Noloja tilanteita....?

Läski on oikein hyvä nimimerkki, jos vartaloon on kertynyt normaalia enemmän läskiä. Ongelmat kannattaa myöntää, sillä vasta sitten paraneminen voi alkaa.

Alkuperäisen viestin kirjoittajan kannattaa olla välittämättä näistä "aikuisista", joiden mielestä ei ole koskaan lihava, vaikka kuinka paljon painaisi. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa normaalipainoiseksi, sillä se kannattaa.

Adonis. kirjoitti:

Läski on oikein hyvä nimimerkki, jos vartaloon on kertynyt normaalia enemmän läskiä. Ongelmat kannattaa myöntää, sillä vasta sitten paraneminen voi alkaa.

Alkuperäisen viestin kirjoittajan kannattaa olla välittämättä näistä "aikuisista", joiden mielestä ei ole koskaan lihava, vaikka kuinka paljon painaisi. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa normaalipainoiseksi, sillä se kannattaa.

Lue lisää

Lopullinen laihtuminen onnistuu vain 2%:lta ylipaikoisilta.

Adonis. kirjoitti:

Läski on oikein hyvä nimimerkki, jos vartaloon on kertynyt normaalia enemmän läskiä. Ongelmat kannattaa myöntää, sillä vasta sitten paraneminen voi alkaa.

Alkuperäisen viestin kirjoittajan kannattaa olla välittämättä näistä "aikuisista", joiden mielestä ei ole koskaan lihava, vaikka kuinka paljon painaisi. Kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa normaalipainoiseksi, sillä se kannattaa.

Lue lisää

olet ihan oikeassa. jos on ylipainoa ja reilusti se on myös itselle vaaraksi tietyssä pisteessä. siinä asiassa ei itsensä hyväksyntä auta kun terveys menee etusijalle, jos asialle ei tee mitään se jää vaivaamaan ja vaikka kuinka olisi hyväksynyt itsensä nostaa se aina päätään negatiivisessa valossa. en tarkoita että kaikkien pitäisi olla yhtä hoikkia mutta normaalikokoisempana on helpompi elää.

Työpaikalla oli jonkun synttärit ja tämä oli ostanut tarjolle lempparijätskiäni. Sanoin eräälle (vain hieman pyöreälle) työtoverilleni, että ihanaa kun kohta pääsee kahvihuoneeseen syömään sitä uutta suklaajätskiä. No, kyseinen työkaveri meni minua hieman ennen sinne ja oli sanonut siellä, että Kaisa oli niin iloinen kun on hänen lempijätskiään tarjolla.
Mennessäni kahvihuoneeseen esimieheni (hoikka, urheilullinen mies) ojensi minulle heti sen jätskipaketin ja sanoi kuulleensa sen olevan herkkuani. Naama punaisena, itseäni häveten sitten otin jäätelöä siinä koko työporukan silmien edessä. Miltei kuulin heidän ajatuksensa "voi luoja miten ahne ja ruma ja tyhmä tuo on, eikö se pysty hillitsemään itseään, söisköhän se ton koko paketin jos me ei oltais tässä katselemassa..."
Kahvitilaisuiuden jälkeen menin vessaan itkemään ja kirosin hölösuu työtoverini alimpaan helvettiin.

Uimistilanteet, saunomiset ja muuthan ovat aina ihan kamalia ja nolottavia.

Vertaan aina muita samassa huoneessa/bussissa kanssani olevia ihmisiä ja mietin kuka meistä on lihavin (voitan tämän kilpailun usein).

Jos näen jonkun tosi lihavan, vertaan itseäni häneen ja minun on vaikeaa irroittaa silmiäni hänestä. En tee sitä ilkeyttäni tätä toista henkilöä kohtaan, vaan minusta on vain niin ihanaa olla kerrankin se pienempi.

Tunnen olevani ruma, tyhmä ja lihava ja se olo jo aiheuttaa häpeää joka hetki.

Ihrakasa kirjoitti:

Työpaikalla oli jonkun synttärit ja tämä oli ostanut tarjolle lempparijätskiäni. Sanoin eräälle (vain hieman pyöreälle) työtoverilleni, että ihanaa kun kohta pääsee kahvihuoneeseen syömään sitä uutta suklaajätskiä. No, kyseinen työkaveri meni minua hieman ennen sinne ja oli sanonut siellä, että Kaisa oli niin iloinen kun on hänen lempijätskiään tarjolla.
Mennessäni kahvihuoneeseen esimieheni (hoikka, urheilullinen mies) ojensi minulle heti sen jätskipaketin ja sanoi kuulleensa sen olevan herkkuani. Naama punaisena, itseäni häveten sitten otin jäätelöä siinä koko työporukan silmien edessä. Miltei kuulin heidän ajatuksensa "voi luoja miten ahne ja ruma ja tyhmä tuo on, eikö se pysty hillitsemään itseään, söisköhän se ton koko paketin jos me ei oltais tässä katselemassa..."
Kahvitilaisuiuden jälkeen menin vessaan itkemään ja kirosin hölösuu työtoverini alimpaan helvettiin.

