Homo "kulttuuri" iljettää.

Kyllä heitä on. Yksi omakin pitkäaikainen tuttu on ollut jo vuosia parisuhteessa, ja facebook-päivityksistä välittyy, että heidän elämäänsä kuuluu muutakin kuin petipuuhat. En tiedä onko tässä edes niin suurta eroa homo- ja heteromiesten suhteen. Tuntuu siltä, että nuoret miehet yleisesti hakevat enemmän seksiseuraa, halu syvempään kiintymykseen ja vakiintumiseen tulee myöhemmin. Varmasti kypsiäkin nuoria miehiäkin on sekä heteroissa että homoissa. Vaikka välillä voi tuntua siltä ettei ikinä ketään löydä, niin varmiten se omanlainen kumppani löytyy, kun pitää itsestään ja toiveistaan ääntä ;)

Siis olen miettinyt tätä samaa. Minäkin olen jo aika kauan halunnut löytää sen oikean olen ollut monissa deittisovelluksissa mutta niistä ei ole ollut apua. Kun kukaan ei tule juttelemaan ja olen ollut niinkin rohkea ja tehnyt itse aloitteen, mutta kertaakaan ei ole mistään tullut yhtään viestiä takasin. Että poistin kaikki ne sovellukset ja päätin jatkaa elämääni sinkkuna ja huomasin että ei sinkkuna oleminen ole niin kamalaa, mutta olisi kiva löytää ihana ihminen kenen kainalossa voisi nukkua ja avautua. Minusta tuntuu että minulla ei ole kauheasti ihmisiä kenelle avautua minulla on vain yksi kaveri ja hänellä on kiireitä koulunsa kanssa. Niin ei ole aina sitä kenelle avautua minulla on kyllä paljon sisaruksia kenelle voisin kertoa ongelmiani, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan. Enkä viitti oikein avautua kenellekkään enään. Ihan vaan siksi että ajattelen että ei ketään kiinnosta enkä halua sääliä. Haluan muutenkin itsenäistyä ensin ennen kuin alan seurustella, koska haluan näyttää että pystyn suoritumaan asioista joista muut ajattelevat että en onnistu. Välillä se on kyllä ongelma, koska en silloin pyydä apua kun sitä todella tarvitsen. Olen todella hankala kenkään ymmärtää siksi kai mielummin viihdyn yksin, mutta silti haaveilen parisuhteesta tulevaisuudessa. Myös se että pidän itseäni tosi rumana että sen takia kukaan ei kiinnostu minusta, mutta toivottavasti se onni osuu kohdalle tulevaisuudessa☺.

Aloittaja osui nyt niin naulan kantaan! Ehkä useampi homo luulee olevansa homo todellisuudessa kuitenkin haluaa vain tunteetonta kivaa miesten kesken. näyttäisi tosiaan siltä että ne oikeat ja ihanat homot kuuluvat hiljaiseen vähemmistöön jota on vain todella vaikea löytää valitettavasti.
aloittajalle ja kaikelle muille asian kanssa painiville paljon kaikkea hyvää!, haluan uskoa et aika vielä koittaa ja kaikki löytää rakkaimpansa :)

Taas näitä ikuisuuskysymyksiä...

Homojen keskuudessa homomiehet on objektisoitu just siksi, että he ovat 1) homoja 2) miehiä. Emme puhu 1) hetero 2) naisista.

Romantikkohomojenkin mieli tekee kuitenkin sekstailla miehen kanssa. Koska halutaan 1) homo ja 2) mies, jotta oma halu toteutuu. Täytyy romantikkojenkin kuitenkin erottaa puhtoinen Prinssi Rohkea -fantasia ja käytännön toteutus. Jos seksi koetaan lähtökohtaisesti "iljettäväksi", niin on erittäin haasteellista löytää toinen homoutensa aseksualisuudeksi tai pelkäksi asuinkumppanuudeksi tukahduttava.

On paljon enemmän homoja. joille tämä ei ole mikään ongelma, vaan ihan normaali tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan ja olla onnellinen siitä mitä ovat. Parisuhteessa tai sinkkuna.

