Me olemme uusi kirjailijalaji

Taitaa olla aika hiljainen foorumi. Ehkä tämä avaus oitäisi laittaa muualle.

Tarkoitatko, että netti korvaa painetun romaanitaiteen?

Jokaisella ajalla on omat tuomiopäivän visionsa. Kun olin lapsi, visiona oli atomipommi, sen jälkeen tuli saastuminen ja nyt on tämä lämpeneminen (esim. Suomen kesä 2017, tosiasiat eivät tuomipäivän pasuunoita häiritse). Aikaisemmin on ollut mm. "keltainen vaara" joka on ennakoinut kiinalaisten invaasiota. Steinbeck kirjoitti, että I maailmansodan aikana huonoista säistä syytettiin Ranskassa lauottavia suuria tykkejä.

"Ämmät on aina peljänny mailman ja äijät mettän loppumista." - Vanha viidakon sanonta

Jottei menisi ihan kokonaan aiheen viereen olen sitä mieltä, että netti ja sen tekstit kaikkenaan vaatisivat kehittyneempää mediakriittisyyttä kuin nykyään on käytössä. Mediakriittisyys taas vaatii jonkintasoista yleissivistystä, jota vasten lukemaansa voi peilata. Onko netti ja sen kirjoitelmat siis hyvästä vai pahasta?

Fanfiction, interaktiiviset webzinet, interaktiiviset e-kirjat ja mahdollisuus vaikuttaa tarinan suuntaan ja/tai valita tai kirjoittaa oma loppunsa tarinalle, multi-kirjailijaromaanit ja kokonaiset kollektiiviset fiktiiviset maailmat, älypuhelimeen tilattavia "vanhanajan jatkokertomuksia", peli-kirjahybridit ja 3D-kirjat, reaaliaikainen e-käännöskirjallisuus...

Tekniikan nopea kehitys mahdollistaa uusia sovelluksia, mutta en minä tässä maailmanloppua näe, vaan jatkumon hyppäykselle savumerkeistä ja kalliomaalauksista kirjoitettuun kieleen, kirjapainotekniikkaan, kirjekyyhkyihin, sähkösanomaan ja edelleen puhelimeen, sähköpostiin ja twitteeriin. Se perimmäinen syy miksi ihminen kaipaa vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa ja miksi kerromme tarinoita toisillemme ja itsellemme ei kai ole muuttunut miksikään.

Viis tosta maailmanlopusta oikeastaan, mutta tää on niin riemukasta tää foorumi. Selvästi on tullut monia uusia kirjallisuus persooniakin. Saa olla kirjailija ilman kahden kustannerun kirjan vaatimusta. Laittaa vaan kirjansa nettiin.

Saa julkaistua ajatuksensa tiedemiehenä, vaikkei saisi niitä tiedejulkaisuihin. Täällä arvostellaan usein juuri evoluutioteoriaa ja alkupamausta, modernin tieteen kivijalkoja, vaikka näiden tieteiden tieteellisiin julkaisuihin ei arvostelevia artikkeleita pääse.

Minä kannatan kyllä aika pitkälle evoteoriaa, mutta alkupamaus on absurdi. Eihän universumin kokonaisuudella, maailmankaikkeudella, kaikkeudella mitään alkua voi olla. Itsestäänselvä asia. Kuitenkin sen teorian esittämiseen ja tutkimukseen sen pohjalta käytetään miljardeja, ja hienot tiedemiehet ovat uhranneet koko elämänsä sen tutkimiselle.

Täällä on sananvapaus ja vapaa ajatusten ja ideoiden kehittely. Aivan uusi tilanne.

Paljon pahaa tehdään myls ja roskaa tulee ja vihan ja pahan kehittelyä ja levittämistä. Emme ole oikein kypsiä tähän. Lapsiporno ja vihapuheet piäisi jotenkin saada kilellettyä.

Mutta tämä taiteellinen ajatus on uusi keksintö: me olemme uusi kirjailijoiden laji: nettivänkäälät tai mikä olisi hyvä nimi?

Nettivänkääjät.