Tätini täyttää vuosia ja narsistinen äitini soitti minulle että otetaanko kukkavihko ja lahja puoliksi, Hän oli innokas hankkimaan lahjan ja kukat. Itsekin olin että asia on ok, maksan niistä hänelle puolet . No nyt kävi taas kuten normaalisti, kysyessäni mitä ne maksoivat, hän sanoikin ettei minun tarvitse maksaa niistä mitään vaan hän maksaa ne yksin itse. Iloinen tunnelma ja lahjan antamisen ilo osaltani latistui siihen täysin. Miksi narsisti ei halua lastaan tasavertaiseksi???
Narsisti maksaa
Vqerty
11248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kasva isoksi ja osta omat lahjasi. Tee omat juttusi ihan niinkuin haluat. Vieläkin voit ostaa oman lahjasi ja silloin siihen ei voi kukaan toinen napista mitään. Älä anna hyppyyttää itseäsi.
Täällä on merkillistä puhetta narsismista. Jokainen joka on vähänkin omaa mieltä vastaan luetaan narskuksi.
Ai ei voi napista? Et ole tainut koskaan olla narsistin kanssa, tai olet itse narsisti, mitä se tarkoittaa jos tuon tekee kuten neuvoit ja 'pettää' narsistin ja osoittaa siten ettei ole vanhenpansa jatke. Silloin se vasta alkaa. Ehkä parasta vaan että pysyy väleissä sairaan ihmisen kanssa ja tekee hänen mielenoikkujensa mukaan. Muuten alkaa sota. Ja kaikki jotka ovat olleet narsistin kanssa tietävät mitä tapahtuu, jos narsistia loukkaat.
No meillä tämä oli niin päin, että narsistivanhempi soitti ja sanoi, että osteaan kukkavihko kimpassa ja kehoitti minua tilaamaan/maksamaan näyttävän noin 110€ kukkavihkon hänen ystävänsä hautajaisiin. Toki minäkin tämän henkilön tunsin.
Mutta puolikasta maksua en saanutkaan. Oli erinäisiä syitä, ei oltu käyty automaatilla, tai ei ollut kuin *parkkikolikkokukkaro* mukana jne.
Siis hän halusi näyttävän kukkavihkon kirkkokansan ihmeteltäväksi ja arkulla mainitun nimensä julki. Mutta maksatti tämän huvin muilla.
Äitini on nimenomaan sellainen joka tekemällä tekee minusta huonon, heikon ja pärjäämättömän. En ole ostanut hänelle syntymäpäivälahjaa vuosiin, en kukkaa, en joululahjaa tai edes joulukorttia, koska hän nosti niistä aina suuren haloon miten minä olen mennyt ainoat rahani laittamaan niihin. Minulle tulee jotenkin halpa olo, mikään minun tekemä ei kelpaa vaan on aina väärin. Olen niin mitätön äitini mielestä, ettei minulla ole varmaan edes varjoa. Asiat ovat meillä aina olleet niin. Äiti on määrännyt mikä on oikea ja mikä väärä. Olen työssäkäyvä ihminen asun erillään äidistäni. Mutta hän on äitini, enkä mahda sille mitään
Tällä palstalla joutuu todistelemaan vuosia asiaa jos meinaa saada vanhempansa "todistetuiksi" narsistiksi...
Se on niin vaikea yhtälö kun ns. normaalit vanhemmat tekevät niin paljon tuota kaikkea samaa, usein varmaan ihan luonnostaan ja itse sitä selvästi tajuamattakaan edes.
Kuulemma joka paikassa muuallakin on melkein mahdotonta "todistaa" vanhempaansa narsistiksi ja tulla uskotuksi.
En osaa sanoa, miten kannattaisi alkaa kirjoittamaan, mutta voin sanoa, että minun vanhempani ovat aina tehneet tuota samaa. Taloudellisesti ovat aina halunneet tukea minua. Sama kaveripiirissä. Erotuksena nyt ehkä se, että tuki on otettu suopeudellakin vastaan. Mitä sellaisesta nyt kiistelemään kun apuahan se on pienikin apu ja tuki...
Se mitä on tullut mitätöintiä, niin en ole siitä koskaan valittanut, vaikka se on ollutkin keino hallita. Ei se vanha koira enää opi uusia temppuja.
Mutta siis sinun äitisi on narsisti?
