kuin kerran vuodessa korkeintaan. Jospa lapsen syntymään sisältyy niin valtavaa energiaa, että se herättää naisenvaistot lähipiiriä kauempanakin. Kotikutoinen unienselittäjä minussa kertoo, että vaistosin sukulaisnaiselle tapahtuneen jotain merkittävää, koska hän "lähestyi" minua kaksi kertaa saman aamun aikana.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Minun tätini, jonka luona asuin teininä, oli uniennäkijä, joita hän sanoi enneuniksi. Aina tapahtui jotain jollekin, kun tiettyä unta näki. Aina, jos hän näki unta omasta lapsuudenkotinsa pellosta, jota kynnettiin, aina joku läheinen kuoli. Tai häneltä putosi joku etuhammas unessa, aina joku läheinen kuoli. Näin tapahtuikin, hänen lapsuuden kotitalonsa tyhjeni asukkaista kolmessa vuodessa, ensin äitinsä, sitten vammainen nuorin veli ja viimeiseksi isänsä. Kaikkia edelsi näistä unista joku.

Itse näen unta jatkuvasti milloin kenestäkin lähisukulaisesta, jotka unessani ovat eläviä. Esim äitini, isäpuoleni ja tämä tätini, jonka luona asuin, Ei siis mitään pahaa voi ainakaan heille tapahtua, kun ovat jo kuolleet aika päiviä sitten.

Enneunen näin itsekin kerran, joka kävi toteen paljon myöhemmin. Odotin ensimmäistä lastamme ja näin unen, että olin Mikkelissä punaisessa minissä, Lapsi oli olevinaan jo toinen minulla, ensimmäinen oli vaaleatukkainen pieni poika. Näin hänestä oikein lähikuvan ehka kaksi vuotiaana. Hänellä oli punaiset skottiruutuiset kurahousut jalassa.

Herättyäni ihmettelin, miksi odotin jo toista kun ekakann ei ollut vielä syntynyt.

Uni toteutui siten, että saimme pojan, hän sai naapurin rouvalta tyttärensä pieneksi jääneet skottiruutuiset kurahousut, Pojastamme näin U:n veljen ottaman lähikuvan kaitafilmikameralla otetun, lähikuvaksi zoomatun, jossa hän oli anopilla kylässä puolitoistavuotiaana, vaalea pellavapää, Tajusin silloin vasta myöhemmin tuon uneni, pojan näkö oli juuri tuo. Lisäksi meillä oli siinä vaiheessa jo toinen poika, Punaisessa minissä olin kyydissä ekaa poikaamme odottaessa, oli serkkuni auto, olin Mikkelissä U:ta tapaamassa, sitten viimeistä kertaa U:ta tapaamassa pääsinkin Mikkelin keskussairaalaan synnyttämään punakattoisessa vaaleassa minissä, siskoni mies vei.

Nykyiset uneni ovat lähinnä suossa tarpomista, tavalla tai toisella.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Huomenta!

Sää on harmaa, mutta ainakaan vielä ei sada. Eilinen pohdintani, mitä tekis, pihatöitä, vai meniskö kaupungille? päätyi päätökseen tehdä pihatöitä. Tulipahan kokeiltua, mitä käsi (sormi) tykkää, kun heiluttelen haravaa. Ei tuo oikeastaan ollut moksiskaan. Sain ison kasan männynneulasia haravoitua kasaan, mutta en lähtenyt niitä kyllä kärräämään tuonne kaukana olevalle kaatopaikalle, minne ne pitää viedä. Onhan taloyhtiössä miehiäkin. Nuo neulaset olivat kyllä minun puistani, mutta ne, mitkä haravoin eilen, olivat pudonneet tuonne aitani toiselle puolelle (parkkipaikalle), ja se on kyllä taloyhtiön yhteistä maata, joten ei se siivoaminen kuulu yksin minulle - vaikka olen sen kyllä aina tehnyt. Yksi naapurinmies kulki ohitse ja sanoi että jätä ne vain siihen. Jospa joku vie ne pois? Tuo joku, luulen, on juuri hän.

Nyt pitäisi ruveta pyykkiä silittämään. Niitä on taas kertynyt aikamoinenkasa. Täytyy taas miettiä, mikä on tärkeää?

Eipä muuta, kuin torstaita toivotellen kaikille, lähden hommiin!
Ilmianna
Jaa
Minäkin näen paljon unia. Viime yönä taas olin töissä tehden mitä kummallisimpia asioita. Mutta yhden unen muistan vielä haudassakin. Siitä saakka kun sen, näin koin ihan hirveätä ahdistusta. Siinä unessa pojanpoikamme hukkui saunarannassamme. Katsoin kalliolta, kun hän makasi veden alla kasvot ylöspäin, silmät auki, pitkä valkoinen tukka kasvojensa ympärillä lainehtien.