Itsellä takana aloittajan vuosien mittainen partnerin kuolemaan päättynyt suhde, jossa ei turhista nipotettu, jossa rakkautta oli puolin ja toisin ja elämässä kieltämättä on nyt iso tyhjiö. Enää en usko toista vastaavaa miestä elämääni löytäväni, mutta en halua katkeroitua tai jumittua aapo/peeppari -asteellekaan fantasioimaan siitä, että ihminen jonka kanssa et tule toimeen bannataan joka paikasta tai olisi vaikkapa hirttäytynyt mielenterveysongelmiensa takia.

Ystäviä on reaalielämässä (=ei netin keskustelupalstoilla tai seuranhakusivustoilla) kuitenkin olemassa ja edelleenkin olisi valinnanvaraa uuden suhteen hakijoiden joukossa. Haluanko edes sitten joskus uuden pysyvän seuralaisen on vielä ratkaisematon asia, mutta varmaa on se, ettei ole mitään järkeä tukahduttaa itsestään normaalia fyysistä seksuaalisuuttaan ja jäädä haaveilemaan jostain romanttisesta nettisatumiehestä, joka ei kuitenkaan toteudu.

Ei voi tehdä munakasta rikkomatta munia. Seuranhaku ja millaista seuraa saa on aina itsestä ja omasta sinnikkyydestä kiinni. Kotoa ei sinua varmasti kukaan tule hakemaan, vaikka se olisi millainen unelmakoti. Hankalia ja ongelmaisia ihmisiä tulee varmasti enemmän vastaan kuin niitä ihania toivevävyjä, mutta se kuuluu osana asiaan ja ne ihmiset tulee vain tunnistaa ajoissa ennenkuin kerrot heille mitään luottamuksellista, koska se mikä homokulttuurissa minua iljettää on nimenomaan näissä ketään koskaan saamattomissa romantikkopiireissä esiintyvä juoruilu ja loputon feikkailu tai vaikkapa nimimerkkien varastaminen.

Kun senkin ajan voisi käyttää yhden todellisen ja aidon suhteen luomiseen, jonka jälkeen sun ei tarvitse välittää mistään "homokulttuurista" tai mitä sun onnellisesta parisuhteesta ollaan mieltä.

Ikävä sanoa että kokemukseni perusteella ehkä 1/10 homoista haluaa muuta kun pelkkää seksiä.
Homot vaativat muilta mitä eivät itse kuitenkaan kunnioita. Esim. suvaitseminen, lokerointi, juoruaminen ja kaikki muu mitä homot itselleen vaativat, unohtuu noudattaa homolta itseltään.
Mistä tämä johtuu? Muutamaan tapaukseen törmätessäni olen tullut siihen tulokseen että homo ei ole ollut sinut itsensä kanssa, ja yrittää epätoivoisesti muuttaa ympärilläoleviaan että itsellään olisi helpompi olla. Yleensä naismaiset ja ylipainoiset homot tekevät tätä.

Mutta anycase, jos jokainen kunnioittaisi toista niinkuin itseään haluaisi kunnioitettavan, niin kaikilla olisi parempi ;)

Asiasta ja asian vierestä:

Se, mitä yleisesti pidetään homokulttuurina, on sitä mikä on näkyvintä ja äänekkäintä. Just sitä, millaisen kuvan nyt homoista saa vaikkapa homobaarien, netin ja kännykkäsovellusten kautta. Jatkan kärjistämistä: homous on alkoholin tai muiden päihteiden huuruista, pinnallista diskopopin säestämää elämää, satunnaista seksiä ja tunnekylmää miehen metsästystä, takapuolen jyystämistä ilman tunteita. Helposti unohtuu, että muunkinlaista homokulttuuria on olemassa. Se on vain vähemmän näkyvää ja äänekästä.

On vähän kurjaa, jos ja kun jotkut sitten ajattelevat näkemänsä perusteella, että homona oleminen on juuri tällaista ja esimerkiksi nuori ihminen sitten kuvittelee, että hänenkin pitäisi olla tällainen.

Todellisuudessa vain osa meistä hakee seuraa seuraa netistä tai kännykkäsovelluksien kautta, tai käy missään homoille suunnatuissa tapahtumissa ja ravintoloissa, tai käyttää päihteitä, tai pitää diskomusiikasta tai vaihtaa kumppania kuin sukkia. :D

Homokulttuuria on myös kahden miehen välinen rakkauteen, kunnioitukseen ja intohimoon perustuva pitkäaikainen parisuhde: arkinen työnteko, koti- ja perhe-elämä, ml. liikunta, matkustaminen ja kulttuuritapahtumat ja muut harrastukset. Edellä mainitulla kombinaatiolla pysyy jo sen verran kiireisenä, ettei ole aikaa notkua satunnaista seuraa hakevien homojen sovelluksissa. Oma rakas kumppani on elämän keskipiste ja kunnioitus häntä kohtaan itsestään selvää.



