miksi juuri minä??!!

-alias90- kirjoitti:

olin 4-vuotias jolloin vanhempani erosivat.Sen jälkeen he olivat yhdessä vielä neljä vuotta, kunnes isäni muutti Itävaltaan ja näin häntä vain muutaman kerran vuodessa.. isäni asui siellä n.2 vuotta kunnes muutti takaisin suomeen.. olin onnellinen että hän tuli takaisin mutta sitten hän muuttikin toiselle paikkakunnalle ja jäin äidin ja isosiskoni kanssa pääkaupunki seudulle.. Siinä vaiheessa äitini oli ratkennut juomaan ja hänestä tuli alkoholisti tai hän oli sitä ennenkin mutta se vain paheni ja paheni.. sitten siskoni täytti 18 ja muutti kotoa pois ja jäin yksin äidin kannssa asumaan.. koulussakaan ei mennyt hyvin olin koulu kiusattu ja kotona en ikinä nähnyt äitiäni aamulla ennen kun heräsin hän oli jo lähtenyt töihin.. töiden jälkeen hän meni heti baariin ja minä olin kotona yksin.. aina hän lupasi tulla suoraan töistä kotiin mutta ei ikinä tullut.. sitten se yöllä tuli uuden miehen kanssa sinne räyhäämään niin etten saanut unta joka yö oli melkein eri mies.. kerran äiti tuli kotiin illalla ja rupesi huutamaan ja hajotti kaikki tavarat kotona ja mä huusin sille lopeta lopeta!! sitten se rupesi itkemään ja sanoi että on niin sairas että ei voisi hoitaa mua enään.. ja jos isäni ei ottaisi mua niin joutuisin sijais kotiin.mutta isäni ottikin minut ja en joutunut sijais kotiin..sitten alkoi kauhea hyppiminen edes takas äidiltä isälle muutin koko ajan kun he eivät osanneet päättää.. sitten lopulta jäin isän luokse ja hän meni naimisiin..
isäni äiti eli minun mummi on myös alkoholisti ja hän aina soittaa mulle kun on kännissä ja rupeaa haukkumaan äitiäni kamalaksi juoppo huoraksi ja kuinka äitini on pilannut hänen poikansa elämän jne..viime kesänä äidilläni todettiin pahalaatuinen syöpä mutta äitini selvisi siitä.. ja nyt sain juuri tietää totuuden äitini vanhemmista (mummosta ja papasta) ensinnäkin olen aina rakastanut heitä täydestä sydämmestäni ja sain juuri kuulla että "rakas" mummoni soittaa äidille ja haukkuu mua ja siskoani kuinka me ollaan paljon huonompia kun muut serkut ja kuinka tätini ja setäni lapset ovat niin ihania ja me ollaan dokattu koko elämämme eikä muuta edes osata tehdä. sitte taas pappani soittaa äidille kännissä ja uhkailee kuinka se aikoo tappaa meidät kaikki.. ja viime kesänä hän oli yrittänyt tappaa mummini ja se oli mukamas äitini syytä kun hän on niin alkoholisti jne.. jos hän tekee yhdenkään jutun enään niin hän joutuu linnaan..
kaikki "kylän" juopot tuntevat äitini ja hän on aina vaikeuksissa koska "minä en pelkää mitään" on äidin motto ja niin se on äitini ei pelkää mitään eikä ketään..mutta ainakin mä olen kyllästynyt äidin asenteeseen ja asioihin mitä se aina keksii.. kerran siskoni kävi jossain virastossa jossa hänelle sanottii että äitis on tehnyt sitä ja tätä ja olet itse varmaan ihan samanlainen joten se ei saanut mitä oli hakemassa.. mun mielestä se on törkeää että sanotaan noin.. ja mulle sanotaan että "ei omena kauas puusta putoa" ja että musta tulee samanlainen kun äitini.. mutta se on väärin ainakin mun kohdalla oon nähnyt mitä alkoholi tekee ihmiselle ja en halua olla samanlainen kuin äitini..olen nyt 14 vuotta ja täytän kohta 15 ja olen kokenut vaikka mitä.. kaikki läiheisemmät ystäväni ja perheeni ihmettelevät miten olen selvinnyt tästä kaikesta ja itse asiassa en itsekkään tiedä.. mutta vuosi vuodelta tulen aina vahvemmaksi en ehkä fyysisesti mutta henkisesti..mutta sitten aina kun elämä on jotenkin raiteilla niin aina tulee jotain paskaa jos niin voi sanoa.. eli miksi juuri minä??
-alias90-

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä