Viime aikoina on ihannoitu erilaisia lukukausimaksuja. Toistaiseksi ne koskevat vain kaukomaista tulevia opiskelijoita, mutta ei ole mitenkään mahdotonta, että ennen pitkään suomalaisetkin joutuvat maksamaan esimerkiksi 1000-10000 euroa vuodessa opinto-oikeudestaan.
Tällainen järjestelmä johtaisi kuitenkin huonolaatuisempaan putkitutkintoon. Opintopisteissä kiirehdittäisiin sekä kurssien läpäisy helpottuisi. Lisäksi tämä vaikeuttaisi eri elämäntilanteissa olevien asemaa, esimerkiksi perheellisiä, sairaita, työssäkäyviä, jne.
Jos halutaan nimenomaan maksullinen koulutus, eikö olisi parempi, että jokainen kurssi maksaisi tietyn verran, x euroa per opintopiste? Esimerkiksi 20 euroa per opintopiste, jolloin tyypillinen maisterintutkinto (ilman kurssien uusimisia) olisi noin 6000e arvoinen. Tai mikä tahansa muu sopiva hinta per opintopiste, vaikka 200 euroa jos halutaan elitismiä... Tällöin oppimisen laatu jopa kasvaisi, kun haluttaisiin panostaa enemmän kursseihin. Hinnan tarkempi määritys on siis toisen keskustelun paikka, nyt on kyse järjestelmästä yleensä.
Tällainen järjestelmä johtaisi kuitenkin huonolaatuisempaan putkitutkintoon. Opintopisteissä kiirehdittäisiin sekä kurssien läpäisy helpottuisi. Lisäksi tämä vaikeuttaisi eri elämäntilanteissa olevien asemaa, esimerkiksi perheellisiä, sairaita, työssäkäyviä, jne.
Jos halutaan nimenomaan maksullinen koulutus, eikö olisi parempi, että jokainen kurssi maksaisi tietyn verran, x euroa per opintopiste? Esimerkiksi 20 euroa per opintopiste, jolloin tyypillinen maisterintutkinto (ilman kurssien uusimisia) olisi noin 6000e arvoinen. Tai mikä tahansa muu sopiva hinta per opintopiste, vaikka 200 euroa jos halutaan elitismiä... Tällöin oppimisen laatu jopa kasvaisi, kun haluttaisiin panostaa enemmän kursseihin. Hinnan tarkempi määritys on siis toisen keskustelun paikka, nyt on kyse järjestelmästä yleensä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No, se johtaisi siihen, että Suomesta lähtisivät nuoret. Laskepas huviksesi, mitä tuolla hinnalla opiskelu Suomessa tulisi maksamaan. Halvemmalla pääsee Ruotsissa tai jopa Englannissa, missä opintolainan takaisinmaksu erääntyy vasta, kun tulotaso ylittää tietyn rajan. Suomessa jo pelkästään asuminen tekee sellaisen loven opiskelijan kukkaroon, että...
Suomen yliopistoja ei ole myöskään nähty ranking-listojen kärjessä. Kaupallisuus sopii todella huonosti näihin oppilaitoksiin, joissa on massakursseja ja lähes olematon lähiopetus. Suomalainen luennoitsija on monesti tohtoriopiskelija, jolla ei ole halua edes opettaa, vaan laitos kun pakotti luentoa pitämään. Suomalaisiin yliopistoihin pitäisi palkata ainakin kaksinkertaisesti joukkoa, että ne kykenisivät kilpailemaan millään mittapuulla yksityisinä, laadukasta opetusta antavina oppilaitoksina. PISA-testaus koski suomalaista peruskoulua, ei yliopistoja.
Siihen kun lisäät sen, että harvat tulevat enää takaisin "ulkomaankomennukseltaan", niin jäisi suomalaisilta yhtiöiltä halvat akateemiset saamatta. Harva sitä tuollaisia hintoja makselee tutkinnosta, jolla ei ole varmaa mahdollisuutta työllistyä. Vajaassa vuosikymmenessä tyhjenisivät kortistot maistereista ja yritysten olisi pakko maksella kovempia palkkoja.
Toisaalta, niillä perheillä, joilla on rahaa kouluttaa kakarat, olisi loikoisat oltavat. Kilpailu opiskelupaikoista - ja valmistumisen jälkeen työpaikoista - kutistuisi kasaan. Se luultavasti selittää sen, mitä tuolla lukukausimaksulla ajetaan. Nykyisten, kokoomusta äänestävien lääkäri-juristi-ekonomi-virkamies-perheiden vanhemmat eivät halua lapsilleen kilpailua vaan suoran tien uralle. Ehdotus on jatkoa sille samalle kyynärpäätaktiikalle, mitä mammat harrastavat jo päiväkoti-ikäisten pilttiensä parasta ajaakseen.
Vitsikästä tässä on se, että globaalissa maailmassa ilmainen opiskelu on ollut nimenomaan pienen Suomen etu. Jenkkilää tästä maasta ei tule, vaikka kaikki sullottaisiin Helsinkiin ja Aalto olisi ainoa yliopisto. Ideana on ollut alusta saakka se, että kaikista lahjakkain potentiaali saadaan tätä maata rakentamaan - eikä maksukykyisin. Maksuttomuuden kun ottaa pois, osa hyötyy, mutta suuri kokonaisuus ei. Ne todelliset ulkomaiden lahjakkuudet maksavat niin paljon, että sen enempää Suomi kuin Helsinkikään ei niistä kykene maksamaan tai niistä kilpailemaan. Suomesta taas lähtenee moni lahjakas muille maille halmehille.
Suomessa on hyväksytty thatcheristinen idea siitä, että kun yksilön hyvä huomioidaan, niin se jollain ihmeellisellä tavalla lopulta kumuloituu myös kokonaisuuden hyväksi. Tässä käynee samalla tavalla kuin lannoiteyhtiöiden ja digitaalisen jakeluverkon myynnin kanssa, eli koituu hyvinkin kalliiksi lopulta kokonaisuuden kannalta.