Mitä taas seksiin tulee, toimiva parisuhde sisältää paljonkin seksiä, kun se on molempien mieleen, mutta se ei ole suhteen ainut ja tärkein sisältö. Seksi pitkässä parisuhteessa on hyvää ja turvallista, Kumpikin on oppinut, mistä toinen pitää. On syntynyt hyväksi havaitut tavat ja käytännöt, Samalla jännitys ja suorittaminen ovat unohtuneet - samoin ulkonäköpaineet. Kun suhde perustuu intohimoon ja keskinäiseen rakkauteen, se "paneminenkin" on ihan erilaista. Seksi on lopulta ihan eri asia: se on rakastelua.

Keskustelun aloittaja kysyi, onko homoilla saman kaltaista rakkautta kuin heteropareilla? Onko kahta homoa jotka voivat käyttää suhteestaan nimitystä perhe?

Kyllä on, Sitoutuminen, rakkaus ja intohimo eivät ole vain heteroparien yksinoikeus. Tällaisia pariskuntia on olemassa, et vain ole ilmeisesti sellaiseen törmännyt, koska he viihtyvät omissa oloissaan.

Tuntuu että ns normaalin parisuhteen täyttävä homous vaatii todella paljon uskallusta suomessa sillä se eroaa kuitenkin totutusta "Suomalaisesta" normaaliudesta paljon. Ainakin itse en ole nähnyt kovinkaan monta homo paria noin niin missään. Tuntuu, että Norjalaisen sarjan Skam tyylistä nuorta rakkautta ei paljon suomessa ole. Itse kaipaisin lähinnä kaverin ystävän kätä voisi rakastaa ja se rakkaus olisi molemmin puolista.

Kannattaa ryhtyä heteroksi. Koska kumpi on vaikeampaa, vaihtaa kiinnotuksen sukupuolta vai luopua rakkaudesta ja välittämisestä ja tyytyä lihallisissa himoissa vellomiseen? Itse sanon että rakkaus on tärkeämpää.

Ennen homo, nyt hetero rakkauden täyteisessä parisuhteessa.

homosuhteessakin voi sopia ollaanko kahestaan vai muiden kanssa kimpassa,ei se sen vaikempaa ole, tiedän miespareja jotka ovat olleet vuosikymmeniä parisuhteessa

Minä ennii tykkää hommoista!
Niillä ompi aena paremman näköösset vaatteet kuin miula -- sekä ussein miehekkäämpi äänikkii.

Aikoinaan kun avasin ekat kerrat silloisia homojen seuranhakusivuja, joo olen vanha setä :D chätit ja muut paikat oli täynnä jo vuosituhannen vaihteessa ilmoituksia, joissa oli vain ikä ja mitat, usein vielä valehdeltuna you know ;) joten kyllähän sitä hyvin usea sitten ehdollistuu itsekin näkemään itsensä ja muut vain kehoina, joiden tarkoitus on hakea hetken valheellinen läheisyydentunne irtoseksistä. Josta seuraa pahimmillaan suhde, joka pohjautuu siihen hetken seksuaaliseen kiinnostumiseen ja suhde onkin vain kahden kehon välinen kemia. Itselleni näin on meinannut myös käydä, vaikka kehon sijaan ihmissuhteessa arvostan ihmistä ja samankaltaista ajatusmaailmaa. Kaksi täysin erilailla ajattelevaa ja toimivaa ihmistä kun ei voi ikinä rakentaa toimivaa suhdetta ilman jatkuvia ristiriitoja.

Toki niitä aitojakin ihmisiä on, jotka etsivät aidosti ihmistä, ei jotain statusta nostattavaa kumppania, joka näyttää joltakin ja tekee riittävän hyvää uraa. Harvemmin meihin tosin törmää grindreissä tai muissa huorasovelluksissa tai sivuissa, baareissa tai ruusuissa ja muissa seksipaikoissa.

Kaikki se sexhöperyys ja yksitoikkoisuus todistaa yksinomaan vain sitä, että homo- ja biiseksuaallisuus ovat luonnottomia ja suhteina sairaita jo sinänsä.