Henkilökohtainen avustaja

Niin, ja hän on 'työnantaja'! Voitko kuvitella oikeaa työnantajaa, joka ei suostu kertomaan, mitä työntekijän halutaan tekevän? Ajatuksiako pitäisi osata lukea? Mutta kun työntekijän palkka ei mene autettavan omasta taskusta, hän voi suhtautua tuohon resurssiin tuhlailevasti. Olisikohan parempi, jos kukin ostaisi avustajan palvelut omilla rahoillaan? Vaikka harvallapa siihen olisi varaa.

Työnantajan velvollisuuksiin kuuluu tehdä selväksi työnkuva ja tehtävät. Jos hän ei sitä suostu tekemään, ehdottaisin, että tosiaan häneltä lupaa kyselemättä te avustajat alatte pitää kirjaa siitä, mitä teette. Ottakaa toistenne sähköpostiosoitteet ylös ja lähettäkää listanne toisillenne viikoittain tai kuukausittain. Siitä sitten paljastuu, onko avustajien virka vain kantaa painavia ostoskasseja ja siivota joka päivä. Miksi tuhlata yhteisiä rahoja jos ihminen pystyy vammoistaan huolimatta suoriutumaan päivistään melko hyvin? Toisaalta, onhan se sinulle työpaikka. Varmaan tarvitset niitäkin euroja, ethän muuten olisi tuota työtä hakenut.

Olisiko yhtään avuksi sellainen kokeilu, että ottaisit mukaasi lukemista tai käsityön, ja istuutuisit tekemään sitä aina, kun 'työnantaja' ei ole osoittanut sinulle mitään tehtävää? Laittaisit oman tekemisesi syrjään heti, kun tulisi jokin spesifinen käsky tehdä jotain. Mutta jos avustettava vain näyttää nyrpeältä tai tuhisee tai ärisee tai mutisee jotain laiskureista, jatka omaa tekemistä, kunnes hän selvästi kertoo, mitä hän haluaisi sinun tekevän.

Jos et haluaisi jatkaa tuollaista turhauttavaa työtä, eikä sinulla ole varaa ottaa irtisanoutumisen seurauksena kolmen kuukauden karenssia, voisitko kirjoittaa sille 'oikealle työnantajalle' - kunnalle tai hoivafirmalle? Kerro tilanteesta ja ehdota, että työtunteja vähennetään avustettavan tarvetta vastaavaksi. Ehkä hyvä olisi ensin kertoa avustettavalle, että aiot tehdä niin. Hän voi sitten päättää, haluaako pitää kiinni hänelle myönnetyistä avustustunneista. Ehkä hänkin olisi tyytyväisempi, jos auttajat kävisivät vain tarpeen mukaan. Tärkeää sinun kannaltasi on osoittaa, että haluat tehdä työtä, et turhauttavasti istuskella. Nuo hommat taitavat useinkin olla karenssiansoja. Minäkin olen sellaisessa. Haluaisin joko tehdä sovitunpituisia päiviä tai irtisanoutua, koska matkakulut ovat kohtuuttomat, jos työpäivä jää kahteen tuntiin. Aivovammautunut autettava toisaalta yrittää kitsailla työtuntien kanssa, mutta toisaalta sanoo aikovansa anoa lisää tunteja! Hän jotenkin kuvittelee, että jemmaamalla tunteja hänellä on aina 'varastossa' tunteja, jos hän vaikka joskus tarvitsisi niitä. Aika mahdoton tilanne minulle. Jos irtisanoutuisin, tulisi kolmen kuukauden karenssi, eli parin tonnin sakot. Uskomatonta, mitä riskejä nyky-Suomessa työnhakuun liittyy!

Haepa ap muuta työtä! Joko toinen avustettava t. ihan toista alaa. Jos joskus kyllästyt uuteen hommaasi, ja olet uupunut, voit sitten muistella tuota avustajan pestiä lämmöllä.

