jos joku ihminen säännöllisesti tai epäsäännöllisesti syyllistää jostain asiasta jotain ihmistä, ja tietää, ettei tämä toinen ihminen ole tehnyt sitä? ja kun hän on sitä jonkinaikaa jauhanut, hän sanoo, että se olikin vain vitsi.
sitten hän puhuu kaikkea pahaa, ei aina selän takanakaan, mutta vähän ajan jälkeen käyttäytyy kuin paraskin ystävä?
itselleni tapahtui noin joskus pari vuotta sitten, mutta minulla on pyörinyt ajatus jo jonkin aikaa mielessä, että mitä tuo käytös oli / on?
ja hän tekee sitä vain minulle. olin hänelle piru vie liian anteeksiantava... jos tuo tapahtuu seuraavan kerran, haistatan pitkät..
mikä häntä sis vaivaa? onko hän kateellinen?
sitten hän puhuu kaikkea pahaa, ei aina selän takanakaan, mutta vähän ajan jälkeen käyttäytyy kuin paraskin ystävä?
itselleni tapahtui noin joskus pari vuotta sitten, mutta minulla on pyörinyt ajatus jo jonkin aikaa mielessä, että mitä tuo käytös oli / on?
ja hän tekee sitä vain minulle. olin hänelle piru vie liian anteeksiantava... jos tuo tapahtuu seuraavan kerran, haistatan pitkät..
mikä häntä sis vaivaa? onko hän kateellinen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ymmärsinkö oikein, joku kaverisi on puhunut sinusta perättömiä tai syyllistänyt sinua asioista, joita et ole tehnyt. Kuitenkin sitten vakuuttelee, ettei ole ollut tosissaan tms.
Oletko kuullut termeistä defenssi, puolustusmekanismi. Tuli vaan mieleen, että syystä tai toissesta tuo ystävsi on joutunut tiedostamattaan turvautumaan jonkinlaiseen defenssiin ja esim. siirtänyt jonkun itsessään olevan vaikean mutta tiedostamattoman asian sinuun. Projektio ehkä?
ensimmäinen kerta kun kuulen tuosta. tuollainen on mahdollista?
kerran hän sanoi, että hän rikkoi erään tavarani, mutta kuitenkaan ei tehnyt niin. sanoi että se oli vitsi.
kiitos, jos vastaat tähän, mistä tuollainen defenssi voi johtua? mistä se on voinut tulla?
kiitos jos vastaat.
että voisiko tuo olla jonkinasteista kateutta? että hän ei osaa kohdistaa omaa vihaansa oikein tai jotain, ja purkaa sen noilla mainitsemillani keinoilla. eli hän siis yrittää noilla keinoilla kasvattaa omaa itseluottamustaan, että "olen minäkin yhtä hyvä kuin hän.."
kerran häntä rupesi suututtamaan, kun en osannut tehdä yhtä juttua oikein, ja rupesi siitä haukkumaan, että olen sen ja sen verran vanha, enkä osaa edes sitä.
onko tuokin sitä jonkinlaista defenssiä? mitä hän haluaa torjua? minusta tuo ei ole aivan tervettä.... ei tosiaankaan. itse en ole tehnyt tuolle tyypille mitään, enkä ole mitenkään loukannut häntä.
kiitos jos vielä vastaisit.
Tunnen joitain tyyppejä, jotka tekevät kertomiasi temppuja. Uskon, että heillä itsellään on jonkinlainen identiteettiongelma. Eräskin on taitava manipuloimaan ihmisiä. Joskus hän on erittäin miellyttävä ja joskus töksäyttelee jos jotakin. Muutamia ihmisiä hän pompottaa mielensä mukaan. Minä en ole suostunut hänen leikkikalukseen. En usko, että hän itsekään sisimmiltään on ylpeä teoistaan, vaikka en tiedä, koska on aina käyttäytynyt oudosti, että ei ehkä muuta mallia osaakkaan. Ei kannata heti myötäillä, vaan kieltäutyä tapaamasta.
