Olen unohtanut alkuperäisen nimeni,
(Tämä on jatkorunon ensimmäinen rivi. Kun osallistut, lue ensin ohjeet kirjoittamiseen löytyvät edellisestä ketjusta, jonka kirjoitti Olemisen Metafora)
(Tämä on jatkorunon ensimmäinen rivi. Kun osallistut, lue ensin ohjeet kirjoittamiseen löytyvät edellisestä ketjusta, jonka kirjoitti Olemisen Metafora)
Vastaukset 18
Vanhimmat
mieleni mustan tuulen laulussa pimeni
muistan vain kuinka olin pieni ja soin
Ja ammeessa tajusin kuolevani ja join
totuuden nesteistä ja hiekoista
miekan taon uuden, säteistä ekoista
aamunkoin, prinssinakeista näkötornin
siitä veisaan virren kornin!
Silloin tähti syttyy, huokaa
tuokaa tuoppi, omaksi kunniaksenne juokaa.
Vailla valkean, mustan tajun.
Kadottaneena sen luonteenomaisen hajun,
Leijailen luoksesi utuisena hahmona,
kylmänä pilvenä, laulavana puuna, jona
kasvan kostean saaren alla.
Kuule! Hurmeen kastelemalla arenalla
rotat, hurtat, oravat raatelevat juuret
sitä itkevät ihmiset aikuiset, suuret!?
Kaukana viisaus vinkumisesta.
Olla kivussa on olla elossa ja hyvä musiikki on silkkaa magiaa, vanhat naiset on kaikkein viisaimpia.
Tytti, Sirkku, Veera, Aina ja Pia,
mutta merenrannan runoraadon noitui Nausikaa
...tuotapikaa mätki sikaa jossa oli vikaa ja hirvittävästi likaa...
Mutta harvahampainen tuo haukkui halli.
.. nainnin saatossa tyhjeni palli,
Kun meikä se saatolle tyttösen vei
Mutta valehtelit meille, koska tyttö sanoi EI!
Hetken hekuma on iäisyys, sen tiedän.
ja soljuva aika juttua satusepposedän
joka akanvirtaan astui ja herneen nenään istui
kertoo kunnes havahtui,
siis itse äiti aika nyt näki,
kuinka vieläkin uinui väki!
Vaan kyllä se kohta pärähtää, kello.