Mitä kultaisemmankin oppilaan taustalta saattaa löytyä mitä ärsyttävämmät vanhemmat. Nämä oppilasraukat sitten kantavat kotoa milloin minkäkinlaista viestiä korvat punaisena ja häveten isän tai äidin puolesta. Milloin epäillään opetustaitoa milloin kokeidenkorjaustaitoa, milloin sosiaalisten tilanteiden hoitamista, oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta... Ja ainakaan minun tunneillani ei ole tällaiset vanhemmat istuneet kertaakaan.
Vanhempien liiallinen sekaantuminen koulumaailmaan on "yhteistyön" lieveilmiö. Mielestäni parasta yhteistyötä on, kun molemmat hoitavat osuutensa omilla tahoillaan: opettaja koulussa ja vanhemmat kotona. Ihan tavalliset hyvät tavat ja käytännön järki olkoon ohjenuorana. Opettajan pitää saada tehdä työtänsä rauhassa ja vanhemmat kasvattakoon lapsensa hyvätapaisiksi ja rehellisiksi.
Vanhempien liiallinen sekaantuminen koulumaailmaan on "yhteistyön" lieveilmiö. Mielestäni parasta yhteistyötä on, kun molemmat hoitavat osuutensa omilla tahoillaan: opettaja koulussa ja vanhemmat kotona. Ihan tavalliset hyvät tavat ja käytännön järki olkoon ohjenuorana. Opettajan pitää saada tehdä työtänsä rauhassa ja vanhemmat kasvattakoon lapsensa hyvätapaisiksi ja rehellisiksi.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Samaa mieltä kuin Opettaja, kunhan työnantaja sitten pitää huolen, että lain mukainen koulutus löytyy jokaiselta opettajalta. Turhan monissa kouluissa päteviä opettajia ei edes yritetä hankkia, kun "niitä ei saa".
Samaa mieltä kuin opettaja, mutta sillä varauksella, että siinä opettajan opetustaidossa voi todellakin olla pahoja puutteita. Kyllä sitä on maailman sivu opettajia vahdittu ja vahditaan edelleen. Syytä on yhä. Vanhempien enemmistö on itse asiassa ihan liian uinuvaa porukkaa.
Jos opettaja on asiansa osaava, hän osaa kyllä vakuuttaa vanhemmatkin eikä edes koe näitä (yli)aktiivisiakaan vanhempia erityisenä taakkana. Korkeintaan vähän naureskelee ylilyönneille.
että joku, joka ei ole paikan päällä ees käväissyt, tietää että opettajan opetustaidossa on pahasti puutteita. On selvää, että kukaan opettaja ei ole jokaiselle oppilaalle "se oikea opettaja", joka löytää oikeat väylät oppilaan aivorakenteisiin. Jos on käynyt huono tuuri, niin vanhemmilla on syytä vahtia, että oppi menee perille.
Arvostelevista puheluista, "hyvistä" neuvoista, ilkeistä kirjeistä tai yhteydenotoista rehtorille ei ole mitään muuta kuin haittaa. Ei opettaja ole mikään ameeba, joka muuttaa muotoaan, kun tarve vaatii. Opettaja tekee omalla persoonallaan työtään ja jos ei kemiat kohtaa oppilaan kanssa, niin oppilaan ja vanhempien on otettava vastuuta oppimisesta enemmän. Oppimisaines esim. ala-asteella ei ole vielä kovin vaativaa kenellekään aikuiselle, suhtautumistavat eri tilanteisiin kyllä. Ja ehkäpä tällaisessa tilanteessa oppilaskin oppii silti jotain arvokasta, jos osaa toimia vanhempiensa avustuksella korrektisti. Kärsivällisyys, omatoimisuus, sosiaalisuus; monet hyvät omisaisuudet vahvistuvat.
Mielestäni vanhemmat saavat uinua kaikessa rauhassa, kunha opettavat lapsilleen laajat ja suvaitsevaiset visiot erilaisista ihmisistä, myös opettajasta tarpeen tullen.
Ja vaikka opettaja olisi asiansa osaava, hän ei välttämättä ollenkaan viihdy vanhempien kriittisen silmän alla. Näitä superitsetuntoisia opettajia on yhtä harvassa kuin samanlaisia vanhempia. Lasten kanssa on aivan erilaista olla kuin heidän vanhempiensa kanssa. Itselläni ainakaan ei ole hirveästi mielenkiintoa vakuuttaa mitään sellaiselle vanhemmalle, joka hyökkää silmille. Mieluummin puhun sitten oppilaan kanssa ja tarkistan, että hän on ymmärtänyt tilanteen oikein.
Kyllä ymmärrän mitä tarkoitat, mutta entäpä jos ongelma onkin toisin päin, niinkuin joskus on käynyt. Opettaja osoittaa selvää epäluottamusta vanhempia kohtaan ja kykyä asettaa lapsille rajoja ym. Kirjoitellaan kotiin lappuja että laittakaapa ajoissa lapsenne nukkumaan jne. vaikka meillä on aina laitettu ajoissa nukkumaan.
Jos lapsi sanoo jotain otetaan se heti siinä mielessä että se on suunsoittoa. Opettaja vastaa oppilaan kysymyksiin pikkuilkeasti, koskaan ei saa asiallista vastausta vaan sellaisia letkautuksia.
En ihmettele jos lapsestani tulee tämän open jälkeen suunsoittjaja yläasteella kun oppii tämän ilmapiirin. Lapseni on selvästi sanonut että opettaja on aina tällainen, pikkuilkeä letkauttelija. Tuskin tällainen opettaja itsekään nauttii olostaan. Mutta menepä sanomaan... Ei kiitos, silloinhan varmaan lapseni saa entistä enemmän "huomiota"
Tämä ope on kuulemma järjestelmällisesti kaikille samanlainen. Ihmettelen vaan mitä hän sellaisella luulee voittavansa. Hyvin surullisen näköinen hän kyllä aina näyttää olevan.
Olen todella pahoillani. Lapsellasi on käynyt huono tuuri. Kotiväen pitää silloin valjastaa kaikki voimavaransa, että lapsi selviäisi tuollaisen opettajan kynsistä mahdollisimman ehjänä. Palautteen antaminen tällaiselle opettajalle voi lisätä vaan vettä myllyyn. Yrittäkää mieluummin vaihtaa opettajaa tai koulua tai jotakin... todella ikävää. Teiltä vaaditaan paljon ja samoin lapseltasi. Voisiko tilanteen kääntää mitenkään omaksi voitoksi, että lapsi ymmärtäisi, että todellinen häviäjä tässä on opettaja?
Opettaja, sanoit että vanhemmat hyökkää silmille. Se on subjektiivinen kokemuksesi. Millaista käytöstä vanhempien osalta tarvitaan että koet heidän hyökkäävän silmillesi. Onko puhelinsoitto ja kyseleminen mieltä askarruttavasta asiasta, hyökkäystä silmillesi. Mihin vedät rajan, ettet koe että vanhempi on hyökännyt silmille. Minkälainen "yhteistyö" tulee kysymykseen kohdallasi ja millainen ei?
Mielellään mahdollisimman vähän ylimääräistä yhteydenpitoa. Se toivottavasti kertokoon, että oppilaalla menee kotona hyvin.
Todelliset oppilaan huolet ja ongelmat kuuntelen mielelläni ja yritän huomioida työssäni.
Mutta sitten... on nämä kaikkitietävät kotiopettajavanhemmat, jotka tietävät ilman koulutusta, kokemusta ja itse paikallaoloa, mitä koulussa on tapahtunut. Arvostelevat koulua ja opettajia omien kokemustensa perusteella, epäillen milloin mitäkin asiaa epäoikeudenmukaiseksi. Usein oleellisin hukkuu johonkin typerään riitaan ja periksiantamattomuuteen.
Olen aivan varma, että suurin osa opettajista tekee suurella sydämellä ja hyvällä moraalilla töitä. Olen kyllästynyt jatkuvaan suurennuslasin alla olemiseen. Toivon vain työrauhaa. En kaipaa vinkkejä opetukseeni ja toivon että minua kohdellaan kuten muitakin ihmisiä. En ole tunteeton olio, jota voi loukata "oman lapsen oikeuden nimissä". Varsinkin, kun se vasta subjektiivinen näkemys onkin!