Toisaalta avustettava voisi joskus huonona päivänä tarvita enemmän apua. Joskus ei juuri tarvi apua hyvänä päivänä. Oma avustettavani on juuri tuollainen, ettei joka minuutti tarvisi apua (hyvä päivä). Toisaalta pelkää olla yöt yksin. Yöapua hänellä ei ole eikä varmaan saakaan. Joku ehdotti yöavuksi vartijaa, mutta miespuolisen vartijan visiittiä taitaisi pelästyä.

Suosittelen vaihtamaan paikkaa (vaikka toiseen avustettavaan). Ei kuulosta vaivan arvoiselta tuo paikka, jos tekee asioista noin hankalia. Minusta on itsestään selvää, että jos et tiedä mitä teet, silloin kysyt sitä. Muuten et voi tietää, mihin toinen haluaa sinun aikasi laittavan. Jos hän ei suostu kertomaan, voit mielestäni itse aikalailla vapaasti päättää, mitä teet. Mitähän hän tuumaisi, jos esim. käyttäisit puhelintasi puoli päivää. Luulen, että alkaisi ohjeita tulla. ;)

Nämä on kyllä monasti hankalia paikkoja, varsinkin alussa, kun ei yhtään tunne toista. Ei oikein tiedä, miten pitäisi olla. Nyt keksin, rupea leipomaan aina päivisin, kuluisi aika rattoisasti...paitsi jos hän on nuuka, hän ei varmaan pidä siitäkään, kuluisi rahaa aineksiin. Etkä tietenkään saisi maistaa yhtään itse, niinkuin kerran minä tein lettuja avustettavalle, eikä hän tarjonnut minulle yhtäkään...Pitkäaikainen avustettavani taas tarjosi aina, myös lounaan joka päivä! ;)

Ei pelaa sitten henkilökemiat. On hänelle kait syystä myönnetty avustaja. Ei ole sekään oikein, että avustaja ottaa kuvia kirjoitetuista työtehtävistä ja lähettää sossuun. Se on rikos.

Minulla on henkilökohtainen avustaja. Sama henkilö jo melkein alusta-alkaen kun tarve tuli,nyt päälle 4 vuotta. Meistä on tullut hyviä ystäviä.
Edellinen avustaja löhösi tyyötuntinsa vuoteeni päällä ja kehui itseään mm. etttä moni on sanonut hänelle, kuinka sorjat sääret hänellä on, todellisuudessa olivat kuin paksut puupölkyt. Että keskustelu meni tätä rataa. Ajattelin sanoa hänet irti seutraavana päivänä ja sanoinkin, muttta hän vei asian kuulumaansa liittoon ja tuo yksi päivä tuli minulle maksamaan 11 000 c. sakkona laittomasta irtisanomisesta.
Noilla konsteilla tienaa aika hyvin, eli 10 tonnin päivässä.
Nykyinen avustajani on hyvä ystäväni myöskin. On koiraihminen, kuten itsekin olen. Meillä ei jutut lopu kesken. Työnsä hän hoitaa yli odotusten. Mahtava persoona.

mitä jos vaan keksit päiville ajankulua. ota läppäri mukaan, jos ei puhelimella pärjää. pelaa pelejä, katso elokuvia, lähetä hakemuksia parempiin työpaikkoihin tai hoida vaikka koulutehtäviä, jos niitä on. tee jotain treeniä vaikka lankutusta tai vatsarutistuksia.

itse myös avustan ja mielelläni tekisin sinun paikassa töitä. oma avustettava on 2min välein jotain vailla ja se kyllä kiristää hermoja. jos tulee hetki ettei jotain fyysistä tekemistä ole niin sitten uskoutuu ja kuormittaa minua henkilökohtaisilla asioillaan/murheillaan. saattaa rueta itkemään ja kerjäämään paijausta yms. ei jätä selityksiltään rauhaan vaikka minulla olis ruoka kesken