Miten tunnistaa...

Voi olla sellaistakin ujoutta, ettei se näy päällepäin. Saattaa olla työssä ja kavereiden kanssa ihan itsevarma ja rento ja avoin, jopa vastakkaisen sukupuolenkin kanssa, mutta silloin on sitä vähän korostetusti, eli tavallaan esittää itsevarmaa. Tunnen ainakin kaksi tällaista, miehen ja naisen.

Miten lie ujous yleensä näkyy? Moni ei halua katsoa silmiin vastakkaista sukupuolta ettei katsetta tulkittaisi väärin. Itse taas haluaisin juuri siksi katsoa silmiin että toinen ymmärtäisi kiinnostukseni. Toisaalta en edes haluaisi niin ujoa miestä joka ei uskalla näyttää kiinnostusta. Olen itse melkoinen jännittäjä ja pelkääjä, mutta ujo en ole. Joten voihan sen miehen katsomattomuus johtua muustakin kuin ujoudesta.

Ei voi sekoittaa työtä ja harrastuksia ihastumisiin. Itse ainakin menen ihastusten kanssa ihan lukkoon vaikka muuten tuleekin ihmisten kanssa tehtyä monenlaisia juttuja. Tarkoitan lukkoon menemistä niiden tosi ihastumisten kohdalla. Monesti homma jää sitten itselläni siihen silmiin tuijottamisen asteelle, joka kyllä harmittaa jälkeenpäin. Ehkäpä sitten niiden kanssa, jotka eivät herätä niitä tunteita tulee sitten juteltua ihan normaalisti ja kyllä heitäkin katson silmiin, koska on opetettu sen olevan kohteliasta kun muiden kanssa keskustellaan. Ei näistä voi varmaan mitään johtopäätöksiä vetää mihinkään suuntaan kun kaikki ovat niin erilaisia. Ekstrovertit ihmiset käyttäytyvät joka asiassa välittömämmin kuin luonteeltaan vähän ujot. Kokemuksesta sanoisin, että omaa kiinnostusta voi yrittää toiselle katseella välittää, mutta ei se monestikaan johda sen pidemmälle. Tarvitaan rohkeampia tekoja.

On sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole ujoja työssä, mutta henkilökohtaisessa elämässään ovat. Johtunee siitä että henkilökohtaisessa elämässä on tavallaan haavoittuvampi tai sillain.. hieman vaikeaa selittää. Työssä työrooli päällä, jolloin sitä ujoutta ei huomaa.

Kyllä olet oikeassa. Katseesta se alkaa. Itseäni jopa nolottaa jonkin verran ne meidän tuijotukset ihastukseni kanssa. Niinpä ne tuijottelut ovat sitten muuttuneet välttelyksi kun olen itse ajatellut, että hän ei taida olla kovin kiinnostunut.
Koen olevani aikalailla sellainen mies jollaisten käyttäytymisestä haluaisit saada selkoa. Kuten varmaan huomaat näistä kirjoituksista ei ne meille miehillekään ole mitään kovin selviä ja yksinkertaisia asioita kun tunteet alkaa jylläämään. En osaa itsekään ennustaa miten käyttäydyn seuraavan kerran kun joskus hänen kanssaan taas kohdataan. Tai kertoa jollekin muulle miten kaikki miehet ihastuneena toimivat.
En usko, että itse ainakaan menisin lukkoon jos tuon jään onnistuisi jotenkin väliltämme särkemään. Tuosta luontevuudesta voin omakohtaisesti sanoa, että muutaman aiemman epäonnistumisen jälkeen nämä jutut ovat kaikkea muuta kuin luontevia.
Niitä oikeita ihastuksia ei pysty unohtamaan vaikka kuinka yrittäisi. Menetettyjä mahdollisuuksia ne sitten myöhemmin ovat. Kun oma rohkeus ei riittänyt selvittää asiaa.

joskusihastunutmies kirjoitti:

Kyllä olet oikeassa. Katseesta se alkaa. Itseäni jopa nolottaa jonkin verran ne meidän tuijotukset ihastukseni kanssa. Niinpä ne tuijottelut ovat sitten muuttuneet välttelyksi kun olen itse ajatellut, että hän ei taida olla kovin kiinnostunut.
Koen olevani aikalailla sellainen mies jollaisten käyttäytymisestä haluaisit saada selkoa. Kuten varmaan huomaat näistä kirjoituksista ei ne meille miehillekään ole mitään kovin selviä ja yksinkertaisia asioita kun tunteet alkaa jylläämään. En osaa itsekään ennustaa miten käyttäydyn seuraavan kerran kun joskus hänen kanssaan taas kohdataan. Tai kertoa jollekin muulle miten kaikki miehet ihastuneena toimivat.
En usko, että itse ainakaan menisin lukkoon jos tuon jään onnistuisi jotenkin väliltämme särkemään. Tuosta luontevuudesta voin omakohtaisesti sanoa, että muutaman aiemman epäonnistumisen jälkeen nämä jutut ovat kaikkea muuta kuin luontevia.
Niitä oikeita ihastuksia ei pysty unohtamaan vaikka kuinka yrittäisi. Menetettyjä mahdollisuuksia ne sitten myöhemmin ovat. Kun oma rohkeus ei riittänyt selvittää asiaa.

