Sotilaan haamu...?

Kerron tässä mitä minulle tapahtui yli kymmenen vuotta sitten, ja mikä sai minut suhtautumaan asioihin "eri tavalla"...

Opiskelin sotilasopetuslaitoksessa 90- luvun alussa. Olimme Itä-Suomessa sotaharjoituksessa ja elettiin kireää pakkasaikaa, kyseessä oli tammikuun loppupuoli. Eräänä yönä, kellon ollessa jonkin verran yli puolen yön, sain normaaliin harjoituskuvioon kuuluvan tehtävän mukaisen "vartiovuoron" ryhmän pesäkkeen vartiopaikalle. Siirryin vartiopaikalle hyvin levänneenä ja suhteellisen virkeänä. Olin seisoskellut ja pitänyt itseäni lämpimänä puolisen tuntia, kun havaitsin n. 10 m:n päässä itsestäni ihmishahmon. Heti alkujaan luulin, että harjoituksen "vastapuolen" edustaja oli tullut urkkimaan toimintaamme. Näkymä oli seuraava: Arviolta n. 10:m päässä paikalta jolla seisoin, seisoi sotilas lumipuku päällä, ja hänellä oli vanhan mallinen "pystykorva"- kivääri olallaan ( muistan hihnan olan päällä ). Hän seisoi täysin liikkumatta ja seurasin tilannetta siis ( harvinaisen )kirkkaan kuutamon valossa. Sotilaan lumipuvun huppu oli vedetty pään yli ja kasvojen paikalla oli pelkkää mustaa. Panin tietysti heti merkille, että ase ei ollut perinteinen käyttämämme rynnäkkökivääri, eikä lumipukukaan ollut tutun oloinen. Kun olin tarkastellut hahmoa muutaman sekunnin, käänsin katseeni ympärilleni etsien muuta porukkaa. Muita ei näkynyt. Seuraavaksi kohdistin katseeni takaisin saman kuusennäreen kohdalle, missä hahmo oli seissyt. Nyt siinä ei näkynyt mitään. Tässä vaiheessa aloin tuntea sitä epämiellyttävää tunnetta, jota pentuna tunsi kun luuli että sängyn alla on mörköjä. Lopetin vartiovuoroni siinä paikassa ja kiirehdin takaisin tukikohtaan. Aamulla kävin tarkistamassa maaston, jossa hahmo oli seissyt. Siinä kohtaa hanki oli täysin ehjä ja koskematon. Lisäksi olin ollut yöllä täysissä järjen ja sielun voimissa, ja juuri ennen näkemääni ajattelin aivan muita asioita. Ja kuten mainitsin, olin levännyt ja varsin virkeänä... Kuka kävi minua tervehtimässä.....
Tarina on totisen totta ja näin mitä näin...ja asia on tietysti niin, että mitä tällaista edes turhan takia edes viitsii kertoa... Jälkikäteen selvisi, että samalla paikalla oli vanhoja sodanaikaisia taisteluhautoja. Sitä ei silloin tapahtumahetkellä tiennyt, koska maastoa peitti varmaan yli metrin hanki juuri niillämain.

Eli tässä taas yksi tarina, jonka joku voi tuomita ja tulkita jollain tavalla. Jollakin on tietysti selitys jo valmiina?