Suomessa vallan

Maallikkosaarnaajien toimittama kaste on monessa suhteessa ongelmallinen ja sen logiikkaa on vaikea ymmärtää. Ne, jotka eivät hyväksy pappia kastamaan lasta, hyväksyvät kuitenkin sen, että kirkkoherra saa ratkaista, otetaanko lapsi kirkon yhteyteen. Menettelyssä vanhemmat myös nimenomaisesti tunnustavat evankelis-luterilaisen kirkon ja sen, että he haluavat lapsensa kasvavan kirkon hengellisessä yhteydessä.

Tekikö Jeesus rikoksen kun alkoi saarnata uutta oppia ja kaatoi eli lopetti Leevin pappeuden sekä asetti 12 apostolia virkaansa.Kävi itsekin Johanneksen kasteella ja pyhitti sen meille omalla esimerkillään. Antoi käskyn saarnata uutta oppia ja käski kastamaan heidät, näin hylkäsi vanhan liiton papit ja sen uhri jumalan palveluksen.

Vapaakirkko on vapaakirkko. Tämä vapaakirkoksi siirtminen olisi pitänyt hoitaa rehellisesti, Suomen lakien mukaan, jäsenistön 3/4 osan puoltoäänillä. Silloin kenelläkään ei olisi ollut sanomista.

Miksi uskovien järjestön pitää olla kiero ja epärehellinen, tätä logiikkaa en ymmärrä lainkaan Esikoislestadiolaiset ry:n toiminnassa.

Joidenkin henkilöiden ympärillä käytyjä valtataisteluja nama kaikki aiemmatkin hajaannukset ovat olleet toki, eli ei mitään uutta auringon alla.

Puhu sinä niin minä pidän hevosta. Eriseuran on aina sekoittanut totuutta ja valhetta käsittämättömäksi sopaksi. Moni aloittajan väitteistä ei kestä tarkempaa tarkastelua mutta näillä valheilla ja puolitotuuksilla on eksytetty monia.

Voidaan aloittaa ihan kirkko- käsitteestä. Miten lapsen vanhemmat voisivat tunnustaa tunnustuskirjojen vastaisesti maallisen instituution (evlut kirkon) olevan osa yhtä, pyhää, yhteistä ja apostolista kirkkoa? Luther kirjoittaa:

Me emme suostu myöntämään, että he olisivat kirkko, sillä sitä he eivät ole. Me emme ota kuuleviin korviimme, mitä he kirkon nimissä käskevät tai kieltävät. Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: (Joh. 10:3) sen muodostavat pyhät uskovaiset ja "ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen". Sillä näin lapset rukoilevat: "Minä uskon yhden, pyhän, kristillisen kirkon". Tämä pyhyys ei riipu kuorikaavuista, tonsuureista, messupaidoista eikä heidän ohi Raamatun keksimistään seremonioista, vaan sen antaa Jumalan sana ja oikea usko. (Schmalkaldenin opinkohdat)

Jos kerran kirko n käsite on tällainen, on syytä miettiä, kenellä on oikeus asettaa kirkon saarnavirkaan eli sanan ja sakramenttien jakamisen virkaan siihen sopivia henkilöitä? Ainoastaa yliopistoilla ja Evlut kirkon seurakunnilla?

Niinkuin kaikissa muissakin tapauksissa johtohenkilöt/auktoriteetit kulkevat ja ohjaavat ihmisiä. Esikuvana opisss, usklssa ja vaelluksessa. Toisille on Lapinvanhimmat, Lestadius ja Luther. Toisilla kirkolliskokous, piispat, SS ja HP ja nykyiset tunnustuskirjat. Molemmilla jotakin. Toisilla on rukoushuoneet ja toisilla pappilat ja seurakuntakodit. Toisilla miehet ordinoidussa virassa. Toisilla naiset ja miehet. Saarnavirkaa suorittaa maalikkosaarnaajat toisilla papit ja Sarasvuo. Toiset rikkoo kirkkojärjestystä toiset Raamatun totuutta ja kirkkojärjestystä. Toisilla kirkkokäsikirja on ohjenuora , joskin kuitenkin suuntaa antava. Toisilla Raamattu . Jne . Toisille esivalta on kirkkojärjestys toisille Maan laki ja esivalta. Yhdistyslakia valvoo toisilla oikeuslaitos ja järjedtelmä, toisilla kaikki roskakuskeista, eläkkellä olevaan valtakunnansovittelijaan. Toiset päästävät kastamattomat lapset taivaaseen, toiset ei.

Hyvä ja oikea tilannekuvaus aloittajalta! Siinä hyvin kuvataan se, mitä Esikoislestadiolaiset ry:n ja siellä olevien on vaikea myöntää ja ymmärtää: he tekevät ev.lut kirkon kirkon jäseninä syntiä toimittaessaan ja ottaessaan vastaan maallikkokasteita ja -ehtoollisia. Jos eslest ry ja sen jäsenet eroaisivat ev.lut. kirkosta, he eivät tätä syntiä tekisi. Pahimmalta tuntui se, että ohjaavat lapsia ja nuoria siihen. Myllynkiville on käyttöä sellaisesta sanan mukaan.

