saako lakimies oikeusapua työasioissa?

Oikeusapulain 1 §:n 1 momentin mukaan "Oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja".

Oikeusavun saamisen edellytykset liittyvät siis yhtäältä asiantuntija-avun tarpeeseen ja toisaalta hakijan taloudelliseen asemaan. Lisäksi edellytyksenä on, että avuntarve liittyy "oikeudelliseen asiaan". Asiantuntija-avun tarvetta arvioidaan oikeusapulain esitöiden perusteella siltä kannalta, kykeneekö hakija ilman avustajaa asianmukaisesti valvomaan etuaan kyseessä olevassa asiassa. Oikeudellinen asia puolestaan ymmärretään varsin laajasti, joten se kattaa myös muut kuin yksinomaan tuomioistuimessa käsiteltävät oikeudelliset ongelmat. Taloudelliset edellytykset ovat pitkälti matematiikkaa, joten niistä ei liene tarvetta lausua tässä yhteydessä enempää.

On syytä huomata, etteivät kaikki juristit ole tuomioistuinlakimiehiä, riita-asioihin erikoistuneita saatikka työoikeusjuristeja. Lakimies voi työskennellä vaikkapa yritysmaailmassa (muualla kuin henkilöstötehtävissä), jolloin hänellä ei välttämättä ole lainkaan opiskeluvuosien jälkeistä tietotaitoa taikka kokemusta työoikeusasioista, riita-asian ajamisesta tai prosessaamisesta tuomioistuimessa. Mikäli siis oikeusavun saamisen taloudelliset edellytykset täyttyvät ja kysymyksessä on oikeudellinen asia (mikä ei ole kovinkaan karsiva kriteeri), voi lakimieskin saada valtion oikeusapua työriitaansa.

Edelleen on syytä muistaa, että myös sellainen henkilö, joka ei sinänsä tarvitsisi avustajaa, voi saada oikeusapua muihin kuin avustajasta koituviin kuluihinsa, jos taloudelliset edellytykset avun saamiselle ilman omavastuuosuutta ovat olemassa ja kysymyksessä on vaaditulla tavalla oikeudellinen asia (oikeusapulain 6 §). Tällöin siis esimerkiksi käsittelymaksut, todistajanpalkkiot ja eräät matkakulut voidaan korvata valtion varoista.