Tämä on tositarina.
Eräs tuntemani henkilö, Matias nimeltään, on hyvin empaattinen ihminen, mutta hän on myös sadisti ja masokisti. Hänellä on usein valtava himo tappaa eläimiä ja ihmisiä, ja hän fantasioi usein mielessään, kuinka kiduttaisi, siis esimerkiksi sitoisi jonkun ihmisen paaluun, laittaisi jeesusteippiä suun eteen, piikittäisi esim bensiiniä tämän suoniin, polttaisi ja repisi raajoja jne, kuitenkin siten, että ihminen pysyy mahdollisimman kauan hengissä, koska kuollutta ei voi kiduttaa.
Tämä mies on kuitenkin ollut aina todella herkkä ja empaattinen, mutta hänellä on ilmeisesti lapsuudessa ja nuoruudessa koetun kidutuksenomaisten olojen ja rääkkäämisen seurauksena kehittynyt tällainen piirre, josta hän on kauhuissaan, varsinkin silloin kun ei ole kyennyt hillitsemään itseään esim. muutaman kissan kohdalla(omat rakkaat kissansa), jotka kidutti kuoliaaksi - tekoja tehdessä hän kokee valtavaa mielihyvää, mutta jonkin aikaa teon jälkeen häntä järkyttää syvästi se, millainen ihminen hän on. Mainittakoon että hän on myös masokisti, eli nauttii myös itsensä kiduttamisesta.
Tämä mies on kuitenkin hakeutunut psykiatrin vastaanotolle, jotta pääsisi eroon kauhistuttavista ominaisuuksistaan.
Pitäisikö häntä rankaista jotenkin? Onko hän itse syypää tekoihin, vai onko syypäät ne, jotka häntä ovat lapsena ja nuorena kiduttaneet? Onhan niin, että lapsena pahoinpidellyistä lapsista tulee myös pahoinpitelijöitä; he ikäänkuin pyrkivät kiduttajansa kaltaiseksi.
Onko mahdollista toteuttaa hänen toiveensa, että hän tervehtyisi?
Eräs tuntemani henkilö, Matias nimeltään, on hyvin empaattinen ihminen, mutta hän on myös sadisti ja masokisti. Hänellä on usein valtava himo tappaa eläimiä ja ihmisiä, ja hän fantasioi usein mielessään, kuinka kiduttaisi, siis esimerkiksi sitoisi jonkun ihmisen paaluun, laittaisi jeesusteippiä suun eteen, piikittäisi esim bensiiniä tämän suoniin, polttaisi ja repisi raajoja jne, kuitenkin siten, että ihminen pysyy mahdollisimman kauan hengissä, koska kuollutta ei voi kiduttaa.
Tämä mies on kuitenkin ollut aina todella herkkä ja empaattinen, mutta hänellä on ilmeisesti lapsuudessa ja nuoruudessa koetun kidutuksenomaisten olojen ja rääkkäämisen seurauksena kehittynyt tällainen piirre, josta hän on kauhuissaan, varsinkin silloin kun ei ole kyennyt hillitsemään itseään esim. muutaman kissan kohdalla(omat rakkaat kissansa), jotka kidutti kuoliaaksi - tekoja tehdessä hän kokee valtavaa mielihyvää, mutta jonkin aikaa teon jälkeen häntä järkyttää syvästi se, millainen ihminen hän on. Mainittakoon että hän on myös masokisti, eli nauttii myös itsensä kiduttamisesta.
Tämä mies on kuitenkin hakeutunut psykiatrin vastaanotolle, jotta pääsisi eroon kauhistuttavista ominaisuuksistaan.
Pitäisikö häntä rankaista jotenkin? Onko hän itse syypää tekoihin, vai onko syypäät ne, jotka häntä ovat lapsena ja nuorena kiduttaneet? Onhan niin, että lapsena pahoinpidellyistä lapsista tulee myös pahoinpitelijöitä; he ikäänkuin pyrkivät kiduttajansa kaltaiseksi.
Onko mahdollista toteuttaa hänen toiveensa, että hän tervehtyisi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hurjalta tuo kuulostaa, tarvitaan ehkä kauan kestävää terapiaa.