Jos joudut tekemisiin tällaisten epäasiallisten vanhempien kanssa voisiko olla parasta vain kuunnella ja olla sen kummemmin kommentoimatta suuntaan tai toiseen ja yrittää siten pitää itsensä jontensakin ulkopuolella.Monesti se että kuuntelee auttaa asiaa vaikka mitään muuta ei tapahtuisikaan käytännössä. Tarve tulla kuulluksi on suuri. Kertoa vanhemmille että yrität parhaasi se riittää.
Juuri niin minä yleensä teenkin, mutta ei se minua estä ärsyyntymästä tilanteesta.
Sanotaanpa vaikka näin: Minä ajan autoa ja apukuski neuvoo. Jos apukuski osaa ajaa autoa, voin ottaa jopa ohjeitakin vastaan. Mutta ajokortittomat olkoon hiljaa ja keskittyköön esim. pitämään lapset hiljaisina ja auttamaan muuten, ei itse ajamiseen puuttumalla.
Olisi vaan kiva kuulla millaisia kommentteja ET ole valmis vastaanottamaan vanhemmilta.Miksi koet, että nämä vanhemmat ovat NIIN väärässä? Eikö heidän ehdotuksissan ole järjen häivääkään? Oletko miettinyt että taustalla on yhteinen huoli lapsesta. Olette molemmat huolissanne lapsesta, ja kannatte vastuuta. Tuskin vanhemmatkaan ilkeyttään soittelevat vaan haluavat mielenrauhan jos jokin asia painaa mieltä .
Yritä tehdä kompromisseja ja muista että myös sinä voit olla yhtä väärässä kuin luulet olevasi oikeassa.
Mutta koska en tiedä tarkemmin niin en kommentoi siitä sen enempää.
Minä en halua, että vanhemmat puuttuvat opetukseeni. Minä kyllä mielelläni kuuntelen LASTA koskevat tarpeelliset tiedot ja haluan, että lapsi kokonaisuudessa voi hyvin.
Jos olen tehnyt väärin lasta kohtaan, pyydän varmasti anteeksi ja yritän sen hyvittää.
Eivätkä vanhemmat ole välttämättä ollenkaan väärässä ideoineen. Kyse on enemmänkin siitä, mihin vanhempi asettaa yhteistyön rajan. Yhteistyön nimissä ollaan menty liiallisuuksiin ja kuvitellaan, että voidaan puuttua lähes mihin vaan. Opettajalta on mennyt työrauha, ammattitaito kyseenalaistetaan olemattomista asioista.
Puhun toisaalta nyt aika yleisellä tasolla, koska yleinen suuntaus on mielestäni hullunkurinen. Kaikkiko ovat opetuksen ammattilaisia, kun kerran ovat koulussa olleet?
No sehän on selvää ettei opetukseen saa puuttua. Jos näin tapahtuu niin silloin voi vain kysyä että kuka määrää oppituntien sisällöt, ope vai vanhemmat. Jos vanhemmat saavat kukin päättää niin mitä siitä tulee...
Nyt vain sanot että toimit niinkuin toimit etkä aio toimia toisella tavalla etkä enää halua keskustella. Sanot että kaipaat työrauhaa muuten et voi täysipainoisesti keskittyä opetukseen.
Pysy kannassasi äläkä enää keskustele vanhempien kanssa oppituntien sisällöstä vaan sano että asia on nyt loppuunkäsitelty osaltasi eikä muutoksia tule.
hmmm... vaikka vika on opettajassa, niin oppilaan tulee vaihtaa kolua... erittäin tyypillinen asenne kolumaailmassa... yleensä nuo hankalat opettajat on hankalia myös työyhteisössä, eikä heidän tekemisiinsä haluta puuttua kuten pitäsi.
Sinä teet opettajana työsi, joka on lasten opetusta. Tiedän että vanhemmilla on erinlaisia näkemyksiä, mutta jos joku ottaa yhteyttä, niin hänellä on siihen joku syy. Jos asetut pulustuskannalle, niin syy on ilmeisesti todellinen?!?
Moni valitsee oppetan ammatin perusteena, että siinä saa olla tekemisissä ihmisten kanssa, tätä on myös vanhempien kontaktit. Jos yhteyden pito ei miellytä, niin ehkä ammatin valintaa pitää miettiä uusiksi.
Olet oikeassa. Opettajat, jotka ovat hankalia vanhempien mielestä ovat usein hankalia myös työtoverien mielestä. Äärimmäisissä tapauksissa kuitenkin vanhempien toimet ovat usein ratkaisevampia kuin työtoverien. Jos todella on kysymys erityisen sopimattomasta tyypistä, vanhempien on hyvä toimia voimakkaasti yhdessä ja ottaa yhteyttä kaikkiin päättäviin tahoihin sekä selvittää tilannetta rehellisesti ja sanoja säästämättä.
Tilanne on kuitenkin niin, että virasta on vaikea erottaa ketään. Jos haluaa lapsensa selviävän mahdollisimman vähällä, vaikka ei tule toimeen opettajan kanssa, on hyvät neuvot kalliit. Kodin tuki lapselle on tärkeä. Mutta myös vanhempien yhteistyö on valttia.
Loukkaukset ja kritisoinnit eivät mielestäni tässäkään auta. Jos et halua panna opettajaa viralta, mieti miten lapsesi selviää tilanteista tai keksi parempia lähestymistapoja opettajaan.
Minä kuuntelen mieleeläni lapsia koskevia murheita, että voin ne opetuksessani ottaa sitten huomioon.
Mielestäni yhteistyö sinänsä on nyt lyönyt hiukan yli. Vanhemmat pyrkivät liikaa opettajan reviirille.
Suurin osa vanhemmista on aivan kivaa porukkaa, osa eksyy kuitenkin väärille apajille silloin tällöin.
Vanhemmatko sen määrittelevät, millainen on "osaava opettaja"? Vanhemmat, jotka arvostelevat opettajan opetusta, vaikka eivät ole kertaakaan tunneilla istuneet? Opetus on julkista, tervetuloa sinne tunneille vaan neuvoja antamaan ja ihan käytännössä näyttämään, miten se opetus hoituu.
En minäkään puutu siihen, miten vanhemmat hoitavat ja kasvattavat lastaan kotona. Millä oikeudella vanhemmat sitten puuttuvat siihen, miten lasta opetetaan koulussa? He myös tuntuvat usein unohtavan sen, että opettajat esim. kieltävät tai edellyttävät oppilailta jotain, koska laki tai koulun oma järjestyssääntö niin vaatii, mutta vanhempien silmissä tämä on lapsen kiusaamista.
Vanhemmillakin on erilaisia makuja sen suhteen, millaista opettajaa arvostavat. Pitäisikö opettajan mukautua jokaisen 30 oppilaansa vanhempien toiveisiin, jotka taatusti eroavat toisistaan?
Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa. Lastaan voi opettaa myös kotona, jos laatua kaipaa opetukseen.
Sami: tarkoittaako se, että haluaa olla ihmisten kanssa tekemisissä sitä, että pitää olla valmis ottamaan kaikkea p*askaa niskaansa? Miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku soittelisi työasioissa kotiisi illallakin kysyäkseen, miksi meidän Lasse ei saanut istua sillä ja sillä paikalla tai miksi meidän Heidi ei muka saa käydä kesken koulupäivän äitiä tervehtimässä? Miltä sinusta ylipäätään tuntuisi, jos joku koko ajan kyttäisi työtäsi ja tulisi huomauttamaan, että tuossa ja tuossa kohdassa teit virheen vaikka tällä kyseisellä henkilöllä ei olisi koulutusta tai päivääkään työkokemusta alalta. On aivan eri asia olla esim. vanhempi kuin olla opettaja.