Uimistilanteet, saunomiset ja muuthan ovat aina ihan kamalia ja nolottavia.

Vertaan aina muita samassa huoneessa/bussissa kanssani olevia ihmisiä ja mietin kuka meistä on lihavin (voitan tämän kilpailun usein).

Jos näen jonkun tosi lihavan, vertaan itseäni häneen ja minun on vaikeaa irroittaa silmiäni hänestä. En tee sitä ilkeyttäni tätä toista henkilöä kohtaan, vaan minusta on vain niin ihanaa olla kerrankin se pienempi.

Tunnen olevani ruma, tyhmä ja lihava ja se olo jo aiheuttaa häpeää joka hetki.

Lue lisää

Tuo häpeän tunne on niin tuttu. Samoin kuin vertailu. Teen sitä aina.
Luokallani oli yksi minua pulskempi tyttö, ja kun hän laihtui kesässä 20kg, tunsin oloni maailman huonoimmaksi. En kehtaa osallistua liikunnan tai tanssin kursseille, vaikka haluaisinkin, en myöskään mennä uimaan tai jumppiin. Tunnen oloni kertakaikkisen rumaksi ja ällöttäväksi.

Tilanteet, kuten sinun jäätelöjuttusi, vältän niin, etten syö muiden nähden kuin ruokalassa oikeaa ruokaa. En koskaan esim. ota karkkia, jos joku sitä tarjoaa.

Oikeasti harva varmaan miettii, että onpa tuo (minä) ällöttävän näköinen, mutta silti minusta tuntuu siltä.

Olenkin antanut periksi päässä jyskyttävällä "olet vastenmielinen"-äänelle, ja mennyt Painonvartijoihin.
Poikaystävälleni sanoin,että menin terveydellisistä syistä, (olen ehkä kerran vuodessa flunssassa, verenpaineeni ym. ovat normaalit) vaikka menin vain muuttaakseni ulkonäköni.

Miten voin kelvata kenellekään, kun en kelpaa edes itselleni?

Ihrakasa kirjoitti:

Työpaikalla oli jonkun synttärit ja tämä oli ostanut tarjolle lempparijätskiäni. Sanoin eräälle (vain hieman pyöreälle) työtoverilleni, että ihanaa kun kohta pääsee kahvihuoneeseen syömään sitä uutta suklaajätskiä. No, kyseinen työkaveri meni minua hieman ennen sinne ja oli sanonut siellä, että Kaisa oli niin iloinen kun on hänen lempijätskiään tarjolla.
Mennessäni kahvihuoneeseen esimieheni (hoikka, urheilullinen mies) ojensi minulle heti sen jätskipaketin ja sanoi kuulleensa sen olevan herkkuani. Naama punaisena, itseäni häveten sitten otin jäätelöä siinä koko työporukan silmien edessä. Miltei kuulin heidän ajatuksensa "voi luoja miten ahne ja ruma ja tyhmä tuo on, eikö se pysty hillitsemään itseään, söisköhän se ton koko paketin jos me ei oltais tässä katselemassa..."
Kahvitilaisuiuden jälkeen menin vessaan itkemään ja kirosin hölösuu työtoverini alimpaan helvettiin.

Uimistilanteet, saunomiset ja muuthan ovat aina ihan kamalia ja nolottavia.

Vertaan aina muita samassa huoneessa/bussissa kanssani olevia ihmisiä ja mietin kuka meistä on lihavin (voitan tämän kilpailun usein).

Jos näen jonkun tosi lihavan, vertaan itseäni häneen ja minun on vaikeaa irroittaa silmiäni hänestä. En tee sitä ilkeyttäni tätä toista henkilöä kohtaan, vaan minusta on vain niin ihanaa olla kerrankin se pienempi.

Tunnen olevani ruma, tyhmä ja lihava ja se olo jo aiheuttaa häpeää joka hetki.

Lue lisää

"Tunnen olevani ruma, tyhmä ja lihava ja se olo jo aiheuttaa häpeää joka hetki."

Korkea rasvaprosentti tosiaan vaikuttaa aivoihin haitallisesti, joten saatat olla hyvinkin tuota kaikkea mitä kuvailit. Hyvä kuitenkin, ettet kiellä ongelmaasi.

Otahan itseäsi niskasta kiinni ja laihduta. Jokaisella on vain yksi elämä ja miksi pilata sitä sairaanloisella ylipainolla? Nautit varmasti paljon enemmän elämästäsi normaalipainoisena.