Olet oikeassa, kyllä se voi jonkinasteista kateuttakin olla. Jäin vaan miettimään ystävyyttäänne. Minkälaista se sinun mielestäsi on? Oletko itse ystävällesi enemmän ystävä vai koetko hänen olevan sinulle ystävä, jota tarvitset? Saantko suhteestanne itsellesi mitään tuon kiusaamisen vastapainoksi? Onko suhteenne tasavertainen, josta molemmat saavat tyydytystä?
Onko mahdollisesti niin, että sinä pyrit myötäilemään ja mukautuman ystäväsi 'oikkuihin' ja olemaan niistä välittämättä, koska haluat olla sellainen mukava ja pidetty ihminen?
Tämä oli nyt vähän sekavaa, mutta toivottavasti sait jotain selvää ja pystyisit pohtimaan asiaa vaikka tuosta ystävyyden olemuksesta lähtein. (Ei luonnollisesti tarvitse tänne palstalle vastata jos et halua).
Kuluumisiin, ja tsemppiä!
yritän olla hänelle liian mieliksi, koska pelkään, että hän valehtelee minusta joillekin, tuostakin taitaa olla jonkinverran minulla kokemusta, mutta eivätpä nuo paskapuheet ole (tähän mennessä) jääneet ihmisten mieliin.
Eli eipä tuosta mitään muuta hyötyä ole ollut. parasta jättää koko ystävyys tuon kanssa. ei normaalia ei.
tämä voi kyllä kuulostaa jo vähän off-topicilta, mutta mistähän tuo identiteettiongelma tulee?
onhan siihen monia syitäkin, mutta voiko kateus aiheuttaa sitä?
ihan olen vain kiinnostunut..
Syitä voi olla niin monenlaisa, että ei kannata ryhtyä arvailemaan. Mitäpäs, jos kysyisit ystävältäsi syytä moiseen ja kertoisit, että et pidä hänen käytöksestään ja olet selvillä häneen tavoistaan. Mielestäni et menetä mitään, koska jos hän jatkaa omalla tavallat, et voi hävitä mitään.
jos hän seuraavan kerran niin tekee, kysäisenpäs häneltä.
tänäänkin kuulin, että hän oli puhunut p*skaa (en tiedä varmasti, hän oli kertonut joskus´tai tänään jollekin luokkatoverilleen/tovereille että olin ruvennut itkemään joskus 2 vuotta sitten siellä ja siellä. En edes tiedä, onko hän puhunut totta vai sontaa. asia jäi vaivaamaan, itse en ainakaan muista itkeneeni. Mutta jos olen, hän on sen silloisella teolla aiheuttanut. Muistan että hän haukkui ja teki jotain aivan täysin typerää, varmaan esittääkseen "kavereilleen" miten hän osaa hallita minua, sanoi koko ajan, että "mene edestä", sellaisella vihaisella äänensävyllä, ja meni "kavereidensa" luokse nauramaan. Tuostakin olisin voinut itkeä, koska hän oli niin hiton ilkeä ja painostava "kavereidensa" kanssa. Mutten tiedä että olenko itkenyt. aivan sama. ei kiinnosta 2 vuotta vanhat jutut.).
Ja tosiaan, jos hän jatkaa, kysynpäs asiasta. Enpä usko että se häntä hiljentää, kerrankin kysyin, ja sanoi vaan jotain aivan ääliömäistä, puhui jostain kostosta. ihmettelin siinä että mistä vitusta se nyt kostaa.
antaa anteeksi, eli siis tavallaan unohtaa kaikki mitä hän on tehnyt? en osaa päättää, antaako anteeksi vai ei, ei hän kyllä ole edes sitä pyytänyt, ja kaikki ilkeä mitä hän on tehnyt, en todellakaan ole pitänyt siitä, ja mielestäni hän on vielä k*sipää, joten tod. näk. en ole tähän mennessä hänelle antanut anteeksi, enkä tule antamaankaan.