Huvittavimpia ovat vanhemmat, jotka niissä lapsen tiimoilta järjestetyissä palavereissa, joissa on rehtori läsnä, ovat niin mielinkielin, mutta kun rehtori poistuu paikalta, huutavat opettajalle suoraa huutoa.
Olet oikeassa, mutta entäpä oletko myös rehellinen. Miksi vanhemmat haluaisivat ottaa yhteyttä joS eivät tietäisi, että ongelmia on. Onko tuntisi sellaisia kuin pitäisi. Eli istutaan rauhassa paikoillaan ja opetus on tasokasta. Millaisia ovat tuntisi. Kerro, olen kiinnostunut.
Pidän itseäni hyvänä opettajana, mutta tavallisena ihmisenä. Pidän työstäni ja oppilaani selkeästi osoittavat pitävänsä minusta. Olen ollut alalla melkein viisitoista vuotta ja kasvatustieteen lisäksi opiskellut psykologiasta arvosanan sekä matematiikanopettajan pätevyyden. Itselläni on monta omaa lasta, joten vanhemmuus on tuttua.
Tällaisella taustalla olen lasten kanssa työssäni kuin kotonani. Pyrin olemaan oikeudenmukainen ja osaan asiani. Tunnillani lapset saavat olla lapsia, mutta joskus pitää osata olla myös ihan hiljaa. Opetettavat asiat eivät ole vaikeita. Kriittisesti ajatellen opetusmetodeita voisin myös minä vaihdella useammin :)
Minua ärsyttää vanhempien LIIKA puuttuminen opettajan työhön. Hämmästyttävän monilla vanhemmilla tuntuu olevan aivan vääriä käsityksiä opettajan työstä ja sitten jakelevat kritiikkiä ja ohjeita, mrrrr. Totta puhuen, en ole kovin usein itse saanut tällaista palautetta, mutta kun työtovereiden kanssa kun juttelee, niin siellä kuulee kaikenlaista omien kokemusten lisäksi.
Eikö asiaa voi ottaa esille vanhempainillassa, esim. kertomalla että yhteydenpito on suotavaa, mutta rajansa kaikella, opettajalle on annettava myös työrauha. Meille ainakin tuli tällainen lappu koulusta että olisi parempi pitää suunsa kiinni nyt kun emme olleet tyytyväisiä siihen että lapsemme luokka hajoitettiin kahtia.
Näin tietenkin voisi tehdä. Ja itse olenkin jo ottanut askeleen tähän suuntaan. Kun saisi loppumaan vielä ne kyselyt vanhempainvarteista, niistä kun ei makseta palkkaa ja on muutakin tekemistä kuin istua koululla kertomassa, että hyvin menee.
Eikö vanhempain vartti olisi paikallaan vain siinä tapauksessa että vanhempi sitä ehdottomasti haluaa tai opettaja näkee sen tarpeelliseksi. Miksi ihmeessä pitää kaikkien olla vanhempien vartissa, halusi tai ei.
Olen nimittäin huomannut että osa opeista on aika vaivaantuneita kun eivät oikein tiedä mitä sanoa kun ei ole juuri mitään sanottavaa.
Eli ainakin kun se olisi enemmän vapaaehtoista niin pois jäisi ne vanhemmat jotka ei näe sitä tarpeelliseksi. Sitäpaitsi voihan sitä vaikka lähettää lapun tai soittaa jos tarvetta ilmenee.
Kukaan ei voi pakottaa vanhempainvarttiin. Minä olen kokenut ne täysin turhiksi lastemme kohdalla, enkä niihin ole pitkiin aikoihin enää mennyt. Reissuvihon välityksellä saa toimitettua asioita ja arvioinnit tulevat joka tapauksessa kirjallisina. Mitään uutta ei vanhempainvarteissa ole koskaan tullut esille ja siksi olenkin lopettanut niissä ramppaamisen.
Ei voi muuta sanoa.
Hieman hämmentävä kirjoitus.
Siitä asti, kun vanhin lapseni aloitti koulunkäynnin v. 1988, minulle on koulun puolelta koko ajan korostettu, että pitäkää yhteyttä kouluun, olkaa aktiivisia, seuratkaa asioita, ottakaa rohkeasti yhteytä jos aihetta ilmenee tai jokin asia on jäänyt epäselväksi. Nyt yhtäkkiä kuulen että aktiivisuuteni on vain "ärsyttävää" ja ""häiritsevää". Että pitäisi olla sekaantumatta mihinkään, olla kiinnostumatta mistään, vain lähetää lapsensa opinahjoon tuhlaamatta minuuttiakaan sen ajattelemiseen, millaista hänellä siellä mahtaa olla...koska kiinnostuminen häiritsee ja ärsyttää.
Kertoisitko, mitä koulut oikein tarkoittavat kodin ja koulun välisellä yhteistyöllä? Mitä vanhempien kuuluisi tehdä, kun ensin sanotaan että pitää pitää yhteyttä opettajaan, ja sitten että ei saa pitää yhteyttä koska se häiritsee, sanotaan että kuuluu seurata mitä koululla tapahtuu ja ottaa ongelmaksi kokemansa asiat puheeksi, mutta sitten perutaan puheet: ei saa soitella koululle eikä sekaantua mihinkään koska silloin opettajilla ei ole työrauhaa...
Tarkoittaako kodin ja koulun välinen yhteistyö ja vanhempien aktiivisuus siis vain sitä että pitää kirjoittaa nimensä koepapereihin ja todistuksiin, antaa rahaa luokkaretkirahastoon tai myydä puoliväkisin keksirasioita työkavereille, sekä tulla vanhempainiltoihin?
Harvemmin olen iltatöiltäni niihin vanhempainiltoihin päässyt, mutta aika usein ( ei sentään aina ) ne ovat kyllä aika tyhjänpäiväisiä tilaisuuksia. Joku psykologi mikä lie seisoo puhujapöntössä lukemassa suoraan paperista unisella, hädin tuskin kuuluvalla äänellä kirjoittamaansa esitelmää lapsen kasvatuksesta. Siis iso liuta vanhempia istumassa juhlasalissa kuuntelemassa juttua jonka voisi lukea mistä tahansa naistenlehdestä, ja vaikka ei voisikaan, miksi meidän pitää tulla koulule kuulemaan ääneen lukemista, osaamme lukea itsekin; eikä sitä paperia voi vaikka lähettää kotiin lapsen mukana vanhempien luettavaksi? Ainakin minä haluan vanhempainilloissa tavata lapseni oman opettajan ja kuulla miten oma lapseni pärjä. Ei minua kiinnosta kuulla yliopiston approbatur-tasioista kasvatustieteen luentoa. Osaan itsekin mennä kirjastoon ja lainata aiheesta kirjallisuutta.
Valitettavasti olen ihan vastikään saanut todella pahasti nenilleni koulun puolelta. Olen ollut v:sta 1988 "kiltti vanhempi" joka tekee niin kuin koulun puolelta käsketään, suhtautuu positiivisesti kaikkeen mitä koulu tarjoaa, ollut aktiivinen ja pitänyt yhteyksiä ( tosin luin juuri sinun kirjoituksestasi että se onkin PAHA eikä HYVÄ ). Ja nyt yhtäkkiä, kun ensimmäisen kerran sitten vuoden 1988 olisin tilanteessa jossa TODELLA tarvitsisin koulun tukea, ylitseni käveltiin, minulle selvitettiin etten ole ollenkaan asiantuntija siinä mikä on omalle lapselleni parhaaksi, mielipiteeni ei merkitse mitään, ja minua kohdeltiin kuin tuhmaa koulutyttöä jota pitää vähän näpäytttää...
Luottamukseni koululaitokseen ja lapseni koulun opettajien hyvään tahtoon on valitettavasti laskenut roimasti kuluneen kuukauden aikana, oltuaan sitä ennen aina varsin korkealla.
Olen huomannut samalaista ilmapiiriä meidän koulussamme. Yhteydepitoa ei enää arvosteta vaan mitä hiljempaa vanhemmat ovat sen parempi. Kysyä ei saa ellet halua leimautua "hankalaksi".
