Ei helvetin helvetti. En ole nähnyt elävää ihmistä ties kuinka pitkään aikaan. Eikä minulla olisi kenenkään kanssa mitään juteltavaakaan.
Yksinäisyys ajaa minut hulluksi, varsinkin kun lääkitsen sitä alkoholilla. Tilanne alkaa olla kriittisessä pisteessä.
Tahtoisin vain puhua jollekin, toiselle ihmiselle, livenä.
Yksinäisyys ajaa minut hulluksi, varsinkin kun lääkitsen sitä alkoholilla. Tilanne alkaa olla kriittisessä pisteessä.
Tahtoisin vain puhua jollekin, toiselle ihmiselle, livenä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siihen en voi auttaa että livenä voisimme puhua mutta täältä kyllä löytyy juttuseuraa jos haluat. Siis kirjoitella kannattaa ainakin, yleensä joku kyllä vastaa aina. Ja varmasti löytyy juttuseuraa elävästä elämästäkin. Jos asut jossain isommassa kaupungissa ota selvää millaisia yhdistyksiä paikkakunnalla on tai olisiko vaikka jonkun seurakunnan tai järjestön kahvilaa tai jotain johon voi mennä juttelemaan.
Ensisijaisesti kuitenkin esittäisin sinulle psykiatrista hoitoa, siis keskusteluapua, jos koet että saattaa jopa psykoosi puhjeta. Ota selvää oman paikkakuntasi hoitopaikasta, joissakin terveyskeskuksissa tai sairaaloissa voi olla myös depressiohoitaja.
Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen voi soittaa: 010 195 202.
AA-kerhoja on ja niistä varmasti löytyy vertaistukea jos koet että alkoholi on ongelma. Tai A-kilta on myös päihdeongelmaisille siis mitenkään leimaamatta sinua alkoholistiksi. Heillä on toimintaa monilla paikkakunnilla.
http://www.aa.fi/
http://a-kiltojenliitto.fi/
Tuli vain nämä mieleen kun sanoit että lääkitset alkoholilla.
Ja diakoni löytyy myös pieniltä paikkakunnilta usein ja isommista useitakin. Siis mitenkään uskontoa en tyrkytä ja olen itsekin enemmän ateisti mutta onko sillä niin väliä uskooko samalla tavalla kuin keskustelukumppani jos saa apua. Diakonilta voi saada esim. ruoka-apua jos on rahat vähissä ja varmasti opastusta ja neuvontaa muissakin vaikeissa elämäntilanteissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Diakonia
Myös sosiaalityöntekijälle voi jutella jos on vaikeaa.
Eli vaihtoehtoja on, pitää vaan uskaltaa ottaa se askel että pyytää apua.