Milläs mallilla on palstan mummojen viljelykset?

Juuei... tuota lajia ei löydy. Muistelen vielä äidin maa-artisokka viljelyä, joka tuntemattomana kasvina aiheutti supinaa kylällä.

Jotenkin voin ymmärtää tuon, että vanhempi väki kiinnostuu vähän lempeimmistä huumeista. Kun tulevaisuus loppuu. Varsinkin jos katsoo sen valossa, mitä eilinen huume-Suomen historiajaksossa käsiteltiin. Aika vapaamielisiä nuoret ovat olleet 60-luvulla. Nuoruuden haikeutta?

Vähän pettynyt eiliseen jaksoon, käsiteltiin vain intelketkuellien hupikäyttöä. Entäs haittapuolet?

Vaikka en mummo olekaan niin kävin takapihan salaattilaatikolla iltapalalla. Siellä rehottaa monta lajia suuhun napsittaviksi. Saisiko tuota huumetta kasvattaa omiksi tarpeiksi, ei myyntiin? Vaikka kai se pitäisi jalostaa jotenkin, sitä ei voine nappaista nieluseen suoraan viljelmästä. Ei taida löytyä taitoja - eikä halujakaan.

Järkyttävän roskainen on palsta, mutta ihme kyllä siellä ne kasvaa; tuottoisat marjapensaat, terveet perunat, sipulit ja herneet. Joku lahjoitti keväällä hernepussin, niistä tulikin muhkeita härkäpapuja. Retiisit, tilli ja persilja eivät koskaan nousseet pintaan, ilmeisesti roskan takia. Palstani on häpeäpilkku varsinkin kun ympärillä on varsinaisia paratiiseja. Kun sitten kitken kaikki, otan talikolla roskat ja vien pois paitsi lahoavat, kuten perunanvarret jätän, keväällä niitä ei enää ole. Viljelen just niin kuin joudan ja jaksan, jos kaupunki valittaa, parannan tapani.
Olen muuten ollut vieraisilla 90-luvulla paikassa, jossa ruoho kasvoi puutarhassa. Kokeilimmekin yhteistuumin puolison kanssa vetää pari haikua sätkästä, tuli hirveä olo, ei yhtään koukuttanut.

taapurhuri, Ei niissä ole ruttoa. Ollaan syöty maha pullolleen ja ystävillekin olen vienyt.