Tämä muutos = halu lopettaa yhteistyö alkoi samoihin aikoihin kun koulumme joutui säästöjen kohteeksi. Muutokset jyrättiin sellaisella mentaliteetilla että heikommat jäi jalkoihin itkemään, mutta se ei tunnut ketään kiinnostavan.
Mielestäni kodin ja koulun yhteistyö on parhaimmillaan sitä, että molemmat tahot pyrkivät kehittämään lapsesta tasapainoista, yhteiskunnasta paikkansa löytävää ihmistä, joka osaa ottaa muut huomioon.
Koulussa opetetaan opetussuunnitelman mukaan ja kotona opetetaan, mitä halutaan hyvien tapojen ja rehellisyyden lisäksi.
Olen pahoillani, että koet tulleesi kaltoin kohdelluksi koulun taholta. Juuri varmaan tällaisissa tilanteissa koulujen pitäisi olla tuntosarvet pystyssä ja virheitä sattuu. Voimia sinulle ja ehkä se vielä siitä suttaantuu. Näissä asioissa on monesti kysymys henkilökemioista. Luinkin tuolta alempaa asiaasi koskevan ketjun. Onko yhtään parempaa luvassa?
Jos oppilaalla on selkeästi jotain ongelmia, niistä keskustellaan ja yritetään keksiä yhdessä jotain ratkaisua, mikä olisi oppilaan kehityksen kannalta suotavaa.
Jos kaikki on hyvin voidaan olla tyytyväisiä ja porskuttaa eteenpäin.
Opettajan kannalta vanhemmat voi varmaan jakaa kahteen ryhmään, niihin jotka sekaantuu kaikkeen ja niihin jotka ei välitä mistään mitään.
Olen myös huomannut että opettajien ammattitadon voi välillä kyseenalaistaa, kun kokeissa on merkattu vääriksi oikeita vastauksia ja toisaalla virheet ovat jääneet huomaamatta.
Sen olen myös huomannut että opettajat eivät juurikaan halua tavata vanhempia. Ongelmat halutaan hoitaa "kolun sisäisesti". Joskus on tuntunut siltä että opettajat eivät tajua sitä että ovat tekemissä alaikäisten lasten kanssa.
sieltä välimaastostakin löytyy vanhempia, ja oikeastaan varmaan suurin osa löytyy ääripäiden väliltä.
Kyseenalaistatko todella opettajien ammattitaidon kokeiden korjauksen perusteella? Niissähän on usein virheitä. Opettajat tekevät virheitä, kuten muutkin ihmiset. Jos virheitä tapahtuu näin, niin ne on helppo korjata. Minun mielestäni nämä ovat kyllä niitä helpoimmin korjattavia virheitä, eivätkä ole opettajan ammattitaidon kyseenalaistamisen arvoisia asioita.
Ongelmat halutaan hoitaa "koulun sisäisesti" yleensä silloin kun katsotaan, että siihen ei tarvita vanhempia. Mutta isommat ongelmat pitäisi vähintäänkin ilmoittaa huoltajalle. Ja avoin keskustelu on varmaan silloin paikallaan.
Ihmettelen suuresti kirjoitustasi...minäkin olin luullut, että nykyaikana vanhempien pitää pitää yhteyttä kouluun mahdollisimman paljon...mutta silloinko ollaankin huonoja vanhempia!!? Itse työskentelen alle kouluikäisten kanssa ja joudun päivittäin tekemään yhteistyötä vanhempien kanssa..milloin sieltä tulee ruusuja milloin risuja, mutta itse olen ammattini valinnut ja siihen kuuluu yhteistyö vanhempien kanssa! Oman lapseni kohdalla olen huomannut, että kaikki opet eivät todellakaan ole oikeassa ammatissa...jos pitää uhkailla lapsia tunnilla...se ei todellakaan ole oikein!! Mutta pitää muistaa, että meitä on joka junaan ja junaa voi aina vaihtaa ; )
Eihän tämä nyt niin ihmeellistä ole. Minua vaan ärsyttää ajoittain vanhempien "yliaktiivisuus". Kyllä minä kestän, vaikka välillä ärsyttääkin. Pidän nimittäin työstäni noin yleensä. Minulla on ollut kunnia opettaa aivan ihania oppilaita. Harvemmin on ollut oppilaiden kanssa vaikeuksia. Ja paljon olen saanut heiltä positiivista palautetta.
Olen vain sitä mieltä, että tämä nk. yhteistyö on jossain määrin ylittänyt sopivuuden rajat. Yleensä ottaen vanhemmat ovat oikein mukavia ihmisiä. Minusta tuntuu joskus siltä, että yhteistyöstä on tullut painolasti vanhemmillekin: pitää osallistua, pitää osoittaa mielenkiintonsa... Ei tarvitse! Siis ainakaan minulle. Kotona tietenkin, mutta minulle riittää se oppilas.
" Mielestäni parasta yhteistyötä on, kun molemmat hoitavat osuutensa omilla tahoillaan: opettaja koulussa ja vanhemmat kotona. "
Eihän tuollainen mitään yhteistyötä ole. Se on työnjako, jossa kumpikaan ei saa astua toisen tontille tai tämä älähtää. Yhteistyö tarkoittaa, että työ tehdään yhdessä, mutta tuossa mallissahan yhdessä ei tehdä yhtään mitään, vaan kumpikin touhuaa tahollaan eikä vahingossakaan vilkaise mitä toinen osapuoli puuhaa.
Kuinka voit vaatia, etteivät vanhemmat kiinnostu lapsensa koulunkäynnistä? Oletko tullut ajatelleeksi, että ne oppilaat joita sinä opetat, sattuvat olemaan MEIDÄN LAPSIAMME, enkä käsitä miten emme saisi kyselemällä, tutustumalla ja - röyhkeyden huippu - omilla ehdotuksillamme "sekaantua" elämään, jota omat lapsemme elävät 12 vuoden ajan viitenä päivään viikossa ja lähes kymmenen kuukautta vuodessa. Me vanhemmat olemme oppilaittesi huoltajia, kasvattajia, siittäjiä ja synnyttäjiä. Tunnemme oppilaasi varmasti paremmin kuin sinä, olemme eläneet heidän kanssaan koko heidän elämänsä ajan, he ovat rakkainta ja kalleinta mitä meillä on. Kuinka voit olla sitä mieltä, ettei meillä saa olla mitään sanomista siihen miten omia lapsiamme koulussa opetetaan ja kasvatetaan?
Minulla on kyllä erilainen käsitys asioista. Minusta ope ja vanhemmat SAAVAT puutua toistensa "tontille" esim. kyselemällä asioita. Opettaja joka on kiinnostunut lapsen elämästä kotona on välittävä ja rakastava kasvattaja - eikä pelkkä kertomataulun päähänlyöjä ( kaikki kunnia silti kertotaululle, tokihan se pitää oppia! ). Ope, joka on kiinnostunut vain sitä oppiiko Matti tai Riitta kertotaulun mutta ei siitä, onko Matilla ja Riitalla ylipäänsä hyvä vai paha elämä, on väärällä alalla.
Minun tyttärelläni oli ala-asteella aivan ihana opettaja. Olin joskus seuraamassa opetusta ( eikä yhtään vaikuttanut siltä että olisin "häirinnyt" ) ja tunneilla oli rauhallista ja miellyttävää, oppiminenkin oli tehokasta.
Tämä opettaja kyllä tuli minun "tontilleni" eli sekaantui kotielämään, mutta ei tullut mieleeni suuttua. En kokenut sitä reviirinloukkauksena vaan välittämisenä.
Kerran hän soitti meille kotiin ja kysyi, onko kotona sattunut jotain ikävää, onko jokin erityinen ongelma, kun lapsi joka yleensä on iloinen ja hyväntuulinen on ollut viime aikoina masentuneen ja hajamielisen oloinen. Ei tullut mieleenikään, että nyt pitäisi suuttua ja selittää, että "parasta yhteistyötä on, kun molemmat hoitavat osuutensa omilla tahoillaan: opettaja koulussa ja vanhemmat kotona". Päinvastoin olin iloinen että opettaja välitti tytöstäni. Kerroin että mummi, joka on tytölle hyvin rakas, on vakasvati sairas eikä ehkä elä kauan, ja tyttö tietää sen.