Evankelis-Luterilaisen kirkon kirkkojärjestys ja kirkkolaki sisältyy ja sovelletaan vain ja ainoastaan kyseisen kirkon toiminnassa. Kyseinen kirkko ei ole mikään valtiollinen taho, joten Suomessa esimerkiksi Suomen valtion lainsäädäntö on Evankelis-Luterilaisen kirkon lainsäädännön yläpuolella. Kirkkolaki toteaa, että sitä sovelletaan VAIN Evankelis-Luterilaisen kirkon tilaisuuksissa.

Esimerkiksi Esikoislestadiolaiset Ry:n ehtoollistilaisuuksissa mainitaan, että tilaisuus EI OLE Evankelis-Luterilaisen kirkon tilaisuus. Eli kirkkolainsäädäntöä ei noudateta silloin. Kirkkolainsäädäntö ei kiellä kirkon jäseniä osallistumasta jonkin toisen yhdistyksen toimitukseen. Se määrää vain, kuinka tulee toimia kirkon tilaisuuksissa ja minkälaiset oikeudet ja velvollisuudet kullakin kirkon jäsenellä on kirkon järjestämissä tilaisuuksissa. Kirkkolainsäädäntö ei myös velvoita osallistumaan sen jäseniään pakolla osallistumaan sen Jumalanpalveluksiin ja ehtoollistilaisuuksiin.

Kirkkojärjestys ei myöskään velvoita kastamaan kirkon jäsenten lapsia kirkon jäseneksi. Se antaa mahdollisuuden, mutta ei velvoita.

Eli lyhyesti tähän loppuun:
Vaikka olisi Evankelis-Luterilaisen kirkon jäsen, voi silti vapaalla ja puhtaalla omalla tunnolla osallistumaan Esikoislestadiolaiset Ry: n ehtoollistilaisuuteen, koska se ei ole Ev. Lut. Kirkon toimintaa.

Samoin kaste- ja vihkitilaisuudet. Ne eivät ole osa Ev. Lut. Kirkon toimintaa ja siihen voi vapaasti osallistua myös kirkon jäsen.

Jokaisesta tempusta minkä Esikoslestadiolaiset ry:n johto teki on dokumentit. JOka muuta väittää hän on valehtelija.

Tässä on nyt erinomainen sekotus asiaa ja muuta. Kuuluminen mihinkään kirkkoon ei ole itsetarkoitus. Hengellinen yhdistys voi siis olla lähellä kirkkoa tai loitota siitä, mutta siinä on se ongelma, että näin ratkaisevat skeleet tarvitsevat selitystä miksi näin tehdään ja mitä sillä savutetaan. Ei ole syntiä erota kirkosta . Nimittäin Kristusruumis ei ole prh:n rekisterissä maallisella nimikkeellä. Kun koskettiin kahteen lähetysmieheen ja yhteen pappiin se hyväksyttiin nuristen. Kun jätettiin julkaisematta asia, jonka eteen suuri määrä henkilöitä oli nähnyt paljon vaivaa, ne olivat koetinkivet uuteen atakkiin. Hämmästys olikin suuri, kun kaikki ei mennytkään luontaisella arvovallalla, kun tarpeellisuutta ei katsottu tarpeelliseksi perustella. Uskollisuus ihmisille tuli kalliiksi näin luulen. Piispa Olavi Kares totesi aikanaan, että tarpeeksi monta kertaa kun ajaa rekensä rikki etujoukoissa, oppii tyytymään nöyremmän osan. Tässä hirtti kaasu pohjaan eikä ollut sammutusnappia.

Suomen luterilainen kansa on niin läpilyllästetty kirkkopelolla ja pappipelolla että siitä on todella vaikeaa lähteä metriä edemmäksi, ja kun suku painaa niskaan ja hengittää selkään vain keihäät puuttuu ja roviot, niin siinä se taikauskoinen kansa sitten luttereineen istuu kirkon seinustalla ja vapisee kellojen tahdissa.

Se on kuulkaas Jeesuksen seuraaminen vähän eri asia kuin kirkkolakien pyykälissä piehtaroiminen, muta kun unessa ollaan niin kiinnihään ne silmät silloin on ja korvat lukossa ja vaikussa läpikotyaisin.

aikanaan kun uskoon tulin niin hylkäsin kirkon kaikessa muodossa, kalliksi se tuli mutta sisikunta on vapaa ja olemuskin toistaiseksi säästynyt karkotukselta ja roviolta.

Jos sakramentit halutaan ottaa ns. omiin käsiin (eli maallikoiden toimitettavaksi) ja samalla menetellä laillisesti niin maallisen kuin hengellisenkin lain kannalta, kyseeseen tulee lähinnä oman uuden rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan perustaminen.


Aloitetaanpa tästä. Todistappa tämän vaatimuksen "laillisuus" oikein Suomen lain pykälällä.