-89 ostin narttupennun, joka käsittääkseni oli 2 kk. Ainakin emo sai vapaasti juosta ulkona, ja mahdollisesti pennutkin. "Suska" oli alusta asti aika levoton ja villi eläin, kerrankin se hyppäsi ahtaassa asunnossamme kynnet ojossa selkääni kiinni... Kun pääsimme asumaan maalle yhteiselo alkoi sujua vähän paremmin. Muita kissoja, joihin se RT-alueella törmäsi tämän tästä, se vihasi kuin ruttoa. Pentunakin se antoi kyytiä itseään huomattavasti isommalle kissalle. Reippaahkosti yli vuoden vanhana Suska sai 3 pentua, jotka se synnytti paljaalle lattialle tuolin alle, vaikka olin varustanut sille oman laatikon. Jouduin vähän tuputtamaan sille pentujaan, että se olisi alkanut imettää. Kertaakaan se ei kehrännyt niille koko imetysaikana, ja eräänkin kerran se vain huiteli omia teitään pihalla kun pennut olivat nälässä. Minulle se murisi kun hain sen pihalta sisälle imettämään.
Kun menin leikkauttamaan Suskaa syksymmällä sillä olikin ollut jo uudet pullat uunissa, ja samoihin aikoihin se alkoi oikein tosissaan inhota edellisiä pentujaan, jotka olin päättänyt kaikki pitää. Leikkauksen jälkeen se vain kyräili oikein äkäisen näköisenä ex-pentujaan, ja yritti huitaista niitä aina kun ne sattuivat vähänkin lähemmäs. Loppujen lopuksi Suska alkoi häipyä omille teilleen kotoa pitkiksi ajoiksi. Pisin aika minkä se oli kateissa oli puoli vuotta. Silloin se tuli jouluksi kotiin, ja heti alkajaisiksi antoi huutia ex-pennuilleen.
Erinäisten vaiheiden jälkeen Suska katosi lopullisesti muutettuamme toisaanne -95. En yhtään ihmettelisi vaikka se olisi sisupäissään etsinyt itselleen sellaisen kodin missä sen ei tarvinnut sietää muita, mokomia, kissoja...
(Voi siis sanoa että eräät kissat eivät KOSKAAN sopeudu toisiin kissoihin.)
Kun menin leikkauttamaan Suskaa syksymmällä sillä olikin ollut jo uudet pullat uunissa, ja samoihin aikoihin se alkoi oikein tosissaan inhota edellisiä pentujaan, jotka olin päättänyt kaikki pitää. Leikkauksen jälkeen se vain kyräili oikein äkäisen näköisenä ex-pentujaan, ja yritti huitaista niitä aina kun ne sattuivat vähänkin lähemmäs. Loppujen lopuksi Suska alkoi häipyä omille teilleen kotoa pitkiksi ajoiksi. Pisin aika minkä se oli kateissa oli puoli vuotta. Silloin se tuli jouluksi kotiin, ja heti alkajaisiksi antoi huutia ex-pennuilleen.
Erinäisten vaiheiden jälkeen Suska katosi lopullisesti muutettuamme toisaanne -95. En yhtään ihmettelisi vaikka se olisi sisupäissään etsinyt itselleen sellaisen kodin missä sen ei tarvinnut sietää muita, mokomia, kissoja...
(Voi siis sanoa että eräät kissat eivät KOSKAAN sopeudu toisiin kissoihin.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
On omakohtaisia kokemuksia!