Toisen kerran epäonnistunut

Kohtalotovereita sinulla on varmasti paljon. On ehkä syytä miettiä, montako vuotta elämäsi parhaasta ajasta kannattaa tuhlata turhaan hakemiseen. Miten suhtautuisit kolmanteen epäonnistumiseen? Olisiko hyvä olla jo varasuunnitelma?

Itse pääsin ekalla enkä olisi varmasti toista tai kolmatta kertaa jaksanut hakea. Kannattaa tietysti miettiä olisiko joku muu ala parempi tai mikä siinä pääsykoe lukemisessa mättää, että joo noinkin kauas. Oikis vaatii kovia perslihaksia ja motivaatiota, jota mitataan jo pääsykokeessa sekä olennaisien asioiden erottamista ja soveltamista. Jos ei pääsykokeesta pääse läpi, kannattaa miettiä miten selviäisi lukuisista tenteistä joita on joka kuukausi ja luennot ja muut sälät vielä siihen päälle. Mutta tsemppiä!

Oikikseen sopivat vain tyhmät. Pääsykokeissa mitätään kuinka monta tuntia olet opetellut ulkoa typeriä lauseita. Koe mittaa ainoastaan kuinka kova pers on ja halu mennä toitottamaan valtion sääntöjä.
Viisas ei sinne halua.

jos halusi on oikeustieteelliseen niin jatka vaan. Kun monta kertaa yrittää niin kyllä taidot varmasti kehittyvät. Sitkeys on se avainsana. Kiima kasvaa. Se voi olla se viides kerta kun nappaa. Kehitä lukutaitojasi. Niissä on aina tunnetusti petrattavaa. Ja toki elät muutakin elämää kuin vain oikeustieteelliseen valmistautumista

Itse uskoin kahden kerran jälkeen ettei oikis taida olla mun ala eikä yliopisto mun koulu. Nyt olen AMK:ssa toista vuotta ja se sujuu. On tässä silti vielä tekemistä ennen kuin on traden paperit taskussa.

En ollut koskaan hyvä pääsykokeissa ja siitä jäi tunne, etten sovi tai kelpaa alalle. Samaa mieltä tuntuivat olevan muutkin juurikin pääsykoemenestyksen perusteella. Lähdin kuitenkin ulkomaille pääsykoepakolaiseksi varsin arvostettuun yliopistoon ja olen nykyään töissä suomalaisessa asianajotoimistossa OTM:n kelpoisuudella.

Ovatko pääsykokeen välttäneet oikkarit jotenkin vähemmän motivoituneita? Onko ihminen jotenkin epäkelpo opiskelemaan tiettyä alaa jos ei ole menestynyt pääsykokeessa mutta on kuitenkin pystynyt suorittamaan saman tiedekunnan tenttejä sukkana läpi?

Käytännössä pääsykokeita ei ole muissa pohjoismaissa. Jos ruotsalainen tai tanskalainen tuomari ei ole joutunut pänttäämään lähes puolta vuotta yhtä koetta varten josta ei saa mitään opintosuoritetta edes välttävällä arvosanalla, onko hän jotenkin vähemmän motivoitunut tai kykenemätön omaksumaan suurta määrää tietoa? Skandinaviassa kun ei tarvitse edes pelätä yliopistosta tippumista.

Jos ovet eivät avaudu Suomessa, Eurooppa on täynnä vaihtoehtoja. Samalla oppii uuden kielen tai peruskoulun ruotsista on viimeinkin jotain oikeaa hyötyä. Jos ala ei tunnu omalta niin aina voi palata kotiin maitojunalla. Pitää kuitenkin muistaa, että siinä missä Suomen yliopistot ovat hyvin tasalaatuisia harmaita laitoksia, ulkomailla yliopistoissa on oikeasti eroja etelään mentäessä.

Itse olen hakenut viisi kertaa ja haen vieläkin uudestaan.

Itsekin olen hakenut nyt 2 kertaa :D ekalla kerralla tein melkein kaikki mahdolliset virheet - väärä lukutekniikka, en keskittynyt olennaiseen ja en edes nukkunut juurikaan öisin. Nyt tokalla kerralla jäin parin pisteen päähän, ja aion hakea vielä koska ala tuntuu koko ajan enemmän siltä omalta :)