Seuraavana keväänä Thaimaan lomapaikassamme uni melkein toteutui. Tyttö oli edellisenä iltana oppinut uimaan, ja koko sakki lähdimme taas aamulla altaalle, ja nyt tietysti kamerat olivat mukana. Pojalla oli altaalla tietty rutiini: ensin suihkuun, sitten kellukkeet käsiin, uimahattu päähän ja hyppy altaaseen. Niin sinäkin aamuna. Me aikuiset kohkattiin tytön kuvaamista.

Yhtäkkiä pojan äiti huusi: missä J. on? Ensin huomattiin veden pinnalla hattu, ja sitten altaan pohjalla poika, joka jaloillaan polki ja käsillään kauhoi vettä, yritti uida. Äiti sukelsi perään samantien ja toi pojan pintaan. Ja kuinka se lapsi ressu huusi! Hän oli tavan mukaan suihkun jälkeen hypännyt altaaseen. Ilman kellukkeita, joita kukaan aikuisista ei muistanut sillä kerralla laittaa.

Pojan (3v) pelasti vauvauinti ja perheen säännöllinen uimahalliharrastus. Poika ei hätääntynyt eikä siten vetänyt henkeensä tuota varmaan aika monia myrkkyjä sisältävää allasvettä. Säikähdys hänellä tietysti suuri, mutta veikkaan että meillä aikuisilla vielä suurempi. Jo pelkkä allasveden kauhkoihin vetäminen olisi voinut olla kohtalokasta.

Niin kävi tuo hirveä uneni melkein toteen. Mutta enää en ahdistu unesta, mutta muistissa se säilyy aina.

Kyllä ovat taas päivät vilahtaneet, enkä oikein edes tiedä, mitä olen tehnyt, mutta aikaa tänne koneelle ei oikein ole löytynyt. Koiran hoitopaikkaan ei konetta kannata ottaa. Kun se on valveilla, niin mitään muuta ei voi tehdä kuin remuta sen kanssa ja taistella. Pentu on riiviö, joka naskaleineen on koko ajan kiinni puntissa, varpaissa, käsissä, missä tahansa. Ja noiden hampaiden otteiden irroittelussa menee yhdessäoloajasta iso siivu. Ja kun puruotteita irroittelen, niin koira siitä suuttuu niin, että puree kahta lujempaa. Välillä se pitää selättää tai sitten se nostetaan vauvan leikkikehään rauhoittumaan. Sieltä se ei pääse hyppäämään eikä mahdu tulemaan alta. Ja nolohan se on, kun sinne joutuu. Vaan annas olla kun taas pääsee pois, niin unohtanut on, miksi sinne joutui.

Huomenna tulevat lapset yökylään pitkästä aikaa. Tytön kanssa leivotaan hänen synttäreilleen tarjottavia. Tosin osan teen kyllä itsekseni, kun hänellä taas illalla kovat uimatreenit lauantain kilpailuja varten. Mutta ehdimme varmaan ennen niitä tehdä isoimmat jutut, kuten esim täytekakkupohjat. Juhlatarvikekaupassakin pitäisi ehtiä käymään.

Nyt lähden syömään broiskuwokkia. Olen nauttinut lounaaksi vain kahvia ja nyt hiukoo niin, että ulkonäköäkin jo haittaa. Toivokasta torstai-iltaa!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
a-mummun kertomus palautti mieleen parikin läheltä piti -tilannetta veden armoilla. Ensimmäinen tapahtui meidän kesähuvilalla joskus 40-luvun lopussa. Saunoimme koko perhe saunassa, joka oli osittain veden päällä. Jossain välissä parivuotias pikkuveljeni oli livahtanut laiturille, "saunanlautalle" niin kuin sanottiin. Oli puhdas sattuma, että päätin juuri silloin mennä uimaan. Koin seitsenvuotisen elämäni pahimman säikähdyksen, kun havaitsin veljeni istuvan järven pohjalla. Parin metrin syvyydessä, naama ylöspäin ja silmät auki, punainen emalimuki tiukasti kädessä. Huusin apua ja kohta äiti ja isoveli tulivatkin saunasta ja sukelsivat lapsen ylös. Itse en silloisella uimataidollani osannut muuta kuin uida "koiraa" edestakaisin kauhuissani.

Samalla pikku järvellä paljon myöhemmin mieheni oli vähällä hukkua otettuaan liikaa voimajuomaa, jonka ansiosta hän väsähti keskellä ulappaa. Nuorena vaimona olin kuitenkin peesissä ja osasin selälläni kelluttaen vetää hänet rantaan. Muistan että saunanlautalla oli ihmisiä seuraamassa pelastusnäytöstä ja mahdollisesti hurraamassa.

