uroskoirat ja naaraskoirat

Mulla kolmas uroskoira menossa, erirotuisa kaikki olleet.Yksikään näistä ei ole pelännyt muita koiria, eikä tietenkään narttuja.Enkä ole moisesta muiltakaan kuullut.En ole kellään nähnyt urosta,joka pelkäisi nimeomaan narttuja,jos koira on arka, se pelkää muita koiria,ja myös ihmisiä.
Jos uros koira pelkää, se ei johdu nartusta,vaan siitä että uros on luonteeltaan arka.Arkuus ei ole hyvä ominaisuus koirassa, se on luonnevika.
Kun pentua käy katsomassa,kannattaa katsoa myös emo,ja isäkoira jos mahdollista.Aran emon pennuista tulee valitettavanm usein myös arkoja.Arkuus muuttuu joissakin koirissa itsensä liialliseksi puolustamiseksi,joka näkyy rähjäämisenä,ja epäsosiaalisuutena.
Eli kun valitsee pentua,on tarkistettava tarkaan emon luonne, siitä voi päätellä millainen pennusta tulee.Arkaa koiraa en itselle ota.Kahdesti olen käynyt katsomassa pentuetta, josta en koiraa ottanut,arkuus molemmissa syynä.Kasvattaja ei itse arkuutta ongelmana useinkaan näe, mutta aran koiran pito,harrastusmahdollisuudet, ovat rajallisemmat.Kyllähän ne hiukan saa totutettua, mutta ei niistä saa koskaan sellaista rohkeaa,iloista koiraa, joka ei pelkää koskaan mitään.Sellaisen pennun minä aina valitsen, eikä ole luonteen kanssa ongelmia.Tykkää koirista ,lapsista,ja vieraista ihmisistä.Joten joka paikkaan mukaan ottaminen on helppoa,ja huoletonta.Pennun on siis oltava iloine,ja reipas, eikä se saa säikkyä vieraita kun sitä käydään katsomassa.Rohkeat pennut yleensä ryntäävät vieraankin ihmisen syliin,sellainen on hyvä pentu.