Ihrakasa kirjoitti:

Työpaikalla oli jonkun synttärit ja tämä oli ostanut tarjolle lempparijätskiäni. Sanoin eräälle (vain hieman pyöreälle) työtoverilleni, että ihanaa kun kohta pääsee kahvihuoneeseen syömään sitä uutta suklaajätskiä. No, kyseinen työkaveri meni minua hieman ennen sinne ja oli sanonut siellä, että Kaisa oli niin iloinen kun on hänen lempijätskiään tarjolla.
Mennessäni kahvihuoneeseen esimieheni (hoikka, urheilullinen mies) ojensi minulle heti sen jätskipaketin ja sanoi kuulleensa sen olevan herkkuani. Naama punaisena, itseäni häveten sitten otin jäätelöä siinä koko työporukan silmien edessä. Miltei kuulin heidän ajatuksensa "voi luoja miten ahne ja ruma ja tyhmä tuo on, eikö se pysty hillitsemään itseään, söisköhän se ton koko paketin jos me ei oltais tässä katselemassa..."
Kahvitilaisuiuden jälkeen menin vessaan itkemään ja kirosin hölösuu työtoverini alimpaan helvettiin.

Uimistilanteet, saunomiset ja muuthan ovat aina ihan kamalia ja nolottavia.

Vertaan aina muita samassa huoneessa/bussissa kanssani olevia ihmisiä ja mietin kuka meistä on lihavin (voitan tämän kilpailun usein).

Jos näen jonkun tosi lihavan, vertaan itseäni häneen ja minun on vaikeaa irroittaa silmiäni hänestä. En tee sitä ilkeyttäni tätä toista henkilöä kohtaan, vaan minusta on vain niin ihanaa olla kerrankin se pienempi.

Tunnen olevani ruma, tyhmä ja lihava ja se olo jo aiheuttaa häpeää joka hetki.

Lue lisää

Noloin tilanne, mitä itselläni muistan oli se, kun rippileirillä minua varten oli tehty eri reitti eräässä ohjelmassa. kuin normaalipainoisille. Olis mahtunut samasta paikasta kuin muut, mutta isosetpa pelasivat varman päälle. Tiedän, että olisin mahtunut, kska kävin seuraavana yönä kokeilemassa kaikkien muiden nukkuessa...

Uimistilanteet/saunat ym. on paljolti kiinni kasvatuksesta tms seikoista. Meillä perheessä ja suvussa saunaan mentiin siinä järjestyksessä kun ehdittiin vaatteet päältä riisumaan, katsomatta ikään, kokoon tai sukupuoleen. Siitä jäänyt minulle tunne(?), että eipä minulla ole mitään (makkaroita lukuun ottamatta), mitä muut eivät olisi ennen nähneet (makkaratkin näkyy kyllä vaatteet päälläkin).

Tunnen myös samoin hillitöntä iloa, kun joskus näen itseäni isompia ihmisiä ja nautin kun olen edes joskus se pienempi. Se on hauskaa.

Adonis. kirjoitti:

"Tunnen olevani ruma, tyhmä ja lihava ja se olo jo aiheuttaa häpeää joka hetki."

Korkea rasvaprosentti tosiaan vaikuttaa aivoihin haitallisesti, joten saatat olla hyvinkin tuota kaikkea mitä kuvailit. Hyvä kuitenkin, ettet kiellä ongelmaasi.

Otahan itseäsi niskasta kiinni ja laihduta. Jokaisella on vain yksi elämä ja miksi pilata sitä sairaanloisella ylipainolla? Nautit varmasti paljon enemmän elämästäsi normaalipainoisena.

Lue lisää

Tuollainen soopa ei auta täällä yhtään ihmisiä, jotka oikeasta kamppailevat painonsa kanssa! Kyllä he ovat tiedostaneet asian, kuten näistä kirjoituksista voi päätellä. On ilkeää ja vastenmielistä tulla tänne, tuollaisella nimimerkillä vielä, jakamaan "hyviä neuvoja".
"Otahan itseäsi niskasta kiinni ja laihduta". Kuule mä sanon sulle, että ota sä itseäsi niskasta kiinni ja opettele olemaan ihmisiksi. Osoita hieman hienovaraisuutta muita kohtaan tai painu takaisin sinne täydelliseen maailmaasi jossa kaikki ovat normaaleja kaikin puolin.

En ole ylipainoinen, mutta olen kokenut sen, kun jokin ulkonäöllinen (jopa terveydellinen) seikka vaikuttaa koko elämään. Kenenkään ei kuuluisi kärsiä sellaisesta, ja jos itse kokisit jotain vastaavaa, et varmasti tulisi tänne pitämään tuollaista "kannustavaa" puhetta.

