Lippu liehumaan luonnolle.

Tasavallan presidentti Tarja Halosen johtama raati valitsi Lippulaulu 2017 -kilpailun voittajaksi Tuomo Tiitisen säveltämän ja Päivi Jalon sanoittaman laulun Sinivalkoisen lippumme alla. Kantaesitys kuullaan tänään Haltian luontokeskuksessa ja myös ulkoilmakonsertissa Mustalammella, jossa Ylioppilaskunnan Laulajien lisänä on Tapiolan kuoro.

Tässä video YL:n harjoituksista ja kuoronjohtaja Pasi Hyökin näkemyksiä laulusta ja sen sanoista. Näin harjoitusta ensikuulemalla en oikein osaa muodostaa mielipidettäni, mutta aika perinteiseltä ja juhlalliseltahan tuo kuulostaa. Uutta on maahanmuuttoteema : "Toinen ollut on täällä jo kauan, toinen muuttanut hiljalleen/yhteinen tää elomme rauha toiveena kai jokaisen. " Laulu päättyy sanoihin : "Sinivalkoisen lippumme alla kaikki laulaa saa rakkauttaan."

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005340885.html

"Linnut pienet oksilla laulaa, metsän kaiku vastaa, laula vain, laula vain, metsän kaiku vastaa ain".

Suomen lippu liehui ikkunanäkymässäni kun heräsin! Hieno aihe onkin liputtaa kauniille luonnollemme.
Tuo konsertti Luontokeskus Haltialassa on puhuttanut jonkin aikaa, ja onkin seurasta kiinni lähdenkö Nuuksion Mustalammelle klo kolmeksi. Sääkin on epävarma, joskin nyt paistaa aurinko aika kirkkaalta taivaalta.

Paljon on retkiohjelmia yleisölle tänään, kaunis onkin luonto Nuuksiossa, järvi ja metsämaisemineen. Hauskaa kun juuri Ramoona on tehnyt aiheesta avauksen, en tiedä ketään, joka niin paljon on luonnon kauneudesta meille kertonut. Siihen kun vielä saa aiheesta paljon uutta tietoakin, on lukijan mieli hyvä.

Sain juuri pohjoisen reissulla rautaisannoksen kansallis-ja luonnonpuistoja , muutamia lyhyitä vaellusreittejäkin tuli käveltyä, enimmäkseen maisemien ihailua ja muistojen verestämistä. Nuuksiossa pääsee parkkipaikalta lähes suoraan helpolle reitille, osan voi pyörätuolissakin mennä. Meillä on entisten kollegojen kokoontuminen siellä ruskan aikaan, Haltiassa on myös hyvä luonnonläheinen noutopöytä ja hienot näyttelytilat.

Oma lukunsa on Suomen metsäkirkot avoimen taivaan alla, Mustilan arboretumissa sellainen avautui yllättäen eteen viime kesänä.
Paljon on tainnut tulla kerrotuksi luontoelämyksistä tännekin, olen aina metsissä ja vesillä viihtynyt kaikkina vuodenaikoina , ja tämän pitäisi olla vaaraton puheenaihe ;). Metsän mieltä ja kehoa hoitava vaikutus on ihan tieteellisestikin todistettu, ei meille ole tarvinnut todistella marjaretken hyötyjä.

Oma luontojuhlani alkoi lipunnostolla, mieli teki kyllä minunkin kuoroja luonnon konserttisaliin kuulemaan, mutta on kasautunut paljon omia pihatöitä. Iltapäivällä tehdään metsälenkki kantarellien toivossa, ja aamupalan mustikat viilin päällä saavat riittää lipunväriseksi ruuaksi.
Nyt on myös venetsialaisten viikonloppu, jota varsinkin Pohjanmaalla on kauan vietetty mökkikauden päätteeksi, poltettu roskat ja saatu tunnelmaroihut meren rannoille. Etelärannikollakin näitä tulia poltetaan, muinaistulien merkeissä myös. Mökki-ja veneilykausi jatkuu vielä pitkään, ja lyhtyjen , tuikkujen ja nuotioiden tunnelmatulien juhlistamia viikonloppuja vietetään vielä lokakuussakin ennen jäiden tuloa.

Ennen kyllä mekin poltettiin viattomat luonnon roskat keväällä mökin rannassa ja juhannuskokossa, mitä nyt oli tullut kaislaa ja oksia sensellaista, vanha puuvenekin. Silloin ei mitään roskien lajittelupisteitä ollut vaan tehtiin kompostit helposti maatuville ja isommat poltettiin. Niin kaikki teki, nythän lakikin määrää toisin.

Yhävähemmänluontoa' lle. Yhä hurjempaa yleistystä on tuo sinun kommentti. Hän joka kirjoittaa luonnosta kauniisti ja siistii jälkensä ymmärtää lajitella vahingolliset jätteet ja polttaa järkevää älyä osoittaen turvallisesti vain paikalla polttamiseen sopivat roskat. ÄLYÄTKÖ?

