Hei :)
Olen 24v ja nyt varmaan ainakin parin vuoden ajan olen tuntenut että henkinen hyvinvointini on romahtanut pikku hiljaa kokoajan huonommaksi ja pahenee vain, vaikka siihen ei pitäisi olla mitään näkyvää syytä paitsi että tunnen olevani kokoajan ihan äärettömän väsynyt ja sängystä nouseminen on nykyään niin vaikeaa. Välillä on aamuja kun yksinkertaisesti vain on soitettava pomolle keksittävä tekosyy kun ei vaan jaksa. Pahinta tässä on varmaan ollut se että en ole puhunut piilevästä masennuksestani kenellekään.
Nyt kun mulla on taas rokulipäivä ja potenut koko päivän sängyn pohjalla omaa kurjuuttani päätin että tämä ei voi jatkua näin ja mun on saatava elämänilo takaisin joka mulla oli vielä muutama vuosi sitten. Nykyään mikään ei tunnu miltään eikä millään ole mitään väliä.
Mistä mun kannattaa hakea apua? Työterveyteen en halua mennä kun en halua että kukaan saa vahingossakaan mitään epäilyksiä ongelmistani. Yleiselle terveysasemalleko pitäisi soittaa tai mennä tiskille kysymään apua? Vai joku yksityinen terapiatalo?
Ja onko mahdollista että masennuksesta pääsisi eroon ilman lääkkeitä? Esim. auttaisiko pelkkä säännöllinen juttutuokio terapeutilla? En mielelläni haluaisi joutua kierteeseen lääkkeiden kanssa loppuelämäkseni! Jos niistä ensinnäkään on edes mitään hyötyä toipumisessa.
Pelottaa tuleeko musta enään ikinä normaalia ihmistä. Aivot tuntuu olevan pian pelkkää untuvaa.
Miten haen apua
6
266
Vastaukset
- tyht5
Masennuslääkkeiden saaminen ei ole mitään rakettitiedettä, soitto omalle terveysasemalle ja varaat omalle lääkärille ajan, hoitaja varaa ajan ja syytä kysyessä sanot että haluat keskustella lääkärin kanssa mahdollisen masennuslääkkeen aloittamisesta. Kun omalle lääkärille pääset, kerrot oireet ja kysyt että voisiko oireisiisi olla apua masennuslääkityksestä. Lääkäri lyö kolmisivuisen kyselykaavakkeen helppoja kysymyksiä nenän eteen ja kirjoittaa reseptin, koko touhuun menee noin 15 minuuttia.
Tästä aiheesta riittää paskanpuhujia ja kauhutarinoita ja vihakampanjoita. Tosiasiassa yli puolet hyötyvät lääkkeistä enemmän tai vähemmän. Minä olin hyvin skeptinen aluksi, mutta 6 viikon päästä SSRI:n aloittamisesta asteittain tulin paljon normaalimmaksi, tasapainoisemmaksi ja yleisesti ottaen rauhallisemmaksi. Ei se sinänsä ilopilleriksi tee, mutta pystyy kotona olemaan itsensä kanssa, ei mitään tuskaisuuksia epätoivossa joka päivä yksin kotona sängyssä pyöriessä, ei paniikki- eikä ahdistuskohtauksia kun ovikello soi, ei vihaiset ajatukset pyöri mielessä eikä kuoleman ajatukset. Kaikki tuollaiset meni ikkunasta ulos ja olo on itsevarmempi ja tyynempi. Ehkä vähän robottimainen, mutta miellyttävällä tavalla. Asiat jotka ennen pilasi koko päivän menee nykyisin olankohautuksella ohi että "No voi höh".
Terapiasta ja muista en osaa sanoa, kun en ole kokeillut. Pidän vähän humpuukina että jollekin höpöttelemällä olisi parantunut kun ei kaverille harva se päivä höpöttelemälläkään parantunut, mutta en tosiaankaan tiedä. Toivon mukaan masennuslääkkeiden arvostelijat tässä ketjussa raottavat enemmän sitä terapian toimivuutta ja muita vaihtoehtoja lääkkeiden haukkumisen sijaan, se valituskuoro on kuultu jo miljoona kertaa.- varaasinneaika
Terveyskeskuksesta saa ajan psykologillekin. joka haastattelun perusteella arvioi masennuksesi vakavuuden ja onko tarvetta lääkitykseen.
- äläviivyttele
Jos on syvästi masentunut niin alussa lääkitys auttaa hyödyntämään terapiaa. Ei niihin koukkuun tarvitse jäädä. Mene vaikka terveyskeskukseen jos et luota työterveyshoitoon.
- Pelottaa
Taidan aamulla soittaa töihin etten ole vielä ihan kunnossa, sitten työterveyteen ja toivon mukaan mua ymmärretään ja he ottavat minut vakavasti nyt kun vihdoin rohkaistun ja todella haen apua. Laittavatkohan mulle sairaslomaakin...
Tästä tulee uneton yö kun kaikki mahdolliset asiat pyörii nyt taas mielessä ja jännittää mitä tulee tapahtumaan :(- testattu-on
Laitat vaan kärpäspaperia ohimoille ja menet sänkyyn pyörimään.
Se auttaa aina.
Hei,
Mainitsit, että et oikein tiedä mistä voisit hakea ja saada apua, ja oletkin jo saanut hyviä neuvoja. Lisäksi on olemassa erilaisia auttavia tahoja, joista voi halutessaan hakea keskusteluapua ja vertaistukea. Ulkopuolinen tuki voi olla hyvä voimavara ja helpottaa jaksamista.
Apua voi saada netin välityksellä, puhelimitse tai kasvokkain. Tässä muutamia vaihtoehtoja:
- Verkkokriisikeskus Tukinet, https://www.tukinet.net/ Tukinetistä saat halutessasi itsellesi tukihenkilön, jonka kanssa voit keskustella kahden kesken. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea ja ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna vuoden jokaisena päivänä kellon ympäri.
- Jos haluat keskustella tilanteestasi mieluummin soittamalla, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 010 195 202 arkisin klo 09.00-07.00 sekä viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15.00-07.00.
- Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Yhteystiedot löytyvät täältä: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun694899KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1923840- 1883611
Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?783279Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo502979- 252004
- 241961
- 1851833
- 301696
- 431405