Esim. mustikanpoiminnassa muoviset hajoaa, kansi halkeaa tai kahva jää käteen. Vehje on pakko raudoittaa ennen kuin uskaltaa metsään lähteä. Siitä tulee vaan turhan painava.
Marjanpoimurit eivät kestä.
noitakokeillut
5477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ongelma on siinä, että poimittaessa mustikkaa pitkistä varvuista ja miksei lyhyemmistäkin suopohjaisessa maastossa, jossa on runsaasti muita varpuja, kuten suopursua ja juolukkaa, tuo pirun pyydys hirttää noihin varpuihin ja antaa periksi heikoimmasta kohtaa. Vetovoimaahan ei voi säännöstellä, vaan on vedettävä sitä kovemmin, mitä raskaammalta se tuntuu.
Yhteen ailkaan myytiin jopa muovihampaisia rohmuja, mutta niiden piikithän katkesivat jo heti alkuunsa. Älkää vaan erehtykö sellaista hankkimaan. Joissain taas on irtoava muovikahva, joka halkaisee kannen samalla, kun se jää käteen. Vanhemmissa oli runkoon valettu kahva, joka pysyy paremmin paikoillaan, mutta pistehitsit joutuu vahvistamaan pohjasta metallisella ilmastointiputken kiinnitysnauhalla reunasta reunaan.
Noin se menee, kuten edellä kirjoittaneet kuvasivat. Mustikkaa ei muovihärpäkkeet kestä. Vastaavat kapineet toimivat puolukalla paljon paremmin. Itse raavin mustikat talteen kokometallisella haravalla. Se kyllä kestää sen minkä tarvitsee ja keräysnopeuskin on tarvittaessa tuplat/ triplat sen minkä poimurilla. Ja kun laskee hieman vauhteja saa melkein yhtä puhdasta marjaa kuin poimurilla.
Joo samat on kokemukset. Paras on tähän mennessä ollut alumiininen poimuri mutta se oli vähän huononmallinen. Ne jotka noita poimureita valmistavat eivät juuri ole itse käyneet marjassa. Muoviset hajoaa käsiin. 5 kpl on ainakin mennyt rikki ja niitä on saanut teippalla tai rautalangalla tukea.
Aivan, nyt mustikat ovat alkaneet näkyäkin paremmin, kun lehdet ovat varisseet ja poimintanopus on nyt hurjaa luokkaa. Jos tekee mehua, ei niitä tarvitse enempää putsatakaan, kun kävyt ja sienet ynnä jäniksenpaskat poistaa.