Totesin siitä Suomen luonnon kunniaksi liputtamisesta: ei tällä kertaa minun asiani.Luonto kyllä pärjää ilman minun liputtamistakin.

Jättäkää luonto & eläimet rauhaan, älkääkä menkö kuorolaulamaan luontoon. Antakaa luonnon olla rauhassa. Kiitos!

Linnut vois jättää minut rauhaan, mitäs tulevat karjumaan ihan makkarin ikkunan alle kesäaamuna varhain ihan tilaamatta. Itikat inisee ja imee verta, tulee kipeitä paukamia. Punkit tarttuu kiinni ja aiheuttaa borrelioosin ja kyy pistää myrkyt jalkaan. Jättäkää minut rauhaan, kiitoooss !

Voi sinua Ruuneman, eihän tämä eri mieltä asioista oleminen noin vakava asia ole, että pitäisi alkaa nimittelemään , ei sen enemmän ketään haukkumaan tai ylistämään . Katson tuon kyllä eräänlaiseksi huumoriksi tai sanaleikiksi , metkut voisi jatkaa tuota sanaryhmää. Mahtaako kukaan tulla kateelliseksi, jos jotain kehut, tuskin sentään, mutta ärsyttää se varmaan voi. Tämä on kirjoittelupaikka, ajatusten ja mieipiteiden tuuletusta , jakamista ja mittelyäkin, mutta jääköön ainakin minun puolestani siihen, ei näiden kirjoitusten perusteella pidä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä suuntaan tai toiseen.

Tämä eilinen Suomen luonnolle liputtaminen oli kertaluonteinen, liittyen juhlavuoteen. Teemapäivät kokoavat rivejä, muistuttavar tärkeistä asioista, lippu on kansallinen symboli. Urheilukisoissa oman maan lippu salossa herättää aina valtavia tunteita, suo yhteisöllisen syvän kokemuksen. Yleensä liputuspäivät on nimetty merkkihenkilölle, viimeisimpänä suomalaisen musiikin päivä Jean Sibeliukselle. Luonto on meidän kaikkien sekä ei-kenenkään, eihän se lippua kaipaa eikä meitä ihmisiäkään, se on totta. Lipun salkoon nostaminen kaikkien meidän ihmisten pään yli vapaana hulmuamaan on ylevöittävä kokemus, näin minä sen koen, mutta muilla voi olla erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä.

"Pidetään lippu korkealla", tällä sanonnalla voimme tsempata toisiamme ja itseämme kamppailussa itselle tärkeiden arvojen puolesta.

Hyvä, teit päivän ympäristöteon ! Maailmassa on pula pölyttäjistä, Suomessakin. Tehomaatalous, saastuminen, kasvitaudit, kasvimyrk...siis suojeluaineiksi nimetyt, elinympäristöjen yksipuolistuminen ovat syitä pölyttäjähyönteisten vähenemiseen. Asia on erittäin vakava, sillä noin 3/4 maailman ruokakasveista on ainakin osittain eläinpölytteisiä .

Omassa pihapiirissäni sain tänäkin kesänä kokea tämän, kun kylmä sää haittasi hedelmäpuiden pölyttäjähyönteisten liikkumista, vaikka kukinta olikin upea. Uskon, että monipuolisempi pölyttäjälajisto olisi pelastanut tilanteen. Mehiläistarhurit ovat alkaneet vuokrata pesiä kotipuutarhureillekin. Meillä on pihapiirissä paljon houkuttelevia kukkia ja pieni perhoshotellikin, esimerkiksi mäkimeirami kukkiessaan aivan kuhisee lämpiminä päivinä, luonnon niittykukkia suosin kuivassa tontin osassa.

Turhaan kaikki joutomaat siistitään, asfaltoidaan kaikki mahdolliset kulkuväylät, kuivatetaan kosteikot, raivataan pökkelöt ja lahopuut. Kyllä hämähäkki pyydystää liiat ötökät.

Lintupönttöjä on laitettu pihapiiriin ja lähimetsään juuri sen takia, että saataisiin apua puutarhan tuholaistorjuntaan, en ole tullut ajatelleeksi, että maistuuhan niille pölyttäjätkin. Talitinttejä , kirjosieppoja, pajulintuja ja peipposia taitaa suurin osa pikkuapulaisistani olla, ja ruuan tarve on suurimmillaan kun poikasia on ruokittava. Kivoja nimiä noilla ötököillä, on mantukimalaista ja kontukimalaista pörräämässä kotikonnuilla , mailla ja mannuilla.

