Olen syönyt muutaman vuoden venlafaxinia ja elämässäni ei ole ollut pakkoajatuksia, paniikkikohtauksia tai järjetöntä ahdistusta. Nyt olisi kuitenkin ajankohtaista lopettaa lääke mikäli vielä lapsen haluaisi. Mutta pelottaa! Masennus ja paniikkihäiriö vielä menisivät, mutta ne pakko-ajatukset! Aivan hirveitä.
Aiemmin sairastuin kai ensin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja sen jäätyä hoitamattomaksi se jäikin päälle. Ahdistuin, aloin herätä aamuyöstä ilman että sain enää nukuttua. Lopulta kai aivot kävivät niin ylikierroksilla etten enää pärjännyt ajatusteni kanssa ja hain apua. Varsinaista keskusteluapua minulle ei ole tarjottu, mutta onneksi lääke tehosi. Mutta entäs nyt? Haluaisin kiperästi vielä lasta. Mieskin sitä toivoisi, vaikka sanookin että ymmärtää jossen siihen pysty. Voi että kun tietäisi, että johtuivatko ne pakko-ajatukset silloin vain masennuksesta vai sairastanko pakko-oireista häiriötä.
Aiemmin sairastuin kai ensin synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja sen jäätyä hoitamattomaksi se jäikin päälle. Ahdistuin, aloin herätä aamuyöstä ilman että sain enää nukuttua. Lopulta kai aivot kävivät niin ylikierroksilla etten enää pärjännyt ajatusteni kanssa ja hain apua. Varsinaista keskusteluapua minulle ei ole tarjottu, mutta onneksi lääke tehosi. Mutta entäs nyt? Haluaisin kiperästi vielä lasta. Mieskin sitä toivoisi, vaikka sanookin että ymmärtää jossen siihen pysty. Voi että kun tietäisi, että johtuivatko ne pakko-ajatukset silloin vain masennuksesta vai sairastanko pakko-oireista häiriötä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.