Hei!
Hankin tiibetinspanielin viime jouluna yksinasuvalta vanhalta mieheltä, joka luopui koirasta koska lonkkakivut vaivasivat ja hän meni niiden vuoksi toimenpiteeseen.
Hän halusi 3 vuotiaan koiran takaisin noin kuukauden kuluttua. Annoin, koska kävi sääli vanhaa miestä. Mies kuitenkin kaatui ulkona noin 3 viikon jälkeen, ja koira tuli meille takaisin iloisena. Meni myös miehelle iloisena kun palautimme.
Sanoin miehelle, että voimme käydä kylässä ja saa nähdä koiraa, mutta hän ei halunnut, sillä ikävää on vaikea kestää.
Koira on ollut meillä nyt noin 7kk, ja entinen omistaja haluaisi sen nyt takaisin. Hän on jäänyt yksin, kun sisaruksia on kuollut 4 tuolla välillä ja hän on saanut lonkat kuntoon. Hän ikävöi koiraansa ja sisaruksia ja kokee että koira auttaisi häntä jaksamaan.
Luonnollisesti olemme 2 lapseni 18v ja 13 v. kiintynyt koiraan. Miten saadaan kaikki voittavat ratkaisu, ennenkaikkea miten koira kestää?
Voisiko koira olla viikot miehellä, kun me olemme päivät pois, ja viikonloput meillä? Meneekö se sekaisin siitä?
Tai kävisimmekö 1-2 kertaa viikossa ulkoiluttamassa sitä ( autumatka noin 5 km) ja pitäisimme loma-ajat meillä? Mies on yli 80 vuotta, eihän se terveys varmaan kestä monta vuotta. Pystyneekö talvella taas liikkumaan. ?
Minä olen koiralle pomo, tyttö ei halua antaa. Minusta tuntuu, että miehen jaksamiseksi minun pitäisi antaa, itse kävisin sitä lenkittämässä työstä palatessa .
Kokonaan en halua luopua, mutta onko hyvää ratkaisua asiaan, niin että koira ei kärsi?
Tiedosta kiitollinen
Hankin tiibetinspanielin viime jouluna yksinasuvalta vanhalta mieheltä, joka luopui koirasta koska lonkkakivut vaivasivat ja hän meni niiden vuoksi toimenpiteeseen.
Hän halusi 3 vuotiaan koiran takaisin noin kuukauden kuluttua. Annoin, koska kävi sääli vanhaa miestä. Mies kuitenkin kaatui ulkona noin 3 viikon jälkeen, ja koira tuli meille takaisin iloisena. Meni myös miehelle iloisena kun palautimme.
Sanoin miehelle, että voimme käydä kylässä ja saa nähdä koiraa, mutta hän ei halunnut, sillä ikävää on vaikea kestää.
Koira on ollut meillä nyt noin 7kk, ja entinen omistaja haluaisi sen nyt takaisin. Hän on jäänyt yksin, kun sisaruksia on kuollut 4 tuolla välillä ja hän on saanut lonkat kuntoon. Hän ikävöi koiraansa ja sisaruksia ja kokee että koira auttaisi häntä jaksamaan.
Luonnollisesti olemme 2 lapseni 18v ja 13 v. kiintynyt koiraan. Miten saadaan kaikki voittavat ratkaisu, ennenkaikkea miten koira kestää?
Voisiko koira olla viikot miehellä, kun me olemme päivät pois, ja viikonloput meillä? Meneekö se sekaisin siitä?
Tai kävisimmekö 1-2 kertaa viikossa ulkoiluttamassa sitä ( autumatka noin 5 km) ja pitäisimme loma-ajat meillä? Mies on yli 80 vuotta, eihän se terveys varmaan kestä monta vuotta. Pystyneekö talvella taas liikkumaan. ?
Minä olen koiralle pomo, tyttö ei halua antaa. Minusta tuntuu, että miehen jaksamiseksi minun pitäisi antaa, itse kävisin sitä lenkittämässä työstä palatessa .
