Viikko sitten kun palasimme vaimon ja lapsien kanssa Los Angelesin matkalta ja tarkistin loman aikana tulleet tekstiviestit, niin yksi parhaimmista kaveriporukoistani oli pyytänyt mukaan Lapin reissulle muistelemaan menneitä kommelluksia, mutta en ehtinyt tähän reissuun mukaan kun en vastannut ajoissa. Viime viikonloppuna suvun järjestämissä vuosittaisissa rapujuhlissa asiaa pohtiessani tuli kyllä aika ulkopuolinen fiilis kun miettii, miten itse jään nyt näistä uusista kokemuksista paitsi.
Toisaalta kai se on hyvä välillä viettää kotiviikonloppu perheen kanssa ja ladata akkuja, pitää kuitenkin tänä viikonloppuna toimia eri kaverin häissä bestmanina. Mutta tämä ihan näin tarinana siitä, miten ihminen voi olla ihan yhtä yksinäinen ja syrjäytynyt kuin kuka tahansa, vaikkei sitä ehkä ensi vilkaisulla tuliterän Audin ja omakotitalon läpi näe.
Toisaalta kai se on hyvä välillä viettää kotiviikonloppu perheen kanssa ja ladata akkuja, pitää kuitenkin tänä viikonloppuna toimia eri kaverin häissä bestmanina. Mutta tämä ihan näin tarinana siitä, miten ihminen voi olla ihan yhtä yksinäinen ja syrjäytynyt kuin kuka tahansa, vaikkei sitä ehkä ensi vilkaisulla tuliterän Audin ja omakotitalon läpi näe.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siiis mitä luinkaan? Oliko tämä joku taitava syötti joka pitäisi ilmiantaa? Joo tiedän, että yksinäisyydestäkin on nykyään tullut joku muoti-ilmiö, mutta tämä meni nyt kyllä aika pitkälle. Juuh siis tämän on pakko olla trolli. Tiedän, että yksinäisyyttä on monenlaista, mutta sulla on perhe, kaverit ja rahaa... Katoppa vaikka dokkari "hiljaisen talven lapsi", ja mieti siihen tilalle joku ruma jätkä.. niin, mieti sitä yksinäisyyttä...
Ehkäpä sinä, aloittaja hyvä, et kuitenkaan ole loppujen lopuksi kauhean yksinäinen. Sinulla on elämässäsi parisuhde ja perhe sekä niitä kavereitakin, joiden kanssa viettää aikaa, elää.
Monet tänne palstalle kirjoittavat elävät totaalisen yksinäistä elämää, jossa ei ole ainuttakaan ihmistä, jolle puhua livenä asioitaan tai vaihtaa kuulumisia. Ei sitä rakkainta ihmistä maailmassa tai edes kavereita. Tämänkaltaista täydellistä, riipaisevaaa yksinäisyyttä on mahdotonta verrata kehenkään, joka on hyväksytty ja hänen ympärillään pyörii ihmisiä.
Jos taas koet elämäsi ihmissuhteet p innallisina ja tyhjinä, ettet saa läheisiltäsi täydellistä hyväksyntää ja rakkautta, se muuttaa asian. Sitä ei lohduta edes hienot kulissit.
Ei kai se Audi ja hulppea omakotitalo ole pelastus. En todellakaan viihtyisi herrojen rapukekkereissä. Mieluummin painun vaikka syksyiseen sienimetsään, haistan kostan sammaleen tuoksun, kuulen muuttolintujen kirkunan. Olen siellä yksin, mutta onnellinen.