Onko nim. Ope sitä mieltä, että open olisi pitänyt jättää soittamattaja ottaa sellainen asenne, että mitäpä oppilaan kotiasiat minua kiinnostaisivat, ei kuulu mulle, hoidetaan kumpikin asiat omalla tahollamme, ei tarvitse vanhempienkaan kysellä kouluasioista MITÄÄN?
Jos kyse on siitä, että sinua harmittaa kun opetusmetodeitasi arvostellaan vaikka ei olla nähty ainuttakaan oppituntiasi, niin mitä jos kertoisit sinua arvosteleville vanhemmille, että he ovat tervetulleita koululle näkemään itse omin silmin mitä siellä tapahtuu, opetushan on julkista, sitä saa tulla katsomaan ( tosin kohteliasta on ilmoittaa asiasta esim. edellisenä päivänä ), eikä muuta pyydetä kuin että vanhemmat istuvat hiljaa luokan perällä eivätkä sekaannnu tunnin kulkuun.
Oletkohan nyt lukenut ollenkaan vastauksiani toisiin viesteihin?
Voisin nyt yrittää vääntää rautalangasta.
"Mielestäni parasta yhteistyötä on, kun molemmat hoitavat osuutensa omilla tahoillaan: opettaja koulussa ja vanhemmat kotona." Lisäisin tähän selitykseksi, että tavoitteet pitäisi olla molemmilla osapuolilla samansuuntaiset.
Ja toivon tietenkin, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä, esim. kyselevät, miten menee ja kuulustelevat voimiensa mukaan läksyjä.
Myös tuntejani saa tulla seuraamaan. Sehän vasta mielekästä yhteistyötä olisikin. Saisikohan jopa jotain pientä avunpoikasta johonkin organisointiongelmaan?
Olen myös kiinnostunut, jos joku vanhempi haluaisi tulla opettamaan itse jotain. Se olisi varmaan lapsien mielestä erityisen mukavaa ja virkistävää.
Lapsesi opettaja, josta kerroit tuntui olevan viisas ja ihana ihminen. Onpa mukavaa, että kohdallesi on sattunut sellainenkin. Osaisinpa toimia samoin, jos kohdalleni sattuu samankaltainen tilanne.
Pointtini on nyt se, että tässä yhteistyössä mennään turhan pitkälle aika ajoin. Teen omalla persoonallani töitä. En halua amatöörien puuttuvan opetukseeni. Kuuntelen mielelläni lasten murheet ja otan mielelläni konkreettisen avun vastaan, mutta epäreilusta ammattitaitoni epäilystä ärsyynnyn.
...kun opettaja on amatööri ja vanhempi ammattilainen? Kun itse on luokanopettaja ja lasta opettaa lähihoitaja? Kun tyyppikirjaimet on väärät ja liikuntatunnilla kävellään kioskille ostamaan karkkia?
Tapahtuu pääkaupunkiseudulla.
on epäoikeudenmukainen jokaista kohtaan. Tällaisissa tilanteissa suosittelen lämpimästi koko ajan voimistuvaa pommitusta sekä rehtoria että päättäjiä kohtaan, myös "opettajan" neuvominen sallittua :)
hyvin ja ytimekkäästi kirjoitettu. Täysin olen kanssasi samaa mieltä.Siis ei voisi enää paremmin ja selvemmin sanoa äiskäräiskä.
Jos olet lukenut koko ketjun, tekstistänne (äiskäräiskä ja Sinä) voi tehdä sen päätelmän, että kuulutte molemmat juuri näiden "rajattomien vanhempien" vähemmistöön, joiden "yhteistyö" opettajan kannalta on lähinnä kiusallista, eikä ainakaan helpota opettajan työtä.
Minun mielestäni hyvä yhteistyö on sitä, että kunnioitetaan molempien tehtävää ja tietämystä. Annetaan tarpeelliset tiedot toiminnan ja työn kannalta ja yhteinen suunta on molemmille selvä. Näin molemmat voivat tehdä työtään rauhassa lapsen hyväksi.
Nykypäivän 30 oppilaan luokissa pitäisi siis kuunnella 60 vanhemman vinkit? Parhaassa tapauksessa vielä useamman, kun on näitä uusperheitä...
Jos opettaja alkaa saamaan useammalta vanhemmalta jatkuvasti palautetta ja kysymyksiä, niin olisiko pohdinnan paikka. Paras tehdä opetustyötä siten että ihmiset ovat tyytyväisiä. (nipottajat on sitten erikseen, heitä ei saa tyytyväisiksi millään)
Mutta jos suurin enemmistö on tyytyväisiä opettajan työskentelyyn niin asia on ok, mutta jos ope saa monelta palautetta jne.. niin silloin on pohdinnan paikka.
... ja teen niin kuin käsketään.
Minäkin olen saanut parin viimeisen kuukauden aikana sellaisen vaikutelman, että yhteistyöni koetaan koulussa kiusallisena.
Juttu nyt vain on niin, että olen toiminut kaikki nämä vuodet tavalla jota koulu on nimenomaan PYYTÄNYT. Olen ollut kiltti vanhempi joka tekee niin kuin käsketään. Nyt se luetaan minulle viaksi ( ainakin -ja varsinkin - tällä palstalla! ). Syntini oli se, että uskoin mitä minulle sanottiin, enkä tajunnut ettei koulu OIKEASTI halua yhteistyötä.
Koulusta on tullut yli 15 vuoden ajan viestiä, että pitäkää yhteyttä, soittakaan jos on jotain epäselvää, käykää koululla tutustumassa. Nyt yhtäkkiä minulle viestitään, että tämä on ollut tyhjää sanahelinää, ja että on oma vikani kun kuvittelin että se tarkoitettiin otettavaksi todesta. Minun olisi pitänyt ymmärtää, että "pidä yhtéyksiä, soita jos on asia, käy koululla" tarkoittaa OIKEASTI: "pysy kaukana, ole näkymätön ja kuulumaton, vaihda maisemia". Olin siis tyhmä ja paha, kun minulla meni 15 vuotta ymmärtää tämä asia. Ja minun kuuluu hävetä, että olen 15 vuotta ollut aktiivinen vanhempi joka on ärsyttänyt läsnäolollaan, vaikka vähänkin fiksumpi olisi heti alussa osannut tulkita koulun pyynnöt yhteistyöstä niin, että sillä tarkoitetaan päinvastaista.
MUTTA. Rohkenen väittää, että 10 vuota sitten koulut ja opettajat olivatkin erilaisia. Silloin ihan aidosti arvostettiin vanhempien myönteistä kiinnostusta koulua kohtaan, ei todellakaan annettu ymmärtää että vanhempien kiinnostus häiritsee. Nyt siinä asiassa on näköjään tapahtunut totaalinen keikaus: se mikä 10 vuotta sitten oli oiken, onkin nyt väärin. 10 vuotta sitten olin hyvä vanhempi, kun olin aktiivinen, nyt olen huono vanhhempi kun olen aktiivinen.
Paitsi etten enää ole. Olen oppinut läksyni: en tajua oman lapseni aisoista tuon taivaallista, en ymmärrä kasvatusasioista yhtään mitään, rehtori tuntee koulun kaikki 480 oppilasta paremmin kuin lasten vanhemmat, ja vanhempi joka muuta väittää on varsinainen häirikkö. Koska olen edelleen se kiltti tyttö joka tekee niin kuin pyydetään, olen käskystä lopettanut yhteydenpidon kouluun. Mitä tyhjää pitää sinnepäin yhteyksiä, kun sellainen vain häiritsee ja ärsyttää.
Minusta sinä äiskäraiskä vaikutat erittäin viisaalta ihmiseltä kirjoitustesi perusteella, joten kun olet kommentoinut niin varmasti olet kommentoinut asiasta (koululla meinaan)
Minäkin kommentoin nyt omasta näkökulmastani tätä yhteistyö- ja yhteydenotto asiaa.