Kokonaan en halua luopua, mutta onko hyvää ratkaisua asiaan, niin että koira ei kärsi?
Tiedosta kiitollinen
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvin kestää, kestää avioero lapsetkin.
mutta kyllä noin nuori koira tarvitsee liikuntaa, että jaksaako oikeasti joku 80 vuotias sitä tarpeeksi antamaan. Olisi kyllä koiralle parempi jäädä ainaki suurimmaksi osaksi aikaa teille. Tai voitteko vaikka olla vuoroviikko systeemiä, niin silloin koira tavallaan pitää kumpaakin paikkaa kotinaan jos pappa meneeki taas huonoon kuntoon, eikä jaksa koiraa.
Riippuu varmaan vanhuksesta, oma mummini on 83 ja yhä jaksaa porhaltaa koiransa kanssa ulkona(koira on nippanappa 2v). Mitä aloittajan ongelmaan tulee, niin siitä olisi ihan parasta jutella sen papparaisen kanssa
Tiibetinspanieli ei ole kaikkein sporttisin rotu, joten liikunnasta en olisi huolissani. Enkä koirasta. Koira voi kiintyä useampaan kuin yhteen ihmiseen.
Itse olen toiminut vastaavassa tilanteessa koiran varaperheenä. Otin luokseni, kun omistaja itse ei kyennyt hoitamaan ja palautin kun kunto koheni. Loistava järjestely kaikkien kannalta. Etenkin vanhuksen, jolle koiran menettäminen muiden menetysten lisäksi voi olla murskaavaa. Sitä kutsutaan auttamisen iloksi ja sinulla on oiva tilaisuus opettaa se lapsillesi.
Koirat on sopeutuvaisia elukoita, todennäkösesti hyvin sujuu kahden kodin asuminen, varsinkin kun molemmat jo tuttuja. Meillä ainakin terrieri 3v "seilaa" hyvin mun ja äidin väliä. Ei olla sovittu mitään säännöllistä aikataulua (esim vuoroviikot), vaan tilanteen mukaan neuvotellaan. Koirakin saa todennäkösesti enemmän huomiota kun sen seura on aina vähän juhlaa erossaolon jälkeen :)
Kiitos kaikille vastauksista. Niinhän se varmaan on, että 2 rakastavaa kotia ei voi olla huonosta. Rakkautta ja huolenpitoa jokainen, eläin tai ero lapsi tarvitsee.
Juteltiin miehen kanssa ja hän ei halua, että jatkuvasti koiraa kuljetetaan edes takaisin. Sovimme niin,että käymme tyttäreni kanssa ulkoiluttamassa milloin halutaan, ja loma aikana saadaan viikoksi koira meille.
Onneksi voimme nähdä koiraa niin voimme iloita siitä. Tytölle on kovaa, kun koiran vein eilen vanhalle miehelle, kun emme tee tyttäreni toiveen mukaan, että vkl olisi meillä. Kun toiselle kumartaa, toiselle pyllistää. Uskon, että lapseni tämän ajan myötä ymmärtää. Vaikeaa on eka päivä ilman koiraa, mutta huomenna mennään jo ulkoiluttamaan .
Mukavaa syksyä lemmikkien kanssa!
Hyvältä ratkaisulta kuulostaa. Varmasti lapsesi pääsee yli, varsinkin kun pääsee kuitenkin koiraa aina välillä tapaamaan. Lapsilla kuitenkin päivät täynnä ohjelmaa - koulu ja kaverit ym. Vanhukselle (yksinäiselle ainakin) voi koira olla todella tärkeä, päivän pelastaja päivästä toiseen. Joillain ei tietysti ole mahdollisuutta koiraa pitää terveysongelmien vuoksi, joten on onnekasta että olette rakastavana "varakotina" mahdollistamassa tämän!