Adonis. kirjoitti:

"Tunnen olevani ruma, tyhmä ja lihava ja se olo jo aiheuttaa häpeää joka hetki."

Korkea rasvaprosentti tosiaan vaikuttaa aivoihin haitallisesti, joten saatat olla hyvinkin tuota kaikkea mitä kuvailit. Hyvä kuitenkin, ettet kiellä ongelmaasi.

Otahan itseäsi niskasta kiinni ja laihduta. Jokaisella on vain yksi elämä ja miksi pilata sitä sairaanloisella ylipainolla? Nautit varmasti paljon enemmän elämästäsi normaalipainoisena.

Lue lisää

Painuhan adonis sinne mistä olet tullutkin! Tuskin täällä kaivataan sinun "hyväätarkoittavia" neuvojasi.

Joo no opiskelen ensihoitoa ja minua todellakin hävettää olla potilaana ja huomaan jopa joka kerta sanovani kavereilleni luokassa, kun harjoitellaa esim rankalaudan käyttöä ja sen nostamista että mahdatteko jaksaa tms...Oon 165cm pitkä ja painan n.90kg...eli jos ajattelee, että voitulla tilanteita joissa luokkatoverini nostavat jopa puolet painavampaa kuin minä niin pakkohan niiden olisi jaksaa mutta on se hullun tuntuista kun 50kg painavat pienet tytöt yrittää tällasta ruhoa siirtää...
Vatsaa palpoidessa(painellessa/tunnustellessa) hävettää kun on löysää eikä verenpaine mansettikaan ole löysä niinkuin monilla muilla...
Paljon olen joutunut alavalintaanikin miettimään, mutta kun mulla löytyy kuitenkin tota voimaa vaikken ihan hirveesti cooperissa juoksekkaan...ja nostoissa tekniikkaa...eivät kaikki saa paareja ylös kun on 85kg mieshenkilö kyydissä,plus tyhjiöpatja ja laitteet eli yli sadan kilon varmaan menee ni kyllä mä sen sain ylös ja tekniikka pysy koossa eikä menny selälle mut ei ne pienimmät pärjänny...en sitte tiedä kumpi parempi et on hyvä kunto ja pienen kokoinen ku se et on isompi mut löytyy voimaa ja tekniikkaa...plus et ku on kiinnostunu asiasta ja todistuksen keskiarvo lähenee 5 (eli parasta)...

Tämäpä olikin hyvä aihe!
Olen koko pienen ikäni (21v.) ollut pyöreä...vaikken sitä olekaan ollut sairaalloisesti, niin kuitenkin sen verran että siitä on huomauteltu (myös äitini) ja itseä se häiritsee koko ajan.

Noh, ensimmäinen nolo muistamani tilanne oli kun olin 6-vuotias ja olin samassa hoitopaikassa 9-vuotiaan pojan kanssa. Poika kysyi kuinka paljon painoin, ja selvisi että painan paljon enemmän ku se poika. Se jälkeen poika ei enää leikkiny minun kanssani.

Koulun näytelmät on minunki kohdalla olleet se paha... olen myös pitkä, joten senkään takia eivät asut mahtuneet ikinä päälle. Ja yläasteella ollessani joulumuori opettaja sanoi: "Sinun ei sitten tarvitsekaan laittaa tyynyjä täytteeksi" :) Itse en siitä ottanut pulttia, tajusin vasta miten ilkeästi se oli sanottu kun luokkakaverini huomauttivat asiasta opettajalle. Sitten itketti..

Ja kaikki sosiaaliset tilanteet. Kun on kylässä, ja yrittää änkeytyä sohvalle. Tuntuu miten vaatteet kiristää, ihrat tirisee...naama punottaa. En kehtaa ottaa ruokaa niin paljon kuin muut. En ota karkkia jos tarjotaan. En kehtaa! Ja sitten kun en syö juurikaan, kaikki katsovat ja huomauttavat siitä..=O

Ikinä en ole halunnut lähteä sauna-/uimailtoihin kavereiden kanssa, kaikilla muilla on ollut hyvä vartalo.

Noloa on myös baari-illat. A) Jos on pukeutunut liian paljon.... b) Jos on pukeutunut liian vähäisesti.... Molemmissa tapauksissa tulee katselleeksi niitä kauniita bileprinsessoja topeissaan.

Ja että kannattaisiko sitten laihduttaa kun näin paljon asiat häiritsee? No mutta... onhan sitä yritetty. En vaan pysty siihen kuin viikko, korkeintaan kaksi kerrallaan...

Järkytyin ku luin neljännen luokan kouluvihkoani. Aiheena oli mitä toivon ensi vuodelta. 10-11-vuotias toivoi laihtuvansa...