Lapsellani oli kerran ope, joka soitti joka pikkuasiasta ja lappua ja lippua tuli lähes päivittäin. Ohjeita annettiin kotiin milloin mistäkin asiasta, kasvatuksesta, oppilaan työympäristöstä jne..jne..
Aluksi tämä vaikutti hyvältä, mutta väsyin kuitenkin näin tiiviseen yhteydenpitoon. Lähes joka päivä jotain,"tyhjästäkin nyhjästiin"
Sitten lapselle vaihtui ope, joka ei ota yhteyttä muussa tapauksessa kuin jos on todella iso asia, loput hoidetaan koulun sisällä. Tämä on antanut vanhemmille rauhan "koulusta". Me vanhemmat hoidamme osuutemme kotona ja koulu osuutensa koulussa. Minun mielestä tämä on sujunut hyvin.
Mutta tietenkin jos tosiaan on jotain isompaa asiaa niin ilman muuta yhteys koululle, mutta kaikilla mahdollisilla ajatuksillani en koulua häiritse.
työssäni on oppilas. Oppilaan palaute on tärkein. Siihen kuuluu tyytyväisyys ja oppiminen.
En oikein käsitä, miten vanhemmat voivat olla tyytyväisiä/tyytymättömiä opettajaan, jonka työtä he loppujen lopuksi vähän näkevät tai tuntevat. Varsinkin erilaiset ongelmatilanteet koulussa voivat olla lapsen silmin aivan erilaiset kuin aikuisen. En minäkään usko kaikkea (tai ainakin terveesti epäilen) mitä lapset kertovat kotiasioista. Aikuisten tehtävä on selvittää, missä TODELLA mennään ja selvittää sitten se lapselle ymmärrettävästi. Jos silti epävarmuus yllättää, pitää ottaa yhteyttä tietenkin puolin sun toisin.
Yritän tehdä työni niin, että enemmistö OPPILAISTA ja joskus jopa kaikkikin ovat tyytyväisiä, tietenkin opetussuunnitelman antamassa viitekehyksessä. Olen tietenkin erityisen onnellinen, jos vanhemmat ovat tyytyväisiä, mutta heidän miellyttämisensä ei ole pääasia.
Hei opettaja!
Olen itsekin opettaja ja olen huomannut samanlaisia asioita omassa työssäni. Olen suhteellisen nuori opettaja ja vasta työni aloittanut. Kritiikkiä olen saanut todella paljon ja kilttinä ihmisenä olen pyrkinyt korjaamaan asioita, joissa olen epäonnistunut. Nykyajan kasvatustiede tähtää tällaiseen "oppimispäiväkirjamaiseen" opettajuuteen, eli meilläkin on paljon opittavaa.
Vuosien myötä olen oppinut vastaamaan kritiikkiin paremmin ja käämejä polttamatta.Onhan totta, että meille opettajille sattuu erehdyksiä ja virheitä.Ehkä juuri tuo vanhempien kritiikki ohjaa siihen suuntaan, että selviää tulevaisuudessa vähemmällä kritiikillä ja pystyy korjaamaan virheitään ja toimimaan työssään kaikin puolin asiallisesti. Vaikka se joskus aiheuttaakin suuria tunnekuohuja, niin ainakin siinä oppii tunnistamaan ne tietyt kriittiset riskitapaukset, joilta tietää saavansa kritiikkiä. Nykyään vanhempien yhteydenotot eivät tule minulle yllätyksenä, vaan tiedän jo "tehneeni virheen" ja suhtaudun rauhallisesti ja ihme kyllä, se auttaa vanhempiakin näkemään asian rationaalisemmin.
Voimia työhösi ja yritä jaksaa!
nimenomaan nuorempien kollegoitteni jaksamisesta. Mukava kuulla, että eväitä on kaikenlaisiin tilanteisiin.
Olen itse "siitä väliltä":näen vanhempien kollegoitteni puhkuvan vanhempien ylilyönneistä, koska he ovat saaneet tehdä myös aivan rauhassa työtään ja toisaalta näen nuorien työtovereitten työtaakan, kun he yrittävät tehdä työnsä kunnialla miellyttäen kaikkia vanhempia ja joidenkin vanhempien "kävellessä yli" nuoren opettajan.
Olen sitä mieltä, että jos opettaja on tehnyt virheen, niin ensisijaisesti se pitää käsitellä LAPSEN kanssa siten, että opitaan ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja elämää, että kukaan ei ole, eikä tarvitse olla täydellinen. Jos asia katsotaan isoksi, niin sitten on paras viedä asiaa eteenpäin, mutta ei aina.
Minä kyllä jaksan. Pidän työstäni ja kohdalle on sattunut todella mukavia oppilaita ja vanhempiakin, vaikka joitakin ylilyöntejäkin.
Tämä on osaltani aika yleisen tason jupinaa havaitsemastani suunnasta, mitä "yhteistyön" nimissä tehdään.
En tarkoittanut kehuskella omilla toimintatavoillani, mutta kyllä ymmärrän myös sen,että jos on kyse ongelmista ala-asteikäisen kanssa, vanhemmat ovat mukana. Itse olin niin ujo lapsi, että opettajan kanssa "kahdestaan" asioiminen
oli varmasti pelottava asia. Olen itse opettaja ja opettajan lapsi ja olen kärsinyt opettajien virheistä. Ei lapsen psyyke ole aina tarpeeksi vahva
selvittämään asioita aikuisen tasolla. Ehkä haasteellista onkin se, että miten voisimme keskustella vanhempien kanssa asiallisella tasolla, ettei menisi niin helposti opettajan syyttelyksi. Siitähän me opettajat kärsimme eniten. Ehkä olisi hyvä antaa myös vanhemmille ohjeita vanhempainilloissa tällaisia ongelmatilanteita varten ja esittää toivomus asiallisesta kohtelusta.
Kaiken kaikkiaan opettajat ovat ammattitaitoista ja vastuuntuntoista porukkaa, se on minun käsitykseni 15 vuoden kokemuksella.
Sen kyllä tajuan, että ärsyynnyt siitä, jos vanhemmat arvistelevat sinua SUMMAMUTIKASSA, ottamatta asioista edes selvää. On erittäin yksinkertaista ja helppoa tulla koululle seuraamaan opetusta, ja kokemukseni mukaan opettajat suhtautuvat siihen hyvin positiivisesti. Jos siis olet selvästi ilmaissut että tervetuloa, ja jos vanhemmat eivät vaivaudu edes pyydettäessä tulemaan, ja siitä huolimatta ovat tietävinään opetusmetodeistasi jotain ja haukkuivat antamaasi opetusta, niin silloin tajuan täysin että koet tulleesi epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi ja pahoitat mielesi. Epäreilua mikä epäreilua.
Samantapaista epäreilua arvostelua, jossa heitetään tuulesta temmattuja syytöksiä toisen kyvystä kasvattaa, olen kyllä saanut itse koulun taholta niskaani. En tietenkään läheskään kaikilta opettajilta ( ne jotka tällaista harrastavat ovat vähemmistönä ), mutta joskus olen törmännyt tilanteisiin, joissa saan kuulla itsestäni ja vanhemmuudestani sellaisia kuvauksia, joista en todellakaan tunnista itseäni. Sellainen on vain pitänyt ottaa nöyrästi vastaan. En ole ruvennut riitelemän vaan ajatellut että antaapa olla, he eivät tunne asiaa josta puhuvat eivätkä voikaan tuntea, mutta ongelma ei ole minun.
Jos arvostelee, niin pitää olla jonkin verran tietoa asioista, pitää vaivautua edes ottamaan selvää, näinhän asia tietysti on.