Meidän omenapuut ovat melko nuoria, seitsemää sorttia kutakin yksi, koetettu pitää matalina sateenvarjomaisina ja ilmavina leikkauksilla. Kevätruiskutus tehdään parafiinipohjaisella luonnontuotteella. Muumiotautia ei vielä ole ilmennyt, onneksi ei lähinaapureillakaan, sehän leviää helposti tuulenkin mukana. Täällä etelärannikolla näyttää olevan hyvä pihlajanmarjavuosi, jospa nämä vähät omppuni säästyisivät pihlajanmarjakoilta. Aikaisin laji huvitus olisi normaalisti jo kypsää, nyt ei vielä punota niidenkään posket, punakanelia ja loboa on vähän tulossa, mutta lempilajike, myöhäinen åkerö on ihan hedelmätön, tosin se pitää muutenkin herkästi välivuoden.

Meikällä heti kaaliosastossa piippasi kun näin Ramoonan kirjoittaman lainauksen Immi Hellenin upeasta tekstistä.
Muistin heti sanoihin sovitetun kauniin kouluajan laulun sävelen. Hieno korvamato, yllätyshyvä. Se oli lapsikuoron laulamana.
Sitä soitettiin radiossa sodan jälkeen. Meillä anodiradiosta kun sähköt saatiin kun olimme jo aikuisia.
Kuulisin mielelläni tuon äänityksen. Mut se onnistuu ehkä vain Yle-radion unohdetut levyt ohjelmassa.
Luulin sanoitusta saksalaiseksi. Varmaan kirjailija Immi Hellen oli myös saksankielentaitoinen.

Onpas kaiku sinulle vastaillutkin moneen kertaan!
Tällainen luontoketju on aina niin raikas kaiken muun keskellä, että melkein tuntuu
kuin olisin metsäretken tehnyt luettuani aloituksen.

La 26.08.2017 Suomen luonnon päivää juhlittiin liputuksin 100--vuotiaan Suomen kunniaksi.

Niin aktiivinen on päiväni ollut tänään, että vain lyhyt kirjoitus ja sen mukana
lämmin hyvän yön toivotus kaikille!

Muistin hiukan väärin sanat, vuoret vaihdoin mielikuvissani metsäksi. "Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" on hyvä elämänohje, jonka suomalaiset ymmärtävät täydellisesti. Eteläisessä Saksassa Alppien kaiku vastaa, kyllä sanat sinnekin sopivat. Joka tapauksessa luonnon ja ihmisten sopusointu ja keskustelu, vuorovaikutus on asian ydin. Olen laulanut tätä laulua kansakoulussa, sen reippaan iloinen poljento sopii hyvin marssilauluksi muistojen metsäpolulla. Tällaisen uudemman sovituksen löysin, mukavaa kun laulu elää vieläkin.

https://www.saavn.com/s/song/finnish/25-perinteista-lasten-laulua-vuosikymmenten-varrelta/Kaunis-kirkas-aurinko-paistaa/GgYochwEU34

Mia-mamman lista on hengästyttävä, elämme upeassa, hyvässä maassa, kiitos menneille sukupolville , yritetään nyt vuorostamme vaalia ympäristöä, tasa-arvoa ja kaikkien hyvinvointia. Aina on parantamisen varaa, mutta miten paljosta saammekaan olla kiitollisia ! Olemme paljon haltijoina isänmaassamme.

Kaikki pienetkin eliölajit ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle, siksi niiden elinympäristöjä pitää säilyttää kaiken tehokkuuden ja raivaushalun keskelläkin. Uhanalaisiksi on arvioitu kymmenisen prosenttia lajeistamme, ja jokaista elpymistä tervehditään ilolla. Ankerias on salaperäinen kalalaji, lisääntyy ainoastaan Sargassomerellä, ihanien Azoreiden ja Karibian suunnalla. Monet muutkin kalalajit ovat olleet lähes istutusten varassa, kun luontaiset nousuväylät on pilattu, niitähän on alettu kyllä kunnostaa.

Luontopolkusi auringonpilkahdus toi minulle mieleen runoilja Maaria Leinosen, muutama vuosi sitten edesmenneen runoilijan , luontoaiheisia runoja.
Yksikin pieni laji ja sen yksilö voi olla hyvin tärkeä suuressa kokonaisuudessa.

”Toukokuun tuuli pudotti / pienen valkoisen kukan / kallion kämmenelle / syvältä värähtivät / kallion perustukset. / kivinen sydän”.


"Tätä metsää rakastan:
naavapartakuusia
suopursusoita
kivikkorinteitä
neulaspolkuja
Rakastan iltaan hiljenneenä
kevään lauluja helisevänä
myrskyssä kohisevana.
Tätä karua
hoitamatonta.
Keloineen pahkoineen
lahorastaineen.
Tätä metsää rakastan.
Tätä maata."
- Maaria Leinonen
* * *

Onko Suomi jo siivottu. Huonolta aikaisemmin näytti autolla ajellessa maata ristiin rastiin noin 30 vuotta kesäisin.