Lue lisää

Mä päätin koittaa hakeutua läheisempään kontaktiin ihastuksen kanssa jotenkin vahingossa vaivihkaa seuraavan kerran kun joskus kohdataan. Sithän sen näkee miten toinen reagoi. En tosin tiedä koska, kohtaamiset on aika sattuman kauppaa. Vasta nähtiin toissapäivänä ja mies katsoi mua niin iloisesti ja jotenkin paljonpuhuvasti etten voi olla aivan yksin näitten tuntemusteni kanssa. Olen ihastunut kovemmin kuin kertaakaan aiemmin ja hänen vuokseen olisin valmis aika paljoonkin. Voi kunpa hän ottaisi itse yhteyttä millä vaan verukkeella! 😊

Mä taas uskon ettei mitään varsinaisia tunteita edes tarvitse aluksi olla. Pelkkä mielenkiinto ja kiinnostus tutustua riittää. Ujo voi näyttää mielenkiintonsa hitaammalla tahdilla pikkuhiljas ja rohkeampi kyselee jo toisella kerralla henkilökohtasuuksia. Mutta on sen ujokin katsottava jotenkin sitä kohdetta. Joko suoraan tai salaa. Ja jos katsoo pidempään niin kiinnostusta on. Silloin pitää itse olla rohkea.
Itse jouduin tänään hieman levottomaan tilanteeseen josta en tiedä taas mitä ajatella. Ihminen johon olen ihastunut on hiukan vältellyt muutamia kertoja, tosin tilanne hektinen työssä. Tänään oli vähän leppoisampi päivä ennen vkl kiirettä ja mies katsoi usein silmiin kun juteltiin. Pitkään. Lisäksi hän jutteli asioita joita nyt keikkatyössä ei yleensä toisen firman asiakkaalle jutella. Tyyliin mikä susta on kivoin lomakohde, ootko käyny thaikuissa, tai ehkä ghansa ja sitte iloinen hymy päälle. ( siis emme keskustelleet matkoista oikeasti, vaan muusta tolleen vihjasvasti) ja hän jutteli kauan saaden mut sekaisin ja sitte taas hymyili. Tiedän että se oli flirttiä mutta astetta vihjailevampaa. Epäilen siis että kiinnostusta on tutustumiseen. Oli jo toinen kerta tuo henkilökohtasuuksiin kysely. Aivan kuin hänen tekisi mieli lopulta kysyä että lähdetääkö yhdessä. Tai ainakin juttua vie sellaiseen suuntaan .

Väistämättä näitä ihmisten käyttäytymisiä tulee aina jollain tavalla arvoitua. Tuosta kaupan myyjän käyttäytymisestä on omakohtaista kokemusta. Eräässä suuressa päivittäistavarakaupassa oli joskus eräs kassatyöntekijä, jonka asiakkaaksi osuin joskus useinkin. Aloin joskus kiinnittämään huomiota, että hän jutusteli muille asiakkaille niitä näitä ja toivotteli hyvät päivänjatkot. Minun kohdallani hän ei juuri puhunut mitään ja tuntui, että rahatkin tulivat vähän takakäteen. Mietin, että mitähän minä olen tehnyt. En tuntenut häntä, enkä ollut mielestäni tehnyt mitään normaalista poikkeavaa, josta hän olisi esimerkiksi luullut minun jotenkin ihastuneen häneen. Sama käyttäytyminen toistui usein. Minusta se oli niin kiusallista, että lopulta aloin käymään muualla ostoksilla tai jos tuohon kauppaan joskus menin niin yritin etsiä jonkin muun kassatyöntekijän jos se vaan oli mahdollista.
Ei taida olla mitään yleispätevää ohjetta näihin käyttäytymisiin. Silloinhan nämä suhdejutut olisivat liian helppoja.

Katkeroituneen femakon kurnutusta sinulta. Elintavat kuntoon ja alat kokea ihan toisenlaisia kokemuksia miesten kanssa..

Ja en ole muuten kirjoitellut tänne mitään tuon kommentin lisäksi. En tajua miten jotkut kirjoittelee toisena esiintyen ja kaiken maailman juttuja keksien.
Mutta ihastukseni (entinen sellainen) on kai joku ihmeen numeroiden keräilijä. En tiedä.. Mutta olkoon..
Minun puolesta hyvästi.
Ps. En tosiaankaan odottanut näin kauan vastausta. Ajattelin että tämä päivä voisi olla hyvä lisätä tämä kommentti tähän.

Puhun vain itsestäni: Jos ujostelen en kauheasti katsele muuten kuin tervehtiessä. Kun olen ihastunut ja ujostelen katselen yleensä silmiin kunnes en enää kehtaa. En välttele kummassakaan erityisesti.