Olin muutaman päivän osastolla, vapaaehtoisessa hoidossa kun olin niin pääsin pois kun sitä itse halusin. En tiedä teinkö oikein, lääkemuutos on käynnissä joten olisi ainakin sen puolesta ollut hyvä olla osastolla jotta olisi voitu seurata vaikutuksia 24/7, mutta siellä oli vain niiiiin tylsää ja puuduttavaa, olin ihan levoton koko ajan, en kestänyt olla siellä enää kauempaa!
Nyt tuntuu kamalan toivottomalta, aivan kuin elämässä ei olisi mitään valoa, tai siis vaikka onkin niin tuntuu etten voi nauttia siitä koska olo on niin ahdistunut ja masentunut. En tiedä miten tästä eteenpäin, lääkkeen pakkausselosteessa lukee että se saattaa ensialkuun lisätä ahdistusta, no sen se onkin tehnyt! Tai tiedä sitten mistä tämä johtuu... Kauhea olo. :(
Epätoivoinen ja todella kurja... Ääk, en tiedä mitä tehdä, osastolle en todellakaan tahdo palata! Kotonakin oleminen tuntuu jotenkin pahalta, kauhean ahdistunut olo vain painaa alas. Mihin mennä, mitä tehdä? En tiedä, en todellakaan.
Nyt tuntuu kamalan toivottomalta, aivan kuin elämässä ei olisi mitään valoa, tai siis vaikka onkin niin tuntuu etten voi nauttia siitä koska olo on niin ahdistunut ja masentunut. En tiedä miten tästä eteenpäin, lääkkeen pakkausselosteessa lukee että se saattaa ensialkuun lisätä ahdistusta, no sen se onkin tehnyt! Tai tiedä sitten mistä tämä johtuu... Kauhea olo. :(
Epätoivoinen ja todella kurja... Ääk, en tiedä mitä tehdä, osastolle en todellakaan tahdo palata! Kotonakin oleminen tuntuu jotenkin pahalta, kauhean ahdistunut olo vain painaa alas. Mihin mennä, mitä tehdä? En tiedä, en todellakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä olin pakkohoidossa osastolla 6 viikkoo....oli siel iha kauheen tylsää....nyt ku oon kotona niin ahistaa ihan helvetisti...vittu mä en kestä tätä tunnetta :( en voi nauttia yhtään mistään....eilen kävin juomassa mut aamulla ja nyt on kahta kauheempi olo :( mitä lääkkeitä muuten syöt? mä syön remeronia ja seronilia...
täs mun tarina jos jaksat lukee...http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000006462290
Tuo sun kirjoitukses kuulosti ihan minulta vuosien takaa...
Olen ollut useammin hoidossa ja aina kun olen palannut kotiin on tuntunut just tolta!Neuvon sinun olemaan tosi kärsivällinen ja ottamaan kiinni pienistä hetkistä ja normaaleista arkirutiineista.Uskon että rupeat pikkuhiljaa toipumaan ihan itsestään.Tärkeintä on että et jää sängyn pohjalle,vaan nouset vaikka väkisin.Kukaan ei sinua nosta ellet itse sitä tee,parhaiten autat itse itseäsi.Kokemuksen syvä rintaääni!!