Hänellä on pahoja puutteita jotka kääntyvät yllättäen hänen vahvuudekseen. Hän hallitsee sillä että häntä pitää auttaa, kyse ei ole siis siitä että minä en haluaisi tukea. Tottakai haluan mutta haluan sellaista tukea joka auttaa minua oikeasti enkä halua tukea niin että toinen kuin katkaisee minulta tarkoituksella ensin jalan ja sitten haluaa olla tukena minulle. Äidille on etu että minä lapsena en pärjäisi vaan hänestä paras olisi jos eläisin hänen tähteillään. Hän selvästi sitoo aina minut itseensä tai paremmminkin tunnen kuin sotkeutuisin tahmaiseen hämähäkin seittiin. Hän tuntee että joku on hänenkin alapuolella ja hän saa siitä omaan itsetuntoonsa vahviketta. Häntä tarvitaan, hän on elintärkeä. Hän tuntisi olevansa joku. Minä olisin kuin hylkiö jolle hänen tulee antaa almuja. Hän selvästi tarvitsee sellaisen lähelleen että hän voisi aina ajatella että jollakin menee vielä häntäkin huonommin. Hän saa siitä selvästi varmuutta omaan elämäänsä. Oikeaa apua olen saanut muilta, mutta en omalta äidiltäni häneltä saan almuja joita en todella kaipaa.
Mutta olen huomannut että äidilläni on paksu kuori, häntä ei kosketa juuri mikään. Hänellä itsellään ei ole tarpeita mutta hän kuvittelee huolehtivansa vain toisten tarpeista. Minä olen sitä mieltä että jos ihmisellä itsellään ei ole normaaleja tarpeita ei hän pysty tietämään mitä ovat muidenkaan tarpeet. Hän sanoo vain: miksi ette sanoneet minulle että teillä oli sellaiset tarpeet? Jos hänellä itsellään olisi tarpeet hän pystyisi pitkälti päättelemään niista omistaan mitä ovat myös muiden tarpeet. Perustarpeet ovat lähelle samoja. Kyse on aivan perustarpeista ei mistään erikoisista. Hän yrittää elää elämäänsä minun kauttani huolehtimalla minun tarpeista joita hän ei edes tiedä vaan minun tulisi sanoa ne hänelle. Tuollainen äiti on todella vaikea tapaus.
Äitini on joutunut pienenä huolehtimaan omasta pikku sisaruksestaan ja joutunut jättämään varmasti omat tarpeensa sivuun. Kun äitini perusti oman perheen hän edelleen varmaan huolehtii meistä kuin siitä sisaruksestaan tajuamatta sitä asiaa että hän ei ole meille läheinen äiti vaan hän on hoitanut meitä kuin pakon sanelema. Minusta tuntui aina että hän on kuin hoitotäti. Hän teki vain velvollisuutensa ja siinä kaikki, me olimme hänelle kuin työ. Kun hän yrittää täyttää lapsensa tarpeet hän joutuu kyselemään niitä jatkuvasti koska hän ei tiedä mitä tarpeet ovat. Mutta hän tietää kyllä että sellaisia kuulemma on....
Minulla narsistivanhemmat palautti joululahjat joulun jälkeen takaisin. Ja siihen loppui lahjanostot jouluisin.
Syntymäpäivälahjat oli oltava, tai siitä syttyi maailmansota. Ja huvittavaa oli kuitenkin se, kun kuolinpesää selvitimme veljeni kanssa. Kalliit pellavafroteepyyhkeet, joita olin ostanut lahjaksi heille, niitä ei ollut ainoatakaan jäljellä. Ne oli annettu eteenpäin *lahjaksi* jollekin muulle.
Narsistia oli *lahjottava* kaikella tavalla, mutta ei hän muistanut minun syntymäpäivää
erikoisemmin. Saattoi lopulta ilkeyksissä soittaa, kun täytin tasakymmeniä. Ja onnitella ylilyönnillä, esimerkiksi: *seitsenkymppistä* tjms.
Kerran totesin tähän *vitsiin*, että kannattaa varoa kuitenkin, ettei muna ole syntynyt ennen kanaa. Takanahan tässä oli kuitenkin *piikki*, että olet niin mitätön, että en edes muista syntymääsi!?
Meillä narsisti ei muista minun merkkipäiviä mutta muistaa uusien autojensa osto päivät. Saattaa joskus syntymäpäivää edeltävänä päivänä laittaa viestin että akalla on huomenna synttärit,vaan ei varsinaisena merkkipäivänä puhu mitään.
Meillä merkkipäivien vietto on menny aina poskelleen. Narsisti esim. "sairastuu" yhtäkkiä ja vetää kaiken huomion itseensä. Toipuminen tapahtuu, ihmeellistä kyllä, heti päivän päättyessä.
Mutsillasi on hyvä eläke, anna sen maksaa muumilippaastaan, koska leikkii taideymmärtäjää, onhan ollut johtaja.