En oikein usko, että on empaattisia sadisteja. Psykopaatilta kuulostaa. Psykopaatillakin on hämmentävästi tunteet olemassa ja hän osaa näytellä empatiaa ryhmäpaineen ja häpeän takia todella hyvin ja voi vaikuttaa aidosti katuvalta ja kauhuissaan. Kuolleet silmät, joissa on pistävä katse paljastavat onko siellä todella ketään.. Psykopatian toki voi helposti sekoittaa johonkin toiseenkin persoonallisuushäiriöön. Esim. itselläni on rajatilapersoonallisuus ja dissossiaatiohäiriö, osaan blokata empatiantunteet raivokohtaukseni aikana, jotka on hillittömiä. Tämän takia pelkään itse olevani psykopaatti ja olen seurustellut useiden psykopaattien kanssa, pelkästä erilaisuudestani johtuvasta syyllisyydestä ja häpeästä. Impulssikontrollikin on minulla olematon. Kuitenkaan en ole kokenut "sielunkumppanuutta" ja samankaltaisuutta näiden kanssa sillä psykopaatilla ei löydy sitä empatiaa vaikka kuin kaivaisi. En ikinä itse voisi kiduttaa eläimiä, vaikka olen kokenut todella paljon väkivaltaa elämäni aikana.
Toi oli hyvä kun sanoit että kenen vika tämä on. Se on mielestäni vähän sekä että. Lapsuuden kaltoinkohtelut lisäävät tuntuvasti ongelmien todennäköisyyttä aikuisuudessa, mutta lapsena pahoinpidellyistä ei kasva pahoinpitelijöitä aikuisuudessa ilman jotain biologista pohjaa. Näin aattelen. Ei narsismi, pyromania tai mikään käyttäytyminen synny pelkästään lapsuuden kaltoinkohtelusta. Se näistä ilmiöistä tekeekin niin vaikeat ymmärtää sekä omalla tavallaan kiehtovat.
Paha sannoo mitään , ku en tunne häntä.
Paha sannoo.
Kuulostaa psykolta.
Ei sadistit ole empaattisia? Käsittääkseni he ovat täysin tunnekylmiä. Eivät koe rakkautta ketään kohtaan. Eikä kait psykopaatitkaan?
Ihminen joka kykenee kiduttamaan toista elävää olentoa on mieleltään hyvin sairas. Eli tämä Matias kiduttaisi eläimiä, vaikka hänelle ei olisi tehty lapsuudessa yhtikäs mitään. Empaattinen ihminen ei kykenisi kiduttamaan mitään elävää olentoa, vaikka olisi kuinka vihainen/katkera/loppuunpalanut.
Tämä+ei+voi+pitää+paikkaansa.+Hän+on+100%+varmuudella+hyvin+empaattinen,+joskin+se+empatia+katoaa+välillä.+Hän+on+kuitenkin+terapiassa+ja+jossain+määrin+oppinut+estämään+mielihalujen+realisoitumista+teoiksi.+Terapiaan+hän+hakeutui+itse,+eikä+psykopaatti+hakeudu+terapiaan.+Joskin+hän+on+joutumassa+vankilaan+muista+rikoksista+(mm.+omaisuus-+väkivalta-+ja+huumerikoksista)+lähiaikoina,+ja+jos+katsotaan+pintapuolisesti+vaikkapa+Haren+psykopaatin+kriteereitä,+niin+hän+näennäisesti+täyttää+psykopaatin+kriteerit+-+kuitenkin+niin,+että+kyse+ei+voi+olla+aidosta+psykopatiasta.+
Jos sattuu liikaa niin se pitää muuttaa nautinnoksi? Onko empatiaa vai syyllisyyttä?
Kivusta nautintoon on yllättävän lyhyt matka.
