YSTÄVÄNPÄIVÄ RUNOJA

Kirjasta "Sanoista kauneimmat" (toimittanut Kaija Valkonen, WSOY 2003):

"Etenkin vanhennuttuaan viini ja ystävyys maistuvat hyvälle."
-Frans Mikael Franzén-

"Ihmisen aurinko on ihminen."
-Jules Michelet-

"Luonto suosii ystävyyden siteitä
ja on antanut meille välineet,
joilla toisistaan erotetut pääsevät yhteyteen:
ruo'on, paperin, musteen ja kirjoitusmerkit,
kaukana kaipaavan sielun tunnukset."
-Palladas-

"Mainitse minulle tuhansia aarteita:
mitään niistä ei voi verrata
rehelliseen ystävään."
-Ksysostomos-

'Perinteisiä' ystävänpäivärunoja löytyy myös Eino Leinolta:

"Mua joskus jos mieheksi kiitettäis,
yks ain' olis ylinnä ansio mulla:
se että ma seurassa tällaisess'
olen voinut ja tahtonut mieheksi tulla."

Lisää voit etsiä sivustolta:
http://www.saunalahti.fi/~kenkiee/eikka/etusivu.htm

Myös Saima Harmaja ("kootut runot", WSOY 2004) kirjoittaa kauniisti -joskin toisinaan hyvin uskonnollisesti. Ystävänrakkautta (tai muutakin) kuvaamaan sopisi mielestäni vaikka seuraava:

"Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt-"

Yleisesti käytettyyn suomalaiseen 'ystävänpäivärunouteen' verrattuna hieman erilaista tekstiä löytää esimerkiksi kirjasta "Ruusutarha" (kirjoittanut Sa’dī (Mušarrif-ad-dīn ibn Muslīh), OTAVA 1991):

"Jos minun tapani eivät miellytä sinua
älä silti luovu omista hyvistä tavoistasi."

"Vaikka jalokiva putoaa liejuun, se on yhä arvokas, ja vaikka pöly kohoaa taivaaseen, se on yhä arvotonta."

Tai kirjasta "Rakkaus on musta leijona" (kirjoittanut Mawlana Jalaladdin Rumi):

"Rakkaus tuli,
astui suonten ja lihasten sisään
kuin veri,
tyhjensi minut itsestäni
ja täytti ystävällä.

Jokainen osa minua
otti ystävän vastaan:
minulta nimi,
muu kaikki on häntä."

Tärkeintähän kuitenkin on, että se ystävänpäivätervehdys on omanlaisesi ja henkilökohtaisesti 'juuri hänelle' tehty. :)