Itse en myönnä syyllistyneeni arvosteluun vailla perusteluja. Olen istunut kaikkien lasteni oppitunneilla. Ei opettajilla ole mitään sitä vastaan, kunhan vanhempi noudattaa normaaleja käytöstapioja eli ilmoittaa tulemisestaan edellisenä päivänä ( eikä vain yhtäkkiä pöllähdä paikalle ), sekä istuu luokan perällä eikä sekaannu yhtään mihinkään. Pari kertaa olen opettajan pyynnöstä kierrellyt luokassa kun tehtiin tehtäviä, toiminut siis eräänlaisena apuopettajana eli neuvonut matematiikan tunnilla laskuisssa niitä oppilaita jotka eivät heti päässeet yvälle. Sitäkään en ole tehnyt ennen kuin pyynnöstä.
En ole yhden yhtä kertaa esittänyt tuulesta temmattuja syytöksiä. Ainoa opettaja, jota ikinä olen ääneen arvostellut, on juuri tämä jonka luokalta poikani heitettiin arvosteluni takia ulos.
Kun arvostelin poikani opettajan kyvyttömyyttä pitää kuria - ja huom! en summamutikassa vaan tutustuttuani asiaan, nähtyäni touhua moneen kertaa omin silmin - niin siitäkös ko. opettja loukkaantui eikä halunnut enää opettaa lastani ollenkaan. Kumma juttu - minulle ei kyllä ole kaikkien näiden vuosien aikana tullut mieleen että kieltäydyn yhteistyöstä siksi että joku opettaja vetää jostain mistä lie hatusta väitteen etten esim. rohkaise lapseni ja hänen isänsä tapaamisia ( olen eronnut ), vaan olen antanut tuollaisen mennä toisesta korvasta sisän ja toisesta ulos. Jos olisin itse yhtä herkkänahkainen opettajilta tulevan arvostelun suhteen, olisin joutunut vaihtamaan lasteni opettajia vähän väliä.
Kuten kerroin, osallistuin vuosi sitten poikani entisen luokan kouluhommiin hyvin aktiivisesti -ja ennen kuin kukaan ehtii älähtää, niin kerron että OPETTAJAN PYYNNÖSTÄ. Vedin kokonaisen musiikkiprojektin läpi, ja ilman palkkaa. Omasta mielestäni en ole millään lailla häirinnyt koulun opetusta enkä työntynyt väkisin yhtään minnekään.
Joten jos tällä palstalla esitetyt arvelut ja syytökset siitä, että tapani tehdä yhteistyötä on opettajista pelkästään kiusallista, pitävät paikkansa, niin enpä tunne syyllisyyttä enkä ota vastuuta. Olen tehnyt niin kuin opettaja itse ovat pyytäneet, ja jos he pyytävät yhtä ja tarkoittavat toista, niin vastuu ei ole minun. Siis, jos minuun koululta otetaan yhteyttä ja kysytään, voisinko tulla kertomaan oppilaille erityisalastani ( musiikki ) ja noudatan kutsua, niin onko miunn syyni, jos "tuppautumiseni" onkin sitten vain ärsyttänyt ja häirinnyt?
Lopetin kontaktinpidon kouluun vasta kuukausi sitten, koska 1. tajusin ettei näkemyksiäni kuitenkaan oteta huomioon, joten näen suotta vaivaa esittäessäni niitä 2. tälläkin palstalla opettajat ovat selväsanaisesti ilmaiseet, ettei nykyajan koulu tykkää vanhempien yhteydenpidosta ollenkaan. Kun tapanani ei muutenkaan ole tuputtaa seuraani niille ihmisille, jotka eivät ole siitä kiinnostuneita, miksi tekisisin opettajien kohdalla poikkeuksen?
Kun luin kirjoituksesi siitä, miten olet arvostellut opettajan kurinpitotaitoja ja miten olet istunut mukana tunneilla, ymmärrän monien opettajien ärtymyksen. Suomen opettajat ovat kaiken kaikkiaan hyvin koulutettuja ja osaavat hommansa ilman, että sinä menet sinne vahtimaan heidän työtään. Olet selvästi ylireagoiva vanhempi ja yhteistyösi koulun kanssa on luultavasti normaalia koulutyötä häiritsevää. Suosittelen, että tekisit itse opettajan sijaisuuksia ja näkisit, miten homma todella toimii. En ihmettele, jos opettajat alkavat suhtautua negatiivisesti sinuun ja jopa lapsiisi. Hekin ovat ihmisiä. Onko omassa työpaikassasi koko ajan joku vahtimassa työtäsi? Miltä tuntuisi, jos olisi?
... että - tuhannennen kerran - olen noudattanut koulun antamia ohjeita. Siis - sadannennen kerran - koulussa on EHDOTETTU ja PYYDETTY, että
vanhemmat seuraisivat opetusta ja olisivat muutenkin paljon tekemisissä koulun knassa.
Jos minä pyydän jota kuta luokseni kylään, se trakoittaa että toivon häne tulevan luokseni kylään. Jos toivon hänen pysyvän poissa, en pyydä häntä luokseni kylään.
Toivotonta. Olen sanonut tämänä saman täällä jo ties miten monta kertaa, ja aina joku neropatti selittää että "koeta nyt ynmärtää etteivät opet tykkää kun menet koululle". Selitäpä Kille, MIKSI he sitten pyytävät tulemaan?????????????? ( kysymysmerkkejä seuraavat 50 riviä )
Niin, ja piti sanomani:
jos olen niin tyhmä, että pyydän kylään luokseni ihmisen, jonka oikeastaan toivoisin pysyvän poissa, ja jos hän ottaa kutsun tosissaan ja tulee, eikö minun kuulu syyttää itseäni eikä häntä? Onko asiallista, että kävelen sen jälkeen ympäriinsä ja selitän kaikille miten ärsyttävää ja häiritsevää oli että hän kehtasi tulla kotiini?
Perjantaina poikani uusi opettaja soitti ja kysyi ehtisinkö ensi viikolla jonain päivänä käymään koululla, niin juttelisimme siitä miten pojan opiskelu uudessa luokassa on lähtenyt käyntiin. Kysyin onko siinä jotain ongelmia, ja hän vastasi ettei ollenkaan , poika on ERITTÄIN kiltti ja hyvin käyttäytyvä, MINKÄÄNLAISIA ongelmia käyttäytymisessä ei ole ollut, hän ei oikein tajua millä lailla minun poikan muka olisi ongelmatapaus, hän ei ainkaan ole nähnyt merkkejä sellaisesta ( siis ihan päinvastaista informaatiota kuin ex-opettaja ).
Eli mitään akuuttia tarvetta jutteluun ei ole, koska ongelmiakaan ei ole, mutta silti hän toivoo minun tulevan voidaksemme tutustua ja keskustella siitä mitä toivon lapseni koulunkäynniltä, mitä ajatuksia ja odotuksia minulla on jne.
Eikö tämän opettajan puhe ole ristiridassa sen kanssa, mitä tämänkin otsikon alla on tolkutettu: että opettajat eivät, missään nimessä EIVÄT halua vanhempien käyvän koululla, seuraavan opetusta ja esittävän mitään toivomuksia tai ehdotuksia? Kumpaa nyt uskoa, poikani uuden opettajan sanaa vain palstalaisten mielipiteitä?
Miten on, palstalaiset? Saanko mennä, vai onko minun ymmärrettävä että sinne meneminen on häiritsevää ja ärsyttävää? Pitääkö vastata esim. että " muuten kyllä tulisinkin, mutta suomi24fi:n keskustelupalstalla mm. yksi Kille - ja pari muutakin - sanoi etten saa tulla koululle koska se häiritsee ja ärsyttää opettajia "?
Niin, kyllä ne opettajat varmasti mielellään vanhempia tapaavat, mutta tuskin he tunneilla haluavat heitä nähdä. Häiritsee opetusta, ihan todella! Muut lapset häiriintyvät.
Tuo vanhempien kutsuminen johtuu uudesta opetussuunnitelmasta, jota opettajien on pakko noudattaa. En tarkoita, ettei siellä koululla saisi käydä. Mutta ei se nyt niin tarpeenkaan ole, ellei ole ihan kauheita ongelmia.
Me keskustelupalstojen killet ja muut emme tietystikään tiedä juuri sinun tilannettasi. Joten turha ottaa meitä niin vakavasti ;)
Ja tuskin otatkaan. :)
"....mutta tuskin he tunneilla haluavat heitä nähdä. Häiritsee opetusta, ihan todella!"