Hihhulin (en ole minkään varsinaisen uskonnon seuraaja, kunhan tällainen toiveikas kulkija olen) näkökulman tarjoan, toivottavasti ei häiritse ketään:
Korniahan tämä on, mutta uskon, että kaikki ovat pohjimmiltaan hyviä. Siihen päälle kuitenkin kertynyt on satojen tuhansien vuosien biologisen evoluution myötä niin paljon psykologisia kiekuroita, että olemme toinen toistaan hullumpia, ääriesimerkkinä sadisti joka ei halua olla sadisti. Mutta hulluuden ei tulisi olla tabuu, vaan ongelma johon löytyy ratkaisu kun tarpeeksi etsii. Kaikilla ihmisillä on velvollisuus tehdä parhaansa muiden hyväksi ja välitettävä myös omasta AIDOSTA onnestaan sekä henkisestä kasvustaan ihmisenä.
Matias on tehnyt synnin, mutta ei kukaan syntinen ole armon ulkopuolella. Paras tapa pyytää anteeksi on hakeutua hoitoon, jotta ei tee pahaa enää, ja kasvaa ihmisenä, jotta voi tehdä maailmasta paremman paikan. Myötätuntoa voi harjoitella, ja vaikka sadistille se on varmasti suuri haaste, uskon että jopa hän voi voittaa pahuuden kokonaan. Armo ja rakkaus eivät tarkoita sinisilmäisyyttä. Sadisti on sadisti, joten on sekä Matiaksen että muiden kannalta hyvä tiedostaa tämä, jotta Matias ei koskaan tee tyhmyyksissään enää mitään pahaa.
Uskon siis, että Matias on pohjimmiltaan hyvä ja kyvykäs ihminen, mutta hänen pitää itse päättää seuraavansa hyvyyttä.
Siunausta. Ei kukaan ole armon saavuttamattomissa, mutta armo ei ole mikään vitsi jota saa kohdella kuin roskaa.
Hyvä kirjoitus. Matias on varmasti kyvykäs, koska sai mm. mensan testissä huippupisteet. Hän on myös hoidossa omasta tahdostaan.
Aloitus antaa virheellisen kuvan psykopaatista. Psykopaatti ei ole empaattinen, sillä häneltä puuttuu myötäelämiskyky. Samoin psykopaatti ei tunne syyllisyyttä ja on kylmäluonteinen, joka selittää sen, miksi sellainen ihminen kykenee aiheuttamaan tuskaa, ja jopa murhaamaan useita ihmisiä. Se, mihin aloituksessa empatia mahdollisesti sekoitetaan, voi olla psykopaatin kyky olla viehättävä ja kiinnostava. Se on kuitenkin teennäistä ja pinnallista. Psykopaatti on myöskin sairaudentunnoton, eikä koe, että hän on hoidon tarpeessa. Anders Breivik on tunnettu psykopaatti.
Aloituksessa ei edes puhuttu mistään psykopatiasta mitään.
Ja olipa varsinaista kyökkipsykologian riemua suurin osa ketjusta muuten, huhheijjaa taas...
Varmaan hyvä jos näihin esiteltyihin "diagnooseihin" ja luonnehdintoihin ei ainakaan kukaan suhtaudu liian vakavissaan.
Sadismi tai sadomasokismin erilaiset (rajutkaan) muodot eivät todellakaan ole sama asia kuin joku klassinen psykopatia, narsismi tms.
Ja ihmisen psyykkinen todellisuus on loputtoman monimuotoinen ja arvoituksellinen. Diagnoosien tekeminen olisi viisainta jättää ammattilaisille ja niillä leimaamista harjoittaa varsin malttavaisesti ennemmin kuin tehdä siitä jokin harrastus (tms.) itselleen.
Takuulla erilaisten ihmisten on mahdollista muuttaa taipumuksiaan ja käyttäytymistään niiden käsittelyn, lisääntyvän itsetuntemuksen ym. kautta.
Höpö höpö. Tarina nimen omaan kertoo psykopaatista, mutta ontuu siinä, että väitetään hänen olevan empaattinen. En ymmärrä, miksi täytyy kirjoittaa mutua, kun googlella löytää täsmätietoa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopatia
Sadistinen henkilö on väistämättä psykopaatti, kaikkea muuta kuin empaattinen. Siinä ihmisessä asuu pohjaton pahuus. Sadistinen ihminen ei sääli todellakaan ketään saati tunne mitään empatiaa.