Usein arvostamme ihmistä hänen asemansa, oppiarvonsa, vaurauden tai muun sellaisen ajallisen menestyksen perusteella. Myönteistä julkisuutta saaneet henkilöt saattavat olla ihanteinamme. Kuulumme ehkä mielellämme arvostetun henkilön lähipiiriin ja haluamme olla merkkihenkilöiden kanssa tekemisissä.
Myös itse mielellämme nautimme arvostusta. Saattaapa joissakin tilanteissa muodostua jopa kilpailua, ketä arvostetaan eniten vaikkapa johonkin tehtävään.
Lapsi esikuvana
Matteuksen evankeliumin 18. luvussa kerrotaan, että Jeesuksen opetuslapsillekin tuli kiistaa siitä, kuka heistä on suurin: kuka on suurin Jumalan valtakunnassa? Tällöin Jeesus otti luokseen lapsen ja asetti hänet esikuvaksi. Hän sanoi heille: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”
Lapsi ei huolehdi huomisesta, vaan elää tätä hetkeä. Meillä on joka päivä oppimista elää päivän lapsena, koska emme kukaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Jumala on pitänyt meistä tähänkin asti huolen lupauksensa mukaisesti.
Jeesus opetti myös: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt.” Ei ole pieni asia ottaa vastaan lapset Jumalan lahjana, eikä ole pieni asia hoivata ja huolehtia toisesta ihmisestä, etenkin näistä Jumalan valtakunnan suurimmista, sillä silloin palvelemme Jumalaa.
Jeesus muistutti siitä, että Jumalan valtakunnassa ensimmäinen on viimeinen ja ”joka teistä tahtoo suurin olla, olkoon toisten palvelija”. Tässä on meille opettelua, kun haluaisimme mielellämme olla tekemässä päätöksiä ja tehdä asioita oman mielemme mukaisesti. Raamattu kehottaa meitä palvelemaan toistamme rakkaudella ja sydämestämme. Rakkaus on uskon hedelmä, sillä rakkaus on Jumalasta.
Lapsi opettajana
Jeesus myös varoitti pahentamasta lapsia. ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
Lapset opettavat monesti meitä uskomaan. He muistuttavat meitä siitä, mikä on elämässä tärkeintä. Minulle tulee mieleeni vuosia sitten pidetty edelleen puhutteleva pyhäkoulu, jonka silloin neljävuotias tyttäremme piti äidilleen kesken arkisten ruoanlaittopuuhien.
Tuossa pyhäkoulussa annettiin muistolauseeksi: ”Hella ohjaa elämääti”. Äitiä tämä vähän naurattikin mutta asia painui mieleen, kun lapsi vaati äitiä toistamaan sen useaan kertaan ja lopuksi muistutti kirkkaalla äänellä, että ”muitta äiti aina”.
”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Jumalan valtakuntaan ei pääse omilla teoilla, eikä Jumalan lapseutta voi ansaita. Me tunnemme itsemme vajavaisiksi, mutta saamme tänäänkin turvautua Jumalan armoon ja uskoa kohdallemme Kristuksen lunastustyön.
Meiltä kysytään lapsenkaltaista uskoa. Uskon hedelmänä syntyy halu elää Jumalan tarkoittamalla tavalla Jumalan sanan mukaisesti. On turvallista antaa elämä Jumalan johdettavaksi alusta loppuun saakka.
Myös itse mielellämme nautimme arvostusta. Saattaapa joissakin tilanteissa muodostua jopa kilpailua, ketä arvostetaan eniten vaikkapa johonkin tehtävään.
Lapsi esikuvana
Matteuksen evankeliumin 18. luvussa kerrotaan, että Jeesuksen opetuslapsillekin tuli kiistaa siitä, kuka heistä on suurin: kuka on suurin Jumalan valtakunnassa? Tällöin Jeesus otti luokseen lapsen ja asetti hänet esikuvaksi. Hän sanoi heille: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”
Lapsi ei huolehdi huomisesta, vaan elää tätä hetkeä. Meillä on joka päivä oppimista elää päivän lapsena, koska emme kukaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Jumala on pitänyt meistä tähänkin asti huolen lupauksensa mukaisesti.
Jeesus opetti myös: ”Joka minun nimessäni ottaa luokseen tämän lapsen, se ottaa luokseen minut. Ja joka ottaa minut luokseen, ottaa sen, joka on minut lähettänyt.” Ei ole pieni asia ottaa vastaan lapset Jumalan lahjana, eikä ole pieni asia hoivata ja huolehtia toisesta ihmisestä, etenkin näistä Jumalan valtakunnan suurimmista, sillä silloin palvelemme Jumalaa.
Jeesus muistutti siitä, että Jumalan valtakunnassa ensimmäinen on viimeinen ja ”joka teistä tahtoo suurin olla, olkoon toisten palvelija”. Tässä on meille opettelua, kun haluaisimme mielellämme olla tekemässä päätöksiä ja tehdä asioita oman mielemme mukaisesti. Raamattu kehottaa meitä palvelemaan toistamme rakkaudella ja sydämestämme. Rakkaus on uskon hedelmä, sillä rakkaus on Jumalasta.
Lapsi opettajana
Jeesus myös varoitti pahentamasta lapsia. ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”
Lapset opettavat monesti meitä uskomaan. He muistuttavat meitä siitä, mikä on elämässä tärkeintä. Minulle tulee mieleeni vuosia sitten pidetty edelleen puhutteleva pyhäkoulu, jonka silloin neljävuotias tyttäremme piti äidilleen kesken arkisten ruoanlaittopuuhien.
Tuossa pyhäkoulussa annettiin muistolauseeksi: ”Hella ohjaa elämääti”. Äitiä tämä vähän naurattikin mutta asia painui mieleen, kun lapsi vaati äitiä toistamaan sen useaan kertaan ja lopuksi muistutti kirkkaalla äänellä, että ”muitta äiti aina”.
”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” Jumalan valtakuntaan ei pääse omilla teoilla, eikä Jumalan lapseutta voi ansaita. Me tunnemme itsemme vajavaisiksi, mutta saamme tänäänkin turvautua Jumalan armoon ja uskoa kohdallemme Kristuksen lunastustyön.
Meiltä kysytään lapsenkaltaista uskoa. Uskon hedelmänä syntyy halu elää Jumalan tarkoittamalla tavalla Jumalan sanan mukaisesti. On turvallista antaa elämä Jumalan johdettavaksi alusta loppuun saakka.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.