Mistä tiedät? Taitaapi olla ns. mututietoa. Kuten suunnilleen kaikki muukin kijrjoittamasi.
Etkö osaa lukea? Nimimerkki Opettaja, tämän koko piiiiiitkän viestiketjun aloittaja, nimenomaan sanoi että olisi hyvä jos vanhemmat tulisivat joskus seuraamaan opetuista, SE olisi oikeanlaista yhteistyötä. Ikinä en ole kuullut ainoankaan opettajan sanovan että tunnin seuraaminen häiritsisi. Sitä paitsi opetus on julkista, sinne saa mennä, siis ihan laillinen oikeus on. Erittäin harva vanhempi tätä oikeuttaan hoksaa, viitsii tai tajuaa käyttää, joten vaara, että koulutyö häiriintyisi kun vanhemat alkaisivat hypätä siellä sankoin joukoin, on aivan olematon.
Minun äitivainaani, joka oli opettaja, oli aina erittäin hyvillään, jos tapahtui sellainen ihme että joku vanhemmista vaivautui koululle seuraamana tunnin kulkua. Sellaista tapahtui ehkä kerran viidessä vuodessa.
Olet yksinkertaisesti väärässä, jos väität että tuntien seuraaminen on se iso ongelma. Nimim. Opettaja puhui alunperin kaikenlaisista lappusista joita vanhemmat lähettävät lastensa mukana opettajalla ja joissa moititaan opetusmenetelmiä vaikka - ja tämä oli käsittääkseni se ydinjutu - vanhemmat eivät ikinä vaivudu tulemaan edes katsomaan mitä siellä tunneilla tapahtuu. Eli haukutaan asiaa josta ei tiedetä mitään.
Ei minunkaan poikani ex-opettja siitä hermostunut, että seurasin tuntia, vaan siitä että kirjoitin kirjeen jossa ihmettelin miksi poikani oli saanut käytöksestä kuutosen, vaikka opettajan OMA kuvaus pojan käytöksestä ei viitannut läheskään kutoseen arvoiseen käytökseen. Samaisessa kirjeessä mainitsin huomanneeni ettei opettaja itse ole kovin tarkka kurinpitäjä. SE ilmeisesti oli se hirveä asia jota en olisi saanut sanoa. Omatuntoni on kyllä ihan puhdas, en ymmärrä miksei opettajaa saa arvostella, jos tietää mistä puhuu. Varsinkin kun kerran opettaja saa arvostella lastani, niin täytyy hänen itsensä kestää asiallista, paikkansa pitävää kritiikkiä silloin kun hän sen ansaitsee. Siis en tehnyt niin, että olisin vain lähettänyt opettajalle lapun jossa haukuin hänen opetustaan summamutikassa, vaan olin itse omin silmin nähnyt ne asiat joista puhuin. Minä olin siinä asiassa ihan oikeassa, se mitä kirjeessä sanoin nyt sattui olemaan totta: olin nähnyt omin silmin miten luokka, joka koostui suurin piirtein pyhäkoululaisista, muuttui uuden opettajan opetuksessa puolessa vuodessa hirviölaumaksi.
NIMENOMAAN opetuksen seuraminen on se mihin minua on vanhempana koulun puolesta rohkaistu. Olen käynyt lasteni luokissa opetusta seuraamassa korkeintaan kerran tai pari vuodessa, luuletko tosiaan että sellainen voi häiritä?!!!!
Poikkeuksena oli viime kevät, jolloin kävin huomattavasti enemmän, mutta silloin olinkin itse opettajana eli vedin sitä produktiotani, ja näin samalla opetustyötä läheltä. Vaikea sitä produktiota olisi ollut vetää käymättä koululla, ja - sadannentuhannennen kerran - minähän vedin sitä KOULUN PYYNNÖSTÄ.
Oletko itse tehnyt missään koulussa ilmaista työtä? Jos sinua sellaiseen pyydettäisiin ja suostuisit, tahtoisitko sen jälkeen kuulla että olet häirikkö joka "sekaantuu" koulutyöhön ja häiritsee?
" Me keskustelupalstojen killet ja muut emme tietystikään tiedä juuri sinun tilannettasi"
Et niin, olet juuri näitä Opettajan kuvaamia tyyppejä jotka heittelevät syytöksiä summamutikassa, tietämättä asiasta tuon taivaallista. Sellainen on todella tyhmää. Edellisessä vietissäsi väitit että olen ylireagoiva häirikkö, jonka ei yhtään pidä ihmetellä jos opettajat suhtautuvat LAPSEENIKIN negatiivisesti. Miltähän tietopohjalta senkin sanoit? Kannattaisko olla vähän varovaisempi tuomioissaan?
Pyydän anteeksi. Olin väärässä.
Onpa hyvä kuulla, että uusi yhteistyö opettajalla ja oppilaalla on lähtenyt hyvin sujumaan (minäkin luin sen kirjeesi opettajalle).
Minä uskon, että sinun tuntien seuraamistasi ja osallistumistasi jopa opetustyöhön arvostetaan varmasti edelleenkin. Mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi ehkä kannattaisi vielä kysyä rehtorilta/erityisopettajalta/entiseltä opettajalta, miksi toimittiin kyseisellä tavalla. Nyt kun asiasta on jo aikaa kulunut, niin kaikki mahdollisesti pystyvät jo asialliseen keskusteluun? Sitten asia olisi helpompi jättää taakse.
Tällaisen jupakan jälkeen tuntuu selvältä, että opettaja pyytää Sinua juttelemaan. Minä luulen, että et malta olla käyttämättä tilaisuutta toimia poikasi hyväksi näin.
Taidat olla aika kiihkeä taiteilijaluonne?
Hyvä veto :)
Opettajan ammatti on todella vaativa ihmissuhdetyö.
Etenkin luokanopettajan tehtäviin kuuluu kuitenkin olla kiinnostunut lapsesta myös persoonana, ei pelkkänä oppijana. Tähän persoonaan liittyvät oleellisella tavalla myös vanhemmat.
Vanhempien ei pitäisi olla mestaroimassa opettajan työtä, mutta vuoropuhelun kai pitäisi olla ihan perusasia.
Aistinko väärin kirjoituksesi opettaja, kun ymmärsin, ettet oikeastaan ole halukas toteuttamaan kokonaisvaltaista työotetta?
Saat anteeksi.
Opettajan työ on niitä ammatteja, joissa työ ei lopu tekemällä. Aina on varaa parantaa ja vielä moneen suuntaan.
Tämä nykysuuntaus kodin ja koulun yhteistyössä on kuitenkin äärimmilleen vietynä jokin irvikuva siitä, mitä joskus tarkoitettiin yhteistyöllä. Uskon samoin kuin eräs toinenkin tähän ketjuun kirjoittanut, että kymmenen vuotta sitten asia oli mallillaan ja kohtuullinen, mutta nykyään nk. yhteistyö saa jo lähes koomisia mittasuhteita. Tästä aiheutuu turhaa stressiä sekä koteihin että opettajille.
Reilua rajanvetoa varmaan tarvitaan molemmilta tahoilta ja nimenomaan sitä hyvää vuorovaikutustaitoa. Vanhempien on syytä joissakin tapauksissa hillitä puuttumista koulutyöhön ja opettajat miettiköön ja ilmaiskoon, mitä he toivovat yhteistyöltä selkeämmin.
En missään nimessä haluaisi jäädä oppilasta koskevistä tärkeistä tiedoista paitsi ja sydämestäni haluan jokaisen lapsen saavan edes siedettävän kokemuksen oppimisesta. Mutta - minäkin olen rajallinen, tavallinen ihminen. Kodilla on omalla esimerkillään ja kasvatuksellaan suuri voima vaikuttaa lapsiinsa, paljon suurempi kuin koululla ja opettajalla.
Olen myös vuosien myötä yrittänyt suhteuttaa tekemäni työn määrää ja palkkausta siten, että olisin tyytyväinen. Opettajat tekevät liikaa ilmaista työtä.