Itse meinasin Portugalissa joutua merivirtojen vietäväksi. Sain taistella kaikilla voimillani että pääsin, en hiekkarantaan asti, vaan jonkinlaiselle töyräälle rannan sivussa.Tapaus sattui turistikauden ulkopuolella, joten rannalla ei ollut juuri ketään.

Eräänlainen vaaratilanne sattui myös työpaikan kesäretkellä Porvoon saaristossa, kun innostuimme yhden kaverin kanssa iltamyöhällä soutelemaan. Yhtäkkiä meren peitti sumu, joka vei meiltä suuntavaiston kokonaan. Siinäkin oli suojelus mukana ja löysimme takaisin rantaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Sain tänään kirjeen Hus:ista, sisälsi salattavaa potilastietoa. Ihmettelen, mitä salattavaa viimeisimmästä ja sitä edeltävässä käynnissäni on, jolloin ensin jaloistani otettiin verenpaineet ja jälkimmäisestä ultrakuvat. Kerran aiemminkin sain salattavan kirjeen kotiini. Kaikkien muiden käyntieni tiedot on katsottavissa Oma kannassa. Jopa sen yksityisen klinikan, jossa kävin 7 kertaa.

Olen antanut luvan kaikille minua hoitaville tahoille saada tietoni julkisesti. Kaikki tiedot ovat nykyistä tilaani koskevia, Aiemmista ei ole edes tietoja oma kannassa, esim reumastani. Sen lääkityksestä tällä hetkellä kyllä reseptien muodossa.
Ilmianna
Jaa
Aamupäivää ja sateista perjantaita. Kohta puoliin lähdemme Mikkeliin, saamme sieltä puolukkasurvosämpärin. Pojantytärkin kertoi eilen, että hänkin kävisi äitinsä kanssa puolukassa, mutta kun siellä on niin pirusti hirvikärpäsiä ja purevat tosi kivuliaasti.

Hyvää viikonloppua!
Ilmianna
Jaa
Hups taas, koska viimeiks ? Kaaheita ja vähemmän kaaheita unia teillä ! Pitää kyl miunkin käydä simmulekurissa että näkis ees jotain unia ?

Joo'o, huomenna pitäis takakesä alkaa mutta katotaan ny, vielä ne ehtivät sen perua. Kyllä tää onkin ollut melkoista humppaa tanssia tuulten ja sateiden välissä joten ei haittaisi nyt luvatut poutapäivät.
Siltikin on harrastettu lähes täyttä häkää ja välillä hypätty mantereelle "työn ääreen" mutta tekeminen on pätkimistä. Osin kirjaimellisestikin.

Nyt ei muuta kuin hyvää vknloppua kaikille jos en tabsin äärellä ole, ja reipanit varmuudeksi esille :)
Ilmianna
Jaa
Minä lähden nyt pian katselemaan myös noita usein hyvinkin värikkäitä unia. Viime yönä oli varsinainen seikkailu uni. Nyt katselin tv:stä Dicten, se loppui juuri ja saapas nähdä mitä sen katselu tuo uniini.

Kauniita unia kaikille!
Ilmianna
Jaa
Saunottu on. Hiukset föönattu. Nyt ei muuta kuin oleilua ja lauantai-illan raukeutta. Kirja kaverina ja osanajasta iltaa myös tv.

Hyvää oloa kaikille, ei se elämä murehtimalla muuksi muutu, mutta omaa oloa helpottaa, kun unohtaa murheet niin hyvin kuin suinkin voi.
Ilmianna
Jaa
Huomenta!

"Piristystä" tähän aurinkoiseen päivään tuo lisää pian leipomani ihana, raikas puolukkapiirakka.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Puolukkapiirakka on paistettu. En ole vielä maistanut, mutta näyttää herkulliselta vaikka sen itse sanon.

Nyt uunissa on kypsymässä valkosipuli-kermaperunat. Tulee samalla uuninkuumennuksella ruokakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Terveisiä Mikkelistä. Kotiuduimme kahden paikkeilla iltapäivällä. Nyt on puolukkasurvos annosteltu pakastusrasioihin, samoin saamani kanttarellit. Olemme syöneet, tiskikone on päällä, matkarekvisiitat purettu jne. Perjantaina mennessämme, oli kurja sateinen sää. Kun jossain vaiheessa Heinolan jälkeen ajoimme pitkässä letkassa, takanamme oleva auto oli melkein puskurissa kiinni, sitten alkoi ohituskaistatie, jolloin U lisäsi kaasua ja alkoi ohittamaan edellä olevaa rekkaa, joka ajoi noin kahdeksaakymppiä satasen alueella. Yhtäkkiä edesämme oli musta paku, jossa kamera välähti. Kamera välähti uudelleen seuraavan auton kohdalla ja varmaan sitä seuraavankin kohdalla, koska kaikki yrittivät päästä rekan ohi, ohituskaistatiethän eivät ole kovin pitkiä. Nyt odotamme jännityksellä, miten ison sakkolapun U saa kotiin. U:lla oli varmaan nopeus 110 km siinä kohtaa. On eka sakkolappu U:lla ikänään, koska ajaa aina säntillisesti sääntöjen mukaan, autossamme on myös vakionopeudensäädin ja kun se on päällä ja ajamme sitä sallittua vauhtia, niin kymmenet autot ajavat ohitse. En tiedä, onko rekoilla 80 nopeusrajoitus, harva sitä kuitenkaan noudattaa.
Ilmianna
Jaa
Uusi
Ei hälvene ankara sumu veden yltä, näkyvyyttä 30 m :( Mutta pitäisi kyllä tulla yhtä hieno syyspäivä kuten eilinenkin.

Tietää että pelloilla kova puimuriralli kun yritetään saada sadosta jotain talteenkin.

Puolukkaa olis täälläkin kahlata asti mutta taitavat meikältä jäädä karhuille.
Eilen jäi yksi koirista, 2v tosi lupaava karhunjäljittäjä nallen leukojen väliin ja se siitä sitten. "Kohtaamisia" ei juuri pysty metsissä välttämään kuin jonkun sylibuudelin kanssa.

No, noita aina jo väkisin tapahtuu "tilastollisesti" johon hyvän koiran omistaja tietää varautua.
Ilmianna
Jaa
Uusi
Kova on ollut sumu täälläkin meren yllä. Kävin jo haavahoidossa ta:lla.

Harmi, että Websin nuori koira jäi karhun hampaisiin. Siellä saaressakin on siis karhuja. Karhu juoksee siis kovemmin kuin koira, luulisi sen olevan melkoinen köntys. Puuhun ne ainakin kiipeävät ketterästi, mitä koira ei voi terhdä. Pihapiirissä karhun suuhun päätyvät vain lieassa olevat pihavahdit.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Uusi
Tervehdys ja ei ollut minun koira vaan veljenpojan. Ei tähän saareen ( vielä) ole nallet tullut, uineet kyllä läheltä ohi.

Kyllä karhu lujaa juoksee mutta yleensä nuo tapahtumat ovat sitä että liian rohkea koira menee liian liki jolloin yleensä yksi käpälänisku on usein koiralle tappava, saati että karhu vielä puree.

Ja aniharvoin, tuskin koskaan pihakoiran tappaja on karhu, yleensä se on susi, joskus mahd. sairas ilves tai ahma.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Uusi
Olihan sitkas sumu, järveltä haihtui vasta 14:30 ja huomiseksi povaili rankempaa vielä. Sellainen kun tulee niin ei näe enää veneen keulaan pulpetilta . Tosi kivaa..

Kyllä tänäänkin kaikki pyydöt löytyi vaikka yhdessä oli vähän "haastetta" nenänavigoinnilla, keskeltä tuota yhtä selkää löytää yksi lippusalko mutta lähes nappisuoritus, meni n. 50 m ohi. Sitten jyrkkä oikea kakkosella ja hanaa niin kops, siinä.

Olipas aika messevä iltapala, lämmin savukuha pöytään ja eikun ääntä kohti, rukiista perään niin avot. Ja "iltasaalis" yli puolen kilon affenia taas.

Onkohan A'ra jo joutunut "kätilö-ja hoivahommiin" tarhalle?
Ilmianna
Jaa
Uusi
NukkuMattia odotellessa vielä koneella.

Tänään oli hieno sää. Minäkin innostuin lähtemään kaupungille ostoksille. Olen jo jonkun aikaa katsellut takkeja "sillä silmällä", että pitäiskös uusi sellainen ostaa. No, nyt sen sitten löysin ja myös ostin. 130 euroa ja vielä uusi, pitkä kaulaliina 20 euroa, joten nyt saa "tuhlaaminen" loppua.

Tytär (nuorempi) lähtee tällä viikolla kumppaninsa kanssa viikonlomalle New Yorkiin. Siellä on helle. 28 astetta lämmintä, joten saavat pitää kesää, mitä tänne ei tullutkaan tänä "kesäaikana."

Eräs se herkuttelee "savukuhalla", kuha on herkkua (niin kuin kalat yleensäkin), ei voi muuta sanoa.

Nyt sitten vain kauniita unia. Minä lähden odottelemaan niitä kirjan kanssa.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

CIII jatkaa nyt kohti syksyä

Olipa aikaisessa vaiheessa pistetty poikki CII, vaan vain yksi I lisää, niin homma pääsee taas vauhtiin!

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta